Labor court allows overtime premium from shift start based on collective agreement text.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled in favor of the union, ordering the employer to pay the full 15% evening shift premium from the beginning of the evening shift. The union argued that the collective agreement's wording required payment for all evening shift hours, whereas the employer claimed payment should only start after the morning shift ended. The court decided that without explicit contrary evidence, the plain language of the agreement must be followed, mandating payment for the entire duration of the evening shift.
Legislator headnote
AI generatedSection 9 of the Collective Agreement; where a collective agreement stipulates an evening shift premium without specifying a start time, the premium applies from the beginning of the evening shift unless the parties have agreed otherwise.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työehtosopimuksessa oli määräys, jonka mukaan lähi- ja paikallisliikenteessä maksettiin iltavuoron tunneilta lisää, jonka suuruus oli 15 % työntekijän taulukkopalkasta. Sanottua määräystä oli, kun osallisten ei ollut näytetty muuta tarkoittaneen, tulkittava sen sanamuodon mukaisesti eli lisä oli maksettava iltavuoron alusta lukien. (Ään.)
Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.
Kuultavat: Sirolan Liikenne Oy
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen välillä 24.4.1981 tehdyssä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
9 §
Erilliset lisät
2. Vuorotyölisä
Mikäli työ joudutaan jakamaan vuorotyöksi, voidaan sen ajat työntekijän kanssa sopia paikallisesti.
Lähi- ja paikallisliikenteessä maksetaan iltavuoron tunneilta lisää, jonka suuruus on 15 % työntekijän taulukkopalkasta.
Soveltamisohje: Lähi- ja paikallisliikenne katsotaan vuorotyöluontoiseksi.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Sirolan Liikenne Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä siitä, mistä ajankohdasta alkaen vuorotyölisää tuli maksaa. Sirolan Liikenne Oy:n lentokenttäajot olivat alkaneet aamuvuorossa kello 4.55-6.10 välisenä aikana ja päättyneet kello 15.55-19.55 välisenä aikana. Lentokenttäajon iltavuorot ajosarjoissa 1-4 olivat alkaneet kello 13.40-15.20 välisenä aikana. Yhtiön Hejuli-liikenteen iltavuorojen ajosarjat 901, 902 ja 903 olivat alkaneet kello 15.05-15.50 välisenä aikana.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vielä lausunut, että ennen vuotta 1976 voimassa olleessa työehtosopimuksessa vuorotyölisää koskeva määräys oli ollut seuraavan sisältöinen:
"Vuorotyössä maksetaan iltavuorossa 10 prosentilla korotettu palkka."
Vuoden 1976 linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa vuorotyösäännöksiä oli tarkennettu ja samaan aikaan työehtosopimukseen oli otettu ilta- ja yötyölisää koskevat säännökset. Ilta- ja yötyölisä oli alunperin koskenut vain kaukoliikennettä, kun taas lähi- ja paikallisliikenteessä oli säilynyt iltavuorolisän maksaminen. Tarkennettu vuorotyölisän maksamista koskeva säännös kuului:
"Lähi- ja paikallisliikenteessä maksetaan iltavuoron tunneilta lisää, jonka suuruus on 13 prosenttia työntekijäin peruspalkasta."
Viimeksi mainitun säännöksen tarkennuksella osapuolet olivat halunneet korostaa, että vuorotyölisää maksettiin kaikilta iltavuoron tunneilta.
Edellä olevan perusteella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Sirolan Liikenne Oy:n kuljettajilla on 7.10.1981 lukien ollut ja on edelleen oikeus työehtosopimuksen 9 §:n 3. ja 4. kohdan oikeastaan 2. kohdan mukaiseen 15 prosentin iltavuorolisään iltavuoron alusta alkaen lentokenttäajossa ajosarjoilla 1-4 ja Hejuli-liikenteessä ajosarjoilla 901-903.
Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantajapuolen näkemyksen mukaan vuorotyölisä oli maksettava vasta aamuvuoron päättymisen jälkeisiltä tunneilta. Näkemys perustui työtuomioistuimen tuomioon n:o 64/1973. Tuomiossaan työtuomioistuin ei ollut pitänyt johdonmukaisena sellaista tulkintaa, joka epäsi vuorotyölisän maksamisen iltavuoron työntekijän siltäkin työajan osalta, joka tehtiin aamuvuoron työntekijän lopetettua sen päivän työnsä. Työnantajapuolen käsityksen mukaan työtuomioistuin oli epäsuorasti pitänyt johdonmukaisena vuorotyölisän epäämistä siltä työajan osalta, jolloin aamuvuoron työntekijä oli vielä työssä.
Mikäli vuorotyölisää maksettiin kaikilta iltavuoron tunneilta, johti tämä teoriassa siihen, että aamuvuoron ja iltavuoron alkamisajankohdalla saattoi olla eroa vain yksi minuutti ja iltavuoron työntekijä sai tästä huolimatta 15 prosenttia korkeamman palkan.
Työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen vuorotyölisää koskevaa määräystä oli sovellettu työnantajapuolen kannan mukaisesti. Vuonna 1976 tapahtuneella määräyksen sanamuodon muuttamiselle ei ollut tarkoitettu muuttaa määräyksen sisältöä. Vuonna 1976 käydyistä työehtosopimuksen uudistamisneuvotteluissa työntekijäpuoli ei ollut edes esittänyt vaatimusta siitä, että vuorotyölisä tuli maksaa kaikilta iltavuoron tunneilta. Työntekijäpuolen esitys oli tällöin ollut se, että vuorotyölisää ryhdyttäisiin maksamaan tietystä kellonajasta lukien. Työnantajapuoli oli kuitenkin torjunut tämän esityksen. Neuvotteluissa oli sovittu, että työehtosopimukseen tehtäisiin myöhemmin tekstiä selventäviä muutoksia. Eräs näistä tekstin selvennyksistä oli ollut vuorotyölisää koskevan määräyksen sanamuodon muuttaminen. Määräyksen sanamuoto oli syntynyt tällä tavoin ilman varsinaista säännöksen muuttamistarkoitusta. Sanotuilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Sirolan Liikenne Oy on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 9 §:n 2. kohdan mukaan lähi- ja paikallisliikenteessä maksetaan iltavuoron tunneilta lisää, jonka suuruus on 15 % työntekijän taulukkopalkasta. Mainitun kohdan soveltamisohjeen mukaan lähi- ja paikallisliikenne katsotaan vuorotyöluontoiseksi.
Kanteen erimielisyys koskee sitä, mistä ajankohdasta alkaen vuorotyölisää maksetaan iltavuoron tunneilta. Työntekijäpuoli on katsonut, että määräyksen sanamuodon mukaisesti vuorotyölisä tulee maksaa kaikilta iltavuoron tunneilta riippumatta siitä, ovatko aamuvuoron työntekijät lopettaneet työskentelynsä vai eivät. Työnantajapuoli on puolestaan katsonut, että vuorotyölisä tulee maksaa ainoastaan niiltä iltavuoron tunneilta, jolloin aamuvuoron työntekijät ovat lopettaneet sen päivän työnsä.
Vuorotyölisää koskeva määräys on vuonna 1976 otettu työehtosopimukseen nyt kysymyksessä olevan sisältöisenä muutoin paitsi, että lisän suuruus on tuolloin ollut 13 %. Tätä ennen vuorotyölisää koskeva määräys on vuosien 1972-1975 työehtosopimuksessa kuulunut siten, että vuorotyössä maksettiin iltavuorossa 10 %:lla korotettua palkkaa. Ennen vuotta 1976 vallinneesta vuorotyölisämääräyksen soveltamiskäytännöstä on selvitetty, että vuorotyölisää on maksettu yleisesti puolitettuna kaikille työtunneille. Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, ettei tämä käytäntö ole perustunut työehtosopimukseen.
Kantajan käsityksen mukaan määräyksen sanamuodon muuttamisella vuonna 1976 ovat asianosaiset aikaisemmin noudatetun epäselvän soveltamiskäytännön vuoksi tarkoittaneet korostaa sitä, että vuorotyölisä tulee maksaa kaikilta iltavuoron tunneilta. Vastaaja on puolestaan katsonut, että työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 64/1973 lausuessaan, ettei se pitänyt johdonmukaisena sellaista tulkintaa, joka epää vuorotyölisän maksamisen siltäkin työajan osalta, joka tehdään toisen työntekijän lopetettua sen päivän työnsä, pitänyt puolestaan johdonmukaisena vuorotyölisän maksamisen epäämistä siltä työajan osalta, joka tehdään toisen työntekijän ollessa vielä työssä. Vastaajan mielestä määräyksen sanamuodon muuttamisen tarkoituksena vuonna 1976 on ollut ainoastaan korostaa sitä, että vuorotyölisä tulee maksaa iltavuoron tunneille tuntikohtaisena siten, että lisä kohdistuu oikeille työntekijöille ja oikeille työtunneille, eikä keskimääräisenä kaikille tunneille, kuten sitä oli maksettu.
Työtuomioistuimessa todistajina kuullut kantajan ja vastaajan neuvotteluedustajat ovat kertoneet, ettei vuoden 1976 työehtosopimusneuvotteluissa ole ollut esillä vuorotyölisän maksaminen siinä tapauksessa, että iltavuoron työntekijät aloittavat työnsä ennen kuin aamuvuoron työntekijät ovat lopettaneet työnsä. Neuvotteluissa työntekijäpuoli on tehnyt ehdotuksen vuorotyölisän maksamisesta iltavuorossa kello 14.00 lukien. Työnantajapuoli on kuitenkin torjunut tämän ehdotuksen. Määräyksen sanamuodosta sopiminen on tapahtunut työehtosopimusneuvottelujen jälkeen ns. tekstinselvennystyöryhmässä. Työnantajapuoli on tehnyt siinä ehdotuksen määräyksen sanamuodoksi, minkä osapuolet ovat hyväksyneet. Tällöinkään todistajien mukaan asianosaisten välillä ei ole keskusteltu vuorotyölisän maksamisesta tämänlaatuisessa tapauksessa.
Määräyksen soveltamiskäytännöstä on selvitetty, että vuoden 1976 työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon muuttamisen jälkeen on joissakin vastaajaliiton jäsenyrityksissä muutettu vuorotyölisän maksamiskäytäntöä siten, että lisä on maksettu vain iltavuoron tunneilta aikaisemmin noudatetun käytännön asemesta, jolloin lisä on maksettu puolitettuna kaikilta tunneilta. Selvitystä siitä, onko näissä tapauksissa maksettu lisä myös niiltä iltavuoron tunneilta, jolloin aamuvuoron työntekijä ei vielä ole lopettanut työtään, ei ole esitetty. Nykyisestä soveltamiskäytännöstä on selvitetty, että osassa vastaajaliiton yrityksiä lisä maksetaan kaikilta iltavuoron tunneilta, osassa vain niiltä iltavuoron tunneilta, jolloin aamuvuoro on lopettanut työskentelynsä, ja osassa lisä maksetaan edelleen puolitettuna kaikilta työtunneilta.
Vuorotyön käsitettä ei ole määritelty työehtosopimuksessa, kuten ei sitäkään, mitä tarkoitetaan iltavuorolla. Työneuvosto on lausunnossaan n:o 482 todennut työaikalain 13 §:n 2 momentin vuorotyön käsitteen edellyttämästä vuorojen vaihtumisesta, että vuorojen tulee liittyä toisiinsa sillä tavoin, että kaksivuorotyössä ensimmäisen vuoron päätyttyä alkaa toinen vuoro. Nyt puheena olevassa työehtosopimuksessa osalliset ovat katsoneet lähi- ja paikallisliikenteen vuorotyöluonteiseksi. Tämä viittaa työtuomioistuimen mielestä siihen, että osalliset ovat tarkoittaneet antaa vuorotyön käsitteelle laajemman merkityksen kuin mitä edellä mainitussa työneuvoston lausunnossa. Lisäksi kantaja on tässä jutussa katsonut, että kanteessa tarkoitettu liikenne on lähi- ja paikallisliikennettä ja että kanteessa tarkoitetut vuorot ovat iltavuoroja. Näitä seikkoja vastaaja ei ole kiistänyt.
Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Sirolan Liikenne Oy:n kuljettajilla on ollut 7.10.1981 lukien ja on edelleen oikeus työehtosopimuksen 9 §:n 2. kohdan mukaiseen 15 prosentin vuorotyölisään iltavuoron alusta alkaen lentokenttäajoissa ajosarjoilla 1-4 ja Hejuli-liikenteessä ajosarjoilla 901-903. Asian laatuun nähden saa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Uski, Olin ja Hietikko.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:
Jäsen Hurmalainen, jonka lausuntoon jäsen Uski yhtyi, lausui:
Työtuomioistuimen tuomiolla n:o 64/1973 on ratkaistu samojen asianosaisten välinen vuorotyölisän maksamista koskeva asia. Tässä tuomiossa työtuomioistuin oli muun ohella lausunut, ettei se pidä johdonmukaisena sellaista tulkintaa, joka epää vuorotyölisän maksamisen esillä olleessa tapauksessa siltäkin työajan osalta, joka tehdään toisen työntekijän lopetettua sen päivän työnsä.
Yhdenmukaisesti edellä sanotun periaatteen mukaisesti ja koska ei ole esitetty näyttöä työehtosopimuksen osapuolten sopineen muustakaan ja kun sopimuksen sanamuotokaan ei anna aihetta muuhun tulkintaan, katson, että vuorotyölisää tulee maksaa siltä työajan osalta, joka tehdään aamuvuoron työntekijöiden lopetettua sen päivän työnsä. Edellä sanotun perusteella hylkään kanteen kokonaisuudessaan. Asian laatuun nähden Autoliikenteen Työnantajaliitto saa kuitenkin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.