Labor court orders damages for unfair dismissal of a union representative and fines the employer union for negligence.

Kahvilaliikkeessä suoritetut töiden järjestelyt olivat johtaneet vain vähäiseen kustannusten alenemiseen. Muutoinkaan ei liikkeen toiminnassa ollut tapahtunut sellaisia taloudellisia muutoksia, joiden nojalla luottamusmiehen irtisanominen olisi ollut perusteltavissa. Työnantaja velvoitettu suorittamaan irtisanotulle luottamusmiehelle vahingonkorvausta. Sitä vähentävänä seikkana otettu huomioon, että luottamusmies oli heti työsuhteen päätyttyä saanut vastaavanlaisen työpaikan. Työnantajaliitto, joka oli hyväksynyt työnantajan menettelyn, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. liikkeenharjoittaja Liisa Passoja

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 15.3.1980 allekirjoitetussa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot.

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

Luottamusmiessopimus (LTK-SAK) 6.3.1970

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (LTK-SAK) 6.6.1978

25 § Neuvottelujärjestys

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin kesken siten kuin luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on sovittu, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

2. Elleivät osapuolet paikallisissa neuvotteluissa pääse sovintoon, on asia saatettava heitä edustavien allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi. Allekirjoittajajärjestöt suosittelevat, että erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen laaditaan muistio, joka tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena ja joista annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion malli on tämän työehtosopimuksen liitteenä.

Liittojen väliset neuvottelut on aloitettava viimeistään kahden viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

3. Jollei yksimielisyyteen näin päästä, voi kumpikin riitapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä 6.3.1970 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa kuin yrityksen muut työntekijät. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä 6.6.1978 allekirjoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsen liikkeenharjoittaja Liisa Passoja oli 29.8.1981 irtisanonut harjoittamansa kahvilaliikkeen palveluksessa olleen myyjän Toini Kauppilan. Kauppila oli ollut liikkeen palveluksessa 17.9.1979 lukien. Passojan tultua 1.9.1980 kahvion omistajaksi oli Kauppilan työsuhde jatkunut niin sanottuna vanhana työntekijänä. Hänelle oli myönnetty marraskuun 1980 alusta osatyökyvyttömyyseläkettä. Tämän takia hän oli sopinut Passojan kanssa työaikansa lyhentämisestä 1.11.1980 lukien puoleen aikaisemmasta. Kauppila oli valittu 14.11.1980 työpaikkansa luottamusmieheksi. Valinta oli vahvistettu Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kokkolan osasto n:o 25:n kokouksessa 5.12.980. Siitä oli asianmukaisesti ilmoitettu työnantajalle.

Kauppilan ohella oli kahviossa tehnyt osa-aikatyötä toinenkin työntekijä. Hänen työsuhteensa oli jatkunut lyhyemmän aikaa kuin Kauppilan. Kesäkuussa 1981 oli työnantaja sopinut osa-aikaisen työntekijän kanssa kokopäiväisestä työsuhteesta. 29.8.1981 tapahtuneen Kauppilan irtisanomisen syyksi työnantaja oli ilmoittanut Kauppilan tekemien töiden vähentymisen. Irtisanomisen mukaan hänen työsuhteensa piti päättyä 30.9.1981. Kauppilan työt olivat kuitenkin säilyneet ennallaan ja niitä oli tehnyt kesäkuussa täysiaikaiseksi siirtynyt työntekijä. Kauppilan työsuhde oli päättynyt 16.10.1981. Hänen työsuhdettaan oli jatkettu kahdella viikolla erään työntekijän sairastumisen vuoksi.

Kantajaliiton edustaja oli neuvotellut irtisanomisajan kuluessa Kauppilan työsopimuksen irtisanomisesta useaan otteeseen Passojan ja vastaajaliiton edustajan kanssa. Näissä neuvotteluissa kantajaliiton edustaja oli korostanut irtisanomisen olleen luottamusmiessopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen vastainen. Työnantajapuolelta oli ilmoitettu irtisanomisen syyksi yrityksen taloudelliset vaikeudet ja toisen osa-aikaisen työntekijän työllistäminen ja katsottu Kauppilan irtisanominen sopimusten mukaiseksi.

Näillä perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kauppilan irtisanominen on ollut irtisanomissuoja- ja luottamusmiessopimuksen vastainen, ja lisäksi velvoittamaan Passojan suorittamaan Kauppilalle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen 4 ja 5 §:n perusteella 6 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 8 400 markkaa 5 %:n vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä tuomitsemaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Passoja ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kahviossa oli Passojan lisäksi kolme työntekijää. Näistä yksi työntekijä oli ollut kokoaikainen ja kaksi muuta osa-aikaisia. Kahviossa oli ollut enemmän työvoimaa kuin sen tuotannollinen toiminta edellytti. Työvoimaa oli voitu vähentää noin 20 tunnilla viikkoa kohti ilman, että yrityksen toiminta vaarantuisi. Työvoiman vähentäminen oli ollut perusteltua myös siksi, että yrityksen toiminnan jatkuminen oli edellyttänyt kustannusten vähentämistä. Kahvion kustannukset olivat nousseet jatkuvasti edellisen vuoden aikana varsinkin vuokrien ja työvoimakustannusten kohdalla. Liikehuoneiston vuokra oli noussut toukokuussa 1981 2 200 markasta 3 150 markkaan. Samanaikaisesti yrityksen liikevaihto ja tulot eivät olleet lisääntyneet.

Kauppilalle oli tarjottu kesällä 1981 kokoaikaista työtä puolipäiväisen työn sijasta. Kauppila oli kuitenkin kieltäytynyt ottamasta vastaan kokoaikaista työtä. Kauppilan työsuhteen säilyttäminen sellaisenaan olisi edellyttänyt joko toisen osa-aikaisen työntekijän irtisanomista taikka kokoaikaisen työntekijän työajan lyhentämistä puolella. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan olleet olleet mahdollisia, koska muut työntekijät olivat vastustaneet järjestelyjä. Kauppila oli vielä työsuhteensa kestäessä saanut uuden osa-aikaisen työpaikan välittömästi hänen työsuhteensa päätyttyä. Kauppilan palkka ja muutkin työehdot olivat säilyneet työnantajan vaihtumisesta huolimatta ennallaan.

Työnantaja ei ollut Kauppilaa irtisanoessaan muistanut hänen olleen luottamusmies, vaikka siitä oli tehty kanteessa mainittu ilmoitus. Kauppilan luottamusmiesasema oli tullut Passojan mieleen vasta irtisanomisen jälkeen asian selvittelyn yhteydessä. Koska Kauppila oli jo tällöin saanut uuden työpaikan, ei hänen irtisanomisensa peruuttamista pidetty enää tarkoituksenmukaisena.

Edellä olevilla perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Passoja ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Liisa Passoja on irtisanonut 29.8.1981 harjoittamansa kahvilaliikkeen palveluksessa 17.9.1979 lukien myyjänä olleen Toini Kauppilan työsuhteen päättymään 30.9.1981. Työsuhteen päättymispäiväksi on sittemmin irtisanomisajan kuluessa sovittu 16.10.1981. Kauppila on 14.11.1980 lukien toiminut työpaikallaan kahvila-alan työntekijöiden luottamusmiehenä.

Jutussa on käynyt ilmi, että Passoja irtisanoessaan Kauppilan ei ole pitänyt häntä luottamusmiehenä. Luottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa ei tästä johtuen ole sen vaatimalla huolellisuudella otettu huomioon irtisanomisen perusteita harkittaessa. Työnantajaliiton puolelta on jutun käsittelyn aikana annettu jossain määrin ristiriitaisia lausumia Kauppilan luottamusmiesasemasta ja myös myönnetty, että irtisanomisperusteiden hyväksyttävyyden arvioimisessa, jos Kauppila olisi jäänyt työtä vaille, olisi pitänyt noudattaa perusteellisempaa harkintaa. Kun liitto on Passojalle ilmoittanut hyväksyvänsä irtisanomisen ja pysynyt tässä kannassaan ennen työsuhteen päättymistä käydyissä neuvotteluissa, työtuomioistuimen mielestä se ei ole toiminut riittävän huolellisesti neuvoja antaessaan, vaan on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Liisa Passojan maksamaan Toini Kauppilalle vahingonkorvauksena luottamusmiehen työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta kolmetuhattaviisisataa (3 500) markkaa viiden prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä maaliskuun 8 päivästä 1982 lukien sekä tuomita työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä neljätuhatta (4 000) markkaa. Lisäksi velvoitetaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Passoja yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannellakahdeksallasadalla (1 800) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Vihma, Heiniö, Leivo ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.