Labor court dismissed strike claims for food allowances and penalties due to union's failure to maintain peace.

Kun linja-autonkuljettajien lakolla oli tuettu ruokarahan maksamista koskevia vaatimuksia, se oli kohdistunut työehtosopimuksen sitä ja osapäivärahaa koskeviin määräyksiin. Siltä osin kuin lakolla oli lisäksi tuettu vaatimuksia työntekijälle annetun varoituksen peruuttamisesta ja korjaamopäällikön siirtämisestä toisiin tehtäviin tai muistutuksen antamisesta hänelle, lakko kohdistui työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosasto vastasi edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun. Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että työntekijäliitto olisi ennen työnantajan suorittamaa lakossa olleiden työntekijöiden työsuhteiden purkamista jättänyt ryhtymättä siltä vaadittaviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.

Työtuomioistuimen ennen työtaistelun alkamista antamassa yhtiön velvollisuutta ruokarahojen maksamiseen koskevassa tuomiossa ei ollut ollut kysymys ruokarahan maksamisvelvollisuuden alkamisajankohdasta. Käsiteltävänä olevassa asiassa oli tuomiolla vahvistettu, että työnantaja oli velvollinen maksamaan ruokarahat työehtosopimuksen voimaantulosta alkaen. Kieltäytyessään ruokarahojen maksamisesta mainitusta ajankohdasta lukien oli työnantaja tietensä rikkonut työehtosopimusta ja työnantajaliitto menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Asianosaiset: Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Paikallislinjat Oy

Kuultavat: Espoon Linja-autohenkilökunta r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 24.4.1981 allekirjoitetussa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV ERINÄISET KORVAUKSET

16 §

Ruoka- ja päivärahat, yöpymiskorvaus

Kotimaassa:

1. Mikäli työntekijä on estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla, maksetaan ruokarahana kaksikymmentäkolme (23) markkaa siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksetaan kaksi ruokarahaa.

Soveltamisohje: Asemapaikkakunnalla tarkoitetaan sitä kuntaa, jossa työntekijän työhönsijoituspaikka on, kuitenkin siten, että osapuolten on erikseen sovittava asiasta, mikäli paikkakuntakohtaiset erikoisolosuhteet antavat siihen aiheen.

Jaksoon lasketaan kaikki se aika, jolloin este ruokailuun vallitsee eli ajoajan lisäksi myös se aika, jolloin työntekijä paikalliset olosuhteet huomioonottaen suorittaa lähdön valmisteluun ja paluun selvittelyyn liittyviä tehtäviä.

Asianosaisliittojen välillä 2.5.1983 allekirjoitetussa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Yleissopimus 15.5.1946

4 §

Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työsopimuksen määräyksiä.

IV ERINÄISET KORVAUKSET

17 §

Päivärahat ja yöpymiskorvaus

Kotimaassa:

1. Mikäli työntekijä on estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla, maksetaan osapäivärahana kaksikymmentäviisi (25) markkaa siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksetaan kaksi osapäivärahaa.

Soveltamisohje:

Asemapaikkakunnalla tarkoitetaan sitä kuntaa, jossa työntekijän työhönsijoituspaikka on, kuitenkin siten, että osapuolten on erikseen sovittava asiasta, mikäli paikkakuntakohtaiset erikoisolosuhteet antavat siihen aiheen.

2. Jaksoon lasketaan kaikki se aika, jolloin este ruokailuun vallitsee eli ajoajan lisäksi myös se aika, jolloin työntekijä paikalliset olosuhteet huomioonottaen suorittaa lähdön valmisteluun ja selvittelyyn liittyviä tehtäviä.

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

32 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1. momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Edellä mainitun työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välisessä yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

5. k o h t a:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. = = =

Edellä mainituista asioista oli neuvoteltu paikallisesti 26., 27., 28. ja 29.9.1983. Työnantajan näkemyksen mukaan asentaja oli syyllistynyt yhtiön toiminimen väärinkäyttämiseen. Siitä oli ollut seurauksena yhtiön luotonsaannin ja vakavaraisuuden epäilyksenalaiseksi saattaminen. Tämän vuoksi yhtiö oli ollut sitä mieltä, että asentajalle annettu varoitus oli ollut täysin perusteltu. Työntekijät olivat kuitenkin katsoneet, että varoitus oli ollut aiheeton. Neuvotteluissa työntekijät olivat myös edellyttäneet korjaamopäällikön siirtämistä muihin tehtäviin ja hänen julkista nuhtelemistaan työntekijöiden kokouksessa.

Tähän työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja neuvottelujärjestystä koskeviin määräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun olivat muiden työntekijöiden mukana ottaneet osaa Espoon Linja-autohenkilökunta r.y:n työpaikalle asettamat pääluottamusmies ja varapääluottamusmies. Työtaistelun alkamisen jälkeen työnantaja oli useaan otteeseen todennut työntekijäpuolelle, että työnseisaus oli laiton. Työnantaja oli kehottanut pääluottamusmiestä ja varapääluottamusmiestä huolehtimaan työrauhan säilymisestä ja sen palauttamisesta. Pääluottamusmies ja varapääluottamusmies olivat myös ennen lakon alkamista uhanneet työnantajaa lakolla. Ammattiosaston puheenjohtaja oli tukenut työtaistelua keräämällä lakkoavustuksia lakossa oleville työntekijöille.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli 30.9.1983 kirjallisesti ilmoittanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle lakosta ja samalla pyytänyt erimielisyyksien selvittämistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Työntekijäliitto ei ollut vastannut tähän kirjeeseen. Työnantajaliiton asiamies oli myös 3.10.1983 ollut puhelimitse yhteydessä työntekijäliiton toimitsijaan ja kehottanut tätä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Työntekijäliitto ja ammattiosasto olivat selvästi rikkoneet ja laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet.

Edellä olevilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Espoon Linja-autohenkilökunta r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työtaistelun todellinen ja tärkein syy oli ollut se, että työnantajan edustajat olivat ärsyttäneet työntekijöitä suhtautumalla ylimielisesti työntekijöiden edustajien ehdotuksiin neuvotteluissa, jotka olivat koskeneet työtuomioistuimen tuomion n:o 86/1983 toteuttamista. Työnantajan edustajat olivat suhtautuneet pilkallisesti työntekijöiden edustajiin ja ilmoittaneet, että tuomiossa tarkoitettuja ruokarahoja ei maksettaisi taannehtivasti ja huomauttaneet, että "kihlakunnanoikeudessa tavataan". Tuomiosta tiedon saatuaan työnantaja oli välittömästi muuttanut ajosarjoja siten, että muutoksen jälkeen ruokarahaoikeus jäi voimaan ainostaan yhden linjan osalta. Kieltäytymällä maksamasta ruokarahoja taannehtivasti ja muuttamalla ajosarjoja työnantaja oli tosiasiallisesti tehnyt työtuomioistuimen tuomion sisällön merkityksettömäksi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustajat olivat jatkuvasti sekä ennen työnseisausta että sen alkamisen jälkeen olleet yhteydessä työntekijöihin. Kaikissa tilaisuuksissa liiton edustajat olivat vedonneet työntekijöihin työrauhan säilyttämiseksi. Kehotukset olivat kuitenkin jääneet tuloksettomiksi, koska työnantajapuoli oli käytöksellään ärsyttänyt työntekijöitä niin paljon, ettei liiton edustajalla ollut ollut mitään mahdollisuuksia ylläpitää työrauhaa. Myös työpaikan pääluottamusmies oli vedonnut työntekijöihin työrauhan turvaamiseksi. Ammattiosaston puheenjohtaja ei ollut kerännyt lakkoavustuksia.

Työnantaja oli 6.10.1983 purkanut lakossa olleiden työntekijöiden työsuhteet. Liitto ja ammattiosasto olivat tehneet voitavansa työrauhan ylläpitämiseksi, minkä vuoksi kanne tulisi hylätä. Työnseisaus ei myöskään ollut kohdistunut työehtosopimukseen, sillä vaatimus työtuomioistuimen tuomion toteuttamisesta ja työehtosopimuksen noudattamisesta eivät kohdistuneet mihinkään työehtosopimuksen määräykseen tai työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Vaatimuksia korjaamopäällikölle annettavasta huomautuksesta sekä asentajalle annetun varoituksen peruuttamisesta oli pidettävä paikallisina neuvottelukysymyksinä eikä työehtosopimuksiin perustuvina asioina. Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Edellä olevilla perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Paikallislinjat Oy:n kuljettajilla on ollut oikeus työehtosopimuksen mukaiseen ruokarahaan tai osapäivärahaan heidän ajettuaan sellaisia linjoja, jotka vuoden 1981-83 työehtosopimuksen 16 §:n tai vuoden 1983 työehtosopimuksen 17 §:n edellytysten nojalla oikeuttavat ruokarahaan tai osapäivärahaan ainakin vuoden 1981 työehtosopimuksen voimaantulosta 24.4.1981 lukien. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Paikallislinjat Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon ja Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon.

Koska asia oli ollut selvästi tulkinnanvarainen, ei työnantajaliitto ollut rikkonut valvontavelvollisuuttaan eikä myöskään työnantaja ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta. Tämän vuoksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Paikallislinjat Oy ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työnantajapuolen vastineen johdosta lausunut, että esittäessään paikallisissa neuvotteluissa 200 000 markan kertakaikkisen korvauksen maksamista oli työnantajapuoli asettanut korvauksen maksamisen edellytykseksi, että pääkaupunkiseutu katsottaisiin vastaisuudessa työehtosopimuksen tarkoittamaksi asemapaikaksi. Tällöin ruokarahaoikeus olisi kokonaisuudessaan poistunut. Työntekijäpuoli ei myöskään ollut voinut ottaa kantaa siihen, täyttikö kertakaikkinen korvaussumma työehtosopimuksen vaatimukset.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Espoon Linja-autohenkilökunta r.y. on ollut Autoliikenteen Työnantajaliiton kanteen johdosta jutussa kuultavana.

________

Työnantaja on 6.10.1983 purkanut lakossa olleiden työntekijöiden työsuhteet. Työtaisteluun on 30.9.-6.10.1983 ottanut osaa Espoon Linja-autohenkilökunta r.y:n työpaikalle asettama pääluottamusmies, jonka toiminnasta ammattiosasto vastaa. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että kanteessa mainittu varapääluottamusmies olisi ollut sellaisessa asemassa, että ammattiosasto vastaisi hänen osallistumisestaan työtaisteluun. Samoin on näyttämättä jäänyt, että ammattiosaston puheenjohtaja olisi lakon aikana tukenut työtaistelua keräämällä lakossa oleville työntekijöille lakkoavustuksia. Ammattiosaston tai sen edustajien ei kuitenkaan ole selvitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai lopettamiseksi ennen lokakuun 6 päivää 1983.

kenteen Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Lehtikunnas, M. Virtanen, Jussila, P. Virtanen ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen Jussilan lausunto, johon jäsen M. Virtanen yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomioon muutoin, mutta katson, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi työpaikalla. Sen vuoksi harkitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä maksamaan hyvityssakkoa Autoliikenteen Työnantajaliitolle 4 000 markkaa.