Employer must pay sick pay during layoff periods for intermittent work if union decides sick worker stays out.

Työnantaja oli tehnyt työkunnan kanssa työsopimuksen rakennuskohteen liukuvalutyön suorittamisesta. Kun liukuvalutyö oli suoritettava useana osaliukuvaluna, työnantaja oli työsopimuksessa sitoutunut mahdollisuuksiensa mukaan järjestämään työkunnan jäsenille muuta työtä osaliukuvalujen välisiksi ajoiksi. Katsottu, että osapuolet olivat tehneet työsopimuksen myös välitöistä.

Työkunnan jäsen oli sairastunut osaliukuvalun aikana ennen kuin oli päätetty, ketkä työntekijöistä jäisivät välityöhön. Katsottu, että työnantajan olisi tullut maksaa työntekijälle sairausajan palkka myös osaliukujen väliseltä sairausajalta.

Kun sairausajan palkan maksuvelvollisuus riippui työsopimusmääräyksen tulkinnasta, työnantajan ei katsottu tietensä rikkoneen työehtosopimusta.

Työnantajaliittoa ja sen aluejärjestöä vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ajetut hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto

Kuultavat: Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 4.4.1981 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

01.01.1982 lukien muutetaan 25 pykälä näin kuuluvaksi 25 a pykäläksi, joka on voimassa 01.01.1982 alkaen.

25 a §

Sairaus ja 1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde vapaa- on ennen työkyvyttömyyttä kestänyt vähintään kaksi ajan viikkoa ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen tapa- mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt turma työtä tekemästä, sairausajalta palkan ei kuitenkaan enempää kuin työntekijän perustuntipalkka 40 %:lla korotettuna toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut hänen työpäivänsä, enintään kunnes työkyvyttömys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus päivärahaan.

Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on ennen työkyvyttömyyttä kestänyt vähintään yhden kuukauden ja jonka sairauden tai tapaturman aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, että hänen oikeutensa sairauspäivärahaan on alkanut, palkan ei kuitenkaan enemmän kuin työntekijän perustuntipalkka kaksinkertaisena sairausjakson työpäiviltä siitä lähtien, kun hänen oikeutensa sairauspäivärahaan alkoi, enintään kuitenkin siihen saakka, kun sairaus on kestänyt 25 päivää.

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö r.y:n välillä oli vuonna 1973 sovittu sairausajan palkan maksamisen sovellutusohjeista, joita oli sovittu noudatettavaksi myös rakennusalalla. Sovellutusohje oli seuraavan sisältöinen:

"Sairausajan palkanmaksu ja lomautus

Työntekijän ollessa estynyt sairauden vuoksi tekemästä työtään jo ennen lomautusilmoituksen tekemistä, jatkaa työnantaja sairausajan palkan maksua myös lomauttamisen aikana, kunnes 21 päivän kalenterille asetettu jakso on päättynyt tai sairaus on päättynyt."

Betonimies Lasse Niemi oli työskennellyt 28.1.1981 alkaen Suomen Rakennusteollisuusliittoon sen Uudenmaan piiriyhdistyksen kautta kuuluvan YIT Oy Yleinen Insinööritoimiston palveluksessa Naantalissa sijaitsevalla Valtion viljavaraston rakennustyömaalla. Niemi oli kuulunut siilojen liukuvalua suorittaneeseen työkuntaan.

Viljavaraston siilojen liukuvalu oli tapahtunut kymmenenä osaliukuvaluna siten, että kunkin osaliukuvalun väliin oli jäänyt noin 2-4 viikon aika, jolloin oli purettu edellisen osaliukuvalun muotit ja valmisteltu seuraavaa osaliukuvalua. Työnantaja oli työkunnan kanssa tekemässään työsopimuksessa sitoutunut mahdollisuuksien mukaan järjestämään työkunnan jäsenille muita töitä osaliukuvalujen välisiksi ajoiksi. Mikäli töitä ei ollut voitu järjestää, työnantaja oli lomauttanut osan työkunnan jäsenistä.

Niemi oli yhdeksännen osaliukuvalun ollessa käynnissä sairastunut 4.2.1982, ja hän oli ollut työkyvytön 28.2.1982 saakka. Niemen sairastuessa meneillään ollut osaliukuvalu oli tullut valmiiksi 16.2.1982. Sen jälkeen osa työkunnan jäsenistä oli työsopimuksen mukaisesti jäänyt työmaalle tekemään muita töitä. Muut työntekijät oli lomautettu.

Työnantaja oli lopettanut sairausajan palkan maksamisen Niemelle 16.2.1982, vaikka työehtosopimuksen määräyksen mukaan Niemellä oli ollut oikeus palkkaan myös sen jälkeiseltä ajalta. Niemi ja työmaan luottamusmies olivat vaatineet työnantajalta korvausta työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä, mutta työnantaja ei ollut suostunut sitä suorittamaan.

Kiistakysymyksestä oli 5.4.1982 neuvoteltu työmaalla asianosaisliittojen edustajien läsnä ollessa. Työnantajapuolen edustajat olivat katsoneet, ettei Niemelle tarvinnut maksaa sairausajan palkkaa vaaditulla tavalla.

Liittojen välillä 17.8.1982 käydyissä riitamuistioneuvotteluissa työnantajapuolen edustajat olivat katsoneet, että jokainen osaliukuvalu muodosti oman työsuhteen ja että näin ollen Niemen työsuhde oli päättynyt 16.2.1982. Työnantaja ei siten ollut ollut velvollinen maksamaan Niemelle sairausajan palkkaa. Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat puolestaan vedonneet siihen, että työnantajan omankin ilmoituksen mukaan työntekijät olivat olleet osaliukuvalujen väliset ajat lomautettuina, elleivät he olleet olleet työssä. Työnantaja oli lomauttanut Niemen viimeisen osaliukuvalun päätyttyä eli 25.3.1982 alkaen. Työnantaja oli 26.5.1982 päivätyllä työtodistuksella ilmoittanut Niemen työsuhteen päättyvän 11.6.1982. Näin ollen Niemen työsuhde oli kestänyt 28.1.1981-11.6.1982 välisen ajan. Työnantaja oli työsuhteen kestäessä lomauttanut Niemen osaliukuvalujen välisiksi ajoiksi, mikäli Niemelle ei ollut voitu järjestää työtä.

Esittämillään perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto on rakennusalan työehtosopimuksen 25 a §:n nojalla ollut velvollinen maksamaan Niemelle sairausajan palkkaa 17.-28.2.1982 väliseltä ajalta 22,65 markan tuntipalkan mukaan laskettuna yhteensä 1.449,60 markkaa ja että yhtiö on, jättäessään palkan maksamatta, menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut YIT Oy Yleinen Insinööritoimiston tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri r.y:n kummankin sanotun lain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Valtion viljavaraston siilojen kutakin osaliukuvalua oli työsopimuksen 6. kohdan mukaan käsitelty erillisenä työsopimuksena. Kussakin osaliukuvalussa oli muodostunut oma keskituntiansionsa. Sitä oli käytetty palkanmaksun perusteena esimerkiksi konerikkojen ajalta. Kuhunkin osaliukuvaluun oli 3-vuorotyössä osallistunut noin 25 työntekijää vuoroa kohden. Liukuvaluun osallistuneet työntekijät olivat vaihtuneet lähinnä osaliukuvalujen välillä. Ennen kutakin osaliukuvalua oli tehty uusi vuorolista ja vahvistettu työhön osallistuvat työntekijät.

Työnantaja oli keskustellut 1-2 päivää ennen kunkin osaliukuvalun päättymistä työntekijöiden kanssa siitä, ketkä heistä jäisivät työmaalle osaliukuvalujen väliseksi ajaksi tekemään "välitöitä" ja ketkä lähtisivät työmaalta välitöiden ajaksi. Työntekijöille ei ollut annettu varsinaisia lomautusilmoituksia. Liukuvalutyöstä tehdyn sopimuksen mukaan työnantaja oli pyrkinyt järjestämään työntekijöille muuta työtä osaliukuvalujen välisiksi ajoiksi. Sen sijaan työntekijöillä ei ollut ollut velvollisuutta jäädä tuoksi ajaksi työmaalle töihin. Työnantaja oli pystynyt työllistämään osaliukuvalujen väliaikoina noin puolet liukuvalutyöhön osallistuneista työntekijöistä. Osa työntekijöistä oli järjestelmällisesti kieltäytynyt välitöistä, mikä oli todennäköisesti aiheutunut tuolta ajalta maksetun palkan alhaisuudesta verrattuna liukuvalutyössä kertyneeseen keskituntiansioon.

Niemi ei ollut kertaakaan liukuvalutyöhön osallistumisensa aikana ollut välitöissä. Seuraavasta kaaviosta ilmeni osaliukuvalujen kestoajat, niiden väliajat ja Niemen toisaalta tapaturmasta ja toisaalta sairaudesta johtuneet työkyvyttömyysajat:

Työmaan Liukujen Työtapa- Sairaudesta liuku- välinen turmainen johtuva työ

valut aika työkyvyt- kyvyttömyys tömyys

1. 25.11.-20.12.1980

2. 28.1.-9.3.1981

10.3.-6.4.1981

3. 7.4.-5.5.1981

6.5.-24.5.1981

4. 25.5.-4.6.1981 3.6.-7.6.1981

5.6.-21.6.1981

5. 22.6.-9.7.1981 9.7.-26.7.1981

10.7.-16.8.1981 22.7.-23.8.1981

6. 17.8.-9.9.1981 8.9.-4.10.1981 1)

10.9.-4.10.1981

7. 5.10.-27.10.1981 26.10.-30.10.1981 2)

28.10.-22.11.1981

8. 23.11.-16.12.1981

17.12.-24.1.1982

9. 25.1.-16.2.1982 5.2.-28.2.1982 3)

17.2.-7.3.1982

10. 8.3.-26.3.1982

1) Tapaturma sattui 25.8.1981, Niemi meni lääkäriin vasta

8.9.1981

2) Sama "vaiva" uusiutui 3) Esillä oleva juttu koskee tätä sairausajanjaksoa. Sairausajan palkkaa työnantaja maksoi ajalta 5.2.-16.2.1982

YIT Oy Yleinen Insööritoimisto oli kirjurinsa erehdyksen vuoksi maksanut Niemelle palkkaa tapaturmasta aiheutuneilta työkyvyttömyysajoilta. Yhtiö ei ollut ryhtynyt virhettä jälkikäteen korjaamaan, koska se oli tapaturmavakuutuslain nojalla saanut maksamansa suuruisen summan vakuutuslaitokseltaan.

Työnantaja oli maksanut Niemelle sairausajanpalkkaa yhdeksännen osaliukuvalun ajalle sattuneen sairausjakson 5.2.-16.2.1982 ajalta. Nyt kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että hänellä olisi ollut oikeus palkkaan myös 16.2.1982 päättyneen osaliukuvalun jälkeiseltä ajalta. Tähän Niemellä ei työsopimuksen perusteella ollut oikeutta. Työsopimuksensa mukaan Niemi oli tullut ilman erillistä lomautusilmoitusta lomautetuksi välittömästi osaliukuvalun päätyttyä, mikäli välityöstä ei ollut erikseen hänen ja työnantajan välillä sovittu.

Sairausajan palkkaa koskevien soveltamisohjeiden tulkinnalla ei työnantajapuolen mielestä ollut tässä asiassa merkitystä. Niemeä ei ollut lomautettu erillisellä lomautusilmoituksella hänen ollessaan sairaana, vaan palkanmaksun keskeytyminen oli perustunut huomattavasti aikaisemmin solmittuun työsopimukseen. Niemen oikeus sairausajan palkkaan voisi näin ollen perustua ainoastaan liukuvalusta tehdyn sopimuksen mainintaan työnantajan velvollisuudesta mahdollisuuksiensa mukaan järjestää muuta työtä osaliukuvalujen välisiksi ajoiksi.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiriin kohdistetusta hyvityssakkovaatimuksesta vastaajat ovat huomauttaneet, että piirin vaikutusmahdollisuudet asiassa olivat olleet vähäiset, sillä työ oli tehty toisen piirin alueella. Rakennustyöläisten Liitto ei ollut ottanut yhteyttä Uudenmaan piiriin, joten piirin valvontavelvollisuus ei ollut voinut konkretisoitua. Hyvityssakkoon tuomitseminen edellytti valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä. Uudenmaan piiri ei ollut edes ollut tietoinen syntyneestä riitaisuudesta. Piiritason erimielisyysneuvotteluissa työnantajapuolta oli edustanut Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen piirin asiamies.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muilta osin tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto on 10.10.1980 tehnyt erään työkunnan kanssa sopimuksen Valtion viljavaraston viljasiilojen rakennustyömaalla Naantalissa suoritettavasta liukuvalutyöstä. Työsopimuksessa on erikseen määritelty liukuvaluun kuuluvat työt. Edelleen työsopimuksen liitteen 5. kohtaan on otettu määräys, että "-- liukujen välisinä aikoina työnantaja järjestää muuta työtä, mikäli se on mahdollista ja tältä ajalta maksetaan vähintäin 21:50/h". Sopimuksen liitteen 6. kohdan mukaan kutakin liukua käsitellään erillisenä työsopimuksena.

Viljasiilojen valutyö on suoritettu 25.11.1980 - 26.3.1982 kymmenenä osaliukuvaluna. Osaliukuvalujen väliin on jäänyt 2-4 viikon pituinen väliaika muottien purkamista ja seuraavan liukuvalun valmistelemista varten. Betonimies Lasse Niemi, joka on kuulunut liukuvalutyötä suorittaneeseen työkuntaan, on sairastunut 25.1.-16.2.1982 suoritetun yhdeksännen osaliukuvalun aikana ja hän on ollut työkyvytön 6.-28.2.1982. Työnantaja on maksanut Niemelle sairausajan palkan vain 5.-16.2.1982 väliseltä ajalta. Sen sijaan 17.2.-28.2.1982 väliseltä ajalta työnantaja on kieltäytynyt maksamasta palkkaa katsoen, että Niemen työsopimus on ollut määräaikainen ja ettei työnantajalla ole palkanmaksuvelvollisuutta työsopimuksen päättymisen jälkeiseltä ajalta. Niemi on saanut sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan viimeksi mainitulta ajanjaksolta.

Asianosaisten välisen työehtosopimuksen 25 a §:n 2 momentin mukaan työnantaja maksaa työntekijälle - määrätyin työsuhteen ja työkyvyttömyyden kestoaikaa koskevin rajoituksin, joista tässä ei ole kysymys - palkan sairausjakson työpäiviltä kunnes sairaus on kestänyt 25 päivää. STK:n ja SAK:n kesken vuonna 1973 tehdyn sairausajan palkan maksamista koskevan sovellutusohjeen mukaan työntekijän ollessa estynyt sairauden vuoksi tekemästä työtään jo ennen lomautusilmoituksen tekemistä, työnantaja jatkaa sairausajan palkan maksamista myös lomauttamisen aikana.

Esitetyn selvityksen mukaan työnantajan edustaja on ainakin alkuaikoina noin vuorokautta ennen osaliukuvalun päättymistä sopinut työkunnan etumiehen ja jäsenten kanssa siitä, ketkä työntekijöistä jäisivät tekemään välitöitä. Muut työntekijät ovat olleet liukuvalujen väliajan pois työstä. Työvoimatoimistolle annetun ilmoituksen mukaan nämä tyntekijät ovat olleet lomautettuina.

Kun työnantaja on työsopimuksen mukaan sitoutunut mahdollisuuksiensa mukaan järjestämään liukuvaluun osallistuville työkunnan jäsenille työtä muun muassa liukuvalujen välisiksi ajoiksi eikä sopimukseen ole otettu määräystä erikseen sopimisesta, työtuomioistuin katsoo, että työsopimuksen välityötä koskevat varsin tulkinnanvaraiset määräykset tukevat enemmän kantajan esittämää tulkintaa eli sitä, että työkunta ja yhtiö ovat kirjallisella sopimuksella sopineet myös mahdollisesti ilmaantuvien välitöiden tekemisestä ja näistä töistä maksettavasta palkasta.

Työkunnan asiana on ensisijaisesti päättää siitä, ketä tai keitä työntekijöitä työkunnan vähennys koskee. Vain siinä tapauksessa, ettei työkunta pääse asiasta sopimukseen, työnantaja valitsee vähennettävät työntekijät. Kun Niemi oli sairastunut ennen kuin työkunta tai työnantaja on päättänyt siitä, ketkä työkunnan jäsenistä jäävät välitöihin, työnantajan olisi työehtosopimuksen ja sen soveltamisohjeen mukaan tullut maksaa Niemelle välitöistä maksettavan tuntipalkan mukaan määräytyvä palkka myös 17.-28.2.1982 väliseltä ajalta.

Kun Niemen sairausjan palkan maksaminen viimeksi mainitulta ajalta on ollut riitaisen työsopimusmääräyksen tulkinnasta riippuva, yhtiön ei ole näytetty tieten rikkoneen työehtosopimusta jättäessään sanotun palkan maksamatta. Työtuomioistuin katsoo, ettei Suomen Rakennusteollisuusliitto hyväksyessään yhtiön menettelyn asiassa ole rikkonut sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta. Myöskään Suomen Rakennusliiton Uudenmaan piirin ei ole näytetty laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen muilta osin, vahvistaa, että YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto on ollut velvollinen maksamaan Lasse Niemelle kanteessa tarkoitettuna sairausajan palkkana 1449,60 markkaa. Asian laatuun nähden saavat asianosaiset itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Lehtikunnas, Jussila, Vihma, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.