Labor court rules collective agreement maternity pay extension applies retroactively to post-implementation births.

Työehtosopimuksen jälkivaikutus koski työsopimusta ja työsopimuslakia, eikä se siten kuulunut niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin kysymyksiin, joista työtuomioistuin voi antaa lausuntoja.

Uuteen yleissopimukseen sisältyi aikaisemmasta kahdesta kuukaudesta kolmeksi kuukaudeksi pidennetty täyteen palkkaan oikeuttava synnytysloma-aikaa koskeva määräys. Se oli tullut voimaan yleissopimuksen voimaantulosta 12.5.1980 lukien ja siten toimihenkilön synnytysloman alkamisen jälkeen, mutta ennen hänen lapsensa 17.5.1980 tapahtunutta syntymistä. Yleissopimuksen määräyksen katsottu velvoittavan täyden palkan maksamiseen toimihenkilölle kolmanneltakin kuukaudelta synnytysloman aikana ainakin siinä tapauksessa, että synnytyspäivä sattui yleissopimuksen voimaantulon jälkeiseen ajankohtaan.

Asianosaiset: Lausunto Turun hovioikeudelle (Toimistoapulainen Anne Anneli Korkeila/Oy Tampella Ab)

Kuultavat: Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:n välillä 26.2.1979 solmitussa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

22 §.

PALKKA SAIRAUDEN JA SYNNYTYSLOMAN AIKANA SEKÄ TAPATURMAN JÄLKEEN

6. Naispuoliselle toimihenkilölle annetaan synnytyslomaksi se aika, johon hänelle sairausvakuutuslain mukaan tulevan äitiysrahan katsotaan kohdistuvan (198 arkipäivää ja 1.3.1979 lukien 210 arkipäivää). Synnytysloman ajalta maksetaan täysi palkka kahdelta kuukaudelta. Palkanmaksun edellytyksenä kuitenkin on, että hänen työsuhteensa on yhtäjaksoisesti jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä.

36 §.

SOPIMUKSEN VOIMASSAOLO

1. Tämä sopimus on voimassa 26. helmikuuta 1979 lukien 29. helmikuuta 1980 saakka ja sen jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

Samojen liittojen välillä 21.5.1980 solmitussa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

22 §.

Palkka sairauden ja synnytysloman aikana sekä tapaturman jälkeen

6. Naispuoliselle toimihenkilölle annetaan synnytyslomaksi se aika, johon hänelle sairausvakuutuslain mukaan tulevan äitiysrahan katsotaan kohdistuvan. Synnytysloman ajalta maksetaan täysi palkka kolmelta kuukaudelta. Palkanmaksun edellytyksenä kuitenkin on, että hänen työsuhteensa on yhtäjaksoisesti jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä. Milloin naispuolinen toimihenkilö on adoptoinut alle kouluikäisen lapsen, annetaan hänelle samoin edellytyksin adoptioon välittömästi liittyvänä kolmen kuukauden pituinen äitiyslomaan rinnastettava palkallinen loma.

36 §.

Sopimuksen voimassaolo

1. Tämä sopimus on voimassa 12. toukokuuta 1980 lukien 28. helmikuuta 1982 saakka ja sen jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

Korkeilan synnytysloman vähimmäispituus määräytyi sairausvakuutuslain 23 §:n mukaan. Sitä oli muutettu 21.12.1979 ja muutoksella oli synnytysloman aikaa pidennetty. Lain voimaantulosäännöksen mukaan säännöstä sovellettiin niihin vakuutettuihin, joiden laskettu synnytysaika tai synnytyspäivä oli 1.5.1980 tai sen jälkeen. Yleissopimuksen synnytyslomaa koskeneen määräyksen muuttaminen oli nimenomaan yhteydessä mainitun sairausvakuutuslainsäännöksen muutokseen ja niiden voimaantuloa voitiin tulkita yhdenmukaisesti. Tässä tapauksessa synnytys oli tapahtunut yleissopimuksen voimaantulon jälkeen ja sairausvakuutuslain voimaantulosäännöksen tarkoittamana ajankohtana. Työnantaja oli sen vuoksi velvollinen maksamaan Korkeilalle palkan kolmelta synnytyslomakuukaudelta vähennettynä sairausvakuutuslain mukaisella korvauksella.

Sanotuilla perusteilla Korkeila on vaatinut Oy Tampella Ab:n velvoittamista suorittamaan hänelle ajalta 21.4.-11.5.1980 palkkaa 1 574,38 markkaa vähennettynä sairausvakuutuskorvauksella 453,76 markalla eli 1 120,62 markkaa 6 %:n korkoineen palkanmaksupäivästä 30.5.1980 lukien ja ajalta 21.6.-20.7.1980 eli yhdeltä kuukaudelta palkkaa 2 363 markkaa vähennettynä sairausvakuutuskorvauksella 680,65 markalla eli 1 682,35 markkaa 6 %:n korkoineen palkanmaksupäivästä 15.7.1980 lukien.

Vaatimusta, että Korkeilalle tulisi maksaa synnytysloman palkka kolmanneltakin kuukaudelta 12.5.1980 voimaantulleen työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti, raastuvanoikeus ei ollut toimivaltainen käsittelemään työehtosopimusmääräystä koskevana riitana. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan kuului käsitellä ja ratkaista työehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun se koski tietyn sopimuskohdan oikeata tulkintaa ja sitä, oliko jokin menettely työehtosopimuksen mukainen. Sanotuilla perusteilla Oy Tampella Ab on vaatinut kanteen hylkäämistä siltä osin kuin siinä oli vaadittu synnytysloman palkkaa ajalta 21.4.-11.5.1980, ja kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin se koski synnytysloman palkkaa ajalta 21.6.-20.7.1980.

Raastuvanoikeus on 14.7.1981 julistamallaan päätöksellä hylännyt jutun tutkimista vastaan tehdyn väitteen. Raastuvanoikeus on julistanut asiassa 18.8.1981 päätöksen, jossa on päädytty seuraavaan lopputulokseen:

"Koska kantaja on osallistunut huhtikuun 2 päivänä 1980 alkaneeseen työtaisteluun, joka on kestänyt 11.5.1980 saakka eikä hän ole ollut oikeutettu saamaan palkkaetujaan sanotulta ajalta, raastuvanoikeus katsoo, että kantaja ei ole menettänyt palkkaetujaan kyseiseltä ajalta, minkä vuoksi raastuvanoikeus harkitsee oikeaksi hylätä kanteen tältä osin.

Koska toukokuun 12 päivänä 1980 voimaan tulleen sanotun työehtosopimuksen mukaan kantajalla on oikeus saada synnytysloman ajalta täysi palkka kolmelta kuukaudelta, raastuvanoikeus harkitsee oikeaksi velvoittaa vastaajan suorittamaan kantajalle vaaditut tuhat kuusisataa kahdeksankymmentäkaksi (1.682) markkaa 35 penniä kuuden (6) %:n vuotuisine korkoineen heinäkuun 15 päivästä 1980 lukien, minkä lisäksi vastaaja asian näin päättyessä velvoitetaan osittain korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla (1.500) markalla."

Eron tekeminen sairausvakuutuslain päivärahasäännösten ja työehtosopimuksen synnytysloman palkkaa koskevien määräysten voimaantulosäännösten välillä oli perusteltavissa myös sillä, että uusista lain ja asetuksen säännöksistä yleensä päätettiin niin hyvissä ajoin, että synnytysloman alkaessa oli olemassa tieto tulevasta muutoksesta. Nyt tässä tapauksessa laki sairausvakuutuslain muuttamisesta (1007/79) oli annettu jo 21.12.1979. Sen sijaan synnytyslomapalkkaa koskevista tulevista työehtosopimuksen muutoksista Korkeila ei voinut olla tietoinen synnytysloman alkaessa.

Oy Tampella Ab on pyytänyt, että hovioikeus jättäisi asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan siltä osin kuin se koski kantajan oikeutta saada synnytysloman palkkaa lakon ajalta. Korkeilan vaatimuksessa saada synnytysloman palkkaa myös kolmannelta kuukaudelta oli kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta ja siis siitä, minkälaisiin tapauksiin työehtosopimusmääräystä oli sovellettava. Yhtiö on sen vuoksi esittänyt, että hovioikeus pyytäisi työtuomioistuimelta asiasta lausunnon. Yhtiö on edelleen pyytänyt, että hovioikeus hylkäisi kanteen.

Oy Tampella Ab on vastannut Korkeilan valituskirjelmään ja vaatinut muun muassa siinä esitettyjen vaatimusten hylkäämistä.

Turun hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton sekä sen jäsenjärjestön Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä helmikuun 26 päivänä 1979 solmitun yleissopimuksen 22 §:ssä työnantajalle määrätty synnytysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuus riippuvainen ja millä edellytyksellä työntekijän osallistumisesta työtaisteluun sekä siitä, onko mainittujen liittojen välillä solmitun toukokuun 13 päivänä 1980 voimaan tulleen yleissopimuksen 22 §:n mukaista vastaavan pidempiaikaisemman palkanmaksuvelvollisuuden määräävää säännöstä sovellettava Korkeilan kohdalla.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Työnantajain Keskusliitolle, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitolle ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Suomen Työnantajain Keskusliitto on lausuntonaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Kysymyksessä olevan asian eri käsittelyvaiheissa on viitattu eräisiin Korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen tuomioihin. Niistä käy ilmi periaatteet, jotka osaltaan määrittelevät työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta työkyvyttömyystapauksissa. Ensinnäkin niissä edellytetään, että henkilölle on poissaolon johdosta syntynyt ansionmenetystä ja toiseksi, että henkilön voidaan osoittaa olleen asianomaisena ajankohtana työhaluinen. Työnteon esteen on siis ensisijaisesti tullut aiheutua työkyvyttömyydestä eikä esim. lakosta.

Esillä olevassa tapauksessa on kysymys toimihenkilöliiton julistamasta laillisesta lakosta, joka alkoi 2.4.1980. Toimihenkilö on osallistunut lakkoon heti sen alkamisesta lähtien, eikä ole väitettykään, että hän olisi ollut lakon kestäessä työhaluinen. Toimihenkilön synnytysloma on alkanut 21.4.1980 ja hän on katsonut olevansa tästä eteenpäin oikeutettu synnytysloma-ajan palkkaan.

Koska toimihenkilö on ennen synnytyslomansa alkamista nimenomaisella tahdonilmaisullaan osoittanut työhaluttomuutensa, hänellä ei mielestämme ole oikeutta synnytysloma-ajan palkkaan lakon ajalta. Mikäli hän olisi ilmoittanut työnantajalle haluavansa jäädä lakon ulkopuolelle ja työnantaja olisi järjestänyt hänelle lakon ajaksi työtä, olisi toimihenkilölle työehtosopimuksen jälkivaikutuksen nojalla syntynyt oikeus päättyneen sopimuksen mukaiseen synnytysloma-ajan palkkaan ajalta 21.4.-11.5.1980.

Osallistuminen lakkoon on ollut ns. aikaprioriteettisäännön mukaan ensisijainen syy työstä poissaoloon. Aikaprioriteettisääntöä on sovellettu vastavasti työtuomioistuimen tuomioissa, työneuvoston lausunnoissa ja työmarkkinaosapuolten laatimissa soveltamisohjeissa. Jälkimmäisistä mainittakoon esimerkkinä työkyvyttömyysajan palkan maksaminen lomautuksen yhteydessä. STK:n ja SAK:n välisessä soveltamisohjeessa todetaan nimenomaisesti, että henkilö, joka sairastuu lomautusvaroituksen ilmoittamisen jälkeen on oikeutettu saamaan sairausajanpalkkaa vain lomautuksen alkamiseen saakka sekä lomautuksen päätyttyä, mikäli hän vielä silloin on sairaana.

Tätä menettelyä on sovellettu vakiintuneesti myös STK:n ja TVK/STL:n välisen Yleissopimuksen soveltamispiirissä. Tulkinta on vahvistettu työtuomioistuimen tuomiossa n:o 21/79.

Työneuvoston käytännön osalta viittaamme lausuntoihin n:ot 702, 910, 955, 957 ja 981. Vakiintuneen työmarkkinakäytännön osalta viittaamme siihen, ettei keskusjärjestötasolla ole riitautettu yhtäkään nyt kysymyksessä olevan laatuista tapausta eikä myöskään sovittu edellä esitetystä vakiintuneesta työmarkkinakäytännöstä poikkeavasta tulkinnasta työtaistelutilanteissa.

Aikaprioriteettisäännön osalta viittaamme lisäksi työtuomioistuimen tuomioon 52/75. Siinä katsottiin työntekijän olleen oikeutettu sairausajan palkkaan lakon ajalta, koska hän oli sairastunut ennen lakon alkamista ja osoittanut työhaluisuutensa palaamalla töihin heti sairauden päätyttyä. Vakiintuneen käytännön merkityksen osalta viittaamme työtuomioistuimen tuomioon 116/77, jossa työnantajan ei katsottu olevan velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa lakon ajalta missään tapauksessa.

Mitä tulee toimihenkilön oikeuteen synnytysloma-ajan palkkaan 11.5.1980 jälkeiseltä ajalta toteamme, että lakon aiheuttama este työnteolle on tuolloin päättynyt ja toimihenkilöllä on oikeus tämän jälkeiseltä ajalta saada synnytysloma-ajan palkkaa. Palkka maksetaan sen työehtosopimuksen mukaisesti, joka oli voimassa toimihenkilön synnytysloman alkaessa. Muunlainen tulkinta edellyttäisi työehtosopimuksen voimaantulomääräykseen otettua nimenomaista mainintaa. Raastuvanoikeus on päätöksessään katsonut, että sovellettavan työehtosopimuksen tulisi määräytyä synnytysajankohdan perusteella. Näin ei mielestämme ole, koska synnytysloman alkaminen on kytketty laskettuun synnytysaikaan eli synnytysloma alkaa 24 (nykyisin 25) arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Lasketulla tai todellisella synnytysajankohdalla ei voi olla vaikutusta sovellettavaan työehtosopimukseen, koska palkanmaksuvelvollisuus normaalitapauksessa olisi alkanut jo tätä ennen.

Suomen Työnantajain Keskusliiton puolesta on esivalmistelussa viitattu työtuomioistuimen samankaltaisessa tapauksessa antamaan lausuntoon n:o 140/1979.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat lausuntonaan esittäneet muun muassa seuraavaa:

TVK ja STL toteavat, että yleissopimuksen 22 §:ssä ei ole otettu eikä asian luonteesta johtuen ole voitu ottaakaan kantaa siihen kysymykseen onko yleissopimuksen 22 §:ssä työnantajalle määrätty synnytysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuus riippuvainen ja millä edellytyksillä työntekijän osallistumisesta työtaisteluun.

Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, että onko 12.5.1980 voimaan tulleen yleissopimuksen 22 §:n mukaista pidempiaikaisemman synnytysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuuden määräävää säännöstä sovellettava Korkeilan kohdalla, TVK ja STL esittävät seuraavaa:

Korkeila oli jäänyt synnytyslomalle 21.4.1980 ja synnyttänyt lapsen 17.5.80. Uusi yleissopimus astui voimaan 12.5.80. Yleissopimuksen 22 §:n mukaan ainoat edellytykset palkalliselle synnytyslomalle ovat ne, että työsuhde on yhtäjaksoisesti jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä ja että työsuhde jatkuu edelleen. Nämä edellytykset ovat Korkeilan kohdalla täyttyneet. Synnytyksestä aiheutuvan poissaolon pituudella tai ajoittumisella ei täten ole merkitystä.

Työoikeudessa on yleisesti tunnustettu ns. edullisemmuussäännön periaate. Jo tämä periaate huomioon ottaen tulisi Korkeilan kohdalla noudattaa edullisemman työehtosopimuksen normistoa.

Yleissopimuksen synnytyslomaa koskevassa säännöksessä ei ole ollut voimaantulo- ja siirtymissäännöksiä. Täten säännöstä oli sovellettava yleissopimuksen voimaantulosta eli 12.5.80 lukien. Korkeilan tapauksessa synnytys oli tapahtunut 17.5.80 eli uuden yleissopimuksen voimaantulon jälkeen.

Korkeilan synnytysloman vähimmäispituus määräytyi sairausvakuutuslain 23 §:n perusteella. Ko. lakia oli 21.12.79 muutettu ja muutoksella pidennetty synnytyslomaa. Lain voimaantulosäännöksen mukaan lakia oli sovellettava niihin vakuutettuihin, joiden laskettu synnytysaika tai synnytyspäivä oli 1.5.80 tai sen jälkeen. Lain voimaantulosäännöksen mukaan määräävä päivä oli joko laskettu synnytysaika tai synnytyspäivä.

Yleissopimuksen 22 §:n synnytyslomaa koskevat normit ovat paljolti sidoksissa sairasvakuutuslain säännöksiin. Näin ollen laista johtuvan periaatteen laskettu synnytysaika tai synnytyspäivä - analoginen soveltaminen yleissopimuksen synnytyslomaa koskeviin normeihin on perusteltavissa. Näin ollen mikäli synnytysloman alkamisajankohdalla katsottaisiin olevan merkitystä tulisi sovellettava säännös joka tapauksessa määräytyä synnytyspäivän eli 17.5.80 mukaan. Tällöin uusi yleissopimus oli jo astunut voimaan.

Kaiken edellä olevan perusteella TVK ja STL katsovat, että 12.5.80 voimaan tulleen yleissopimuksen 22 §:n mukaista pidempiaikaisemman eli 3 kuukauden synnytysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuuden määräävää säännöstä oli sovellettava Korkeilan kohdalla.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat vielä esivalmistelussa kirjallisesti esittäneet seuraavaa:

Työehtosopimuksen ns. tekstimääräykset, jollainen sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskeva sopimusmääräys siis on, tulevat voimaan sopimuksen solmimisesta. Yleensä vain palkankorotusten osalta usein sovitaan erikseen niiden voimaantulosta. Mikäli uuden 12.5.1980 voimaan tulleen yleissopimuksen 3 kuukauden synnytysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevaa sopimusmääräystä ei olisi tullut soveltaa jo alkaneisiin synnytyslomiin, siltä osin kuin työnantajan palkanmaksuvelvollisuusjaksoa vielä oli jäljellä, olisi tästä pitänyt ottaa nimenomainen määräys työehtosopimukseen.

Uuden työehtosopimuksen tullessa voimaan työnantajan palkanmaksuvelvollisuusjaksoa oli vielä jäljellä. Mistään taannehtivasta voimaantulosta ei siis edes ole kysymys. Huomattava on myös, että Anne Korkeilan synnytysloman alkaessa ei ollut voimassa olevaa työehtosopimusta.

Vastaavantyyppisenä esimerkkinä voisi mainita työehtosopimuksen päivärahasäännöstön. Vaikka matka on alkanut vanhan työehtosopimuksen aikana ja uusi työehtosopimus kesken matkan nostaa päivärahoja tulee työehtosopimuksen voimaantuloajankohdan jälkeisiltä matkapäiviltä maksaa korkeampaa päivärahaa.

Yleissopimuksen soveltamisohjeissa on mm. 23 §:n (lääkärintarkastukset) kohdalla viitattu siihen, että epäselvissä tapauksissa voidaan saada johtoa sairausvakuutuksessa omaksutuista periaatteista. Joka tapauksessa tulisi Korkeilalle maksaa synnytysloman ajalta palkka 3 kuukaudelta sillä perusteella, että hänen synnytysajankohtansa sattuu uuden yleissopimuksen voimaantuloajankohdan jälkeen. Tältä osin viittaamme työtuomioistuimen tuomioon n:o 146/82.

Esivalmistelussa on tämän ohessa lisäksi Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton puolelta lausuttu muun ohessa seuraavasti:

Työneuvoston antaman lausunnon n:o 975 mukaan vuosiloma, jonka ilmoitettu alkamisaika sattuu sittemmin julistetun laillisen työnseisauksen ajaksi, ei kulu työnseisauksen aikana. Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 152/80 vahvistanut, että sairausajan palkan maksujakso on alkanut kulua vasta lakon loputtua.

Edellisestä on analogisesti johdettavissa se periaate, ettei myöskään synnytysloman palkan maksujakso kulu laillisen työnsesauksen aikana.

________

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Turun hovioikeus on pyytänyt lausuntoa ensiksi siitä, onko ja millä edellytyksillä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja toiselta puolen Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä solmittuun yleissopimukseen sisältyviä synnytysloman ajalta maksettavaa palkkaa koskevia määräyksiä sovellettava työtaisteluun osallistuvaan toimihenkilöön. Asiakirjoista käy ilmi, että kysymyksessä on Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton julistama teollisuuden konttori- ja toimistotehtäviä koskeva valtakunnallinen työtaistelu. Se on aloitettu yleissopimuksen voimassaolon 29.2.1980 tapahtunutta lakkaamista seuranneen sopimuksettoman tilan aikana ja päättynyt 11.5.1980. Anne Anneli Korkeila, jonka oikeudesta synnytysloman palkkaan asiassa on kysymys, on työtaisteluun osallistuttuaan jäänyt 21.4.1980 lukien synnytyslomalle.

Yleissopimukseen osalliset eivät ole työtuomioistuimelle antamissaan lausunnoissa ottaneet yksiselitteistä kantaa siihen, ovatko sopimuksettoman tilan aikana entisen yleissopimuksen synnytysloman palkkaa koskevat määräykset olleet voimassa jälkivaikutuksen perusteella uuden työehtosopimuksen voimaantuloon saakka.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat yhteisessä lausunnossaan tuoneet esille mahdollisuuden soveltaa sopimusmääräyksiä siten, että täyteen palkkaan oikeuttava synnytysloman ajanjakso ei kuluisi laillisen työtaistelun aikana, vaan tuollainen loma-aika siirtyisi lakon päättymisestä luettavaksi. Yleissopimukseen osallisten kesken ei ole tulkinnasta yksimielisyyttä. Suomen Työnantajain Keskusliiton puolelta on se torjuttu. Hovioikeudessa vireillä olevassa asiassa ajetussa kanteessa ei ole vedottu tällaiseen perusteeseen. Sen vuoksi työtuomioistuin ei pidä tarpeellisena ottaa kysymykseen enemmälti kantaa, kun se ilmeisesti ei vaikuttaisi käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseen.

Hovioikeus on toiseksi kysynyt, onko 13.5.1980 voimaan tulleen uuden yleissopimukseen sisältyvää aikaisemmasta kahdesta kuukaudesta kolmeksi kuukaudeksi pidennettyä täyteen palkkaan oikeuttavaa synnytysloma-aikaa koskevaa määräystä sovellettava Korkeilan työsuhteessa. Yleissopimukseen osalliset ovat työtuomioistuimelle antamissaan lausunnoissa olleet asiasta eri mieltä. Suomen Työnanantajain Keskusliiton puolelta on esitetty selvitystä, jonka mukaan yleissopimusta solmittaessa ei ole ollut esillä kysymys siitä, mistä ajankohdasta alkaen on noudatettava uuden yleissopimuksen 22 §:n määräykseen sisältyvää pidempiaikaista palkanmaksuvelvollisuutta synnytysloman ajalta.

Puheena oleva määräys on tullut voimaan yleissopimuksen voimaantulosta 12.5.1980 lukien ja siten Korkeilan synnytysloman alkamisen jälkeen, mutta ennen hänen lapsensa 17.5.1980 tapahtunutta syntymistä.

Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuimen mielestä johtoa asian ratkaisemiseen voidaan saada 1.5.1980 voimaan tulleen sairausvakuutuslain muuttamista koskevan lain (1007/79) voimaantulosäännöksestä. Sen mukaan sovelletaan lain muutoksella pidennettyä synnytysloman aikaa muun muassa vakuutettuihin , joiden synnytyspäivä on ollut 1.5.1980 tai sen jälkeen, ja tämän mukaisesti myös Korkeilaan.

Riippumatta siitä, voidaanko lain voimaantulosäännöksen sisällöstä tehdä mitään päätelmiä sovellettaessa yleissopimuksen määräystä täyteen palkkaan oikeuttavasta pidennetystä synnytyslomasta vai ei, riidatonta on, että määräys on tullut noudatettavaksi ajankohtana, jolloin Korkeila on synnytysloman perusteella saanut täyttä palkkaa. Aikaisempaan yleissopimukseen sisältyvä määräys on hänen synnytyslomansa alkaessa ollut voimassa ainoastaan jälkivaikutuksen perusteella. Näillä perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan katsoo yleissopimuksen määräyksen velvoittavan täyden palkan maksamiseen toimihenkilölle kolmanneltakin kuukaudelta synnytysloman aikana ainakin siinä tapauksessa, että synnytyspäivä sattuu yleissopimuksen voimaantulon jälkeiseen ajankohtaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, Lehtikunnas, Tiitola, M. Virtanen, Kuivanen ja P. Virtanen.

Lausunto oli yksimielinen.