Legislator Case Law & Legislation
TT:1983-23 AI generated

Labor court dismisses cost adjustment claim but allows overtime pay claim due to missing contract terms.

Case Number TT:1983-23
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the plaintiff's claim regarding the inclusion of field work allowance costs in the collective agreement's index adjustment but allowed the claim for the allowance itself. The court found that while the contract clearly mandated the allowance, it lacked specific terms on how cost impacts should be calculated during negotiations. Consequently, the court ruled the organization liable for the allowance but declined to rule on the disputed cost allocation.

Legislator headnote

AI generated

Section 5 of the Collective Agreement; Section 8 of the Collective Agreement Act: Where a collective agreement mandates a benefit but leaves cost allocation to negotiations, the employer is liable for the benefit, but the court lacks jurisdiction to rule on the cost impact.

Keywords

AI generated
collective agreement field work allowance cost adjustment indexation clause labor dispute employer liability negotiation terms

Cited Legislation

AI generated
Section 5 of the Collective Agreement
Section 8 of the Collective Agreement Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Koska asianosaisten välinen työehtosopimus ei sisältänyt mitään määräyksiä siitä, kuinka maastotyölisän kustannusvaikutukset oli otettu tai olisi otettava huomioon työehtosopimusta solmittaessa, vaan tämän selvittäminen oli jäänyt asianosaisten välisten neuvottelujen varaan, oli kannevaatimus tältä osin jätetty tutkittavaksi ottamatta. Tällä perusteella työtuomioistuimen toimivaltaan ei myöskään kuulunut sen ratkaiseminen, saattaisivatko maastotyölisän maksamisesta johtuvat kustannukset merkitä indeksitarkistusta koskevan työehtosopimuksen määräyksen pätemättömyyttä.

Esivalmistelussa esitettyä vahvistusvaatimusta ei pidetty kiellettynä kanteen muuttamisena.

Kanteiden tutkimista vastaan esitetyt väitteet hylätty.

Asianosaiset: Akava r.y. Geologinen tutkimuslaitos

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Geologisen tutkimuslaitoksen ja Akava r.y:n 10.6.1981 allekirjoittamassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

5 §. Maastotyöolosuhteet

Sopijapuolet jatkavat maastotyöolosuhteisiin liittyvien kysymysten selvittelyä. Mikäli geologisen tutkimuslaitoksen virkamiehille ryhdytään suorittamaan erityistä maastotyölisää tai sukelluslisää, suoritetaan sitä samoin perustein myös tässä pöytäkirjassa tarkoitetuille työsuhteisille toimihenkilöille.

Sanotuilla perusteilla Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin voimassaolo alkaisi 28.1.1982 lukien ja ettei sopimusta tehtessä ollut sovittu kustannusvaikutusten määrästä eikä rahoitustavasta ja että kustannusvaikutus oli kuulunut työehtosopimuspöytäkirjan kokonaiskustannuksiin ja että käytettävissä olevaa järjestelyvaraa vähentävänä tekijänä ei otettaisi huomioon maastotyölisän maksamisesta aiheutuvaa kustannusten määrää. Edelleen Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Geologinen tutkimuslaitos olisi ollut velvollinen maksamaan työehtosopimuksen 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua maastotyölisää tutkimuslaitoksen työsuhteisille toimihenkilöille 1.3.1982 lukien kuitenkin viimeistään haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Koska kysymyksessä oli eturiita, kuten edellä oli todettu, eikä kysymys ollut ollut oikeusriidasta ja koska kantaja oli esittänyt vasta 23.11.1982 pidetyssä esivalmistelussa jätetyssä kirjelmässä uusia vaatimuksia, jotka eivät olleet liittyneet alkuperäiseen kanteeseen ja joilla ei ollut ollut merkitystä asian ratkaisun kannalta, Geologinen tutkimuslaitos on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai, mikäli esitetyt vaatimukset otettaisiin tutkittavaksi, kanteen hylkäämistä.

Akava on toisessa kanteessaan lausunut, että työehtosopimuksen 5 §:n 2 momentti oli automaatio, joka oli riippuvainen vain siitä, maksettiinko virkasuhteisille maastotyölisää. Virkamiesten osalta maastotyölisä oli siis toteutettu 29.1.1982 tehdyllä ja 1.3.1982 voimaan tulleella virkaehtosopimuksella ja virkamiehille oli tämän sopimuksen perusteella maksettu mainittua lisää. Koska maastotyölisää oli näin ollen virkamiehille ryhdytty maksamaan, niin työehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin toinen virke oli siis toteutunut myös toimihenkilöiden osalta. Tutkimuslaitos oli 19.5.1982 antanut maastotyölisän suorittamisesta ohjeet, jotka valtion työmarkkinalaitos oli hyväksynyt 12.5.1982.

Edellä olevilla perusteilla Akava r.y. on vaatinut Geologisen tutkimuslaitoksen tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n perusteella hyvityssakkoon työehtosopimukseen kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen ryhtymisestä tai ainakin työehtosopimuslain 7 §:n perusteella hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta. Lisäksi kantajayhdistys on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että Geologinen tutkimuslaitos olisi ollut velvollinen maksamaan tutkimuslaitoksen työsuhteisille toimihenkilöille työehtosopimuksen 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua maastotyölisää 1.3.1982 lukien, kuitenkin viimeistään haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Sanotuilla perusteilla Geologinen tutkimuslaitos on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai mikäli esitetyt vaatimukset otettaisiin tutkittavaksi, kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Näin ollen työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä käyneen selville, että valtion työsuhdeasiain neuvottelukunnan laatimassa, valtiovarainministeriön 17.3.1981 valtion virastoille ja laitoksille lähettämässä asiakirjassa, joka on sisältänyt suosituksen virastojen ja laitosten sekä asianomaisten henkilöjärjestöjen välisten työehtosopimusten uudistamiseksi 9.3.1981 allekirjoitetussa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa edellytetyin tavoin 28.2.1983 päättyväksi sopimuskaudeksi, ei niin sanotusta järjestelyvarasta ole ollut mainintaa. Kokonaisratkaisun ja suosituksen pohjalta sittemmin 10.6.1981 Geologisen tutkimuslaitoksen ja Akavan välillä solmittuun työehtosopimukseen ei järjestelyvarasta tai sen suuruudesta ole otettu mitään mainintaa.

Valtiovarainministeriö on 1.2.1982 lähettänyt virastoille ja laitoksille neuvottelu- ja sopimusohjeet valtion työehtosopimusten ja niitä vastaavien sopimuspöytäkirjojen tarkistamiseksi sopimuskauden aikana. Niissä on muun muassa edellytetty käytettävissä olleesta järjestelyvarasta sovittavaksi siten, että siitä vähennettäisiin alakohtaisesti se määrä, jolla vastaavin perustein laskettu ansiotason muutos sopimuskautta edeltäneestä ajankohdasta ylitti valtiovarainministeriön 17.3.1981 antamien neuvottelu- ja sopimusohjeiden mukaisten, samalla aikavälillä voimaan tulleiden sopimuskorotusten yhteismäärän. Tämän jälkeen asiasta on työehtosopimukseen osallisten välillä käyty neuvotteluja. Neuvottelut ovat 15.4.1982 päättyneet erimielisyyteen muun muassa siitä, oliko maastotyölisän kustannusvaikutus ja kuinka suurena otettava huomioon järjestelyvaran käyttämisestä sovittaessa.

Edelleen jutussa on käynyt ilmi, että tutkimusassistentti Lasse Svahnbäck on Geologisen tutkimuslaitoksen taloustoimistolle lähettämässään kirjeessä, joka on päivätty 3.9.1982, tiedustellut, miksei hänelle ollut maksettu maastotyölisää kesä- ja heinäkuun ajalta, vaikka sitä oli samalta ajalta maksettu Akavaan kuuluville Geologiliiton virkamiesjäsenille. Tähän maastotyölisän maksamista koskevaan tiedusteluunsa hän on saanut tutkimuslaitokselta kielteisen vastauksen.

Ottaen huomioon työehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin toisen virkkeen selvän sanamuodon, jonka mukaan maastotyölisää ryhdytään suorittamaan myös työsuhteisille toimihenkilöille samoin perustein kuin virkamiehille ja sen, ettei mainitun momentin ensimmäisen virkkeen sisältämä toteamus maastotyöolosuhteisiin liittyvien kysymysten selvittelytyön jatkamisesta sinänsä voi vaikuttaa lisää koskevaan maksuvelvollisuuteen sekä sen, ettei vastaaja esitetyn selvityksen mukaan ole ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista saattanut kantajan tietoon katsovansa maksuvelvollisuuden syntyvän vasta mahdollista järjestelyvaran käyttöä koskevan erimielisyyden tultua selvitetyksi, työtuomioistuin katsoo, että Geologiselle tutkimuslaitokselle on edellä mainitun työehtosopimuksen määräyksen perusteella syntynyt velvollisuus maksaa maastotyölisää työsuhteisille tutkimuslaitoksen toimihenkilöille 1.3.1982 alkaen.

Kantaja on edelleen vaatinut vahvistettavaksi, että järjestelyvaraa vähentävänä tekijänä ei otettaisi huomioon maastotyölisän maksamisesta aiheutuvaa kustannusten määrää. Koska asianosaisten välinen työehtosopimus ei sisällä mitään määräyksiä siitä, kuinka maastotyölisän kustannusvaikutukset on otettu tai olisi otettava huomioon työehtosopimusta solmittaessa, vaan tämän selvittäminen on jäänyt asianosaisten välisten neuvottelujen varaan, työtuomioistuin jättää vaatimuksen tältä osin tutkittavakseen ottamatta. Tällä perusteella työtuomioistuimen toimivaltaan ei myöskään kuulu sen ratkaiseminen, saattavatko maastotyölisän maksamisesta johtuvat kustannukset merkitä indeksitarkistusta koskevan työehtosopimuksen määräyksen pätemättömyyttä.

Jutuissa esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Geologinen tutkimuslaitos olisi, jättäessään esittämillään perusteilla maastotyölisän maksamatta työsuhteisille toimihenkilöille, syyllistynyt työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuun työtaistelutoimenpiteeseen tai rikkonut mainittua työehtosopimuksen määräystä tietensä.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteet enemmälti hyläten vahvistaa, että Geologinen tutkimuslaitos on ollut velvollinen maksamaan tutkimuslaitoksen työsuhteisille toimihenkilöille työehtosopimuksen 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua maastotyölisää 1.3.1982 lukien. Asian laatuun katsoen ja sen näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Sarkko, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Pelkonen, Äimälä, M. Virtanen, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.