Labor court dismissed union claim that pipe work in a new roof room on an old factory required old building surcharge.

Vanhan rakennuksen kattorakennetta hyväksi käyttäen tuotantolaitoksen katolle rakennettuun jäähdytyskonehuoneeseen suoritettua putkiasennustyötä ei ollut tehty putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan 1 kappaleen tarkoittamassa mielessä vanhassa rakennuksessa. Jäähdytyskonehuoneessa tehdystä työstä ei ollut suoritettava vanhan rakennuksen lisää.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y.

Kuultavat: Onninen Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten välillä voimassa olevassa putkijohtoalan työehtosopimukseen liittyvässä urakkahinnoittelussa on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 §. YHTEISET MÄÄRÄYKSET

Momentti 2.

PUTKIASENNUSTA, PUTKIJOHTOJA SEKÄ ASENNUSLAITTEITA KOSKEVAT YLEISET MÄÄRÄYKSET

K o h t a 1.

Urakkahinnoittelu on korottamattomana voimassa, kun työt tehdään uudessa rakennuksessa.

K o h t a 2. Vanhat rakennukset

Vanhassa rakennuksessa suoritettavasta työstä on pistearvot kerrottava 1,15.

Vanhaksi rakennukseksi katsotaan myös sellainen rakennus, tai rakennuksen uudelleen rakennettu osa, jossa putkityöt on suoritettu loppuun työehtosopimuksen urakkatyömääräyksien mukaisesti.

Rakennustyöläisten Liitto on kanteessaan työtuomioistuimessa lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksen Onninen Oy:n putkiasentajat Tauno Pentikäinen, Pekka Tonteri, Erkki Aho, Jorma Huttunen ja Tauno Lehtinen olivat loppuvuodesta 1979 suorittaneet Wipak Oy:n tuotantolaitoksella Nastolassa putkiasennustyötä. Työ oli tehty jo aikaisemmin rakennetussa, käynnissä olleessa tuotantolaitoksessa. Työ oli käsittänyt muun muassa tehtaan katolle rakennetun, kiinteänä osana tehtaaseen kuuluvan jäähdytyskonehuoneen jäähdytys- ja lämmöntalteenottoputkiston asennuksen. Tuotantolaitos oli selvästi ollut urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittama vanha rakennus, jossa suoritetun työn pistearvot oli kerrottava 1,15:llä. Työehtosopimuksen määräyksistä huolimatta työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta vanhan rakennuksen lisää niiltä 500 urakkayksiköltä, jotka olivat kertyneet jäähdytyskonehuoneeseen kohdistuneista töistä. Muilta osin vanhan rakennuksen lisä oli maksettu.

Työehtosopimusta oli vanhastaan tulkittu siten, että vanhan rakennuksen lisää ei tarvinnut maksaa silloin, kun putket johdettiin rakennuksen perusmuurin ulkopuolelle. Näin ollen esimerkiksi katolle menevistä höyryputkista tai viemärin ilmajohdoista lisä oli maksettu myös työn katolla olevalta osalta. Wipak Oy:ssä asennustyö oli tapahtunut perusmuurin sisäpuolella. Konehuoneen pienuuden ja muovimatolla päällystetyn valmiin lattian vuoksi työpöytä ja kierrekone oli täytynyt sijoittaa konehuoneen ulkopuolelle valmiille huopakatolle. Tästä syystä työssä oli pitänyt noudattaa erityistä varovaisuutta. Ennen nyt kysymyksessä olevien putkien asentamista kylmäkoneasentajat olivat asentaneet konehuoneeseen vedenjäähdyttimen jäähdytysputket. Sanotut seikat olivat vaikeuttaneet putkiasentajien työntekoa.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Onninen Oy on ollut velvollinen maksamaan putkijohtoalan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittaman lisän edellä mainituille asentajille myös jäähdytyskonehuoneen osalta. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Joissakin tapauksissa perusmuuria oli pidetty määräyksen soveltamisen rajana. Tällainen rajanveto rakennuksen katolle tehtävien töiden osalta ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Jos rajanveto käytäisiin joka tilanteessa perusmuuria silmällä pitäen, syntyisi automaattisesti myös työehtosopimuksen käänteinen tulkinta: Vanhan rakennuksen sisällä tehtävistä putkiasennuksista ei suoritettaisi vanhan rakennuksen lisää, jos vanha rakennus ei olisi perusmuurin vaan pilareiden tai laatan päällä.

Käytännössä oli katolle menevien höyryputkien asennuksesta saatettu maksaa vanhan rakennuksen lisää. Se oli kuitenkin johtunut töiden alhaisista hinnoista. Tuollaisia töitä ei kannattanut lisän takia erottaa omaksi ryhmäkseen, sillä töiden mittaaminen saattoi tulla kalliimmaksi kuin lisän maksaminen. Kuitenkin työehtosopimuksen määräystä oikein tulkittaessa tulisi myös nuo työt erottaa lisän ulkopuolelle.

Työssä käytetyt työpöytä ja kierrekone olisi jouduttu sijoittamaan konehuoneen ulkopuolelle siinäkin tapauksessa, että jäähdytyskonehuone olisi ollut uudisrakennus. Niiden sijoittaminen ei ollut vaatinut normaalia suuremman varovaisuuden noudattamista. Usein myös uusissa rakennuksissa oli suoritettu muita asennustöitä ennen putkiasennustyötä. Yleensä putkiasennustyöhön liittyi työtä vaikeuttavia olosuhteita. Osaksi niistä oli sovittu maksettavaksi erillinen hinnoittelulisä ja osaksi niiden oli katsottu sisältyvän hinnoitteluun.

Edellä olevilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Onninen Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että putkiasentajat Tauno Pentikäinen, Pekka Tonteri, Erkki Aho, Jorma Huttunen ja Tauno Lehtinen ovat loppuvuodesta 1979 suorittaneet urakalla putkiasennustyötä Wipak Oy:n tuotantolaitoksella Nastolassa. Asennustyötä on suoritettu paitsi tuotantolaitoksen sisällä myös sen katolle rakennetussa uudessa noin 22,5 m2:n suuruisessa jäähdytyskonehuoneessa.

Asianosaisliitot ovat olleet erimielisiä siitä, onko jäähdystyskonehuoneessa suoritettu asennustyö katsottava tehdyksi urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa vanhassa rakennuksessa. Työntekijäpuoli on perustellut vaatimustaan vanhan rakennuksen lisän suorittamisesta sillä, että konehuone ja siihen asennetut putkistot kuuluvat kiinteänä osana itse laitokseen ja että vakiintuneen käytännön mukaan rakennuksen katon läpi kulkevien höyryputkien ja viemärien ilmanvaihtojohtojen asennustyöstä lisää on maksettu. Työnantajapuoli on myöntänyt, että höyryputkien ja viemärien ilmanvaihtojohtojen kohdalla lisää on saatettu maksaa myös vanhan rakennuksen ulkopuolella suoritetusta asennustyöstä. Se on johtunut lähinnä siitä, että rakennuksen ulkopuolella suoritetun työn mittaamisesta aiheutuvat kustannukset ovat voineet muodostua suuremmiksi kuin työstä kertyvä vanhan rakennuksen lisä.

Esitetyn selvityksen mukaan asianosaisliitot ovat ratkaistessan erään vanhan rakennuksen lisää koskeneen asian olleet yksimielisiä siitä, että vanhan rakennuksen ulkopuolelle perusmuuriin kiinnitetyn telineen varassa olevaan kattilalaitokseen suoritettu asennustyö ei ole työehtosopimuksen urakkahinnoittelun mukaan vanhassa rakennuksessa suoritettua. Sen sijaan liittojen välillä ei aikaisemmin ole näytetty olleen selvitettävänä riitaa, jossa olisi ollut kysymys rakennuksen perusmuurin sisäpuolelle - rakennuksen alle tai katolle - tehdyn uuden osan putkiasennustöistä.

Työtuomioistuin on tuomiossaan (79/1982) käsitellyt samaa työehtosopimusmääräystä koskevaa erimielisyyttä. Tuomion mukaan vanhan rakennuksen lisää on maksettava asuin- ja liikerakennuksen pihamaan alla olleen parkkeeraustilasta näyttelyhalliksi muutetun tilan putkiasennustöistä, kun parkkeeraustila on alunperin rakennettu osaksi asuin- ja liikerakennusta. Tuomiossa on lisäksi katsottu, että työehtosopimuksen urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan 2 kappale yksin sanamuotonsa perusteella rajaa vain sitä, milloin uudisrakennustyö on edistynyt niin pitkälle, että rakennukseen sen jälkeen ehkä vielä tehtävistä putkitöistä on maksettava vanhan rakennuksen lisä.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Putkijohtotyönantajainliitto ja Onninen Oy itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Äimälä, Airaksinen, Sulkunen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.