Labor court dismisses union appeal allowing employer to terminate for on-site intoxication and theft despite lack of proof for selling alcohol.

Työnantaja oli oikeutettu purkamaan työntekijäin työsopimukset työpaikalla vastoin kieltoa tapahtuneen päihdyttävien aineiden käyttämisen takia. Kun tämä peruste oli saatettu työntekijöiden tietoon työsopimusten purkamisen tapahduttua käydyissä neuvotteluissa, oli työnantajan menettelyä pidettävä irtisanomissuojasopimuksen mukaisena, vaikka alkoholin omaan lukuun tapahtunutta myymistä asiakkaille, joka heti oli ilmoitettu syyksi työsuhteiden purkamiselle, ei ollut näytetty toteen.

Asianosaiset: Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Päijät-Hämeen Osuuskauppa

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 15.3.1980 allekirjoitetussa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (LTK-SAK) 6.6.1978

Liiketyöntekijäin Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä 6.6.1978 allekirjoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla. Sopimus ei koske

1.1. työntekijää, jonka työsopimus on tehty määräajaksi eikä

1.2. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita

Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestelymääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

12 §

Neuvottelujärjestys

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- tai työntekijäliitot pääse asiassa yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyritys Päijät-Hämeen Osuuskauppa oli 9.7.1981 irtisanonut osuuskunnan palveluksessa Heinolan Seurahuoneella tarjoilijoina olleiden Leena Hämäläisen, Raili Kitinpramin ja Tuulikki Lumiaron työsuhteet päättymään heti. Työnantaja oli ilmoittanut heidän jatkuvasti myyneen alkoholia omaan lukuunsa työnantajan vahingoksi. Tämä oli mainittu perusteena myös työntekijöille annetuissa irtisanomistodistuksissa. Kun he olivat vaatineet täsmennystä ylimalkaiseen ilmoitukseen, työnantajan edustajat olivat kertoneet, että 18.6.1981 oli alkoholikortistossa havaittu kolmen vodkapullon vajaus. Sanottuna päivänä oli Lumiaro ollut kesälomalla, Hämäläinen sairaslomalla ja Kitinprami tehnyt työvuoron, joka oli alkanut kello 8.00 ja päättynyt kello 16.00. Tarjoilijat olivat kiistäneet jyrkästi syyllistyneensä mihinkään vilpillisyyteen ja olivat pitäneet irtisanomisia perusteettomina.

Työpaikan luottamusmies oli neuvotellut paikallisesti asiasta heinäkuussa 1981. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyysmuistion laatimiseen 30.7.1981. Työnantaja oli antanut selvityksensä erimielisyysmuistioon jälkikäteen 24.8.1981. Työnantaja oli tässä kannanotossa esittänyt, että ravintolan alkoholimyynnin olisi pitänyt 1.1.-30.6.1981 välisenä aikana olla noin 22 000 markkaa suurempi kuin mitä kassakoneen lukemat olivat osoittaneet. Työnantajan käsityksen mukaan alkoholivajaukseen oli saattanut olla syyllisiä vain irtisanotut kolme tarjoilijaa. Työnantaja oli jälkikäteen perustellut työsopimusten päättämistä lisäksi sillä, että tarjoilijat olisivat nauttineet alkoholia työaikana työpaikalla ja keränneet järjestelmällisesti ns. "tippaviinoja" ja vieneet niitä pois työpaikalta.

Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä syksyn 1981 ja kevättalven 1982 aikana useita kertoja. Nämä neuvottelut olivat kuitenkin päättyneet tuloksettomina kesällä 1982.

Työnantaja oli siten umpimähkäisesti päättänyt kolmen tarjoilijan työsuhteet sen vuoksi, että ravintolan alkoholivarastossa oli havaittu vajausta. Alkoholin katoamiseen oli voinut olla syypää kuka työntekijä tai esimies tahansa. Ravintolassa oli tapahtuma-aikana ollut 9 työntekijää. Lisäksi alkoholivarastoon oli ollut pääsy ainakin päähovimestarilla. Mitään näyttöä siitä, että irtisanotut tarjoilijat olisivat olleet vajauksiin syypäitä, ei oltu esitetty. Työnantajan epäilykset eivät saattaneet olla työsopimuksen päättämisen perusteena.

Työsuhteiden päättämisen syynä oli ollut nimenomaan alkoholivaraston vajaus. Tähän oli vedottu irtisanomistilanteessa. Vasta irtisanomisen perusteiden osoittauduttua riitaisiksi oli työnantaja alkanut etsiä varmuuden vuoksi muitakin perusteita toimilleen. Jälkikäteen tuodut syyt tuli jättää huomioon ottamatta. Näistä alkoholin nauttiminen työaikana työpaikalla ei edes pitänyt paikkaansa. Ns. "tippaviinojen" keräämistä olivat työpaikalla harjoittaneet kaikki työntekijät. Hämäläinen ja Kitinprami olivat muutaman kerran vieneet myös pois työpaikalta siellä kerättyjä "tippaviinoja". Lumiaro sen sijaan ei ollut koskaan sitä tehnyt. Kantajaliiton käsityksen mukaan tällainen toiminta ei kuitenkaan saattanut olla työsopimuksen purkamis- tai irtisanomisperuste.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli hyväksynyt työnantajan sopimuksen vastaisen menettelyn. Senkin jälkeen, kun neuvotteluissa oli selvästi käynyt ilmi irtisanomisten aiheettomuus, oli työnantajaliitto pitänyt työnantajan menettelyä irtisanomissuojasopimuksen mukaisena.

Näillä perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut Päijät-Hämeen Osuuskaupan velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena työsopimuksen perusteettoman päättämisen vuoksi Kitinpramille 6 kuukauden palkkaa vastaavat 19 800 markkaa, Hämäläiselle 6 kuukauden palkkaa vastaavat niin ikään 19 800 markkaa ja Lumiarolle 12 kuukauden palkkaa vastaavat 39 600 markkaa, kaikki erät 6 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton velvoittamista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa laiminlyömisestä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kitinpramin, Hämäläisen ja Lumiaron työsopimukset oli purettu 9.7.1981 epärehellisyyden vuoksi. Se oli ilmennyt kolmella tavalla:

Tarjoilijat olivat syyllistyneet alkoholin myymiseen omaan lukuunsa. Ravintolan myynnin olisi tullut olla 1.1.-30.6.1981 välisenä aikana 22 000 markkaa suurempi kuin kassakonelukemat edellyttivät. Vajausta oli seurattu erityisesti vodkan osalta. Näyttö siitä, että vajauksen olivat aiheuttaneet juuri kysymyksessä olevat kolme työntekijää, oli ollut niin vahva, että työnantajalla oli kohtuudella katsottava olleen oikeus toimia sen mukaan. He olivat olleet aina työvuorossa silloin, kun vajausta oli ilmennyt. He olivat käytännössä ainoat, jotka olivat voineet hoitaa myyntiä ohi kassan, koska he olivat kassavastuussa. Vajaukset olivat loppuneet heidän työsuhteittensa päätyttyä.

Työntekijät olivat nauttineet alkoholia työaikana työpaikalla. Alkoholin nauttiminen työpaikalla oli erittäin raskauttavaa sekä keskeinen työvelvoitteen täyttämisen että alkoholilainsäädännön ja anniskeluohjeiden noudattamisen kannalta. Teko käsitti myös työnantajan omaisuuden kavaltamisen.

Työntekijät olivat tunnustuksensa mukaisesti syyllistyneet ns. "tippaviinojen" keräämiseen ja poisvientiin. Tämä oli ollut ehdottomasti kiellettyä. Menettely oli myös törkeätä työvelvoitteen laiminlyöntiä ja väärinkäyttämistä, alkoholilain ja anniskeluohjeiden rikkomista ja työnantajan omaisuuden kavaltamista tai varastamista.

Perusteet olivat kukin erikseen ja kaikki yhdessä vaikuttaneet työnantajan päätökseen purkaa työsuhteet. Perusteiden kokonaisarviointi oli edellyttänyt kaikkien tiedossa olleiden ja myöhemmin paljastuneiden seikkojen huomioon ottamista. Tässä tapauksessa oli vodkapullojen kavaltaminen ja myyminen omaan lukuun menettelynä törkeätä ja aiheuttanut työnantajalle vahinkoa.

Koska kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsuhteen päättämiseen on ollut irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen mukaiset erityisen painavat syyt, on Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Päijät-Hämeen Osuuskauppa on ollut jutussa kuultavana.

________

Jutussa ei ole esitetty näyttöä sen työsuhteiden purkamisen syyksi kirjallisesti esitetyn väitteen tueksi, että kanteessa tarkoitetut tarjoilijat olisivat syyllistyneet alkoholin myymiseen asiakkaille omaan lukuunsa tai aiheuttaneet tai muulla tavoin ilmoitetun vajauksen. Sitä vastoin on näytetty, että he ovat toistuvasti yleensä työvuoron vaihtuessa nauttineet asiakkaille myytäväksi tarkoitettuja alkoholijuomia. Työntekijäliiton puolelta on myönnetty, että mainitut tarjoilijat ovat ravintolassa vallinneen tavan mukaan keränneet itselleen ns. tippaviinoja ja että Kitinprami ja Hämäläinen ovat ottaneet niitä mukaansa työpaikalt poistuessaan.

Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työntekijän työsopimuksen työpaikalla vastoin kieltoa tapahtuneen päihdyttävien aineiden käyttämisen takia. Kitinpramin, Hämäläisen ja Lumiaron käyttäytyminen on kokonaisuutena arvosteltuna työtuomioistuimen mielestä muodostanut lainkohdassa tarkoitetun tärkeän syyn työsuhteiden purkamiseen. Kun heidän viakseen jäävä menettely on liittynyt asiakkaille myytäviksi tarkoitettujen alkoholijuomien väärinkäyttämiseen, purkamisen on katsottava tapahtuneen sellaisesta syystä, joka on sisältynyt työntekijöiden tietoon heti saatetun perusteen piiriin.

Näillä perusteilla ja kun työsuhteiden päättämisen on näytetty tapahtuneen irtisanomissuojasopimuksessa hyväksytystä syystä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto velvoitetaan korvaamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Päijät-Hämeen Osuuskaupan yhteiset oikeudenkäyntikulut kahdellatuhannella (2 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Heiniö, Hölttä ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.