Labor court fines union branch and union for failing to enforce work peace obligations during strikes.

Ammattiosasto, joka vastasi myös toimikuntansa jäsenten ja luottamusmiesten osallistumisesta työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta, palkkausta ja työntutkimusta koskeviin määräyksiin kohdistuneisiin lakkoihin, ei ollut kyllin tehokkaasti täyttänyt työrauhavelvollisuuttaan. Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto ei ollut lakkojen pitkähköön jatkumiseen nähden ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Liitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

Kuultavat: Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1983 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

4 §

Työrauhavelvoite

Työrauha

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 §.

Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

Varoituksen tiedoksianto

_______

Mom. 1. Kts. yleissopimus (YS) 5. kohta ja 6. kohta s. 107 sekä yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (ISS) s. 159.).V II TYÖPALKAT

6 §

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 §

Työntutkimukset

Tarkistustutkimus

________

Mom. 3. Osastoilla, joissa työt hinnoitellaan yleensä työntutkimusten pohjalta, on työntekijöillä oikeus ehdottaa, että tietystä työstä suoritetaan työntutkimus siinä laajuudessa kuin se on tarpeen ko. työn hinnoittelun saattamiseksi työnmittaukseen pohjautuvaksi. Ellei työnantaja esitä perusteltua syytä toisenlaiseen ratkaisuun, on tarvittava tutkimus suoritettava mahdollisimman nopeasti.

Jos on syntynyt erimielisyyttä työntutkimuksen perusteella määritetystä yksikköhinnasta ja tämän vuoksi työstä suoritetaan tarkistustutkimus, on luottamusmiehelle annettava mahdollisuus työpaikalla tutustua tarkistustutkimuksen yksityiskohtaiseen suoritustapaan ja tuloksiin.

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvotteluvelvollisuus Painostuskielto Alistaminen liitoille

_______

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa säädetään.

_______

Mom. 2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1 momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

5. k o h t a:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

Edelleen koneistamon 29 työntekijää olivat 1.9.1983 olleet lakossa kello 14.00-16.00 ja 2.9.1983 kello 12.00-16.00. Näiden työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa luopumaan erään työntekijän siirrosta toisiin työtehtäviin.

Työtaistelutoimenpiteet olivat edelleen jatkuneet siten, että 5.10.1983 kokoonpano-osaston noin 40 työntekijää olivat olleet istumalakossa kello 12.00-12.15 ja lakossa kello 12.15-16.00, 6.10.1983 kokoonpano-osaston noin 40 työntekijää olivat olleet istumalakossa kello 10.00-11.00, 7.10.1983 kokoonpano-osaston noin 40 työntekijää olivat olleet lakossa kello 15.00-16.00, 11.10.1983 kokoonpano-osaston noin 40 työntekijää olivat olleet lakossa kello 12.00-16.00 ja 14.10.1983 koneistusosaston 54 työntekijää olivat olleet lakossa kello 12.00-16.00. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa luopumaan työntutkimuksista ja niiden tulosten käyttöönottamisesta.

Edellä mainitut työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta, palkkausta ja työntutkimusta koskeviin määräyksiin. Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto r.y:n luottamusmiehiä oli osallistunut työtaistelutoimenpiteisiin siten, että A. Timonen oli ollut lakossa 1.9.1983, Eero Savolainen ja Reijo Timonen 2.9.1983, Aulis Mikkonen 5., 7. ja 11.10.1983, Eero Savolainen ja Reijo Timonen 14.10.1983, Pertti Rinkinen ja Pekka Vaalamäki 17.10.1983 sekä Aulis Mikkonen 18.10.1983.

Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ja työosaston luottamusmiehet eivät olleet vaatimuksista huolimatta ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaisteluiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Päinvastoin luottamusmiehet olivat vaatimuksia esittämällä ja työtaisteluun osallistumalla sekä toiminnallaan muutenkin asettuneet tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli ollut työtaistelutoimenpiteiden johdosta lähes päivittäin yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut sitä ryhtymään toimenpiteisiin työtaisteluiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdollisilla toimenpiteillä ei ollut havaittu olleen toivottua vaikutusta.

Näin ollen Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien luottamusmiesten esittää ja tukea voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja jättäessään huolehtimatta siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Myös Metallityöväen Liitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tässä asiassa.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla vaatinut Metallityöväen Liiton ja Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä. Lisäksi liitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on toisessa kanteessaan työtuomioistuimessa kertonut 31.8.1983 alkaneiden työtaistelutoimenpiteiden sarjan jatkuneen siten, että 21.10.1983 kokoonpano-osaston noin 40 työntekijää olivat olleet lakossa kello 7.00-16.00 ja konepajan noin 320 työntekijää olivat olleet lakossa kello 12.00-16.00, 27.10.1983 konepajan noin 220 työntekijää olivat olleet lakossa kello 7.00-16.00, 28.10.1983 konepajan noin 220 työntekijää olivat olleet lakossa kello 7.00-16.00 ja 11.11.1983 kokoonpano-osaston noin 40 työntekijää olivat olleet lakossa kello 12.30-16.00. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan urakkahintojen korottamiseen sekä luopumaan työehtosopimukseen perustuvan työntutkimus- ja hinnoittelujärjestelmän käyttöönottamisesta niin sanottuun ruuvikuljettimeen liittyvissä urakoissa.

Edellä mainitut työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta, palkkausta ja työntutkimusta koskeviin määräyksiin. Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosaston luottamusmiehiä oli osallistunut työtaistelutoimenpiteisiin siten, että Aulis Mikkonen, Unto Nuopponen, Eero Savolainen, Heikki Vasarainen, Paavo Rissanen, Olli Sironen, Erkki Räsänen, Pertti Rinkinen, Sulo Kontinen, Risto Tenovaara ja Pekka Vaalamäki sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenet Markku Nousiainen, Paavo Pääkkö ja Seppo Karjalainen olivat olleet lakossa 21.10.1983, luottamusmiehet Eero Savolainen, Reijo Timonen, Aulis Mikkonen, Olli Sironen ja Erkki Räsänen sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenet Markku Nousiainen ja Paavo Pääkkö olivat olleet lakossa 27. ja 28.10.1983 ja edelleen luottamusmiehet Unto Nuopponen ja Aulis Mikkonen olivat olleet lakossa 11.11.1983.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa luopumaan työehtosopimukseen perustuvan työntutkimus- ja hinnoittelujärjestelmän käyttöön ottamisesta niin sanottuun ruuvikuljettimeen liittyvissä urakoissa. Työtaistelutoimenpiteisiin olivat osallistuneet Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosaston pääluottamusmies Jorma Jakonen ja luottamusmiehet Reijo Timonen, Eero Savolainen, Olli Sironen, Erkki Räsänen, Paavo Rissanen, J. Rinkinen, J. Malinen, Pekka Vaalamäki, Aulis Mikkonen, V. Nuopponen, Risto Tenovaara ja Heikki Vasarainen sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenet Markku Nousiainen, Paavo Pääkkö ja Seppo Karjalainen. Sanotuista luottamusmiehistä Sironen, Räsänen, Tenovaara, Jakonen ja Rissanen olivat myös ammattiosaston toimikunnan jäseniä.

Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ja työosastojen luottamusmiehet eivät olleet vaatimuksista huolimatta ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaisteluiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Päinvastoin luottamusmiehet olivat vaatimuksia esittämällä ja työtaisteluun osallistumalla sekä toiminnallaan muutoinkin asettuneet tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli ollut työtaistelutoimenpiteiden johdosta lähes päivittäin yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut sitä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelujen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton mahdollisilla toimenpiteillä ei ollut havaittu olleen toivottua vaikutusta.

Näin ollen Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien luottamusmiesten esittää ja tukea vuoimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja jättäessään huolehtimatta siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Myös Metallityöväen Liitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tässä asiassa.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla vaatinut Metallityöväen Liiton ja Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä. Lisäksi liitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Metallityöväen Liitto on kanteisiin vastatessaan myöntänyt kantajan esittämät tiedot työnseisausten ajankohdista ja laajuudesta paikkansa pitäviksi. Luottamusmiehet Nupponen ja Mikkonen eivät kuitenkaan olleet osallistuneet lakkoon 11.11.1983.

Vuonna 1981 alkaneilla ruuvikourujen työntutkimuksilla oli ollut tarkoitus selvittää työssä ilmeneviä häiriöaikoja ja etsiä keinoja häiriöiden poistamiseksi. Käydyissä neuvotteluissa työnantajan edustajat olivat myöntäneet pääluottamusmiehelle ja luottamusmiehelle, että tutkimustulosten käyttötarkoitus oli myöhemmin muuttunut. Työntekijöille ei ollut pyynnöistä huolimatta annettu mahdollisuutta tarkistaa kaikkia alkuperäisiä työntutkimuspöytäkirjoja. Tutkimusten kohteena olleet työt oli työnantajan toimesta esivalmisteltu ennen tutkimuksen aloittamista. Tavallisesti työtä aloitettaessa työntekijä oli itse joutunut tekemään valmistelutyöt, mitä seikkaa ei tutkimuksissa kuitenkaan ollut otettu huomioon. Tutkimusten pohjalta laaditut taulukkoajat eivät siten olleet vastanneet todellisia työn suorittamiseen tarvittavia aikoja eivätkä pöytäkirjaan merkityt tulokset saavutettuja tuloksia. Tästä syystä työntekijöiden ja työntutkijan välille oli muodostunut syvä luottamuspula.

Uudet, aiempia alemmat urakkahinnat oli muodostettu kahdeksasta kellonaikatutkimuksen alaisena olleesta ruuvikuljettimesta. Työntekijöiden käsityksen mukaan työntutkija oli käsitellyt mielivaltaisesti kellolla valittuja työvaiheaikoja. Keskimääräisiä esiintymiskertoja oli pienennetty ja pisimpiä aikoja oli poistettu, jotta keskiarvot olisi saatu alemmiksi. Pisimpien työvaiheaikojen poistamista työntutkija oli perustellut sillä, että asentaja oli käyttänyt vääriä menetelmiä tai että asentaja oli asennoitunut väärin työhön. Kokeneella työnjohtajalla ei kuitenkaan ollut ollut huomauttamista asentajien työmenetelmistä ja -tavoista. Työntekijöiden lukuisista esityksistä huolimatta työnantaja ei ollut ollut halukas korjaamaan tehtyjä virheitä. Tästä oli ollut seurauksena urakkahintojen samoin kuin ansiotason alentuminen.

Työntekijät eivät olleet hyväksyneet urakkahintojen ja ansiotason alentamista. Kysymys ei siis ollut ollut urakkahintojen korotusvaatimuksista. Työehtosopimuksen 30 §:n mukaista neuvottelumenettelyä työnantaja oli tarkoituksellisesti häirinnyt muun muassa syyttelemällä työntekijöitä ja työntekijöiden neuvottelijoita kellonaikatutkimuksen vastustamisesta. Myös työnantajapuolen väitteet työntekijöiden yrityksestä painostaa työnantajaa luopumaan työntutkimuksista olivat perusteettomia. Yksikään kokoonpano-osaston työntekijä tai luottamusmies ei ollut vastustanut kellonaikatutkimuksen tekemistä, vaikka tutkimuksia oli tehty runsaan puolentoista vuoden ajan.

Kokoonpano-osaston työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä uusia taulukkohintoja, koska ne oli tehty työvauhdin kiristämisen ja ansiotason alentamisen tarkoituksessa. Tämän vuoksi työntekijät olivat edellyttäneet, että asiasta käydään neuvotteluja.

Työpaikalla 1.-2.9.1983 toimeenpannut työhäiriöt olivat johtuneet siitä, että työnantaja oli siirtänyt keväällä asepalveluksesta takaisin töihin palanneen sorvaajan lastunkärräys- ja raativiilaustöihin. Työsuhteen ehtojen muutosta työnantaja oli perustellut alkukesän huonolla työtilanteella. Väliaikaiseksi tarkoitettujen työtehtävien muutoksen määräaika oli päättynyt 31.8.1983. Määräajan päätyttyä työnantaja ei kuitenkaan ollut siirtänyt sorvaajaa takaisin töihin, joita tämä oli aikaisemmin tehnyt, vaikka työllisyystilanne oli parantunut. Myöskään asiassa käydyt neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen.

Metallityöväen Liitosta oli puhelimitse oltu yhteydessä pääluottamusmieheen ja ammattiosaston edustajiin 5., 11., 13., 17., 18., 21. ja 27.10.1983 ja sen lisäksi 21.10.1983 ammattiosastolle oli lähetetty telex-sanoma. Liitto oli kehottanut luottamusmiehiä ja ammattiosastoa toimimaan siten, että työntekijät lopettaisivat työehtosopimuksen vastaiset työtaistelutoimenpiteet ja aloittaisivat neuvottelut paikallisella tasolla. Edelleen liitto oli 1.11.1983 lähettänyt ammattiosastolle kirjeen, jossa sitä oli vaadittu välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin työnseisausten lopettamiseksi.

Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto oli käsitellyt työnseisauksia koskevaa asiaa 5., 18., 31.10.1983 ja 2.11.1983 pitämissään kokouksissa. Viimeksi mainitussa kokouksessa ammattiosasto oli edellyttänyt välitöntä työrauhan palauttamista. Ammattiosaston toimihenkilöt olivat tehneet parhaansa työrauhan säilyttämiseksi ja asioiden ratkaisemiseksi neuvottelemalla. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet tilanteen kärjistyttyä noudattaneet annettuja työrauhaan velvoittavia päätöksiä. Ammattiosaston pääluottamusmies oli työntekijöiden 1.11.1983 pitämässä kokouksessa tuonut esiin ammattiliiton vaatimuksen työnseisausten lopettamisesta.

Edellä olevan perusteella Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteiden hylkäämistä.

Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä selvitetyksi, että Enso-Gutzeit Oy:n Savonlinnan Konepajan työntekijät ovat 31.8.-14.10.1983 ja 21.10.-11.11.1983 olleet kanteissa kerrotuin tavoin lakossa. Lakkojen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa suostumaan urakkahintojen korottamiseen, luopumaan eräistä työntutkimuksista ja niiden tulosten käyttöönottamisesta sekä luopumaan erään työntekijän siirrosta toisiin tehtäviin. Lakkoihin on osallistunut myös ammattiosaston toimikunnan jäseniä, pääluottamusmies ja luottamusmiehiä, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa. Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta, palkkausta ja eräiltä osin työntutkimusta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston on ilmoitettu käsitelleen työnseisauksia 5., 18. ja 31.10. sekä 2.11.1983 pidetyissä kokouksissa. Viimeksi mainitussa kokouksessa ammattiosasto on edellyttänyt välitöntä työrauhan palauttamista. Pääluottamusmies on ilmoittanut 1.11.1983 pidetyssä työntekijöiden kokouksessa Metallityöväen Liiton vaatimuksen työnseisausten lopettamisesta. Kun otetaan huomioon, että työhäiriöt ovat alkaneet jo 31.8.1983 ja ettei ammattiosaston toimikunnan ole edes väitetty ennen 2.11.1983 pidettyä kokousta vaatineen työrauhan palauttamista työpaikalla tai kokouksen jälkeen yrittäneen toteuttaa sen päätöstä työpaikalla, työtuomioistuin katsoo, ettei ammattiosasto ole vallinneessa tilanteessa kyllin tehokkaasti täyttänyt työrauhavelvollisuuttaan. Metallityöväen Liitto ei vastineessa mainittujen yhteydenottojen ja lähetettyjen teleksin ja kirjeen lisäksi ole ryhtynyt lakkojen pitkähköön jatkumiseen nähden riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Savonlinnan Metallityöväen ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta viisituhatta (5 000) markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä neljätuhatta (4 000) markkaa sekä molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut kahdellatuhannellaviidelläsadalla (2 500) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Pyrhönen, M. Virtanen, Hölttä ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.