Labor court fines union branches for insufficient strike prevention and failure to enforce collective agreement peace obligations.

Ammattiosasto, joka ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi ja lopettamiseksi, tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Liiton toimenpiteistä ei työtaistelutoimenpiteiden kestoajan pituuteen nähden voitu pitää riittävinä. Liittokin tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Asianosaiset: Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y.

Kuultavat: Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6 r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 20.3.1981 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavutamiseksi on kielletty.

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

31 §

Erimielisyyksien sovittelu

1. Jos erimielisyys on syntynyt muista kuin 30 §:ssä mainituista syistä työnantajan ja työntekijän välillä on ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa on pyrittävä sovintoon neuvotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi.(Kts. 30 § 2. kohta) 2. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saada julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen G.A. Serlachius Oy:n Tampereen tehtaisiin kuuluvalla Lielahden ligniinitehtaalla oli alkuvuoden aikana neuvoteltu eräistä työjärjestelyistä. Työntekijöiden kanssa oli tammikuun lopussa 1983 päästy yksimielisyyteen työnjärjestelyjen toteutustavasta, mutta neuvotteluja työjärjestelyjen vaikutuksesta palkkoihin oli jatkettu. Kun neuvotteluissa ei ollut paikallisesti päästy yksimielisyyteen, asiasta oli 15.2.1983 laadittu erimielisyysmuistio.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on katsonut, että työntekijät olivat kerrotuilla työtaistelutoimenpiteillä pyrkineet painostamaan työnantajaa suostumaan palkankorotusvaatimuksiin. Ammattiosasto ei siten ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Lisäksi työnantajaliitto on katsonut, etteivät Paperiliitonkaan toimenpiteet olleet olleet riittäviä lakon lopettamiseksi.

Esittämillään perusteilla Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6:n ja Paperiliiton tuomitsemista hyvityssakkoihin työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.

Kanteeseen vastatessaan Paperiliitto on myöntänyt kanteen ammattiosaston osalta oikeaksi, mutta kiistänyt sen Paperiliittoon kohdistettuna. Paperiliiton toimitsija oli 23.3.1983 pidetyssä ammattiosaston kokouksessa ilmoittanut liiton kantana, että työrauhan säilymiseksi kiistanalainen vetyperoksidimäärä oli ajettava ja töitä oli muutoinkin jatkettava normaalisti. Lisäksi liitto oli 7.4.1983 toimitetussa sähkeessä kehottanut ammattiosaston toimikuntaa ryhtymään heti toimenpiteisiin töiden käynnistämiseksi tehtaalla ja neuvottelujen jatkamiseksi työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6 on ollut kuultavana jutussa.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että G.A. Serlachius Oy:n Tampereen tehtaisiin kuuluvalla Lielahden ligniinitehtaalla työntekijät ovat 22.3.1983, sen jälkeen kun työnantaja oli keskeyttänyt erään vetyperoksidin pumppaustyöstä kieltäytyneen työntekijän palkanmaksun, ryhtyneet kello 16.30 lakkoon. Se on päättynyt 29.3.1983 kello 14. Työtaistelun avulla on pyritty painostamaan työnantajaa suostumaan pumppaustyön järjestelyn yhteydessä esitettyyn palkankorotusvaatimukseen. Asiaa koskeneiden liittotason neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina työntekijät ovat samasta syystä 31.3.1983 ryhtyneet uudelleen lakkoon, joka on päättynyt 8.4.1983 kello 22. Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin palkkauksesta.

Ammattiosasto on myöntänyt, ettei se ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi, rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Esitetyn selvityksen mukaan työntekijäliiton toimitsija on ammattiosaston toimikunnan kokouksessa 23.3.1983 kehottanut luottamusmiestä ilmoittamaan työntekijöille liiton kantana, että työrauhan säilyttämiseksi kiistanalainen työ on tehtävä ja töitä on muutoinkin jatkettava normaalisti. Lisäksi liitto on 7.4.1983 ammattiosastolle lähettämässään sähkeessä vaatinut toimikunnalta toimenpiteitä töiden käynnistämiseksi tehtaalla ja neuvottelujen jatkamiseksi työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti. Työtaistelutoimenpiteiden kestoajan pituuteen nähden työtuomioistuin katsoo, ettei näitä toimenpiteitä voida pitää riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja Paperiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, edellisen neljätuhatta (4 000) markkaa ja jälkimmäisen kolmetuhatta (3 000) markkaa sekä korvaamaan yhteisvastuullisesti Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella (1 000) markalla

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Äimälä, Tiitola, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.