Labor court dismisses union claim that employer must pay daily allowance for temporary technical staff transfers.

Työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan runkosopimuksen perusteella päivärahaa tai matka-ajan palkkaa teknisille toimihenkilöille, jotka oli siirretty väliaikaisesti pääasiallisesti työllisyyssyistä työskentelemään yhtiön toiselle tehtaalle, jonne oli työnantajan toimesta järjestetty maksuton kuljetus.

Asianosaiset: Teknisten Liitto TL r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittoja sitovassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä 13.3.1981 allekirjoitetussa runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

24§

Matkakorvaukset

1. Tekninen toimihenkilö on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät matkat. Matka on suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättömästi vaatii.

2. Matka katsotaan alkaneeksi, kun tekninen toimihenkilö lähtee matkalle työpaikalta tai milloin erikseen sovitaan kotoaan ennen säännöllisen työajan alkamista ja päättyneeksi silloin, kun tekninen toimihenkilö palaa työpaikalleen, ellei hän säännöllisen työajan päätyttyä palaa suoraan kotiin, jolloin matka katsotaan tällöin päättyneeksi.

3. Työnantaja korvaa kaikki tarpeelliset matkakustannukset, joihin luetaan mm. rautatie-, laiva-, lento- ym. matkalippujen hinnat, matkatavarakustannukset sekä milloin matka tapahtuu yön aikana, makuulippujen hinnat.

Matkasta aiheutuvien kustannusten korvaaminen sekä muut matkaan liittyvät yksityiskohdat tulee tarvittaessa yhteisesti selvittää ennen matkalle lähtöä.

4. Päivärahaa maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta seuraavasti:

a) 78 markkaa matkavuorokaudelta, joka kokonaan tai vähintään 10 tunnin osalta on käytetty matkaan, työntekoon tai oleskeluun matkapaikkakunnalla, sekä

b) 39 markkaa vajaavuorokaudelta, joka käsittää vähintään 6 mutta vähemmän kuin 10 tuntia.

Näistä korvauksista vähennetään puolet, milloin työnantaja järjestää tekniselle toimihenkilölle vapaan ruoan. Milloin teknisellä toimihenkilöllä ei ole tavallisuudesta poikkeavasti mahdollisuutta työn vuoksi aterioida työnantajan ruokalassa tahi asunnossaan ruokatauon aikana eikä kysymys ole työskentelystä yrityksen samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan sijaitsevassa yrityksen toimipaikassa, jossa ruokailumahdollisuus on normaalia ruokailumahdollisuutta vastaava, maksetaan tekniselle toimihenkilölle 19,50 markan suuruinen ruokaraha. Näissä tapauksissa ei makseta päivärahaa.

9. Milloin tekninen toimihenkilö matkustaa työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmän mukaisena vapaa-aikanaan, maksetaan matkustamiseen käytetyltä ajalta korvauksena peruspalkka kuitenkin enintään 8 tunnilta työpäivänä ja 16 tunnilta vapaapäivänä. Matka-aikaan luetaan täydet puolet tunnit. Matka-aikaa ei lueta työajaksi.

Tämä etuus voidaan toteuttaa myös siten, että paikallisesti sovitaan erillisestä kiinteästä kuukausikorvauksesta.

Milloin työnantaja kustantaa tekniselle toimihenkilölle makuupaikan ei kello 21-07 väliseltä ajalta makseta korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta.

Laskettaessa säännöllisen viikkotyöajan täyttymistä viikkoylityön laskemisen perusteeksi otetaan huomioon myös matkustamiseen käytetyt tunnit työtuntijärjestelmän mukaisen vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismäärään saakka sellaisina matkustamispäivinä, jolloin säännöllinen vuorokautinen työaika ei muuten täyty. Näitä tunteja ei kuitenkaan lueta varsinaisiksi työtunneiksi.

Teknisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyritys Valmet Oy oli vuoden 1982 aikana määrännyt yhtiön Rautpohjan tehtailla vakiintuneesti työskennelleet viisi teknistä toimihenkilöä tilapäisesti työskentelemään yhtiön Suolahden tehtaalle. Työkomennukseen liittyen oli yhtiö järjestänyt vapaan edestakaisen kuljetuksen välillä Jyväskylä-Suolahti siten, että matka oli alkanut yhtiön Tourulan tehtaalta, ei Rautpohjan tehtaalta. Kyseiset tekniset toimihenkilöt olivat saaneet vapaan ruokailun Suolahden tehtaalla. Rautpohjan tehtaan ja Suolahden tehtaan välinen etäisyys oli noin 40 kilometriä. Tämän mukaisesti tuli matkan katsoa alkaneeksi erikseen sovitulla tavalla työntekijän kotoa eikä työpaikalta. Samoin matkan tuli katsoa päättyneen teknisen toimihenkilön kotiin paluuseen. Sanottujen teknisten toimihenkilöiden työhön ja työmatkaan käytetyt ajat olivat olleet seuraavat:

Kaarlo Rovanperä, lähtöaika 5.50, tuloaika 16.50. Teuvo Siilin, lähtöaika 5.50, tuloaika 16.30. Oiva Laatikainen, lähtöaika 6.00, tuloaika 16.30. Kalevi Nieminen, lähtöaika 6.30, tuloaika 16.50. Kari Ursin, lähtöaika 5.40, tuloaika 17.05.

Asiassa 10.12.1982 päättyneissä neuvotteluissa oli teknisten toimihenkilöiden puolelta katsottu, että kysymyksessä oli ollut sellainen työkomennus, josta kuului maksaa puolipäivärahaa, koska työnantaja oli järjestänyt yhden vapaan ruokailun sekä matkustusajan palkka, koska matkaan ja työhön oli käytetty yhteensä säännöllisesti yli 10 tuntia. Työnantaja oli paikallisissa neuvotteluissa katsonut, että kysymyksessä ei ollut ollut sellainen työkomennus, josta olisi tullut maksaa työehtosopimuksen mukaiset päiväraha- ja matka-ajan korvaukset. Työnantaja oli perustellut kantaansa sillä, että työvoiman vaihto oli tapahtunut saman yrityksen suhteellisen lähellä toisiaan olevien tuotantolaitosten kesken työllistämistarkoituksessa.

Liittotason neuvottelut olivat 25.2.1983 päättyneet niin ikään erimielisinä.

Näillä perusteilla Teknisten Liitto on vaatinut työtuomioistuimessa vahvistettavaksi, että Valmet Oy on ollut velvollinen suorittamaan runkosopimuksen 24 §:n nojalla yhtiön Rautpohjan tehtaalta Suolahden tehtaalle komennetuille viidelle tarkastustehtävissä olleelle tekniselle toimihenkilölle komennuksen alusta lukien puolipäivärahan sekä matka-ajan palkan työ- ja matkapäiviltä.

Käytännössä toisella tehtaalla työssä käyvät henkilöt oli pidetty oman tehtaan kirjoilla lukuunottamatta tilanteita, jolloin kysymyksessä oli ollut pitempiaikainen työ. Toisella tehtaalla työskentelevät henkilöt olivat myös olleet tämän tehtaan työnjohdon alaisia.

Tourulan ja Suolahden tehtaiden välinen siirtokäytäntö oli muodostanut selvän lähtökohdan siirrettäessä Tourulan kanssa samalla paikkakunnalla sijainneen Rautpohjan tehtaan henkilöitä Suolahteen töihin. Tämä oli johtunut siitä, että kysymyksessä oli ollut saman yhtiön samalla paikkakunnalla tapahtuva siirto, jolloin henkilöt olivat käyttäneet samoja kulkuneuvoja eikä heidän päivittäinen työssäkäyntinsä ollut poikennut Tourulan tehtaan työntekijöitten matka-ajasta. Vuoden 1982 aikana oli yhteensä noin 20 Rautpohjan tehtaan palveluksessa ollutta toimihenkilöä ja työntekijää käynyt työssä Suolahden tehtaalla. Ennen järjestelyn toteuttamista oli työnantaja selvittänyt jokaiselle henkilölle millä ehdoilla työtä tehtiin Suolahden tehtaalla. Kaikki olivat olleet tietoisia vallinneesta vakiintuneesta käytännöstä Valmet Oy:n Jyväskylän seudun tehtaitten työvoiman vaihdossa ja siitä maksettavista korvauksista.

Kanteen tarkoittamassa tapauksessa oli siirron merkittävänä motiivina ollut työllistäminen. Rautpohjan tehtaan työllisyystilanne oli heikentynyt. Jos työvoiman siirtomahdollisuutta ei olisi ollut olemassa, olisi todennäköinen ratkaisu kyseisten henkilöiden osalta ollut lomauttaminen.

Tärkeä matkakorvaussäännöstöihin liittyvä periaate oli, että päivärahalla tarkoitettiin korvausta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutui työmatkasta. Koska työnantaja tässä tapauksessa oli korvannut kaikki tarpeelliset kustannukset eikä tilapäisjärjestelystä ollut syntynyt erityisiä kustannuksia toimihenkilölille, ei työnantajalla ollut erityistä korvausvelvollisuutta.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Valmet Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Valmet Oy on vuoden 1982 marraskuussa siirtänyt viisi yhtiön Jyväskylän Rautpohjan tehtaalla työskentelevää teknistä toimihenkilöä väliaikaisesti yhtiön Suolahden tehtaalle. Siirron syynä on ollut Rautpohjan tehtaan heikentynyt työllisyystilanne ja Suolahden tehtaaalla ilmennyt tilapäinen työvoiman lisätarve. Toimihenkilöillä on ollut mahdollisuus Suolahden tehtaalla työskennellessään käyttää yhtiön järjestämää maksutonta kuljetusta Jyväskylän Tourulan tehtaan ja Suolahden tehtaan välillä. Lisäksi yhtiö on tarjonnut sanotuille toimihenkilöille yhden maksuttoman aterian päivässä Suolahdessa. Suolahden tehtaalla työskentelynsä ajan sinne siirretyt toimihenkilöt ovat olleet paikallisen työnjohdon valvonnan alaisia.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan toimihenkilöiden väliaikaista siirtoa Valmet Oy:n Rautpohjan tehtaalta Suolahden tehtaalle on suunniteltu jo vuoden 1982 lokakuussa. Työllisyystilanteen huononnuttua nopeasti Rautpohjan tehtaalla on siirrot toteutettu varsin pikaisesti, eikä niistä oltu ainakaan sanottavasti neuvoteltu asianomaisten toimihenkilöiden kanssa. Toisaalta jutussa on käynyt ilmi, että Valmet Oy:n Jyväskylän ja Suolahden tehtaitten välillä on tehtaitten työllisyystilanteen niin vaatiessa varsin usein siirretty työvoimaa tehtaalta toiselle samanlaisin ehdoin.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Teknisten Liiton kanteen. Asian laatuun nähden saavat Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Valmet Oy itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Mörä, Vihma, Heiniö, Leivo ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.