TT:1983-146 · Työtuomioistuin

Yhtiö oli muuttanut palveluksessaan olevien linja-autonkuljettajien työaikoja siten, ettei linja-auton liikkeessä ollessa annettuja lepotaukoja ollut luettu työajaksi. Kun työehtosopimuksen määräys osoitti, että tauon jääminen työajan ulkopuolelle riippui linja-autonkuljettajan oikeudesta vapaasti poistua kuljetettavana olevasta linja-autosta, liikenteessä vietettävä tauko oli luettava työajaksi.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Koiviston Auto Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 11.4.1980 tehdyssä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

10 §.

5. Jos linja-autonkuljettaja seisonta-aikana on velvollinen oleskelemaan autossa tai muussa, josta hän ei vapaasti saa poistua, lasketaan seisonta-aika kokonaan työaikaan.

6. Paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi 4 tunnin palkaton katko, kun taas kaukoliikenteessä vastaavan palkattoman tauon pituus voi olla enintään kolme (3) tuntia. Muista mahdollisista katkoista maksetaan yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.

Paikallis- ja lähiliikenteessa on 1.6.1980 alkaen palkattoman katkon enimmäispituus 3 tuntia.

13. Muuten noudatetaan työaikaan nähden voimassa olevan työaikalain määräyksiä.

Samojen asianosaisten kesken 24.4.1981 tehdyssä alan työehtosopimuksessa ovat muut edellä olevat kohdat entisellään, mutta 10 §:n 6 kohtaa on muutettu seuraavasti:

6. Kaukoliikenteessä sekä paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi enintään 3 tunnin palkaton katko. Puolta tuntia lyhyemmät katkot luetaan työaikaan. Muista mahdollisista katkoista maksetaan yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että linja-autoliikennettä harjoittavassa Kuopion Liikenne Oy:ssä, joka sittemmin oli sulautunut Koiviston Auto Oy:hyn, oli ennen joulukuuta 1980 noudatettu käytäntöä, jonka mukaan työaikalain 5 a §:n ja 16 §:n perusteella annetut tauot luettiin kuljettajien ja autoemäntien työajaksi linjalla Kuopio-Helsinki-Kuopio sekä Varkaus-Helsinki-Varkaus. Yhtiö oli joulukuussa 1980 määritellyt uudelleen linja-autonkuljettajien työajat siten, että kunkin työvuoron todellinen työaika erotettiin työaikalain edellyttämistä lepotauoista ja linjan aikataulusta mahdollisesti johtuvista muista tauoista. Työpäivän aikana olevista katkoista yksi, enintään 3 tunnin mittainen oli palkaton. Muista tauoista maksettiin yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan. Työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt muutosta.

Erimielisyyden kohteena olivat tauot, jotka annettiin Kuopio-Helsinki-Kuopio -linjalla ja Varkaus-Helsinki-Varkaus -linjalla linja-autossa auton ollessa liikkeessä. Lepotauon pitämiseksi Kuopion linjalla oli Koiviston Auto Oy:llä palveluksessaan Mikkelissä kuljettajia, jotka ajoivat lepotauon ajan. Lepotauko annettiin kuljettajalle eri matkaväleillä linjasta riippuen. Lepotauon pituus vaihteli linjoilla puolesta tunnista 45 minuuttiin. Vastaavalla tavalla oli menetelty Varkauden linjalla. Työntekijäpuolen mielestä linja-autossa auton ollessa liikkeessä annettu tauko oli luettava työaikaan.

Työehtosopimuksen 10 §:n 13 kohta tarkoitti sitä, että jos työehtosopimuksessa ei ollut sovittu työaikalaista poikkeavasti, oli työaikalain määräyksiä noudatettava. Työneuvosto oli 7.10.1982 antanut lausunnon (60/1981). Se koski sitä, oliko Kuopion Liikenne Oy:n kuljettajien ja autoemäntien lepotauko linjalla Kuopio-Helsinki tai Helsinki-Kuopio linja-autossa vietettynä luettava työajaksi. Lausunnossa oli sanottu muun muassa:

"Edellä esitetyn nojalla työneuvosto katsoo, että mikäli lausuntopyynnön tarkoittamassa tapauksessa linja-autonkuljettajien ja autoemäntien lepotauko on ollut työaikalain 16 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitettu vuorokautinen lepoaika (ruokatunti) on se lausuntopyynnön tarkoittaman laatuisissa olosuhteissa vietettynä luettava työaikaan. Mikäli säännöllisesti toistuvasta tauosta on sen sijaan sovittu 7 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yhdistysten tekemässä työehtosopimuksessa, luetaan tällainen tauko työaikalain 16 §:n 6 momentin mukaan, jollei työehtosopimuksessa ole toisin määrätty, työaikaan samoin edellytyksin kuin 5 momentissa säädetään. Mikäli tauko autonkuljettajien osalta on ollut vain lain 5 a §:n 3 momentin tarkoittama tauko, on työehtosopimuksella voitu sopia, ettei sitä lueta työajaksi."

Näillä perusteillä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Koiviston Auto Oy on velvollinen lukemaan kuljettajien työajaksi edellä kuvaillulla tavalla määritellyn lepotauon Kuopio-HelsinkiKuopio ja Varkaus-Helsinki-Varkaus -linjoilla, sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan saamatta jääneinä palkkoina Kauko Olavi Hartikaiselle 2 398 markkaa, Kalevi Koposelle 4 548 markkaa, Oiva Raatikaiselle 4 029 markkaa, Esa Koivistolle 4 799 markkaa, Eelis Hakkaraiselle 4 671 markkaa, Olavi Jetsulle 4 806 markkaa, Väinö Vartiaiselle 4 738 markkaa, Taisto Puraselle 2 815 markkaa, Matti Karvoselle 97 markkaa, Rauno Häyriselle 77,50 markkaa, Markku Suihkoselle 542 markkaa, Teuvo Tarkiaiselle 213 markkaa, Heikki Kauhaselle 360 markkaa, Risto Kärkkäiselle 204 markkaa, Markku Luostariselle 136 markkaa, Seppo Daavitsaiselle 614 markkaa, Pertti Huupposelle 234 markkaa ja Alpo Eroselle 203 markkaa, kaikki erät 6 %:n korkoineen joulukuun 5 päivästä 1982 lukien.

Sanotuilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Koiviston Auto Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja havaitsee, että joulukuussa 1980 on Kuopion Liikenne Oy, joka on sittemmin sulautunut Koiviston Auto Oy:hyn, muuttanut palveluksessaan olevien linja-autonkuljettajien työaikoja siten, että kanteessa tarkoitetuilla linjoilla ei linja-auton liikkeessä ollessa annettuja lepotaukoja ole luettu työajaksi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kanteessaan esittämän käsityksen mukaan tuollainen tauko on luettava työajaksi samalla tavalla kuin työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan mukaan seisonta-aikakin. Autoliikenteen Työnantajaliiton mielestä voimassa olevassa työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan määräyksessä on tyhjentävästi sovittu, että puolta tuntia lyhyemmät katkot luetaan työaikaan, mutta ei muita katkoja.

Työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan määräyksen mukaan seisonta-aika on laskettava työaikaan, jos työntekijä sinä aikana on velvollinen oleskelemaan autossa tai paikassa, josta hän ei saa vapaasti poistua. Valtakunnansovittelijan välitysesityksen pohjalta on vuosien 1981-1983 työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohtaan otettu määräys puolta tuntia lyhyempien katkojen lukemisesta työaikaan. Koiviston Auto Oy:n työvuoroilla tauot kestävät puolesta tunnista 45 minuuttiin. Autonkuljettajat joutuvat niiden aikana oleskelemaan liikenteessä olevassa autossa, josta he eivät voi poistua. Käytännössä myös puolta tuntia lyhyemmät katkot yleensä ovat sellaisia, etteivät kuljettajat voi poistua autonsa luota.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Uski, Sariola, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.