Labour court dismisses union fine for striking members after finding sufficient prior efforts to restore peace.

Työntekijäliiton vaatimuksesta ammattiosasto oli työehtosopimuksessa olevan määräyksen mukaisesti erottanut työehtosopimuksen vastaisiin lakkoihin osallistuneet jäsenet. Koska liitto ei muuten ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, liitto on tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Ammattiosaston katsottiin tehneen riittävästi velvollisuuksiensa täyttämiseksi lakkoilleet jäsenensä erottaessaan. (Ään)

Asianosaiset: Sähkötyönantajain Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.

Kuultavat: Turun Seudun Sähkötyöntekijät r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 17.3.1981 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen 5.1.1983 julistamaan tuomioon n:o 1.

Näillä perusteilla Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja sen jäsenyhdistyksen Turun Seudun Sähkötyöntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Työnantajaliitolta oli tullut kirjallinen vaatimus 17.1.1983 kello 15.15 Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoon ja ammattiosaston puheenjohtaja oli saanut haastehakemuksen liitteenä olleen tiedotteen. Ammattiosaston puheenjohtaja oli kuullut lakkoaikeista ja oli kutsunut koolle ammattiosaston yleisen kokouksen, joka oli erottanut lakon aloittaneiden yritysten asentajat 19.1.1983. Erottaminen oli koskenut 25 Keskusosuusliike Hankkijan ja 28 Oy Sähkö Ab:n sähköasentajaa. Erottamiset olivat astuneet voimaan välittömästi. Liiton II puheenjohtaja oli vastannut työnantajaliiton kirjeeseen telekopiolla 18.1.1983. Missään vaiheessa työtaisteluihin ei ollut osallistunut luottamusmiehiä eikä ammattiosaston toimikunnan jäseniä.

Lakkojen syynä oli ollut se, ettei työkohtaisuuslisiä ollut paikallisesti nostettu kyseessä olevissa yrityksissä, vaikka muissa paikkakunnan yrityksissä näin olikin tapahtunut. Työnantajaliitto oli 20.12.1982 tapahtuneen tuloksettoman neuvottelun jälkeen kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta paikallisesti Turussa liittojen edustajien läsnäollessa. Työnantajaliitto oli ilmoittanut turkulaisten liikkeiden johdolle, ettei työkohtaisuuslisistä saanut neuvotella niissä yrityksissä, joissa ratkaisuun ei vielä ollut päästy. Tämä oli luonnollisesti lukinnut tilanteen ja vaikuttanut työntekijäliiton ja sen aluetoimitsijan mahdollisuuksiin yrittää neuvotella ja ratkaista erimielisyyksiä.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto oli tuominnut työtaistelut alusta alkaen. Samoin liitto oli vaatinut osastolta toimenpiteitä asiassa ja kun mikään muu ei ollut auttanut, liitto oli vaatinut ammattiosastoa erottamaan lakossa olevat jäsenet, minkä ammattiosasto myös oli tehnyt. Erottamiset eivät olleet tapahtuneet hätiköidysti eikä valvontavelvollisuutta kiertäen, vaan kun muita keinoja ei enää ollut ollut käytettävissä, oli turvauduttu työehtosopimuksen suomaan mahdollisuuteen. Sähköasennusalan työrauhapykälässä oli nimenomaisesti todettu yhdeksi mahdollisuudeksi jäsenen erottaminen ammattiosastosta. Ammattiosasto ei ollut tukenut lakkolaisten vaatimuksia eikä myöskään liitto, vaikkakin niiden edustajat olivat olleet valmiit toimimaan neuvottelijoina työnantajapuolen kanssa eli eräänlaisina välitysmiehinä sen jälkeen, kun erottamiset olivat tapahtuneet. Tässä tapauksessa lakossa olevien työntekijöiden vaatimukset eivät olleet työehtosopimuksen vastaisia, mitä lakko kylläkin oli.

Näillä perusteilla ja ottaen erityisesti huomioon sen, että lakossa olleet ammattiosaston jäsenet oli erotettu jo ennen lakkojen uudestaan alkamista, kun mitkään muut toimenpiteet eivät olleet auttaneet, vastaajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Sähkötyönantajain Liitto on vastineen johdosta vielä lausunut, että sekä työntekijäliiton että ammattiosaston toimenpiteitä voitiin lähinnä pitää kirjeenvaihto- tai pöytäkirjaamistoimenpiteinä, jotka eivät todellisuudessa olleet tähdänneet työrauhan palauttamiseen. Ammattiosastosta erottamiset oli toimeenpantu pelkästään muodollisista seikoista johtuen katkaisematta kuitenkaan tosiasiallista yhteyttä ammattiosastoon. Paikallinen aluetoimitsija ei ollut toiminut riittävästi työrauhan palauttamiseksi ottaen huomioon lakon keston.

Tammikuun 10 päivänä oli Sähkötyönantajain Liiton lakimies ollut yhteydessä Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton lakimieheen ja vaatinut toimenpiteitä Oy Sähkö Ab:ssä tuolloin olleen työnseisauksen lopettamiseksi. Sähköalantyöntekijäin Liiton lakimies oli luvannut ilmoittaa asiasta edelleen liiton II puheenjohtajalle.

Työkohtaisuuslisien korotusvaatimukset olivat olleet kaikissa yrityksissä samansuuruiset. Lisiä oli vaadittu korotettavaksi 6,50 markkaan kaikissa yrityksissä ja kaikille asentajille. Kysymyksessä oli siten ollut yleiskorotusvaatimus työkohtaisuuslisien varjolla. Samanlaisia vaatimuksia oli esitetty useilla eri paikkakunnilla, muun muassa Oulussa, Kajaanissa ja Helsingissä, joten kysymyksessä oli yhtenäinen ja laajempi toimenpide.

Työnantajaliitto ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut turkulaisten liikkeiden johdolle, ettei työkohtaisuuslisistä saanut neuvotella. Työkohtaisuuslisistä tuli neuvotella yleensä yrityskohtaisesti. Neuvottelut saattoivat siirtyä liittojen välisiksi työehtosopimuksen normaalia neuvottelumenettelyä noudattaen, jos asiassa oli laadittu paikallinen erimielisyysmuistio. Kyseessä olevien lakkojen osalta ei missään yrityksessä ollut laadittu yhteistä taikka yksipuolista erimielisyysmuistiota ja saatettu sitä liittojen välille neuvoteltavaksi. Turkulaiset työnantajat olivat luonnollisesti korostaneet, että lakkojen kestäessä ei neuvotteluja materiaalisista kysymyksistä vakiintuneen käytännön mukaan käyty. Tämä periaatehan oli yleisesti hyväksytty työmarkkinakäytäntö ja myös työtuomioistuimen tuomioissa todettu periaate.

Ammattiosasto ei ollut erottanut luottamusmiehiä eikä työsuojeluvaltuutettuja, ei myöskään lakkotoimikunnan tai ammattiosaston toimikunnan jäseninä olleita henkilöitä. Luottamusmiehet olivat erottamistenkin jälkeen ammattiosaston edustajina olleet edelleen vaatimassa työehtosopimuksen vastaisia palkankorotuksia, jotka olisivat luonnollisesti samalla tavoin tulleet heille itselleen kuin lakossa olleille työntekijöille. 24.1.1983 pidetyn työntekijöiden kokouksen jälkeen luottamusmiehet olivat esittäneet työnantajille työrauhan palauttamista ehdolla, että heti työhön tulon yhteydessä alettaisiin maksaa kuuden markan suuruista työkohtaisuuslisää kaikille. Neuvottelut olisi tullut käydä viikon aikana ja tällöin tulisi päästä sopimukseen. Ellei sopimukseen päästäisi, ei myöskään työrauhaa voitaisi taata.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vielä työtuomioistuimessa lausunut, ettei liiton tietoon ollut tullut, että muualla olisi samanaikaisesti esitetty työkohtaisuuslisäkorotusvaatimuksia kuin Turussa. Liiton tietoon ei myöskään ollut tullut mitään painostustoimenpiteitä. Asiamiehen saaman tiedon mukaan myös Turussa jotkut yritykset olivat sopineet työkohtaisuuslisistä, joiden taso oli vaihdellut. Näin oli tapahtunut muun muassa Vihannon Sähkö Oy:ssä, jossa ei työtaisteluita ollut ollutkaan. Sen jälkeen kun tämä sopimus oli tehty, oli työnantaja myöhemmin saman vuorokauden aikana ilmoittanut, ettei työkohtaisuuslisää voitukaan toteuttaa, ennen kuin työrauha koko Turun alueelle olisi palautunut. Vaikka työntekijät oli erotettu osastosta lakon vuoksi, voitiin jäsenyys palauttaa uudelleen anomuksesta. Jäsenet luonnollisesti menettivät määrättyjä etuja joutuessaan liittymään ammattiosastoon uudestaan. Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Turun Seudun Sähköalantyöntekijät r.y. on ollut jutussa kuultavana.

________

Lakkojen tarkoituksena on ollut edelleen painostaa työnantajia suostumaan työntekijöiden vaatimaan työkohtaisuuslisien yleiseen korottamiseen. Työrauha olisi taattu viikon ajaksi, mikäli tuona aikana olisi käyty neuvotteluja sekä maksettu kuuden markan suuruista työkohtaisuuslisää.

Edelleen jutussa on käynyt ilmi, että Sähkö Lehtonen & Leppä Oy:n ja Oy Wärtsilä Ab:n välillä solmittu sopimus on lakon vuoksi jouduttu purkamaan, jonka jälkeen Oy Wärtsilä Ab on solminut uuden sopimuksen työtaistelujen ulkopuolella olleen Sähkölähteenmäki Oy:n kanssa. Myöskään tämän yrityksen työntekijät eivät olleet voineet suorittaa sovittua työtä, koska 25.1.1983 lakossa olevat sähkömiehet olivat Turun telakan portilla ilmoittaneet työhön saapuville, että kysymyksessä on lakon alainen työ. Saman ilmoituksen on antanut myös Wärtsilän Turun telakan sähköosaston luottamusmies Jukka Suovanen, joka on myös Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton liittotoimikunnan jäsen. Seuraavana päivänä Sähkölähteenmäki Oy:n asentajat eivät olleet menneet työmaalle, koska telakan portilla oli ollut paljon väkeä.

Kantajaliitto on jutussa katsonut, että sekä vastaajaliitto että sen alayhdistys Turun Seudun Sähkötyöntekijät, ovat jatkuvasti syyllistyneet työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomiseen. Sen sijaan vastaajaliitto on katsonut, että jäsenten erottamisen jälkeen vastaajaliitto ja sen alayhdistys ovat tehneet kaiken sen, mitä niiltä on voitu vaatia mainitun 8 §:n mukaisten velvollisuuksien täyttämiseksi.

Arvioidessaan sitten sitä, voidaanko liiton ja ammattiosaston katsoa ennen erottamista ryhtyneen kaikkiin muihin mahdollisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, työtuomioistuin on kiinnittänyt huomiota siihen, että osaston asettamat luottamusmiehet ja liiton aluesihteeri ovat työnantajan kanssa käymissään neuvotteluissa ja keskusteluissa korostaneet Turun alueen työnantajia koskevan yhtenäisen työkohtaisuuslisän aikaansaamista edellytyksenä työrauhan säilymiselle ja palauttamiselle. Varsinkin liiton aluesihteerin olisi tullut voimakkaammin korostaa työrauhan palauttamisen merkitystä eikä lähinnä pyrkiä yleiskorotuksen luonteisen lisän saamiseen työntekijöille neuvotteluteitse.

Näillä perusteilla työtuomioistuin, hyläten Turun Seudun Sähkötyöntekijöihin kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla harkitsee oikeaksi tuomita Suomen Sähköalantyöntekijäin liiton maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Sähkötyönantajain Liitolle seitsemäntuhatta ( 7 000) markkaa sekä velvoittaa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton korvaamaan Sähkötyönantajain Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannellakahdeksallasadalla (1 800) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Sarkko, puheenjohtaja, Pelkonen, Hurmalainen, Vihma, Äimälä, Leivo, Kenraali ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto:

Yhtyen muutoin enemmistön kantaan katson, että myös Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on riittävästi pyrkinyt esiintyneiden lakkojen estämiseen ja lopettamiseen. Liitto on toiminut aktiivisesti työrauhan ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi. Sen ohjeiden mukaisesti ammattiosasto on erottanut lakossa olleet osaston jäsenet. Näillä perusteilla hylkään liittoon kohdistetut hyvityssakkovaatimukset ja jutun näin päättyessä Sähkötyönantajain Liitto saa itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.