Labor court ruled union actions to remove a worker were a strike under the Collective Agreements Act.
Legislator summary
AI generatedThe labor court determined that union actions removing a worker and preventing his return constituted a strike under the Collective Agreements Act. The unions argued their measures were necessary to stop pressure on the employer regarding a contract dispute, while the employer contended the actions targeted the employer's rights to hire and fire. The court found the decisions met the legal definition of a strike and ordered the unions to pay liquidated damages for failing to supervise the situation.
Legislator headnote
AI generatedSection 8 of the Collective Agreements Act; Section 9 and 10 of the Collective Agreements Act; A collective agreement decision excluding a worker from the site to pressure the employer regarding contract terms constitutes a strike under Section 8.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Rakennustyömaan työntekijöiden kokouksen päätöstä yhden työntekijän poistamiseksi työmaalta sen johdosta, että hän oli tehnyt työnantajan kanssa urakkatyötä koskevan sopimuksen, jota muut työntekijät eivät olleet hyväksyneet sekä toimenpiteitä, joilla sanottua työntekijää oli estetty myöhemmin jatkamasta työsopimuksensa tarkoittamaa työtä oli pidettävä työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamana työtaistelutoimenpiteenä, joka oli kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työntekijäliitto ja aluejärjestö tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. (Ään)
Asianosaiset: Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.
Kuultavat: Rakennustyöläisten Kainuun aluejärjestö r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Suomen Rakennusteollisuusliiton ja muun ohella Rakennustyöläisten Liiton kesken 2.4.1982 solmitussa Kostamus-projektin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
1 §
Soveltamisala
Yllä mainitun rakennustyökohteen työsuhteissa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijäin sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä. Kostamuksen työkohteen rakennustöissä SNTL:n alueella noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa rakennus-, lattianpäällystys-, asfaltti- ja maalarinalan työehtosopimusta sekä kunnallisteknillisissä, maanrakennus- sekä tienrakennus- ja tien kunnossapitotöissä noudatetaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, mikäli tässä sopimuksessa jäljempänä ei ole mainituista sopimuksista poikkeavia määräyksiä.
12 §
Palkanmaksu
Palkkauksessa noudatetaan I kalleusluokituksen mukaista palkkausta ja urakkahinnoittelua.
18 §
Työrauhavelvollisuus
Suomen työmarkkinajärjestöjen mahdollisesti julistamat työtaistelutoimenpiteet eivät koske Kostamuksen rakennustöitä eikä Suomen puolella tätä rakennustyötä varten suoritettavia töitä. Kostamuksen rakennuskohteen työsuhteissa mahdollisesti syntyvät erimielisyydet ratkaistaan neuvotteluteitse. Sellaiset erimielisyydet, joista ei päästä sovintoon, ratkaistaan Helsingin raastuvanoikeudessa tai ao. alan erikoistuomioistuimessa.
Asianosaisliittojen kesken 4.4.1981 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
20 §
Työ 1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ululko- kopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen työoimailla keutta ja työntekijän sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä. 2. Ulkomaisessa työkohteessa maksetaan I paikkakuntakalleusluokan mukaista palkkaa. 3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen. 4. Suomen työmarkkinajärjestöjen mahdollisesti julistamat työtaistelutoimenpiteet eivät koske Suomen rajojen ulkopuolella suoritettavia työkohteita.
Asian esivalmistelussa on Suomen Rakennusteollisuusliitto edelleen lausunut, että kirvesmies Pulkkinen oli 16.11.1982 palannut työnantajan kehotuksesta Kostamukseen. Hän oli kuitenkin työnantajalleen ilmoittanut, että häntä oli kielletty menemästä työmaalle. Tämä kielto oli koskenut myös muita työkunnan jäseniä. Pulkkista oli työnantajan toimesta kehotettu täydentämään työkuntaansa asianmukaisesti. Hän oli kuitenkin ilmoittanut työnantajalleen, ettei hän saanut työkuntaansa täydennetyksi, koska muut kirvesmiehet olivat sen kieltäneet. Kannekirjelmässä ja jutun esivalmistelussa ilmoitetut työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet yleissopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta ja oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä.
Näillä perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestön tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.
Rakennustyöläisten Liitto ja Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestö ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työrauhavelvollisuuden rikkomista koskeva asia voitiin työtuomioistuimessa tutkia ainoastaan kannekirjelmässä sanotussa laajuudessa. Sen jälkeisiä tapahtumia, joita olivat Pulkkisen 16.11.1982 tapahtuneen Kostamukseen paluun jälkeiset asiat ei tässä oikeudenkäynnissä voitu käsitellä. Kannetta oli esivalmistelussa laajennettu eikä laajennetussa kanteessa tarkoitetun työtaistelun kohdistumisobjetki ollut sama kuin alkuperäisessä kanteessa. Tällainen kanteen laajennus oli vastoin oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.
Työnantajaliiton yhteydenoton jälkeen oli Kostamuksen työntekijöiden luottamusmiehille välittömästi tähdennetty sekä liiton että aluejärjestön toimesta sitä, että työntekijän ottamis- ja erottamisoikeutta käytti työnantaja. Kirvesmies Pulkkinen oli Kostamukseen paluunsa jälkeen työskennellyt työmaalla ilman, että muut työntekijät tai heidän edustajansa olisivat asiaan millään tavalla puuttuneet. Luottamusmiehet eivät olleet kieltäneet Pulkkista eikä hänen työkuntaansa jatkamasta työtään. Työkunnan täydentäminen tapahtui yhteistyössä työnantajan kanssa. Työkunnan jäsenet hyväksyi viime kädessä työnantaja.
Liitto ja aluejärjestö olivat tehneet voitavansa työehtosopimukseen ehkä kohdistuneen painostustoimenpiteen lopettamiseksi ja onnistuneetkin siinä.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Rakennustyöläisten Kainuun Aluejärjestö on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioisuin katsoo, että kirvesmiesten edellä sanottua päätöstä Pulkkisen poistamiseksi työmaalta ja sen toteuttamista on pidettävä työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuna työtaistelutoimenpiteenä. Päätös on syntynyt työntekijöiden yhteisessä kokouksessa ja se on selvästi liittynyt urakkatyösopimuksen osalta työsuhteen ehtojen määräytymiseen. Vaikka tämä päätös on kiistattomasti kohdistunut painostustoimenpiteenä Pulkkiseen, on sillä myös pyritty painostamaan urakkatyösopimuksen toista osapuolta eli työnantajaa. Työtaistelutoimenpide on kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Samaan työnantajan oikeuteen kohdistuvana työtaistelutoimenpiteenä on työtuomioistuimen mielestä pidettävä myös niitä jatkopainostustoimenpiteitä, joihin on ryhdytty Pulkkisen palattua takaisin Kostamukseen 16.11.1982, ja joilla on estetty häntä jatkamasta 4.11.1982 tekemänsä työsopimuksen tarkoittamaa työtä.
Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Kainuun aluejärjestön edustajat ovat olleet puhelimitse yhteydessä Kostamuksen työmaa-alueen luottamusmiehiin ja vaatineet Pulkkisen karkoituspäätöksen peruuttamista. Näitä toimenpiteitä ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää riittävinä liitolle ja aluejärjestölle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Liiton ja aluejärjestön ei myöskään ole edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin niiden painostustoimenpiteiden lopettamiseksi, jotka on pantu toimeen Pulkkisen palattua Kostamukseen 16.11.1982.
Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Rakennustyöläisten Liiton maksamaan Suomen Rakennusteollisuusliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kaksituhattaviisisataa (2 500) markkaa ja Rakennustyöläisten Kainuun aluejärjestön niin ikään valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kolmetuhattaviisisataa (3 500) markkaa ja velvoittaa kummatkin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Rakennusteollisuusliiton oikeudenkäyntikulut kahdellatuhannella markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Sarkko, puheenjohtaja, Pelkonen, Vihma, Hurmalainen, Palanko-Laaka ja Olin.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto.
Jäsen Palanko-Laaka lausui:
Kantajaliitto ei ole haastehakemuksessaan eikä jutun käsittelyssä myöhemminkään yksilöinyt, millä tavoin sinänsä riidattomat tapahtumat Kostamus-työmaalla ovat muodostuneet työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamiksi työtaistelutoimenpiteiksi, minkä ohella jutun käsittelyssä on muutoinkin jäänyt näyttämättä, että kirvesmiesjaoston päätökset, joiden ei voi katsoa täyttävän edes työtaistelutoimenpiteen tekomuodolle asetettavia vaatimuksia, olisi painostustarkoituksessa kohdistettu työnantajaan, minkä vuoksi katson oikeaksi hylätä vastaajaliittoon ja sen aluejärjestöön kohdistetut vaatimukset.