Labor court dismisses union claim that theater technical staff rest rules apply only to direct performance work.

Kysymys siitä, oliko teatterialan työehtosopimuksen näytäntöön ja harjoitukseen sidottua näytäntötyötä koskevaa erityistä taukomääräystä sovellettava kaikkeen teknisen näytäntötyöntekijän tekemään työhön.

Teknisen näytäntötyöntekijän työ ei käytännössä aina liittynyt työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla välittömästi harjoituksiin tai näytäntöihin. Kun osallisliitot olivat aikaisemmin yhteisesti todenneet, että teknisten näytäntötyöntekijöiden lepoaika oli voitu järjestää muutoinkin kuin erimielisyyttä aiheuttaneen määräyksen edellyttämällä tavalla, työntekijäliiton ei voitu katsoa jutussa esittäneen sellaisia perusteita, että työtuomioistuimella olisi ollut aihetta tässä asiassa poiketa liittojen yhteisestä toteamuksesta.

Asianosaiset: Suomen Teatterityöntekijöiden Yhteisjärjestö STY r.y. Suomen Teatteriliitto r.y. Työväen Näyttämöiden Liitto r.y. Jyväskylän Teatteri Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1981 voimaan tulleessa teatterialan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 §

TYÖAIKA

I Säännöllinen työaika teknillisessä näytäntötyössä

Päivittäinen säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa. Työpäivä voidaan jakaa kahteen osaan lyhyemmän osan ollessa vähintään kolme tuntia. Kaksiosaisen päivän työaikajakson välinen aika on vähintään 2,5 tuntia, ellei paikallisesti toisin sovita.

8 §

LEPOAJAT

2. Kun työaika on vuorokaudessa seitsemää tuntia pitempi, annetaan työntekijälle, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, työaikana yksi säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana hän saa esteettömästi poistua työpaikalta. Tämä ei kuitenkaan koske sellaisia työntekijöitä, joiden työpaikalla olo on työn jatkumiselle välttämätöntä.

3. Paikallisesti voidaan sopia siitä, että lepoaika on puolen tunnin pituinen, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta.

5. Näytäntöön ja harjoituksiin sidotussa näytäntötyössä tulee jokaiseen 4 tunnin työjaksoon sisällyttää yksi 15 minuutin tauko. Lisäksi yhtäjaksoiseen työpäivään sisällytetään yksi 30 minuutin tauko. Tauot eivät saa estää näytäntötyöskentelyä.

Pöytäkirjamerkintä: ___________________

Jos työpäivä on yhtäjaksoinen, eikä siihen ole voitu järjestää edellä mainittuja taukoja, on työpäivän pituus enintään 7 tuntia.

Suomen Teatterityöntekijöiden Yhteisjärjestö on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Teatteriliittoon ja Työväen Näyttämöiden Liittoon jäsenenä kuuluvassa Jyväskylän Teatteri Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä työehtosopimuksen 8 §:n 5 kohdan taukomääräyksen tulkinnasta teknisten näytäntötyöntekijöiden osalta. Jyväskylän Teatteri Oy:n ylläpitämässä Jyväskylän kaupunginteatterissa määräystä oli sovellettu siten, ettei siinä mainittuja lyhyitä taukoja ollut annettu kaikille teknisille näytäntötyöntekijöille. Osalle heistä oli määrätty tunnin mittaisia taukoja, joita ei luettu työaikaan.

Tässä yhteydessä ei työnantajapuoli, joka oli muotoillut työehtosopimuksen taukomääräyksen sanamuodon, ollut mitenkään viitannut siihen, että tarkoituksena olisi ollut muuttaa taukomääräyksiä myös teknisten näytäntötyöntekijöiden osalta. Kantajaliiton käsityksen mukaan tarkoituksena oli ollut tehdä ero taukojen pitämisessä ainoastaan päivätyöntekijöiden ja näytäntötyöntekijöiden välillä. Kun teknisten näytäntötyöntekijöiden työ oli yksinomaan näytäntöihin ja harjoituksiin sidottua työtä, siihen oli sovellettava aina työehtosopimuksen 8 §:n 5 kohdan taukomääräystä.

Edellä mainituilla perusteilla Suomen Teatterityöntekijäin Yhteisjärjestö on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että teknisten näytäntötyöntekijöiden päivittäiset lepoajat määräytyivät aina teatterialan työehtosopimuksen 8 §:n 5 kohdan mukaisesti, ja lisäksi, kun Jyväskylän Teatteri Oy ei ole näin menetellyt, tuomitsemaan sen työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä myös Suomen Teatteriliiton ja Työväen Näyttämöiden Liiton työehtosopimuslain 9 §:n nojalla niille kuuluvan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Suomen Teatteriliitto, Työväen Näyttämöiden Liitto ja Jyväskylän Teatteri Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että teatterialan työehtosopimuksen 8 §:n 2 ja 3 kohdan yleiset määräykset lepotaukojen pitämisestä koskivat myös teknisiä näytäntötyöntekijöitä. Sen sijaan 8 §:n 5 kohdan määräystä sovellettiin vain poikkeuksellisesti sellaisissa tapauksissa, joissa teknisen näytäntötyöntekijän työ oli sillä tavoin näytäntöön ja harjoituksiin sidottua, ettei lepotauon järjestäminen työajan ulkopuolella ollut mahdollista. Jo vuonna 1978 oli asianosaisliittojen välillä pöytäkirjattu se periaate, että jollei lepotaukoa voitu järjestää siten, että työntekijä sai sen aikana poistua työpaikalta, sitä ei luettu työaikaan.

Jyväskylän Teatteri Oy oli kaupunginteatterissaan järjestänyt lepotauot mainitun määräyksen mukaisesti sellaisten teknisten näyttämötyöntekijöiden kohdalla, jotka eivät saaneet ruokatauon aikana poistua teatterista. Tällaisia työntekijöitä olivat eräät tarpeistonhoitajat ja valomiehet. Muille työntekijöille, muun muassa kuiskaajalle, oli annettu työaikaan kuulumaton lepotauko, jolloin he olivat saaneet poistua teatterista. Yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimusta ainakaan tahallaan, sillä sen noudattama menettely näytäntötyöntekijäin lepoajan lukemisesta työaikaan vastasi työnantajaliittojen keskusneuvottelupöytäkirjassa esittämää käsitystä. Liitot eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan, koska riidanalaista määräystä ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi kanteessa ilmoitetulla tavalla. Näillä perusteilla Suomen Teatteriliitto, Työväen Näyttämöiden Liitto ja Jyväskylän Teatteri Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa asianosaisliittojen olevan lähinnä eri mieltä siitä, sovelletaanko teatterialan voimassa olevan työehtosopimuksen 8 §:n 5 kohdaksi otettua määräystä, joka koskee lepoaikojen pitämistä näytäntöön tai harjoitukseen sidotussa näytäntötyössä, kaikkeen teknisen näytäntötyöntekijän tekemään työhön vai ei.

Vuosina 1977-1979 voimassa olleessa teatteriteknisten työehtosopimuksessa on määrätty erikseen näytäntöihin osallistuvien teknisten työntekijöiden ja erikseen päivätyöntekijöiden työajat. Sopimuksen 5 §:n 4 kohdassa on sovittu kahdesta 15 minuutin ja yhdestä 30 minuutin lepotauosta, jotka luetaan työaikaan. Sopimuksen voimassaoloaikana liittojen välillä on syntynyt kiistaa siitä, koskevatko lepotaukomääräykset kaikkia teknisiä näytäntötyöntekijöitä ja siis päivätyöntekijöitäkin. Menettely on sovittu jätettäväksi paikallisen käytännön varaan.

Esitetyn selvityksen mukaan osallisliitot ovat tammikuussa 1978 päässeet puheena olevan määräyksen tulkinnassa yhteisymmärrykseen siinä, että lepotaukoa ei lueta työaikaan kuuluvaksi, jos työntekijä on saanut sen kestäessä esteettömästi poistua työpaikaltaan. Tulkintaohje on liittojen yhtäpitävän käsityksen mukaan koskenut kaikkia teattereiden teknisiä työntekijöitä.

Vuosiksi 1979-1981 tehdyn teatterialan työehtosopimuksen 8 §:ssä on lepoaikoja koskevat määräykset. Sen 2 kohdassa on sovittu, että työajan ylittäessä seitsemän tuntia työntekijälle on annettava yksi vähintään tunnin kestävä lepoaika, jona hän saa esteettömästi poistua työpaikalta. Työehtosopimuksessa on siten hyväksytty aikaisemmin liittojen välillä sovitun tulkintaohjeen sisältämä periaate niistä edellytyksistä, joiden mukaan määräytyy lepoajan lukeminen työaikaan kuuluvaksi.

Teatterialan työehtosopimuksen 8 §:ään on tuolloin otettu myös riidan kohteena oleva 5 kohdan määräys samansisältöisenä kuin se on voimassa olevassa työehtosopimuksessa. Sopimuskohdan sanamuoto on työnantajapuolen neuvotteluedustajien muotoilema. Asianosaisliitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että sanonta "näytäntöön ja harjoitukseen sidottu näytäntötyö" sulkee pois sen soveltamispiiristä päivätyöntekijät. Sen sijaan yhteisymmärrystä liittojen kesken ei ole saavutettu siinä, tarkoitetaanko tällä määritelmällä samaa kuin työehtosopimuksessa käytetyllä nimikkeellä tekninen näyttämötyöntekijä, kuten kanteessa on väitetty.

Jutussa on kuulusteltu todistajina kumpaakin osapuolta työehtosopimusneuvotteluissa edustanutta neuvottelijaa. Heistä Työväen Näyttämöiden Liiton toiminnanjohtaja on kertonut, että teattereiden puolelta on neuvotteluissa nimenomaan ilmoitettu määräyksellä tarkoitetun rajoittaa poikkeuksellisten lepoaikojen pitäminen koskemaan vain sellaisia teknisiä näytäntötyöntekijöitä, jotka harjoitusten tai näytäntöjen vuoksi eivät voi poistua työaikanaan työpaikalta. Työntekijäpuolen neuvotteluedustajan lausuman mukaan heidän tahollaan on neuvotteluissa ymmmärretty, että määräystä sovellettaisiin kaikkiin teknisiin näytäntötyöntekijöinä toimiviin. Teatteriliittojen puolelta ei ole ilmoitettu pyrkimyksestä rajoittaa määräyksen soveltamispiiriä. Kertomusten ristiriitaisuuksista johtuen työtuomioistuimen mielestä ei osallisliittojen edustajien käsitysten perusteella voida tehdä päätelmiä määräyksen oikeasta sisällöstä. Määräyksen sanamuoto kuitenkin selvästi tukee teatteriliittojen esittämää näkemystä.

Osallisliittojen kesken 29.10.1981 käydyissä neuvotteluissa näytäntötyöntekijäin lepoajan lukemisesta työaikaan liitot ovat yksimielisesti todenneet, että heidän työnsä voi olla joko näytäntöihin ja harjoituksiin sidottua tai sellaista työtä, jossa sidonnaisuutta ei ole. Viimeksi mainitussa työssä työntekijälle annetaan vähintään tunnin mittainen lepotauko, jollei paikallisesti ole sovittu lyhyemmästä lepoajasta. Lepotauon aikana työntekijällä on näissä tapauksissa oikeus poistua työpaikaltaan. Osallisliitot ovat myös todenneet, että teknisen näytäntötyöntekijän työpäivä voidaan työehtosopimuksen 5 §:n 3 kohdan tarkoittamalla tavalla järjestää myös kaksiosaiseksi niin, että työjaksojen välisen ajan tulee olla, jollei paikallisesti toisin sovita, vähintään kaksi ja puoli tuntia.

Jutussa on selvitetty, että tekniset näytäntötyöntekijät etenkin pienissä teattereissa tekevät käytännössä myös sellaista työtä, jonka suorittaminen ei ole harjoituksista tai näytännöistä riippuvainen. Näin on laita sellaisina aikoina, kuten esimerkiksi usein elokuussa, jolloin teatterissa ei lainkaan ole harjoituksia tai näytäntöjä. Niitä voi olla niin vähän myös muina aikoina, että osa työntekijän työajasta käsittää muuta kuin varsinaista harjoitus- tai näytäntötyötä.

Esitetty selvitys siis osoittaa, ettei teknisen näytäntötyöntekijän työ käytännössa aina työehtosopimuksen 8 §:n 5 kohdassa tarkoittamalla tavalla liity välittömästi harjoituksiin tai näytäntöihin. Kun osallisliitot ovat aikaisemmin yhteisesti todenneet, että heidän lepoaikansa voidaan järjestää muutoinkin kuin puheena olevan määräyksen edellyttämällä tavalla, työntekijäliiton ei voida katsoa jutussa esittäneen sellaisia perusteita, että työtuomioistuimella olisi aihetta tässä asiassa poiketa liittojen yhteisestä toteamuksesta.

Jutussa on jäänyt myös näyttämättä, että Jyväskylän Teatteri Oy, jossa työskentelevien teknisten näyttämötyöntekijöiden suorittaman työn luonteesta esitetty selvitys on jäänyt niukaksi ja osittain puutteelliseksi, olisi lepotaukojen pitämisessä menetellyt työehtosopimuksen määräysten vastaisesti.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen kaikilta kohdiltaan. Asian laatuun nähden Suomen Teatteriliitto, Työväen Näyttämöiden Liitto ja Jyväskylän Teatteri Oy saavat kuitenkin itse kärsiä kulunsa jutussa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, M. Virtanen, Palanko-Laaka ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.