Labor court dismisses employer's salary cut based on termination of personal allowance due to unchanged skill level.

Yhtiö oli lopettaessaan kahden sähköasentajan henkilökohtaisen lisän maksamisen ilmoittanut sen johtuvan heidän riittämättömästä ammattitaidostaan. Jotta työtaidon tai -kyvyn heikentyminen voisi olla perusteena normaalituntipalkan alentamiseen, se edellyttäisi työntekijän siirtämistä tällaisten syiden vuoksi toisenlaisiin tehtäviin tai sitä vastaavaa tilannetta. Jutussa ei ollut näytetty sähköasentajien ammattitaidon tai työtehon näin olennaisesti muuttuneen, koska kumpikin heistä oli henkilökohtaisen lisän maksamisen lakattuakin toiminut edelleen vanhempana sähköasentajana. Yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta alentaa sähköasentajien normaalituntipalkkaa lopettamalla maksamasta henkilökohtaista lisää. Yhtiö tuomittu maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa.

Asianosaiset: Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Sähkötyönantajain Liitto r.y. Savon Sähkö Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja Sähkötyönantajain Liiton välillä 17.3.1981 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

9 §.

ANSION MÄÄRÄYTYMINEN

A. Normaalituntipalkan määrääminen

1 Työntekijän ammattitaidosta, työtehosta, koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen voidaan työntekijälle maksaa nk. henkilökohtaista lisää, jonka suuruus on pennimääräinen seuraavan taulukon mukaan:

1.3.1981 1.3.1982

PKL I PKL II PKL I PKL II

PR 1-3 enint. 170 165 185 180

4-6 " 205 195 220 210

7 " 235 225 250 240

2 Edellisen kohdan mukaan tarkistettua perustuntipalkkaa kutsutaan tässä työehtosopimuksessa normaalituntipalkaksi.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraava määräys:

TYÖEHTOSOPIMUKSEN SOVELLUTUSOHJEITA

4.1.

Henkilökohtaisten lisien määräytyminen

Työehtosopimuksen hengen mukaista on, että työntekijän ammattitaidon perusteella tai hänen saavuttaessaan iän ja tehtävän mukana enemmän kokemusta hänelle maksetaan 9 §:n A-kohdan mukaista henkilökohtaista lisää. Työehtosopimuksen mukaista ei ole, ettei em. lisää joissakin yhtiöissä makseta lainkaan tai että niitä maksetaan vain vähäisessä määrässä, ei myöskään, että tämä lisä maksetaan kaikille enimmäismääräisenä. Lisän koko asteikko on pyrittävä käyttämään hyväksi tarkoituksenmukaisella ja oikeudenmukaisella tavalla.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Savon Sähkö Oy oli ryhtynyt maksamaan sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaista 5 %:n suuruista henkilökohtaista lisää sähköasentaja Esko Niemeläiselle 1960-luvulta lähtien ja sähköasentaja Pekka Hartikaiselle vuodesta 1975 lähtien. Yhtiö oli ilmoittanut sähköasentajille, että 14.1.1982 lukien heidän henkilökohtaiset lisänsä poistettaisiin ja että heidän normaalituntipalkkansa alenisi 225 pennillä.

Henkilökohtaisen lisän maksamisen perusteista oli määräys työehtosopimuksen 9 §:ssä sekä myös työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4.1 kohdassa. Henkilökohtainen lisä oli luonteeltaan ns. hyvänmiehenlisä, jonka suuruuteen vaikuttivat työntekijän ammattitaito, työteho, koulutus ja kokemus. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli todettu, että ammattitaidon ja iän tuoman kokemuksen perusteella työntekijälle maksettiin henkilökohtaista lisää. Henkilökohtaisen lisän suuruus riippui sellaisista tekijöistä, joita työntekijä ne kerran saavutettuaan ei voinut menettää, työtehoa lukuunottamatta. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otetuissa sovellutusohjeissa ei mainittu työtehoa henkilökohtaisen lisän perusteena.

Näillä perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Savon Sähkö Oy:llä ole ollut oikeutta alentaa Hartikaisen ja Niemeläisen palkkaa lopettamalla henkilökohtaisen lisän maksamisen. Edelleen työntekijäliitto on vaatinut Savon Sähkö Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Sähkötyönantajain Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Työntekijäliitto on esivalmistelussa luopunut henkilökohtaisten lisien suorittamista koskeneista vaatimuksistaan.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu. Tutkiessaan muilta osin jutun työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että Savon Sähkö Oy on kanteessa kerrotuin tavoin 14.1.1982 lukien lopettanut henkilökohtaisen lisän maksamisen palveluksessaan oleville sähköasentajille Pekka Hartikaiselle ja Esko Niemeläiselle. Lisää on Hartikaiselle ryhdytty maksamaan 1970-luvun puolivälissä ja Niemeläiselle jo aikaisemmin. Henkilökohtaisen lisän poistamisesta on kumpaisellekin ilmoitettu ennen sen toteuttamista työsuhteen irtisanomisajan pituista aikaa noudattaen.

Kanteen perusteena olevan työehtosopimuksen 9 §:n A kohdasta käy ilmi, että työntekijälle voidaan ammattitaidosta, työtehosta, koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen maksaa pennimääräistä henkilökohtaista lisää. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otetuissa sovellutusohjeissa on selvitetty niitä perusteita, joiden mukaan henkilökohtaisen lisän maksaminen on tarkoitettu tapahtuvaksi. Niiden mukaan lisän maksaminen tulee kohdistaa työntekijöihin heidän ammattitaitonsa tai iän myötä työssä kertyneen kokemuksen perusteella niin, että lisiä maksetaan käyttäen siihen varattua asteikkoa kokonaisuudessaan tarkoituksenmukaisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Työehtosopimuksen määräyksen sanamuoto ja soveltamisohjeiden sisältö osoittavat, että työnantajan harkinnasta yksittäistapauksissa jää riippumaan, kenelle työntekijälle ja minkämääräisenä lisää ryhdytään maksamaan.

Asianosaiset ovat jutussa olleet eri mieltä siitä, voiko ja millä edellytyksillä työnantaja lopettaa henkilökohtaisen lisän maksamisen siihen kerran ryhdyttyään. Työehtosopimuksen jo mainitun 9 §:n A kohdan mukaan henkilökohtaisella lisällä tarkistettua perustuntipalkkaa kutsutaan työehtosopimuksessa normaalituntipalkaksi. Työehtosopimuksessa on tavallisena aikatyönä tehtäväksi sovitusta työstä määrätty maksettavaksi normaalituntipalkka. Henkilökohtaisen lisän sisällyttäminen osana aikatyöstä maksettavaan vähimmäistuntipalkkaan ei tue sitä työnantajapuolelta esitettyä näkemystä, jonka mukaan lisän maksamisen lakkauttaminen olisi yksistään työnantajan harkintavallan varassa.

Yhtiö on lopettaessaan Hartikaisen ja Niemeläisen kohdalla henkilökohtaisen lisän maksamisen ilmoittanut sen johtuvan heidän riittämättömästä ammattitaidostaan, joka Niemeläisen osalta on ilmennyt lähinnä työhaluttomuutena. Jutussa on esitetty selvitystä, joka osoittaa yhtiöllä olleen hankaluutta heidän sijoittamisessaan itsenäistä toimintaa vaativiin tehtäviin ja erityisesti etumiehiksi rakennuskohteilla. Jotta työtaidon tai -kyvyn heikentyminen voisi olla perusteena normaalituntipalkan alentamiseen, työtuomioistuimen mielestä se edellyttäisi työntekijän siirtämistä tällaisten syiden vuoksi toisenlaisiin tehtäviin tai sitä vastaavaa tilannetta. Hartikaisen ja Niemeläisen kohdalla ei näytetty heidän ammattitaitonsa tai työtehonsa näin olennaisesti muuttuneen, koska kumpikin heistä on henkilökohtaisen lisän maksamisen lakattuakin toiminut edelleen vanhempana sähköasentajana.

Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että Hartikaisella ja Niemeläisellä on ollut oikeus säilyttää normaalituntipalkkansa, johon sisältyy osana heidän henkilökohtainen lisänsä. Näin ollen Savon Sähkö Oy on jättäessään lisät maksamatta tietensä rikkonut työehtosopimusta. Yhtiön menettelyä ei tee hyväksyttäväksi se, että lisien poistamisesta on ilmoitettu irtisanomisjärjestystä noudattaen. Sähkötyönantajain Liitto on puolestaan yhtiön menettelyn hyväksyessään ja sitä neuvotteluissa tukiessaan laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, ettei Savon Sähkö Oy:llä ole ollut oikeutta alentaa Hartikaisen ja Niemeläisen normaalituntipalkkaa lopettamalla maksamasta henkilökohtaista lisää. Tämän ohessa työtuomioistuin tuomitsee Savon Sähkö Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta maksamaan Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitolle hyvityssakkoa kuusisataa (600) markkaa ja Sähkötyönantajain Liiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä kolmetuhatta (3 000) markkaa. Savon Sähkö Oy ja Sähkötyönantajain Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannellakahdeksallasadalla (1 800) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Heiniö, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.