Labor court dismisses strike claims for civil servants but fines union for violating peace obligations.

Virkamiesyhdistyksen toimeenpanemalla työtaistelulla oli tuettu vaatimuksia asiassa, joka valtion virkaehtosopimuslain mukaan ei kuulunut sopimuksenvaraisten asioiden piiriin. Yhditys tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työtaisteluun ryhtymisen vastoin keskusjärjestöjen päätöksenä pidettävää kieltoa katsottu samalla käsittäneen pääsopimuksen tietensä rikkomisen, josta ei kuitenkaan voitu erikseen tuomita hyvityssakkoa.

Keskusjärjestöjen olisi tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin saadakseen virkamiesyhdistyksen noudattamaan työrauhavelvollisuutta. Niiden olisi pitänyt, ottaen huomioon virkamiesyhdistyksen puheenjohtajan hallituksenjäsenyys järjestöissä, ilmaista kielteinen kantansa työtaistelutoimenpiteisiin myös heti niiden alettua. Järjestöt tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kanteeseen, jossa vaaditaan seuraamusta virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta, vastaa se, jota vastaan vaatimuksia tehdään. Kun pääsopimuksen allekirjoittanutta keskusjärjestöä vastaan ei ollut tehty vaatimuksia, kanne jätetty siihen kohdistettuna tutkimatta.

Asianosaiset: Valtiovarainministeriö Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y. Postiliitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Valtiovarainministeriön sekä toiselta puolen Akava r.y:n, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n kesken 12.10.1970 valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyssä pääsopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

Neuvottelut virkaehtosopimuksista

1 §. Neuvotteluja virkaehtosopimusten tekemisestä, muuttamisesta tai uudistamisesta käyvät valtion neuvotteluviranomaisen kanssa Akava r.y., TVK;n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y. sekä Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y. omasta ja alayhdistystensä puolesta.

Neuvottelut käydään yhteis- tai erillisneuvotteluina sen mukaan kuin asioiden laatu vaatii.

Neuvotteluviranomainen ja edellä mainittu keskusjärjestö voivat erikseen sopia, että neuvotteluja käy alayhdistys omasta puolestaan.

Työtaisteluoikeuden käyttäminen

11 §. Alayhdistys ei saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin vastoin 1 §:ssä mainitun asianomaisen keskusjärjestön päätöstä.

Pääsopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 §. Pääsopimuksen soveltamisesta todetaan seuraavaa:

11 §. Edellytetään, että keskusjärjestön on tehtävä työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä koskevassa asiassa myönteinen tai kielteinen päätös. Menettelyn tulee perustua keskusjärjestön sääntöihin.

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 27.11.1975 tehdyssä lisäpöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

Tästä päivästä alkaen valtion neuvotteluviranomaisen käymissä valtion virkaehtospimusten tekemistä, muuttamista tai uudistamista koskevissa neuvotteluissa sekä virkaehtosopimusten tulkintaa ja soveltamista koskevissa keskusneuvotteluissa on neuvotteluosapuolena Virkamiesten ja Työntekijäin Yheisjärjestö VTY ry:n asemasta Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ry omasta ja alayhdistystensä puolesta. JTA ry astuu muiltakin osin tästä päivästä alkaen pääsopimuksen tarkoittamissa asioissa VTY ry:n sijaan, kuitenkin siten, että työtuomioistuimessa nyt vireillä olevissa asioissa, joissa valtiovarainministeriö ja VTY ry ovat asianosaisina, VTY ry säilyttää edelleen asianosaisen asemansa.

Valtiovarainministeriö on työtuomioistuimessa lausunut, että Postiliiton noin 3 000 jäsentä oli 11.8.1983 kello 00 aloittanut valtioon kohdistetun työtaistelun. Välillisesti työtaistelu oli johtanut siihen, että noin 4 000 valtion virkamiehen ja työntekijän työpanos oli jäänyt tekemättä. Käytännössä työtaistelu oli pysäyttänyt postinkulun kahdeksi päiväksi. Työtaistelun postitoimelle ja sen kautta koko yhteiskunnalle aiheuttamat haitat ja vahingot saamatta jääneiden maksujen muodossa olivat huomattavat.

Työtaistelun tarkoituksena oli ollut painostaa maan hallitusta esittämään laadittavassa valtion tulo- ja menoarvioesityksessä posti- ja telelaitoksen virkarakenteen muuttamista. Työtaistelu oli ollut valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin vastainen. Sillä oli pyritty vaikuttamaan postilaitoksessa virkakoneiston järjestelyyn, josta valtion virkaehtosopimuslain mukaan ei saanut virkaehtosopimuksella sopia.

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 11 §:n mukaan alayhdistys ei saanut ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin vastoin sopimuksen 1 §:ssä mainitun keskusjärjestön päätöstä. Postiliitto ei ollut saanut lupaa työtaisteluun Julkisten työalojen ammattijärjestöltä. Päinvastoin Julkisten työalojen ammattijärjestö ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö olivat 10.8.1983 päivätyllä kirjeellään kehottaneet Postiliittoa pidättäytymään työtaistelusta. Kun työtaistelu oli siis ollut myös pääsopimuksen vastainen, Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliiton pääsopimukseen osallisena oli tältä osin vastattava kanteeseen asiassa.

Julkisten työalojen ammattijärjestö ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö olivat rikkoneet niille valtion virkaehtosopimuslain 10 §:n 1 ja 2 momentin mukaan kuuluvaa velvollisuutta valvoa, että Postiliitto olisi pidättäytynyt sanotun lain 8 §:n vastaisista toimenpiteistä ja rikkomasta tahallisesti pääsopimuksen 11 §:n määräyksiä.

Esittämillään perusteilla valtiovarainministeriö on vaatinut, että Postiliitto tuomittaisiin maksamaan hyvityssakkoa valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen työrauhavelvoitteen rikkomisesta ja pääsopimuksen tieten rikkomisesta ja että Julkisten työalojen ammattijärjestö sekä Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö tuomittaisiin maksamaan hyvityssakkoa sanotun lain 10 §:n 1 ja 2 momentin mukaisen valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi valtiovarainministeriö on vaatinut Postiliiton, järjestöjen ja myös Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan ministeriön oikeudenkäyntikulut. Jutussa toimitetussa pääkäsittelyssä valtiovarainministeriö on luopunut aikaisemmin esittämistään vaatimuksista, jotka ovat perustuneet siihen, että Postiliiton toimeenpanemat työtaistelutoimenpiteet olisivat olleet samalla myös valtion virkaehtosopimuslain 9 §:n 1 momentin vastaisia.

Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että koska valtiovarainministeriö ei ollut esittänyt sitä vastaan pääasiaa koskevia vaatimuksia, ministeriön oikeudenkäyntikuluvaatimus oli lakiin perustumattomana hylättävä. Keskusjärjestö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Keskusliitto on kanteesta kuultuna myöntänyt, että Postiliitto oli ryhtynyt työtaisteluun ilman keskusjärjestön lupaa. Sen varalta, että Postiliiton menettelyä voitaisiin pitää työrauhavelvollisuuden rikkomisesta erilliseksi käsitettävänä pääsopimuksen tieten rikkomisena, keskusliitto, joka on myöntänyt rikkomisen tapahtuneen, olisi myös vastaaja asiassa.

Julkisten työalojen ammattijärjestö ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Postiliiton toimeenpanema työtaistelu oli koskenut posti- ja telelaitoksen henkilöstön virkarakenteen korjaamista valtion tulo- ja menoarvion kautta tehtävin järjestelyin. Järjestöt olivat pyrkineet vaikuttamaan järjestelyihin lähetystöjen suorittamien käyntien ja kirjelmien avulla. Järjestöt olivat kesäkuun 1983 lopulla käyneet liikenneministerin kanssa keskusteluja kysymyksistä, jotka olivat sittemmin johtaneet lakkouhkaukseen ja sen toteuttamiseen.

Lakkouhkauksen johdosta oli 3.8.1983 käyty neuvotteluja Julkisten työalojen ammattijärjestön ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestön sekä työmarkkinalaitoksen edustajien kesken. Neuvotteluja oli käyty myös 5.8.1983, jolloin oli yritetty päästä sovinnolliseen ratkaisuun. Järjestöt olivat lakkouhkauksen johdosta olleet useaan otteeseen yhteydessä Postiliittoon. Elokuun 8 päivänä 1983 alkaneella viikolla Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestön pääsihteeri oli ollut yhteydessä Postiliiton puheenjohtajaan lähes päivittäin ja suositellut työtaistelu-uhkauksesta luopumista ja työryhmän asettamista selvittämään uhkauksen taustalla olevia kysymyksiä. Postiliiton pyrkimystä neuvotteluratkaisuun osoittivat aivan viime vaiheessa käydyt neuvottelut ministereiden ja johtavien virkamiesten kanssa. Sitä osoitti myös alkuperäisistä tavoitteista peräytyminen.

Julkisten työalojen ammattijärjestö ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö ovat edelleen lausuneet, että ne olivat todenneet työtaistelu-uhkauksen virkaehtosopimuslain vastaiseksi ja kieltäneet Postiliittoa ryhtymästä työtaistelutoimenpiteisiin. Järjestöt olivat pyrkineet tekemään kaiken voitavansa työtaistelun ehkäisemiseksi. Järjestöt eivät voineet olla vastuussa siitä, että alayhdistys oli vastoin niiden käsityksiä, kieltoja ja suosituksia päättänyt työtaistelun toimeenpanemisesta. Valvontavelvollisuuden täyttämistä tai täyttämättä jättämistä ei voitu arvostella sen perusteella, että alayhdistys oli pannut toimeen työtaistelun.

Edellä kerrotuilla perusteilla Julkisten työalojen ammattijärjestö ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Postiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että liitto oli toimeenpannut postin lajittelukeskuksissa työskenteleviä postimiesten esimiehiä, postimiehiä ja postinkuljetustehtävissä toimivia autonkuljettajia koskeneen työnseisauksen, joka oli alkanut 11.8.1983 kello 00 ja päättynyt 12.8.1983 kello 24.00. Lakko oli ollut valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin vastainen.

Postiliitto oli jo 1970-luvun alkupuolelta lukien vuosittain pyrkinyt valtiovarainministeriön ja liikenneministeriön kanssa käydyin neuvotteluin vaikuttamaan valtion tulo- ja menoarvion valmisteluun posti- ja telelaitoksen postitoimessa työskentelevien postimiesten ja autonkuljettajien sekä eräiden muiden alempipalkkaisten virkamiesten virkarakenteen vääristymien korjaamiseksi. Virkarakenteen painottuminen alimpiiin virkanimikkeisiin oli käytännössä merkinnyt postija telelaitoksen henkilökunnan urakierron hidastumista. Se puolestaan oli ollut omiaan heikentämään henkilöstön työskentelymotivaatiota ja sitä kautta myös laitoksen asiakaspalvelua.

Toinen epäkohta, jonka korjaamista Postiliitto oli toistuvasti esittänyt, oli pysyväisluonteisten sijaisten ja satunnaisten apulaisten oikeudellinen asema. Näihin henkilöstöryhmiin kuuluvat, joilla ei ollut omaa virkaa tai tointa, olivat velvollisuuksiensa osalta virkamiehen asemassa, mutta oikeuksiensa, kuten palvelussuhdeturvan puolesta perin heikosti suojattuja. Palvelussuhteen jatkuminen riippui nimittäin vuosittain myönnettävistä määrärahoista.

Postiliitto oli kuluvan vuoden kesäkuussa jälleen tehnyt esityksen jäsenistönsä virkarakenteen parantamisesta vuosina 1984-1986. Esityksestä oli käyty neuvotteluja useaan otteeseen toisaalta Postiliiton johdon ja toisaalta sekä postija telehallituksen että valtiovarainministeriön ja liikenneministeriön edustajien kesken. Postiliitto oli kaiken aikaa tarmokkaasti pyrkinyt siihen, että ongelmat voitaisiin ratkaista neuvotteluteitse. Aloite neuvottelujen käymiseksi oli useimmissa tapauksissa tullut Postiliiton taholta. Sen lisäksi Postiliitto oli neuvotteluissa tinkinyt alkuperäisistä tavoitteistaan, jotta lakko olisi voitu välttää. Lakon aloittaminen oli nähty äärimmäisenä keinona, kun oli havaittu, ettei neuvotteluteitse ollut ollut saatavissa valtiovarainministeriöltä riittäviä takeita edellä kerrottujen epäkohtien korjaamisesta.

Postiliitto oli lakkoa toimeenpannessaan määritellyt lakkorajat täsmällisesti, koska se oli pitänyt tärkeänä, että tietyt postin toiminnot turvattiin myös lakon aikana ja että lakosta aiheutuisi postin asiakkaillemahdollisimman vähän haittaa. Lisäksi Postiliitto oli tinkinyt asettamistaan lakkorajoista päivälehtien jakelun kohdalla. Edellä kerrotuilla perusteilla Postiliitto on pyytänyt, että hyvityssakko tuomittaisiin ainakin mahdollisimman pienenä.

________

Tutkiessaan jutun muutoin työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Postiliitto on kesäkuussa 1983 esittänyt liikenneministeriölle ja valtiovarainministeriölle vaatimuksen vuosina 1984-1986 valtion tulo- ja menoarvioihin sisällytettävistä posti- ja telelaitoksen virkarakennetta koskevista muutoksista. Postiliitto on esityksessään vaatinut eräiden tilapäisten tehtävien muuttamista ylimääräisiksi, sijaisten ja satunnaisten apulaisten aseman vakiinnuttamista ja niihin liittyen posti- ja telelaitoksessa palvelevien virkanimikkeiden muuttamista ja myös eräiden virkamiesryhmien aseman parantamista sekä virkanimikettä että palkkausta muuttamalla.

Edelleen on selvitetty, että Postiliitto on valtion työmarkkinalaitokselle 27.7.1983 lähettämässään kirjeessä uhannut panna toimeen 11.-12.8.1983 välisenä aikana kaikkia postinjakelukeskuksissa työskenteleviä postimiesten esimiehiä, postimiehiä ja postinkuljetustehtävissä toimivia autonkuljettajia koskevan kahden päivän pituisen lakon, jolleivät valtion toimenpiteet posti- ja telelaitoksen henkilöstön virkarakenteen korjaamiseksi käynnistyisi liiton esittämällä tavalla. Postiliiton noin 3.000 jäsentä on toteuttanut lakon - joskin aikaisemmin ilmoitettu suppeampana - siitä huolimatta, että Julkisten työalojen ammattijärjestö ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö ovat kehottaneet liittoa pidättäytymään työtaistelutoimenpiteistä.

Työtuomioistuin katsoo, että kysymys virkamiesten virkamiesoikeudellisen aseman ja virkaimikkeiden muuttamisesta ei kuulu valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisten asioiden piiriin. Näin ollen Postiliitto on tukiessaan edellä selostetulla työtaistelutoimenpiteellä esittämiään vaatimuksia rikkonut valtion virkaehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyä lakimääräistä työrauhavelvollisuutta, minkä Postiliitto on myöntänytkin. Työtaisteluun ryhtyminen vastoin keskusjärjestöjen jäljempänä selostetulla kirjeellä antamaa, niiden päätöksenä pidettävää kieltoa on samalla käsittänyt myös pääsopimuksen 11 §:n määräyksen tieten rikkomisen, josta ei kuitenkaan voida erikseen tuomita hyvityssakkoa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen enemmälti, valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin ja 10 §:n sekä 19 ja 20 §:n nojalla tuomita Postiliiton maksamaan valtiolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta yhdeksäntuhatta (9 000) markkaa sekä Julkisten työalojen ammattijärjestön ja Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestön valvontavelvollisuuden laiminlyönniustä kummankin erikseen maksamaan hyvityssakkoa kolmetuhatta (3 000) markkaa sekä liiton ja järjestöt yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut tuhannellaviidellasadalla (1 500) markalla. Valtiovarainministeriö puolestaan velvoitetaan korvaamaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön oikeudenkäyntikulut tuhannella (1 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Ahtola, Hurmalainen, Schrey ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.