Labor court fines union branches and parent union for strike participation and failure to enforce peace obligations.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ruled that a union branch and its parent organization must pay compensation fines for participating in strikes and failing to enforce peace obligations. The court found that union members actively participated in strikes targeting wage provisions, and the union's supervisory efforts were deemed insufficient given the strikes' continuation. Consequently, the court ordered both the branch and the parent union to pay specific monetary penalties and cover legal costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act; Union members participating in strikes targeting collective agreement provisions violate the peace obligation, and unions fail supervisory duties if their enforcement measures are inadequate despite ongoing strikes.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosaston toimikunnan puheenjohtaja ja jäsen sekä luottamusmies olivat osallistuneet työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneisiin lakkoihin. Osasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Liiton toimenpiteitä ei lakkojen jatkuminen huomioon ottaen voitu pitää riittävinä. Liitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.
Kuultavat: Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosasto n:o 150 r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen kesken 19.3.1981 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
TYÖPALKAT
8 §
Työpalkat
1. Työntekijälle maksettavan palkan osalta noudatetaan valtioneuvoston 29.12.1976 antamalla päätöksellä vahvistettua kuntien yleistä kalleusluokitusta sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.
3. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin perustuntipalkat ovat 17.3.1981 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta:
ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
26 §
Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite
1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.
2. Työehtosopimukseen sidotut ovat velvolliset välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.
Tähän työehtosopimukseen sidotut yhdistykset ovat lisäksi velvolliset huolehtimaan siitä, että niiden alaisina olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia työtaistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
27 §
Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen
1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken.
2. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, jompi kumpi osapuoli voi alistaa sen asianomaisten liittojen ratkaistavaksi. Tällöin on, elleivät liitot pidä sitä tarpeettomana, työpaikalla laadittava asiasta muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistion allekirjoittavat molemmat osapuolet ja on siitä annettava kappale kummallekin allekirjoittajalle.
3. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa, mitä STK:n ja SAK:n välillä tehdyssä yleissopimuksessa on määrätty. Erimielisyys, jota ei liittojen välisissä neuvotteluissa ole voitu selvittää, voidaan saattaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin laissa on säädetty.
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Rakennusvalmiste Oy:n betonielementtitehtaalla oli vuoden 1983 tammikuun aikana käyty työnantajan ja työntekijöiden edustajien välisiä osastokohtaisia neuvotteluja aikapalkkaisten työntekijöiden palkkauksesta. Näissä neuvotteluissa osastojen luottamusmiehet olivat esittäneet työnantajalle seuraavia osastokohtaisia vaatimuksia:
Levyhalli I:n aikapalkkaisille työntekijöille olisi ensisijaisesti maksettava palkkaa, joka vastaisi 95 % osastolla urakkapalkalla työskentelevien keskituntiansiosta tai vaihtoehtoisesti palkkoja olisi korotettava 3 markalla tunnilta, levyhalli II:n aikapalkalla työskentelevien palkkoja olisi tullut tarkistaa, muottiosaston kaikkien työntekijöiden palkkoja olisi korotettava 2 markalla tunnilta, korjaamon kaikkien työntekijöiden palkkoja olisi korotettava 2 markalla tunnilta, raudottamon kaikkien työntekijöiden palkkoja olisi korotettava 2,50 markalla tunnilta, julkisivulinjan aikapalkkaisten työntekijöiden palkkoja olisi korotettava 3 markalla tunnilta ja viimeistelyosaston aikapalkkaisten työntekijöiden palkkoja olisi korotettava 3 markalla tunnilta.
Työnantaja ei ollut suostunut esitettyihin työehtosopimukseen perustumattomiin palkankorotusvaatimuksiin. Painostaakseen työnantajaa suostumaan esittämiinsä vaatimuksiin olivat Rakennusvalmiste Oy:n betonielementtitehtaan työntekijät olleet lakossa seuraavasti: 28.1.1983 muottiosaston 19 työntekijää 4 tuntia, korjaamon 11 työntekijää 4 tuntia ja levyhalli II:n 18 työntekijää 11 tuntia, 31.1.1983 muottiosaston 19 työntekijää 2,5 tuntia, 1.2.1983 muottiosaston 20 työntekijää 8 tuntia, 4.2.1983 levyhalli I:n 19 työntekijää 11 tuntia, muottiosaston 20 työntekijää 8 tuntia ja julkisivulinjan iltavuoron 10 työntekijää 6 tuntia, 7.2.1983 levyhalli I:n 19 työntekijää 12 tuntia ja muottiosaston 21 työntekijää 7.2.1983 kello 10.00 lähtien 10.2.1983 kello 16.00 saakka, 11.2.1983 julkisivulinjan 10 muottimuutosmiestä 5 tuntia, 14.2.1983 julkisivulinjan 20 viimeistelijää 2 tuntia sekä 18.2.1983 viimeistelyosaston 19 työntekijää 2 tuntia.
Korjaamolla 28.1.1983 toimeenpantuun lakkoon oli ottanut osaa osaston luottamusmies. Muottiosaston kaikkiin työtaistelutoimenpiteisiin oli ottanut osaa ammattiosaston toimikunnan jäsen. Ammattiosaston puheenjohtaja oli osallistunut 14.2.1983 toimeenpantuun julkisivulinjan 2 tunnin lakkoon.
Kantajaliitto oli lähettänyt vastaajaliitolle kirjeen 3.2.1983 ja pyytänyt liitolta toimenpiteitä Rakennusvalmiste Oy:n työtaistelujen lopettamiseksi ja uudistunut tämän pyynnön suullisesti 9.2.1983.
Rakennusvalmiste Oy:n betonielementtitehtaan työntekijät olivat siis luottamusmiestensä välityksellä esittäneet yhtiölle palkkaukseen liittyviä vaatimuksia. Edellä kerrotut lakot oli toteutettu näiden vaatimusten läpiajamiseksi. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen 8 §:n palkkausta koskeviin määräyksiin. Kantajaliiton tiedossa ei ollut, että ammattiosasto olisi ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto vastasi myös siitä, että sen asettama luottamusmies, sen toimikunnan jäsen ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat ottaneet osaa työtaistelutoimenpiteisiin. Työtaistelutoimenpiteiden pitkä kesto huomioon ottaen oli katsottava, ettei vastaajaliitto ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi Rakennusvalmiste Oy:ssä.
Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosasto n:o 150 tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.
Rakennustyöläisten Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kannekirjelmässä esitetyt tiedot Rakennusvalmiste Oy:n betonielementtitehtaalla tapahtuneista lakoista pitivät paikkansa. Näihin lakkoihin oli ollut pakko turvautua työntekijöiden mielestä oikeutetuksi katsottujen vaatimusten vuoksi käytyjen neuvottelujen vauhdittamiseksi.
Tehtaan aikapalkkaiset työntekijät, joita oli puolet koko tehtaan työntekijämäärästä, olivat katsoneet epäoikeudenmukaiseksi sen tilanteen, että urakkatyöntekijöiden palkkoihin verrattuna jälkeenjääneisyys oli ollut huomattavan suuri. Tämän vuoksi oli työnantajalle esitetty kannekirjelmässä tarkoitettu neuvottelupyyntö. Esitykset oli tehty osastoittain ja suuruudeltaan ne olivat olleet kannekirjelmässä mainitun suuruisia. Kirein tilanne oli ollut muottiosastolla, jossa työnjohto oli ilmoittanut kannekirjelmässäkin mainittuna ensimmäisenä lakkopäivänä eli 28.1.1983, ettei heidän tarkoituksensa ollut edes viedä työntekijöiden tekemää vaatimusta eteenpäin eikä muutoinkaan heillä ollut aikomusta neuvotella asiasta.
Liiton järjestösihteeri oli välittömästi saatuaan tiedon ilmenneistä lakoista ottanut yhteyttä Rakennusvalmiste Oy:n työntekijöihin ja edellyttänyt näiltä työrauhan palauttamista. Hän oli myös 9.2.1983 henkilökohtaisessa keskustelussa ammattiosaston puheenjohtajan ja erään osaston toimikunnan jäsenen kanssa korostanut näille osaston toimihenkilöiden vastuuta.
Rakennusvalmiste Oy:n betonielementtitehtaalla käydyissä neuvotteluissa oli sittemmin päädytty työntekijöitä tyydyttäviin ratkaisuihin ja useat työntekijät olivat saaneet korotuksia palkkoihinsa.
Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt edellä esitetyt seikat otettavaksi huomioon työtuomioistuimessa päätöstä tehtäessä.
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 150 on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Rakennusvalmiste Oy:n betonielementtitehtaan työntekijät ovat olleet lakossa kanteessa kerrotuin tavoin 28.1., 31.1., 1.2., 4.2., 7.2., 10.2., 11.2., 14.2. ja 18.2.1983. Lakkojen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa suostumaan työntekijöiden vaatimuksiin aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen korottamiseksi. Kaksi ammattiosaston toimikunnan jäsentä ja ammattiosaston työpaikalle asettama luottamusmies ovat osallistuneet lakkoihin kanteessa kerrotuin tavoin. Lakot ovat työtaistelutoimenpiteenä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosasto vastaa toimikuntansa jäsenten ja asettamansa luottamusmiehen osallistumisesta työtaisteluun.
Rakennustyöläisten Liiton toimitsija on saatuaan työnantajaliitolta tiedon työtaistelutoimenpiteistä kehottanut työntekijöitä työrauhan palauttamiseen. Tämän lisäksi liiton toimitsija on henkilökohtaisessa keskustelussa kahden ammattiosaston toimikunnan jäsenen kanssa korostanut heidän vastuutaan työrauhan ylläpitämisessä. Näitä toimenpiteitä ei kuitenkaan lakkojen jatkuminen huomioon ottaen työtuomioistuimen mielestä voida pitää riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosasto n:o 150:n maksamaan hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta neljätuhatta (4 000) markkaa ja Rakennustyöläisten Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kolmetuhatta (3 000) markkaa ja velvoittaa Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosaston n:o 150:n ja Rakennustyöläisten Liiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Sarkko, puheenjohtaja, Mörä, Tiitola, Uski, P. Virtanen ja Hietikko.
Tuomio oli yksimielinen.