Labor court dismisses union's penalty claim but orders employer to pay sick pay due to ambiguous medical evidence.

Työntekijä oli saanut kuntoutussairaalassa sotilasvammalain mukaista kuntoutushoitoa. Kun hän samaan aikaan oli ollut myös sairauden vuoksi työkyvytön, hänellä oli oikeus sairausajan palkkaan.

Työkyvyttömyysajasta esitetyn puutteellisen selvityksen ja asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajaliiton ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Koiviston Auto Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 11.4.1980 tehdyssä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

20 §

Sairausajan palkka

1. Milloin työntekijä estyy työtä suorittamasta sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, maksetaan hänelle palkka sairausajalta, joka on vaadittaessa työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen mukaisesti varmennettava, enintään 21 päivän pituiselta ajanjaksolta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on kanteessaan lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Koiviston Auto Oy:n, entiseltä nimeltään Kuopion Liikenne Oy, palveluksessa oleva puuseppä Yrjö Siitonen oli ollut sairauden vuoksi työkyvytön 17.10.-21.11.1980 välisen ajan. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Siitoselle 28.10.-11.11.1980 väliseltä ajalta sairausajan palkkaa. Kieltäytymisen perusteeksi työnantaja oli ilmoittanut, että Siitonen oli tuona aikana ollut kuntoutettavana Punkaharjun kuntoutussairaalassa.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu sekä paikallis- että liittotasolla. Liittotason neuvotteluissa 14.1.1981 oli yhteisesti todettu, että Siitosella oli työehtosopimuksen mukaan oikeus sairausajan palkkaan työkyvyttömyysajalta. Työnantaja ei kuitenkaan ollut hyväksynyt sanottua neuvottelutulosta, vaan se oli toimittanut työnantajaliitolle lisäselvityksen. Selvityksen johdosta liittotason neuvottelut olivat käynnistyneet uudelleen. Työnantajaliitto oli 8.1.1982 ilmoittanut lopullisena kantanaan, ettei työnantajan tarvinnut maksaa Siitoselle riidanalaista sairausajan palkkaa.

Edellä olevan perusteella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Koiviston Auto Oy on velvollinen maksamaan Siitoselle työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan 28.10.-11.11.1980 väliseltä työkyvyttömyysajalta. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on asian esivalmistelussa työtuomioistuimessa luopunut kanteestaan siltä osin kuin siinä oli vaadittu Koiviston Auto Oy:n velvoittamista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja 17.-27.10. sekä 12.-21.11.1980 välisten ajanjaksojen sairausajan palkan maksuvelvollisuuden vahvistamisesta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Siitonen oli keväällä 1980 saanut jonkin järjestön anomuksesta noin kuukauden pituisen kuntoutusjakson Punkaharjun kuntoutussairaalasta. Osa kuntoutuksesta oli suoritettu Siitosen loman aikana ja osa oli jätetty myöhempään ajankohtaan. Siitonen oli ilmeisesti kesällä 1980 varannut ajan sairaalasta kuntoutuksen loppujaksoa varten. Jo tuolloin Siitonen oli ollut tietoinen, että työnantaja ei tulisi maksamaan palkkaa kuntoutuksen ajalta. Tuo työnantajan kanta oli ilmoitettu myös Punkaharjun kuntoutussairaalalle.

Siitonen oli 17.10.1980 käynyt terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Tuolloin lääkäri oli ennakkoon määrännyt hänelle sairasloman 28.10.-11.11.1980 väliseksi ajaksi. Siitonen oli toimittanut lääkärintodistuksen työnantajalle vasta 27.10.1980 työajan jo päätyttyä. Punkaharjun kuntoutussairaalan ylilääkäri oli määrännyt Siitoselle sairasloman 12.-22.11.1980 väliseksi ajaksi. Tätä jaksoa koskevan lääkärintodistuksen Siitonen oli toimittanut työnantajalle 24.11.1980.

Kun työnantaja oli aikaisemman kantansa mukaisesti kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa 28.10-11.11.1980 kuntoutuksen ajalta, Siitonen oli 24.11.1980 mennyt terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Tällöin lääkäri oli määrännyt Siitoselle takautuvasti sairasloman 17.10.-11.11.1980 väliseksi ajaksi. Työnantaja oli ihmetellyt todistuksen saatuaan, miten lääkäri oli voinut pitää Siitosta työkyvyttömänä lääkärintodistuksen tarkoittamana aikana, kun hän oli 17.10.1980 pitänyt Siitosta työkykyisenä. Työnantaja ei ollut tämänkään lääkärintodistuksen perusteella maksanut Siitoselle palkkaa kuntoutuksen ajalta.

Siitonen oli edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen käynyt kolmannen kerran terveyskeskuslääkärin vastaanotolla 8.12.1980. Tuolla käynnillä Siitoselle oli kirjoitettu kaksi lääkärintodistusta, joita hän ei ollut esittänyt työnantajalle. Todistusten mukaan lääkäri oli määrännyt Siitoselle sairasloman 17.-21.10.1980 väliseksi ajaksi.

Edellä mainitut lääkärintodistukset Punkaharjun kuntoutussairaalan ylilääkärin antamaa todistusta lukuunottamatta eivät olleet olleet asianmukaisia. Lääkäri oli nimittäin todennut työkyvyttömyyden joko kaksi viikkoa ennen työkyvyttömyysjaksoa tai useita viikkoja jakson jälkeen. Näillä perusteilla työnantajalla oli ollut täysi aihe kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta.

Sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä työehtosopimuksen 19, oikeastaan 20 §:n mukaan oli, että työntekijä oli estynyt työstä sairauden tai tapaturman vuoksi. Kuntoutustapauksessa työntekijä oli estynyt työstä kuntouttamisen eikä sairaudesta aiheutuneen työkyvyttömyyden vuoksi. Tämä kanta oli hyväksytty myös keskusliittojen välillä.

Edellä olevilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Koiviston Auto Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työnantajan kieltäydyttyä sairausajan palkan maksamisesta on Siitonen esittänyt työnantajalle terveyskeskuslääkärin 24.11.1980 allekirjoittaman todistuksen, jonka mukaan Siitonen on ollut työkyvytön 17.10.-11.11.1980 välisen ajan. Lisäksi Siitonen on esittänyt kaksi muuta saman terveyskeskuslääkärin 8.12.1980 allekirjoittamaa lääkärintodistusta, joissa on todettu, että Siitosella on ollut aktiivista nivelreumatulehdusoireilua syksyllä 1980 ja että tutkimustulokset ovat viitanneet nivelreumaan. Todistusten mukaan Siitonen on ollut sairauden luonteesta johtuen täysin työkyvytön 17.10.-21.11.1980 välisen ajan. Näiden selvitysten perusteella asianosaisliitot ovat todenneet 14.1.1981 laatimassaan muistiossa, että Siitonen on ollut oikeutettu sairausajan palkkaan, koska hän on ollut hoitotoimenpiteiden aikana sairauden vuoksi työkyvytön. Tämän jälkeen Autoliikenteen Työnantajaliitto on kuitenkin saatuaan lisäselvitystä Koiviston Auto Oy:ltä muuttanut kantansa asiassa.

Työtuomioistuimelle kantaja on vielä esittänyt Punkaharjun kuntoutussairaalan ylilääkärin 20.4.1983 allekirjoittaman Siitosen terveydentilaa koskevan lausunnon sekä Siitosen sairaskertomuksen. Niistä käy ilmi, että Siitosen 28.10.-11.11.1980 saama hoito on ollut sotavammalain mukaista kuntoutushoitoa. Siitonen on aiemmin kesällä 1980 ollut kuntoutettavana Punkaharjun kuntoutussairaalassa ja tapaturmaviraston kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti tullut 28.10.1980 jatkamaan kuntoutushoitoa. 28.10.1980 suoritetun tutkimuksen mukaan Siitosen tilanne on kesällä 1980 annetun hoidon jälkeen pysynyt periaatteessa ennallaan, mutta niveloireet ovat kuitenkin loppukesästä alkaneet selvästi lisääntyä. Lääkärin arvion mukaan Siitonen on puheena olevana ajanjaksona ollut ilmeisesti työkyvytön subakuuttien niveloireiden vuoksi.

Työntekijäpuoli on katsonut, että Siitonen on mainittuna aikana ollut estynyt tekemästä työtään sekä reumasairautensa että kuntoutuksen vuoksi. Työnantajapuoli on puolestaan katsonut, että Siitonen on ollut estynyt suorittamasta työtään yksinomaan fysikaalisen hoidon vuoksi. Lisäksi työnantajapuoli on katsonut, ettei lääkärintodistuksilla, jotka on annettu ennen tai jälkeen Siitosen kuntoutussairaalassa oloaikaa, voida osoittaa, että Siitonen olisi ollut työkyvytön sairauden vuoksi mainittuna aikana ja etteivät lääkärintodistukset ole siten työehtosopimuksen 20 §:n tarkoittamia selvityksiä työkyvyttömyydestä.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan milloin työntekijä estyy työtä suorittamasta sairauden tai tapaturman takia, maksetaan hänelle sairausajan palkka työehtosopimuksessa määrätyin edellytyksin. Sairauden käsitettä ei työehtosopimuksessa ole tarkemmin määritelty.

Asiassa esitetty selvitys Siitosen terveydentilasta työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että Siitonen on puheena olevana aikana huolimatta siitä, että hän on saanut tällöin fysikaalista hoitoa kuntoutussairaalassa aikaisemman sopimuksen perusteella, ollut niveloireidensa vuoksi estynyt tekemään puusepän työtään.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi ja sen vuoksi, että kantaja on aluksi esittänyt puutteellista selvitystä Siitosen työkyvyttömyysajasta, työtuomioistuin katsoo, että Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole hyväksyessään Koiviston Auto Oy:n kannan asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Autoliikenteen Työnantajaliittoon kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen, vahvistaa, että Koiviston Auto Oy on velvollinen maksamaan Yrjö Siitoselle työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan työkyvyttömyysajalta 28.10.-11.11.1980. Asian laatuun nähden saa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Kourilehto, Vihma, Sariola, Leivo ja Sulkunen

Tuomio oli yksimielinen