Union fined for failing to monitor employer's rationalization breach and for termination without special cause.

Työnantaja ei ollut pitänyt rationalisointitutkimuksen aineistoa miltään osin luottamusmiehen saatavilla. Työnantajan katsottu tieten rikkoneen rationalisointisopimusta. Kun työnantajaliiton ei ollut edes väitetty kehottaneen työnantajaa luovuttamaan asiakirjoja luottamusmiehelle, liiton katsottu laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Varastotoimintojen rationalisoiminen oli siinä määrin vähentänyt varastotyötä, että työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityinen syy lakkauttaa kahden varastomiehen työsuhde. (Ään.)

Asianosaiset: Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Keskusosuusliike Hankkija

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 11.3.1980 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

5 §

Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

1. Työsopimusta irtisanottaessa tai työntekijää lomautettaessa noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä yleissopimusta.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n kesken 6.6.1978 tehdyssä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä:

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin ja kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä säädetyllä tavalla.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n 6.6.1978 solmimassa rationalisointisopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

3 §

Rationalisointi ja yhteistyö

Rationalisointitoimenpiteet on syytä suorittaa henkilöstön asiantuntemusta hyväksi käyttäen ja yhteistyössä sen kanssa. Ennen rationalisointitoimenpiteisiin ryhtymistä on ne otettava käsiteltäväksi työnantajan edustajan ja luottamusmiehen välillä siten, kuin yrityksessä toteutettava yhteistyöjärjestelmä edellyttää.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä:

Milloin rationalisointitoimenpide koskee ainoastaan muutamaa työntekijää, voidaan asia ottaa esille suoraan työnantajan edustajan ja asianomaisten työntekijöiden välillä. Jos toimenpide merkitsee oleellista muutosta työntekijöiden työhön, siitä on kuitenkin ilmoitettava luottamusmiehelle ennen toimenpiteeseen ryhtymistä.

Milloin rationalisointikohteen merkitys tai laajuus niin edellyttävät, muodostetaan rationalisointikohteen toteuttamista varten työryhmä, jossa ovat edustettuina työnantaja ja työntekijät. Työntekijät nimeävät omat edustajansa kehitettävän työkohteen työntekijöistä. Työryhmän tarkoituksena on koota kohderyhmän asiantuntemus asiassa, edistää yhteistoimintaa sekä työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia ja osallistumista. Työryhmä voi tarvittaessa kuulla asiantuntijoita kuten esim. luottamusmiestä. Ao. työsuojeluvaltuutetulle varataan mahdollisuus osallistua työsuojelukysymysten käsittelyyn työryhmässä työsuojelusopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Rationalisointiin liittyvässä tiedotustoiminnassa noudatetaan paitsi tämän sopimuksen määräyksiä myös keskusjärjestöjen välistä tiedotussopimusta.

Jos rationalisointitoiminnan laajuus ja yrityksen koko sitä edellyttävät, on yrityksen syytä laatia määräaikaissuunnitelmia rationalisoinnista. Tällaiset yrityksen työvoimaan vaikuttavat suunnitelmat on käsiteltävä ennen täytäntöönpanoa työnantajan edustajan ja luottamusmiehen välillä tai mahdollisessa yrityksen muussa yhteistyöelimessä, jonka toimialaan rationalisointikysymykset kuuluvat. Samoin menetellään, jos määräaikaissuunnitelmiin tehdään oleellisia muutoksia.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä:

Rationalisoinnin määräaikaissuunnitelma voi sisältää luettelon suunnitelluista rationalisointitapahtumista, arvion henkilöstövaikutuksista, selvityksen niistä yksiköistä, joita kukin tapahtuma koskee samoin kuin päätavoitteista, toteutusaikataulusta ja menettelytavoista.

4 §

Rationalisointiin liittyvät työntutkimukset

Rationalisointiin liittyvien työntutkimusten suorittaminen edellyttää avoimmuutta. Suoritettavista tutkimuksista ja toimenpiteistä on ennen niihin ryhtymistä ilmoitettava luottamusmiehelle sekä niille työntekijöille, joiden työhön sanotut toimenpiteet kohdistuvat.

Työntutkijoita valittaessa tulee kiinnittää huomiota henkilön ammattitaitoon ja yhteistyökykyyn.

Luottamusmiehelle on varattava tilaisuus perehtyä tutkimuksen kohteena olleeseen aineistoon ja tutkimuksen tulokseen. Kertyneet työnmittauspöytäkirjat samoin kuin niihin liittyvät työmenetelmien kuvaukset on oltava luottamusmiehen saatavilla.

Työntutkijoiden ja muiden vastaavien henkilöiden on kiinnitettävä huomiota myös niihin tutkimusta ja toteuttamista koskeviin näkökohtiin, joita työntekijät esittävät omista töistään.

Paikallisneuvottelujen aikana työnantajapuoli oli väittänyt, että Koponen ja Miettinen olivat olleet nuorten työllistämistuella vuoden määräaikaisessa työsuhteessa, joka oli työvoimatoimiston kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ollut irtisanottavissa milloin tahansa. Kirjallisten työsopimusten mukaan työsuhteet olivat kuitenkin olleet toistaiseksi voimassa olevia. Koposen työsuhde oli alkanut 6.8.1980 ja Miettisen 11.6.1980. Työsuhteiden lyhyen kestoajan kuluessa ei työn määrässä ollut tapahtunut olennaisia muutoksia eikä sellaisia ollut tapahtunut työsuhteiden päättymisen jälkeenkään. Koponen ja Miettinen olivat työsuhteidensa päättymisen jälkeen olleet työttöminä noin neljän kuukauden ajan.

Koposen ja Miettisen irtisanomisen perusteista ja rationalisointisopimuksen 3 ja 4 §:n määräysten soveltamisesta oli neuvoteltu useaan kertaan liittojen välillä. Työntekijäpuoli oli katsonut, että irtisanomiset olivat tapahtuneet irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja että työnantaja oli rikkonut rationalisointisopimuksen määräyksiä. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n edustaja oli täysin hyväksynyt työnantajan menettelyn.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Keskusosuusliike Hankkija ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Keskusosuusliike Hankkijan Kuopion myyntikonttorissa suoritetussa rationalisointitutkimuksessa oli menetelty rationalisointisopimuksen 3 §:n edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei myöskään ollut kieltäytynyt näyttämästä rationalisointitutkimuksen pöytäkirjoja luottamusmiehelle. Luottamusmies oli tiedustellut pöytäkirjoja toimistopäälliköltä, joka on ilmoittanut että aineiston esitteleminen oli konttorinjohdon asia. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut työntekijöille, ettei rationalisointitutkimuksen johdosta ketään irtisanottaisi.

Edellä esitetyillä perusteilla Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Keskusosuusliike Hankkija ovat katsoneet, että työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n edellyttämät tuotannolliset syyt irtisanomisiin. Työntekijöiden luottamusmies oli osallistunut Koposen ja Miettisen työsuhteiden irtisanomista koskeneeseen keskusteluun eikä hän ollut vastustanut irtisanomisia.

Vahingonkorvauksena vaadituista määristä Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Keskusosuusliike Hankkija ovat todenneet, että ne olivat kohtuuttomia. Koponen oli saanut työpaikan vajaan kuukauden kuluttua työsuhteensa päättymisestä ja Miettinen oli ollut työttömänä alle neljä kuukautta.

Esittämillään perusteilla Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Keskusosuusliike Hankkija ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Keskusosuusliike Hankkijan Kuopion konttorissa on syksyllä 1980 suoritettu HR-tutkimus. Tutkimuksen suorittamisesta on etukäteen kirjeellä ilmoitettu varastohenkilökunnalle ja luottamusmiehille. Tutkimustuloksista, joista on kerrottu henkilökunnalle 3.12.1980 pidetyssä tiedotustilaisuudessa, on havaittu, että työt olivat jakautuneet epätasaisesti eri työntekijöiden kesken. Tiedotustilaisuutta seuranneena päivänä työnantaja on ilmoittanut luottamusmiehille, että varastotoimintojen uudelleen järjestelyn vuoksi putkivaraston varastomiesten Koposen ja Miettisen työsuhteet irtisanotaan päättymään 3.1.1981.

Edelleen on selvitetty, että luottamusmies on pyytänyt Kuopion konttorin henkilöstöasioita hoitaneelta toimistopäälliköltä suoritetun HR-tutkimuksen asiakirjoja voidakseen tutustua niihin. Toimistopäällikkö on kieltäytynyt antamasta niitä. Toimistopäällikön kieltävästä vastauksesta luottamusmies on saanut sellaisen käsityksen, ettei työnantaja ole katsonut olevansa velvollinen antamaan asiakirjoja ja ettei niitä tultaisi luottamusmiehelle antamaan. Työntekijäpuoli ei ilmeisesti ole myöhemmin pyytänyt asiakirjoja. Jutussa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, missä määrin työnantajan edustaja on myöhemmin talvella 1981 suullisesti selostanut luottamusmiehelle tutkimuksen tuloksia. Riidatonta kuitenkin on, etteivät asiakirjat ole olleet luottamusmiehen saatavilla.

Rationalisointitutkimuksen 4 §:n määräysten mukaan työnantajan on varattava luottamusmiehelle tilaisuus perehtyä rationalisointitutkimuksen kohteena olleeseen aineistoon ja tutkimuksen tulokseen. Lisäksi kertyneiden työnmittauspöytäkirjojen samoin kuin niihin liittyvien työmenetelmien kuvausten on oltava luottamusmiehen saatavilla. Kun työnantaja ei ole pitänyt rationalisointitutkimuksen aineistoa miltään osin luottamusmiehen saatavilla, se on rikkonut rationalisointisopimuksen sanottua määräystä siitä huolimatta, että luottamusmiehelle ehkä on eri tilaisuudessa työnantajan toimesta yksityiskohtaisesti selostettu tutkimuksen sisältöä.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden osalta työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että paikallistason erimielisyysmuistiossa on irtisanomiset kiistetty muun muassa sillä perusteella, ettei työntekijäpuoli ollut saanut tutustua hallintorationalisointi-tutkimuksen pöytäkirjoihin. Näin ollen luottamusmiehen vaatimuksen on katsottava tulleen työnantajaliiton tietoon, vaikka asiassa on jäänyt epäselväksi, onko työntekijäpuoli liiton neuvotteluissa vaatinut tutkimuksen esittämistä. Kun työnantajaliiton ei ole edes väitetty kehottaneen työnantajaa luovuttamaan asiakirjoja luottamusmiehelle, liitto on rikkonut sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Edellä kerrotun perusteella työtuomioistuin katsoo, että Keskusosuusliike Hankkijan Kuopion konttorin varastotoimintojen rationalisoiminen on siinä määrin vähentänyt varastotyötä, että työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukainen erityisen painava syy lakkauttaa Koposen ja Miettisen työsuhteet.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten irtisanomissuojasopimuksen rikkomiseen perustetut vaatimukset, työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Keskusosuusliike Hankkijan maksamaan hyvityssakkoa Liiketyöntekijäin Liitolle rationalisointisopimuksen 4 §:n määräyksen tieten rikkomisesta kahdeksansataa (800) markkaa ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä neljätuhatta (4 000) markkaa sekä molemmat vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Liiketyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut kahdellatuhannella (2 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Silenti, Vihma, Heiniö, Sulkunen ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Palanko-Laaka lausui:

Jäsen Sulkunen lausui:

Irtisanomisperusteen osalta yhdyn jäsen Palanko-Laakan lausuntoon. Samalla määrään Kaupan Työnantajaliitto KTL:n maksamaan Liiketyöntekijäin Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 5 000 markkaa. Muilta osin yhdyn päätökseksi tulleeseen enemmistön lausuntoon.