Labor court dismisses union strike claims and orders damages for violating collective agreement management rights.

Ammattiosasto vastasi työehtosopimuksen työjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneesta työtaistelusta. Ammattiosasto ei ollut muutoinkaan täyttänyt velvollisuuksiaan työrauhan ylläpitämiseksi.

Asianosaiset: Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y.

Kuultavat: Paperiliiton Kajaanin ammattiosasto n:o 51 r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 20.3.1981 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanoutuminen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §.

TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyritys Kajaani Oy oli 16.2.1983 ilmoittanut Paperiliiton Kajaanin osasto n:o 51 r.y:n edustajille 20 työntekijän siirtämisestä työhön yhtiön sahalle 7.3.1983 alkaen. Seuraavana päivänä ammattiosaston pääluottamusmies oli ilmoittanut yhtiön varatoimitusjohtajalle, että työntekijät menisivät lakkoon, ellei työnantaja luopuisi työntekijöiden sahalle siirtämisestä. Työnantajan pysyttyä kannassaan paperitehtaan tuotanto- ja kunnossapito-osastojen noin 1000 työntekijää oli 17.2.1983 kello 19 ryhtynyt lakkoon, jolloin tehtaan toiminta voimalaitostyötä lukuunottamatta oli pysähtynyt.

Tehtaan vartiointi oli vastoin paperiteollisuuden yleistä käytäntöä työntekijöiden toimesta lopetettu. Lisäksi voimalaitoksen työntekijät olivat vastoin työnjohdon antamia määräyksiä työtaistelutoimenpiteenä alentaneet lämpöenergiatuotannon 25 MGW:sta 3 MGW:iin, minkä seurauksena Kajaa

nin kaupungin kaukolämpöverkostoon toimitettava lämpöenergia oli loppunut.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on katsonut ammattiosaston edellä kerrotuilla toimenpiteillään pyrkineen painostamaan työnantajaa muuttamaan ilmoitetut henkilösiirrot. Kun ammattiosasto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen työtaistelutoimenpiteen estämiseksi ja kun lakkoon oli osallistunut myös luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut, että ammattiosasto tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja lisäksi velvoitettaisiin korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut.

Kanteeseen vastatessaan Paperiliitto on lausunut, että Kajaanin kaupungin kaukolämpöverkostoon toimitettava energia ei ollut loppunut, vaikka se olikin huomattavasti vähentynyt. Konkreettista vaaraa kaupungin lämmönjakelulle ei ollut syntynyt.

Paperiliitto on edelleen kertonut, että Kajaani Oy:n johto oli 31.12.1982 antanut henkilöstölleen lomautusilmoituksen. Sen mukaan toimintansa lopettavan paperikone 1:n ja teknisten osastojen eräät työntekijät olisivat olleet lomautettuina toukokuun loppuun, kun taas muiden työntekijöiden lomautus olisi kestänyt huhtikuun 5 päivään saakka. Tästä asiasta työnantaja- ja työntekijäliiton edustajat olivat antaneet yhteisen suosituksen, jonka mukaan paperikone 1:n työntekijöiden ja eräiden teknisten osastojen työntekijöiden pitkä lomautus tulisi korvata siten, että kukin työntekijä olisi huhtikuun 5 päivän ja syyskuun lopun välisenä aikana lomautettuna kahden viikon ajan. Kajaani Oy ei ollut suostunut tekemään suosituksen pohjalta sopimusta, vaan oli yksipuolisesti ryhtynyt määräämään valittuja työntekijöitä sahalle työhön. Tämä oli johtanut työstäkieltäytymisiin kanteessa kerrotulla tavalla.

Paperiliiton johto oli 19.2.1983 lähettänyt ammattiosaston vuosikokoukseen kirjelmän, jossa oli vedottu työstäkieltäytymisen lopettamiseksi. Pääluottamusmies oli puheessaan painottanut, että parhaat tulokset työsuhdeasioissa hänen kaudellaan oli saavutettu neuvottelutietä. Työntekijäliiton edustaja oli pitänyt töihin palaamista välttämättömänä neuvottelujen jatkamisen kannalta. Vaikka kokous ei ollut tehnyt päätöstä töihin palaamisesta, Paperiliiton ja ammattiosaston johdon toiminnan tuloksena toimikunta oli 21.2.1983 yksimielisesti päättänyt tehtaan vartioinnin ja energiatuotannon palauttamisesta ennalleen jo samana iltana ja tehtaan toiminnan normalisoimisesta 22.2.1983 kello 14 alkaen. Näin oli myös tapahtunut.

Paperiliitto on vastustanut oikeudenkäyntikulukorvausvaatimusta ottaen huomioon työnantajapuolen tapahtumille antama aihe.

Paperiliiton Kajaanin osasto n:o 51 on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Kajaani Oy:n Kajaanin paperitehtaan tuotanto- ja kunnossapito-osastojen noin 1 000 työntekijää ovat ryhtyneet 17.2.1983 kello 19 lakkoon, joka on päättynyt 22.2.1983 kello 14. Lakkoon on osallistunut myös Paperiliiton Kajaanin osaston toimikunnan jäseniä ja luottamusmiehiä. Lakon tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa luopumaan ilmoittamastaan 20 työntekijän siirtämisestä työhön yhtiön sahalle. Työntekijät ovat samasta syystä lakon aikana keskeyttäneet tehtaan vartioinnin ja alentaneet energiatuotannon 25 MGW:sta 3 MGW:iin. Vartiointi ja energiatuotanto on palautettu ennalleen 21.2.1983 kello 22. Sanotut työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosasto vastaa luottamusmiesten ja toimikuntansa jäsenten menettelystä, eikä ammattiosasto ole muutenkaan täyttänyt velvollisuuksiaan työrauhan ylläpitämisessä. Jutussa on sitä vastoin jäänyt näyttämättä, että asianosaisliitot olisivat antaneet yhteisen suosituksen lomautusasiassa ja että työnantaja olisi näin ollen menetellyt suosituksen vastaisesti.

Tämän vuoksi työtuomioistuin työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla harkitsee oikeaksi tuomita Paperiliiton Kajaanin ammattiosaston n:o 51 r.y:n maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta viisituhatta (5 000) markkaa ja korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella sadalla (1 100) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Sarkko, puheenjohtaja, Mörä, M. Virtanen, Loukola, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.