Labor court orders union branches to pay fines for strike participation and failure to restore peace.

Ammattiosasto, joka vastasi myös luottamusmiehensä osallistumisesta työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työntekijäliiton ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Työntekijäliiton taholta lakon kestäessä esitetty työntekijöiden työsuhteiden irtisanomisuhkaus oli muodostanut samoihin työehtosopimusmääräyksiin kohdistuneen vastatyötaistelutoimenpiteen. Työnantajaliitto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Autonrengasliitto r.y Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.

Kuultavat: Kempeleen Kumikorjaajien Ammattiosasto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 20.4.1983 tehdyssä autonrengasalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

8 §.

Autonrengasalan palkat

1. Ohjetuntipalkat Täysin työkykyisten työntekijöiden ohjetuntipalkat ovat:

A. 30.3.1983 tai lähinnä sitä alkavan palkanmaksukauden alusta:

paikkakuntakalleusluokka I II palkkaryhmä 1 16.26 16.21 palkkaryhmä 2 17.03 16.95 palkkaryhmä 3 17.88 17.78 palkkaryhmä 4 18.92 18.81 palkkaryhmä 5 19.76 19.70

B. 1.10.1983 tai sitä lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta:

paikkakuntakalleusluokka I II palkkaryhmä 1 16.73 16.68 palkkaryhmä 2 17.52 17.44 palkkaryhmä 3 18.40 18.30 palkkaryhmä 4 19.47 19.36 palkkaryhmä 5 20.33 20.27

2. Työntekijän joutuessa suorittamaan aikatyötä edellä olevissa taulukoissa mainituilla ohjetuntipalkoilla, maksetaan hänelle aikatyölisää. Aikatyölisä on 110 penniä tunnilta.

Aikatyölisä maksetaan erillisenä lisänä.

3. Työssä osoittamansa työtaidon, ahkeruuden ja työtehon sekä kokemuksen ja uskotun vastuun perusteella voidaan työntekijälle maksaa korkeampaakin palkkaa kuin 1. kohdassa on mainittu.

4. Työntekijät jaetaan palkkaryhmiin seuraavasti:

Palkkaryhmä 1 on sisääntulopalkka, jota voidaan

______________

maksaa kaikille kumikorjaamoalan töihin tottumattomille työntekijöille enintään 3 kk:n ajan.

Palkkaryhmään 2 luetaan kuuluviksi 3 kuukautta

________________

alalla työskennelleet työntekijät.

Palkkaryhmään 3 luetaan kuuluviksi vähintään vuoden

_______________

alalla työskennelleet raspaajat, kasaajat, paistajan apulaiset, paistajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, rengasasentajat, ainesleikkaajat, autonkuljettajat ja autonapumiehet.

Palkkaryhmään 4 luetaan kuuluviksi ammattitaitoiset

_______________

raspaajat, kasaajat, paistajan apulaiset, paistajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, rengasasentajat, varastotyöntekijät, ainesleikkaajat ja autonkuljettajat, jotka ovat työskennelleet vähintään 2 vuotta ammatissa.

Palkkaryhmään 5 luetaan kuuluviksi vanhemmat ras

________________

paajat, kasaajat, paistajat, rengasasentajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, kuorma-auton kuljettajat, jotka ovat työskennelleet ammatissa 3 vuotta ja pystyvät suorittamaan ammattityötä.

Paistajiksi luetaan muotti- ja kammiopaistajat.

Palkkaryhmään 5 katsotaan työssä oloajasta riippumatta kuuluvaksi myös kumivaraston hoitajat ja vastuulliset varastomiehet, joilla tarkoitetaan työntekijöitä, jotka vastaavat rengas- ja kumitusvaraston hoidosta, sekä yhdistelmäajoneuvon kuljettajat. 5. Työntekijän joutuessa suorittamaan aikapalkalla eri palkkaryhmiin kuuluvia töitä määräytyy hänen palkkansa vaativamman työn palkkaperusteen mukaan.

6. Mikäli rengasasennustyötä tai hihnatyötä suoritetaan ulkona, maksetaan ulkona suoritetusta työstä ulkotyölisää 86 penniä tunnilta.

Kuorma-auton ja sitä raskaampien renkaiden asennustyöstä maksetaan olosuhdelisää 74 penniä tunnilta.

Siivoojille maksetaan olosuhdelisää 69 penniä tunnilta.

Edellä mainitut lisät maksetaan erillisinä lisinä.

7. Kohdassa 1 mainitut ohjetuntipalkat tarkoittavat rahapalkkaa ilman luontoisetuja. Milloin luontoisetuja on, otetaan niiden raha-arvo huomioon noudattaen sosiaaliministeriön vahvistamaa hinnoittelua.

8. Työntekijälle, joka vanhuudesta tai invaliditeetista huolimatta kykenee suorittamaan täysin tehokkaasti sen palkkaryhmän työtä, johon hänet on sijoitettu, maksetaan tässä ryhmässä mainittu täysi palkka.

9. Kuukausi- tai viikkopalkalla työskenteleville ovat mainitut tuntipalkat pidettävä vähimmäisperusteena palkasta sovittaessa.

Autonrengasalan työehtosopimuksen 20.4.1983 tehdyssä allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 §

B. Aikapalkat

Voimassa olevia aikapalkkoja on korotettava siten kuin kohdassa A. on sanottu. Mikäli näin korotettu aikapalkka ei täytä uuden työehtosopimuksen mukaisia määräyksiä on sitä vielä korotettava tähän rajaan asti.

Autonrengasliitto on työtuomioistuimessa Kumi- ja Nahkatyöväenliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Kumi-Helenius Oy:n Kempeleen tehtaalla oli syntynyt erimielisyys uuden työehtosopimuksen soveltamisesta. Asiasta oli neuvoteltu ensimmäisen kerran 29.4.1983. Työnantaja oli 4.5. tehnyt kirjallisen soveltamisesityksen. Sen jälkeen käytyjen neuvottelujen tuloksena eräistä yksityiskohdista oli päästy yksimielisyyteen. Pääluottamusmies oli välittömästi neuvottelun päätyttyä tiedottanut neuvottelutuloksesta työntekijöille. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet hyväksyneet tulosta, vaan he olivat päättäneet lähteä kotiin ja palata työhön vasta maanantaina 9.5. Työnantaja oli kehottanut pääluottamusmiestä tekemään parhaansa, jotta työntekijät jäisivät työhön.

Työntekijät eivät olleet torstaina 5.5.1983 saapuneet työhön. Myös pääluottamusmies, joka oli saapunut työpaikalle, oli ilmoittanut työnantajalle, ettei hänkään solidaarisuussyistä ryhtyisi työntekoon. Siitä huolimatta työnantaja oli kehottanut pääluottamusmiestä ryhtymään välittömästi työhön.

Työntekijät ja pääluottamusmies olivat edelleen 6.5.1983 olleet pois työstä. Sen sijaan maanantaina 9.5. työntekijät olivat saapuneet normalisti työhön. Myös pääluottamusmies, joka oli ollut sovitulla vuosilomalla, oli tullut iltapäivällä käymään työpaikalla. Tuolloin oli sovittu seuraavana aamuna käytävistä neuvotteluista.

Työnantaja oli 10.5.1983 käydyissä neuvotteluissa suostunut työntekijöiden henkilökohtaisia aikapalkkoja koskeviin vaatimuksiin. Lisäksi oli sovittu, että luottamusmiehet keskustelisivat asiasta vielä liittonsa edustajan kanssa ja pitäisivät sen jälkeen työntekijöille tiedotustilaisuuden. Työntekijöiden edustajat olivat keskiviikkona 11.5. luvanneet tehdä kaikkensa, jotta työt jatkuisivat normaalisti työnantajan edustajan ollessa matkalla. Kuitenkin perjantaina 13.5. oli havaittu työtahdin olleen viikon aikana eräissä työkohteissa reilusti alle normaalin. Tästä huolimatta neuvotteluja oli päätetty jatkaa. Kun eräistä yksityiskohdista oli päästy yksimielisyyteen, osapuolet olivat

allekirjoittaneet sopimuksen, jonka voimaantulopäiväksi oli sovittu 9.5.1983.

Välittömästi työtaistelun alettua Autonrengasliiton toimitusjohtaja oli ottanut yhteyttä Kumi- ja Nahkatyöväenliiton palkkasihteeriin. Toimitusjohtaja oli kehottanut liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi työpaikalla. Työntekijäliitto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin lain ja työehtosopimuksen edellyttämän valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Huolimatta siitä, että työnantaja oli toistuvasti muistuttanut pääluottamusmiestä, joka oli Kempeleen kumikorjaajien ammattiosaston edustaja, työrauhavelvoitteesta, eivät pääluottamusmies ja ammattiosasto olleet ryhtyneet mihinkään näkyviin toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi ja palauttamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla Autonrengasliitto on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväenliiton ja Kempeleen kumikorjaajien ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Kumi- ja Nahkatyöväenliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantaja oli yksipuolisesti lopettanut työpaikalla 1970-luvun puolivälistä jatkuneen käytännön, jonka mukaan urakan keskeytyessä työntekijöille oli maksettu keskituntiansion perusteella määrättyjä aikapalkkoja. Entisen järjestelmän tilalle työnantaja oli tuonut "pärstäkertoimeen" perustuvat, viiteen ryhmään jaetut henkilökohtaiset aikapalkat. Työtekijöiden kannalta kysymys ei siis ollut ollut uusien etujen hankkimisesta, vaan aikaisemman käytännön puolustamisesta.

Työnantajapuoli oli vasta haastehakemuksessa esittänyt väitteen työn jarruttamisesta. Ammattiosasto ei ollut jarrutusta havainnut eikä työntekijäliitolta ollut vaadittu toimenpiteitä jarrutuksen lopettamiseksi. Jarrutusta ei ilmeisesti ollut tapahtunut ja, jos olikin, yhdistykset eivät olleet siitä vastuussa.

Sen jälkeen kun työnantaja oli ilmoittanut muuttavansa aikaisemman käytännön ja työntekijät olivat päättäneet aloittaa lakon, luottamusmies oli yrittänyt estää lakon puhkeamisen. Luottamusmies oli 6.5.1983 ilmoittanut työnantajalle, että työrauhan kannalta hänestä olisi enemmän hyötyä kentällä kuin työpaikalla. Molempina lakkopäivinä luottamusmies oli käynyt työntekijöiden kotona, taivutellut heitä hyväksymään sopuratkaisun ja palauttamaan työrauhan. Luottamusmies oli myös ollut yhteydessä työntekijäliittoon ja sopinut, että liiton toimitsija tulisi työpaikalle selvittämään tilannetta. Luottamusmies oli vuosilomastaan huolimatta jatkanut tilanteen selvittämistä ja käynyt työpaikalla joka päivä.

Vaikka työntekijöiden enemmistö ei ollut hyväksynyt sopimusluonnosta, pääluottamusmies oli kuitenkin kyennyt säilyttämään työrauhan ja ylläpitämään neuvottelukosketuksen. Vielä sen jälkeen kun pääluottamusmies oli hyväksytyttänyt sopimuksen työntekijöillä nämä olivat pääluottamusmiehen loman aikana järjestäneet uuden kokouksen, jossa sopimus oli äänestyspäätöksellä hylätty. Tämän vuoksi varapääluottamusmies oli ottanut yhteyttä työntekijäliittoon. Varapääluottamusmies ja liiton työsuojelusihteeri olivat todenneet työntekijöiden kokouksen sääntöjen vastaisesti koollekutsutuksi. Tästä syystä he olivat mitätöineet kokouksen päätöksen ja onnistuneet siten keinoja kaihtamatta säilyttämään työrauhan.

Kun työtaistelu oli aiheutunut yksinomaan työnantajan taitamattomasta, äkkijyrkästä menettelystä ja kun ammattiosasto oli menestyksellisesti palauttanut työrauhan, ammattiosaston tuomitseminen hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ei ollut paikallaan.

Autonrengasliiton toimitusjohtaja oli 4.5.1983 noin kello 15.30 puhelimitse ilmoittanut työtaistelusta Kumi- ja Nahkatyöväenliiton palkkasihteerille. Palkkasihteeri oli puolestaan välittömästi soittanut työpaikalle ja saanut työnantajan edustajalta tietää, ettei työpaikalla ollut työntekijöitä eikä luottamusmiehiä. Tämän jälkeen palkkasihteeri oli soittanut Autonrengasliiton toimitusjohtajalle ja kertonut tilanteen sekä ilmoittanut, ettei hän henkilökohtaisesti ollut matkojensa vuoksi liitossa tavattavissa. Tuolloin toimitusjohtaja oli ilmoittanut, että työntekijöille tultaisiin seuraavana maanantaina antamaan lopputilit.

Palkkasihteeri oli siirtänyt asian työsuojelusihteerin hoidettavaksi ja selostanut hänelle tilanteen. Työsuojelusihteeri oli ollut päivittäin yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut ammattiosastoa tekemään kaiken mahdollisen työrauhan palauttamiseksi. Kun oli käynyt ilmeiseksi, että tilanne oli edelleen tulenarka, työsuojelusihteeri oli keskiviikkona 11.5.1983 matkustanut työpaikalle. Työpaikalla oli vuorojen vaihtuessa pidetty kokous, jossa työsuojelusihteeri yhdessä pääluottamusmiehen kanssa oli voimakkaasta vastustuksesta huolimatta ajanut läpi työrauhan säilyttämistä tarkoittavan kannan. Vielä tämänkin jälkeen työsuojelusihteeri ja varapääluottmusmies olivat jatkaneet työrauhan vaalimista. Kun työtaistelu oli jäänyt kestoltaan lyhyeksi ja liiton toimenpiteet olivat olleet poikkeuksellisen tehokkaita, Kumi- ja Nahkatyöväenliitto on katsonut , ettei ollut paikallaan katsoa liiton laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevan perusteella Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, etteivät liitto ja ammattiosasto olleet toimineet työrauhavelvoitteen vastaisesti. Lisäksi liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kumi- ja Nahkatyöväenliitto on Autonrengasliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Autonrengasliiton toimitusjohtaja oli työntekijäliiton palkkasihteerin kanssa käymässään puhelinkeskustelussa kertonut Kumi-Helenius Oy:n maanantai-aamuna 9.5.1983 jakavan lakossa oleville työntekijöille lopputilit. Myöhemmin oli käynyt ilmi, ettei tällaista uhkausta ollut esitetty työpaikalla. Näin ollen ajatus työtaistelulla uhkaamisesta oli syntynyt työnantajaliitossa. Kun työntekijäliiton palkkasihteeri oli siirtänyt työtaisteluasian hoitamisen työsuojelusihteerille, hän oli samalla maininnut, että työnantajaliitto oli uhannut vastatyötaistelutoimenpiteellä.

Työtaistelutoimenpiteellä uhkaamista oli pidettävä itsenäisenä työtaistelutoimenpiteenä, mikäli uhkaus oli tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Työnantajaliitosta saatujen aikaisempien kokemusten perusteella uhkausta oli työntekijäliitossa pidetty todellisena. Työnantajaliitto ja sen jäsenyritykset olivat aikaisemmin varsin yksioikoisin toimenpitein ajaneet kantaansa erimielisyyskysymyksissä.

Edellä olevan perusteella Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Autonrengasliiton tuomitsemista työtaistelutoimenpiteellä uhkaamisesta hyvityssakkoon.

Autonrengasliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että sen toimitusjohtaja oli vaatinut työntekijäliittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi työpaikalla. Keskustelussa oli tullut esille myös työnantajalla oleva mahdollisuus irtisanoa työsopimukset työstäkieltäytymisen johdosta. Kysymys oli siis ollut ainoastaan laittoman lakon

mahdollisten seurausten toteamisesta eikä työtaistelutoimenpiteellä uhkaamisesta.

Uhkauksen tarkoituksena oli yrittää taivuttaa vastapuoli esimerkiksi neuvottelutilanteessa tekemään myönnytyksiä tai hyväksymään joitakin uhkauksen esittäjän vaatimuksia. Sen sijaan itsenäiseksi työtaistelutoimenpiteeksi arvosteltavana uhkauksena ei voitu pitää työrauhan rikkomisesta työsopimuslain mukaan aiheutuvien seurausten julkituomista.

Edellä olevilla perusteilla Autonrengasliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kempeleen kumikorjaajien Ammattiosasto on ollut jutussa Autonrengasliiton ajamasta kanteesta kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä selvitetyksi, että Kumi-Helenius Oy:n Kempeleen tehtaalla on neuvoteltu uuden työehtosopimuksen soveltamisesta. Työnantaja on keskiviikkona 4.5.1983 tehnyt aikapalkkoja koskevan soveltamisesityksen. Esitys on poikennut työpaikalla 1970-luvun puolivälistä alkaen noudatetusta käytännöstä. Työntekijät eivät ole hyväksyneet esitystä, vaan he ovat vaatineet entisen käytännön noudattamista. Painostaakseen työnantajaa suostumaan vaatimukseensa työntekijät ovat sanottuna päivänä ennen ruokataukoa poistuneet työpaikalta ja palanneet takaisin vasta maanantaina 9.5. Edelleen on selvitetty, että osa työntekijöistä on samaa vaatimusta tukeakseen alentanut työvauhtiaan siten, että se on ollut keskimäärin noin puolet normaalivauhdista. Lakko ja työn hidastaminen ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston pääluottamusmies, joka on torstaina 5.5.1983 lakon vuoksi kieltäytynyt ryhtymästä työntekoon, on lakon kestäessä henkilökohtaisesti ottanut yhteyttä työntekijöihin ja taivutellut heitä palaamaan maanantaina työhön. Edelleen pääluottamusmies on maanantaina 9.5.1983 alkaneen vuosilomansa kestäessä käynyt työpaikalla ja pyrkinyt muutoinkin toiminnallaan säilyttämään työrauhan. Työtuomioistuin katsoo pääluottamusmiehen, jonka toimenpiteistä ammattiosasto vastaa, mainitun toimintansa ohella osittain osallistuneen lakkoon. Ammattiosasto ei ole ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin työvauhdin hidastamista koskevassa asiassa.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton työsuojelusihteeri on 5. ja 6.5.1983 puhelimitse ollut yhteydessä pääluottamusmieheen. Lisäksi työsuojelusihteeri on 11.5.1983 käynyt työpaikalla. Hänen ja pääluottamusmiehen toimenpiteillä on osoitettu olleen vaikutusta työrauhan palauttamiseen työpaikalle. Liiton ei ole näytetty tienneen työvauhdin hidastamisesta. Lakon lyhyen kestoajan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että liitto olisi voinut toimia tehokkaammin työrauhan palauttamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Autonrengasliiton kanteen enemmälti hyläten, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Kempeleen Kumikorjaajien Ammattiosaston maksamaan Autonrengasliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa kaksituhatta (2 000) markkaa ja Autonrengasliiton maksamaan Kumija Nahkatyöväen Liitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kaksituhatta (2 000) markkaa. Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Mörä, Vihma, Heiniö, Olin ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.