Labor court dismisses union strike for unpaid weekend overtime, ruling it violated collective agreement peace obligations.

Työntekijät olivat lauantaipäiviltä ja juhlapyhien aatoilta maksettavaa 50 %:n suuruista lisää koskevaa vaatimustaan tukeakseen ryhtyneet lauantaisin tapahtuneisiin lakkoihin. Työtaisteluun oli osallistunut eräs osaston luottamusmies. Lakot olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto ja liitto olivat tuominneet työtaistelutoimenpiteet. Huomioon ottaen lakkojen toistumisen ei ammattiosaston eikä liiton toimenpiteitä ollut pidetty riittävinä. Ammattiosasto, joka vastasi myös luottamusmiehen osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvittyssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

Kuultavat: Rautaruukin Työntekijäin Ammattiosasto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1983 solmitussa metallurgisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Työrauhavelvoite ________________

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

10 § Erilliset lisät _______________

C. V u o r o t y ö, i l t a - j a y ö t y ö

Vuoro- Mom. 7. Varsinaisessa vuorotyössä maksetaan ilta

_______

työ ja yövuoron tunneilta erityistä vuorotyölisää penneinä seuraavasti:

Iltavuoro (esim. klo 14-22) 195 penniä yövuoro (esim. klo 22-06) 350 penniä

Vuorotyölisä katsotaan myös sopimuksen mukaan suoritetuksi, milloin vuorokautta kohti maksettu lisäkorvaus eri vuoroilla muullakin tavalla jaettuna yhteensä vastaa yllä mainittuja määriä.

Ilta- Mom. 8. Työstä, joka ei ole vuorotyö-, yli- eikä

_______

ja yö- hätätyötä, mutta jota tehdään normaalipituisena työ työpäivänä työpaikalla käytännössä olevasta säännöllisestä työajasta poiketen (ilta- ja yötyö), maksetaan korotusta seuraavasti:

Klo 18-23 välisenä aikana suoritetusta työstä iltavuoron lisää vastaava korvaus ja klo 23-06 välisenä aikana suoritetusta työstä yövuoron lisää vastaava korvaus.

Tiistaina 26.7.1983 oli erimielisyyden johdosta järjestetty kolmas paikallinen neuvottelu. Koska sekään ei ollut johtanut työntekijöitä tyydyttävään tulokseen, olivat työntekijät ryhtyneet uudelleen työtaistelutoimenpiteisiin. Niihin oli osallistunut 30.7.1983 kello 18.00-22.00 sekä 2.30-6.00 terässulatto-osastolta 89 työntekijää, kello 20.00-22.00 kuljetusosastolta 11 työntekijää, kello 18.00-22.00 masuuniosastolta 8 työntekijää sekä 6.8. kello 18.00-22.00 ja 22.00-6.00 terässulatto-osastolta 101 työntekijää ja kello 20.00-22.00 kunnossapito-osastolta 4 työntekijää.

Asian johdosta oli 11.8.1983 järjestetty liittojen välinen neuvottelu. Liitot olivat todenneet, että työntekijöiden vaatimus lauantai- ja aattopäivien työstä maksettavasta 50 %:n korotuksesta ei perustunut lakiin eikä työehtosopimukseen ja että toimeenpannut lakot olivat sen vuoksi olleet työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaisia. Työntekijät olivat edelleen jatkaneet työtaistelutoimenpiteitä. Lakossa oli ollut 13.8.1983 kello 18.00-6.00 terässulatto-osaston 139 työntekijää, kello 18.00-23.00 valssaamon 58 työntekijää ja kello 18.00-6.00 kunnossapito-osaston 32 työntekijää sekä 20.8. kello 18.00-6.00 työntekijöitä valssaamo-osastolta ja kello 14.00-22.00 masuuniosastolta kaikkiaan yhteensä 180. Työtaisteluun oli 16.7.1983 ottanut osaa eräs osaston luottamusmies.

Työntekijäliitto oli ollut jatkuvasti tietoinen tapahtumista. Sen toimenpiteitä ei kuitenkaan voitu lakon keston huomioon ottaen pitää riittävinä. Ammattiosaston edustajat olivat toistuvasti vaatineet työnantajaa maksamaan lisiä, jotka eivät perustuneet työehtosopimukseen. Luottamusmiehet eivät olleet toimineet mainittavasti työrauhan palauttamiseksi ja toistuvien lakkojen estämiseksi. Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut, että Metallityöväen Liitto ja Rautaruukin Työntekijäin Ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan myöntänyt kanteessa ilmoitetut tiedot työnseisausten määristä ja kestoajoista sekä niihin osallistuneista työntekijöistä oikeiksi, mutta todennut, että 19.5.1983 tehty esitys oli tarkoitettu vain neuvottelujen lähtökohdaksi eikä ehdottomaksi vaatimukseksi. Työnantaja oli kuitenkin suhtautunut esitykseen täysin kielteisesti. Työnantaja oli ammattiosaston pyynnöistä huolimatta johdonmukaisesti kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta, vaikka neuvottelujen käymiselle ei olisi ollut esteitä. Työnantajan neuvotteluhaluttomuus oli aiheuttanut työntekijöiden keskuudessa suuttumusta, joka ajan mittaan oli purkautunut työnseisauksiksi. Työnantaja oli 15.7.1983 antanut terässulaton työnjohdolle tiedotteen, jossa oli nimenomaan todettu, ettei yhtiö edes neuvottelisi asiasta. Ilmoitus oli lisännyt työntekijäkunnan suuttumusta.

Työnantajan kielteisestä asennoitumisesta huolimatta pääluottamusmies ja työosastojen luottamusmiehet olivat jatkuvasti korostaneet työntekijöille neuvottelujärjestyksen noudattamisen tärkeyttä ja vaatineet työntekijöitä pysymään töissä. Ilmapiiri oli kuitenkin ollut siinä määrin tulehtunut, ettei kehoituksilla ollut ollut toivottua vaikutusta. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri oli useaan otteeseen ollut puhelinyhteydessä työpaikalle ja vaatinut työrauhan välitöntä palauttamista. Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on pyytänyt, että kanne hylättäisiin perusteettomana.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Rautaruukin Työntekijäin Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

________

Työntekijöiden vaatimusten johdosta lisän maksamista koskeva asia on ollut esillä paikallisessa neuvottelussa 16.6.1983. Siihen on osallistunut myös pääluottamusmies. Asiasta on käyty 26.7.1983 paikallinen neuvottelu ja 19.8.1983 neuvottelu liittojen välillä. Liitot ovat todenneet sekä työntekijöiden lauantaityölisää koskevan vaatimuksen että työtaistelut lain ja työehtosopimuksen vastaisiksi.

Metallityöväen Liitto on katsonut työnantajan osoittaneen neuvotteluhaluttomuutta. Se on käynyt ilmi muun muassa 15.7.1983 terässulaton työnjohtajille lähetetystä tiedotteesta, jossa on todettu, ettei lisistä neuvoteltaisi. Tiedotteen lähettämisen jälkeen asiasta on käyty paikallinen neuvottelu. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri on puhelimitse vaatinut työrauhan palauttamista työpaikalle. Samoin pääluottamusmies ja työosastojen luottamusmiehet ovat kehottaneet työntekijöitä lopettamaan työtaistelut. Ottaen kuitenkin huomioon työtaistelujen jatkumisen näistä toimenpiteistä huolimatta työtuomioistuin katsoo, ettei osasto eikä liittokaan ole toiminut riittävän tarmokkaasti lakon lopettamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8,9 ja 10 §:n nojalla tuomita Rautaruukin Työntekijäin Ammattiosaston maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta neljätuhattaviisisataa (4 500) markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kolmetuhatta (3 000) markkaa, minkä lisäksi niiden on yhteisvastuullisesti korvattava kantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuhannellaviidelläsadalla (1 500) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Heiniö, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.