Labor court dismissed sick pay claim when employee's work absence was due to rehabilitation treatment, not illness.

Kun työntekijän ei ollut näytetty kuntoutussairaalassa olonsa aikana estyneen työnteosta muusta syystä kuin fysikaaliseen hoitoon osallistumisen vuoksi, hän ei ollut puheena olevana aikana ollut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla sairauden vuoksi työkyvyttömänä eikä siten oikeutettu sairausajan palkkaan.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Savon Matka Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 1977-1980 voimassa olleessa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

19 §.

Sairausajan palkka

1. Milloin työntekijä estyy työtä suorittamasta sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, maksetaan hänelle palkka sairausajalta, joka on vaadittaessa työnantajan määräämän tai kustantaman lääkärin todistuksella tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen mukaisesti varmennettava, enintään 21 päivän pituiselta jaksolta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on kanteessaan lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Savon Matka Oy:n palveluksessa työskennellyt linja-autonkuljettaja Eino Hentunen oli ollut molemminpuolisen olkapään ympärystulehduksen vuoksi sairaslomalla 5.-18.3.1979. Sairaslomansa aikana Hentunen oli saanut fysikaalista hoitoa. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Hentuselle sairausajan palkkaa katsoen, että Hentusen poissaolo työstä ei ollut johtunut sairaudesta vaan fysikaalisesta hoidosta.

Erimielisyyskysymyksestä oli neuvoteltu sekä paikallis- että liittotasolla, mutta yksimielisyyttä ei ollut saavutettu. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. oli katsonut, että Hentunen oli lääkärintodistuksen mukaan ollut fysikaalisen hoidon ajan työkyvytön. Tästä syystä sairausajan palkan maksamisedellytykset olivat olemassa. Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. oli puolestaan katsonut, että Hentusen poissaolon syynä oli ollut hänen saamansa fysikaalinen hoito. Keskusjärjestöt olivat sairausajan palkkaa koskevien työehtosopimusmääräysten tulkinnassa pyrkineet noudattamaan sairausvakuutuslain tulkintoja. Hentuselle oli työkyvyttömyysajalta maksettu sairausvakuutuslain nojalla päivärahaa.

Edellä olevan perusteella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hentusella on oikeus linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 19 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan 5.-18.3.1979 välisen työkyvyttömyyden ajalta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että lääkäri oli 15.2.1979 eli yli kaksi viikkoa ennen työkyvyttömyyden alkamista määrännyt Hentuselle sairasloman 5.-18.3.1979 väliseksi ajaksi. Tuollaista ennakoivaa lääkärintodistusta ei voitu pitää työehtosopimuksen 19 §:n tarkoittamana selvityksenä työkyvyttömyydestä. Työkyvyttömyyden arvioinnin tuli perustua tarkastushetken tietoon työntekijän terveydentilasta. Hentusen työkykyisyyttä tai työkyvyttömyyttä ei ollut selvitetty 5.3.1979 eikä hänen työkyvyttömyydestään ollut esitetty työehtosopimuksen tarkoittamaa selvitystä.

Lääkärintodistuksesta ilmenevän taudin määrityksen perusteella Hentusen sairautta oli pidettävä kroonisena. Muunlaisen sairauden ei voitu etukäteen sanoa kehittyvän noin kahdessa viikossa siihen pisteeseen, että työkyvyttömyyttä voitiin pitää todennäköisenä. Ennakoivaa arviota työkyvyttömyydestä voitiinkin pitää pätevänä ainoastaan silloin, kun kysymyksessä oli tiettynä aikana suoritettava leikkaus.

Hentusen kohdalla oli ollut kysymys tavanomaisesta hoitotoimenpiteestä, joka ei oikeuttanut työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan. Hentunen olisi voinut saada fysikaalista hoitoa työajan ulkopuolella kotipaikkakunnallaan. Keskusjärjestöjen vuonna 1972 hyväksymien työehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan työnantajan korvausvelvollisuuden ulkopuolelle jäivät varsinaiset hoitotoimenpiteet kuten esimerkiksi määräaikaishoidot ja tavanomaiset hoitotoimenpiteet.

Edellä olevan perusteella Autoliikenteen Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat pyytäneet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Savon Matka Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että Savon Matka Oy:ssä on syntynyt erimielisyyttä siitä, onko yhtiön palveluksessa 24.1.1974 lukien linja-autonkuljettajana toiminut Eino Hentunen oikeutettu saamaan sairausajan palkan lääkärintodistukseen merkityltä työkyvyttömyysajalta 5.-18.3.1979. Lääkärintodistuksen, joka oli annettu 15.2.1979, mukaan Hentunen on kärsinyt molemminpuolisesta olkapään ympärystulehduksesta ja saanut fysikaalista hoitoa mainittuna aikana, jolloin hän ei ole kyennyt työhön.

Työntekijäpuoli on tässä jutussa katsonut, että Hentunen on ollut työkyvytön molemminpuolisen olkapään ympärystulehduksen vuoksi. Työnantajapuoli on puolestaan katsonut, että Hentunen on estynyt tekemästä työtä yksinomaan fysikaalisen hoidon vuoksi. Lisäksi työnantajapuoli on vedonnut siihen, ettei lääkärintodistus, joka on annettu kaksi viikkoa ennen työkyvyttömyysajan alkamista, voi osoittaa sitä, että Hentunen olisi työkyvyttömyydeksi merkittynä aikana ollut sairauden vuoksi työkyvytön.

Työntekijäpuoli on lisäksi vedonnut siihen, että Hentuselle on maksettu sairausvakuutuslain mukaista sairaspäivärahaa ja että työehtosopimuksen ja sairausvakuutuslain mukaiset sairauden käsitteet ovat yhteneväiset. Sairausvakuutuslain 14 §:n 2 momentin mukaan työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattava. Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 146/82 katsonut, että viranomaisten sairausvakuutuslain perusteella antamilla ratkaisuilla oli erimielisyyskysymyksissä merkitystä myös runkosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen sisältöä selvitettäessä. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Suomen Työnantajain Keskusliiton asiantuntijalääkäri on kertonut, että sairausvakuutuslain perusteella voidaan maksaa sairauspäivärahan lisäksi myös ns. kuntoutuspäivärahaa.

Jutussa on esitetty selvitystä siitä, että Hentusen sairastama molemminpuolinen olkapään ympärystulehdus on luonteeltaan krooninen sairaus, mutta se saattaa ajoittain huonontua ja aiheuttaa tällöin työkyvyttömyyttä. Sairauden hoitamisessa käytetyt jotkut fysikaalisen hoidon muodot voivat pahentaa sairautta siinä määrin, että hoidon saaja saattaa olla kykenemätön suorittamaan työtään, mutta kuitenkaan tavallisimmin käytetyt hoitomuodot eivät tällaista työkyvyttömyyttä aiheuta. Hentusen osalta ei ole esitetty selvitystä siitä, minkälaista fysikaalista hoitoa hän on saanut kuntoutussairaalassa ollessaan.

Kun Hentusen terveydentilasta ei ole 5.-18.3.1979 väliseltä ajalta esitetty muuta selvitystä kuin mainittu lääkärintodistus, työtuomioistuin katsoo, ettei Hentusen ole näytetty kuntoutussairaalassa olonsa aikana saadessaan fysikaalista hoitoa estyneen suorittamasta työtään muusta syystä kuin fysikaaliseen hoitoon osallistumisen vuoksi. Hentunen ei ole siten puheena olevana aikana ollut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla sairauden vuoksi estynyt työtä tekemästä eikä hän siten ole oikeutettu sairausajan palkkaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden saavat Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Savon Matka Oy pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä asiaa ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Kourilehto, Vihma, Sariola, Leivo ja Sulkunen

Tuomio oli yksimielinen