Labor court dismissed union fine for short strikes where union failed to stop overtime but did not breach duty.

Lakot ja ylityöstä kieltäytyminen ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto, joka vastasi luottamusmiehensä osallistumisesta lakkoon, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työntekijäliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus sitä vastoin toteennäyttämättömänä hylätty.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kemian Työntekijäin Liitto r.y.

Kuultavat: Heinolan Muovityöntekijät r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 15.4.1983 allekirjoitetussa kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Työrauhavelvoite

Työrauha

1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

5 § Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työntekijän velvollisuus on noudattaa työnantajan tai tämän edustajan antamia määräyksiä ja ohjeita, mikäli ne eivät ole ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön, tämän työehtosopimuksen tai työsääntöjen kanssa.

IV TYÖPALKAT

13 § A. Työkohtainen palkka

Työnvaativuusluokkapalkat

1. Täysin työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden luokkapalkat ovat seuraavat:

14 § Suorituspalkkatyö

Hinnoittelu

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä. Suorituspalkkaperuste työn hinnoittelun on perustuttava työn vaativuuteen perustuviin palkkoihin.

Työnantaja oli 3.6.1983 tehnyt riidan ratkaisemiseksi esityksen, jossa oli edellytetty ylityön tekemistä tavanomaisesti. 15.6.1983 käydyissä neuvotteluissa työntekijäpuoli oli ilmoittanut ylityökiellon syyksi sen, että työnantaja ei ollut siirtänyt lakon aikana työssä ollutta työntekijää toiselle osastolle eikä luvannut riittävää palkkojen korottamista. Tehtaan 60 työntekijää olivat jälleen 15.6.1983 kello 22 ryhtyneet vuorokauden pituiseen lakkoon.

Kemian Työntekijäin Liitto oli ollut tietoinen tehtaalla syntyneen työtaistelutilanteen kehittymisestä, mutta se ei ollut ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin. Myöskään luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Edellä olevan perusteella Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Kemian Työntekijäin Liiton ja Heinolan Muovityöntekijät r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvien velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä. Lisäksi Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työntekijäpuoli oli tehnyt puristusosastoa koskevan palkankorotusvaatimuksensa 30.5.1983. Pääluottamusmies oli esittänyt asiaa koskevan neuvottelupyynnön jo samana päivänä. Seuraavana päivänä pääluottamusmies ja yhtiön tuotantopäällikkö olivat sopineet, että neuvottelut käytäisiin 3.6.1983 Neuvotteluista sovittaessa oli käynyt ilmi, että tuotantopäällikkö joutuisi osallistumaan kertausharjoituksiin 1.-8.6.1983 välisenä aikana. Tuotantopäällikkö oli torjunut pääluottamusmiehen ehdotuksen työnantajapuolen neuvotteluvaltuuksien siirtämisestä jollekulle toiselle työnantajan edustajalle. Tämän vuoksi työntekijäpuolella oli syntynyt käsitys, että tuotantopäällikkö oli halunnut viivyttää neuvotteluja. Työntekijät olivat 1.6.1983 ryhtyneet lakkoon.

Tehtaalla ei ollut ollut ylityökieltoa, vaikka 15.6.1983 käydyissä neuvotteluissa oli tullut esille, etteivät työntekijät olleet olleet erityisen halukkaita tekemään ylityötä. Ammattiosasto ja luottamusmiehet eivät olleet olleet tietoisia työntekijöiden mahdollisesti tekemästä ylityötä koskevasta päätöksestä. Ylityön tekeminen oli jokaisen työntekijän oman suostumuksen varassa. Huhtikuun lopusta alkaen vallinnut huono ilmapiiri työpaikalla oli saattanut vaikuttaa työntekijöiden haluttomuuteen tehdä ylityötä.

Työnantajaliiton asiamies oli puhelimitse ilmoittanut ensimmäisestä työtaistelusta työntekijäliiton palkkasihteerille. Palkkasihteeri oli heti ottanut yhteyttä tehtaan pääluottamusmieheen, jolloin oli käynyt ilmi, että työtaistelu päättyisi samana päivänä ja ettei ollut ollut mitään syytä olettaa sen jatkuvan pitempään. Toisesta työtaistelusta työnantajaliiton asiamies oli kertonut työntekijäliiton neuvottelijalle 16.6.1983 kello 10 jälkeen käydyn neuvottelun yhteydessä. Työntekijäliiton neuvottelija oli iltapäivällä soittanut pääluottamusmiehelle, joka oli ilmoittanut, että työtaistelu päättyisi samana päivänä kello 22. Tuolloinkaan ei ollut ollut mitään perustetta olettaa sen jatkuvan pitempään.

Kummankin työtaistelun yhteydessä työntekijäliiton toimitsijat olivat tähdentäneet ammattiosastolle, että sen oli omalta osaltaan valvottava työrauhan säilyttämistä työpaikalla. Työnantajaliiton edustajat eivät aikaisemmin olleet edes väittäneet, että työpaikalla olisi vallinnut kielto ylityön tekemisestä. Työntekijäliiton saaman selvityksen mukaan sellaista ei ollut ollutkaan. Näin ollen työntekijäliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Tuotanto-osaston luottamusmies oli osallistunut 1.6.1983 alkaneeseen lakkoon. Sen sijaan palkankorotusesitysten tai työntekijän osastolta toiselle siirtämistä koskevan esityksen tekeminen eivät täyttäneet työrauhavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä. Kun molemmat työtaistelut olivat olleet varsin lyhytaikaisia, pääluottamusmies ei ollut voinut tehdä juuri mitään niiden suhteen.

Edellä olevilla perusteilla Kemian Työntekijäin Liitto on kohdaltaan kiistänyt kanteen ja jättänyt ammattiosaston vastuun arvioimisen työtuomioistuimen harkintaan.

Heinolan Muovityöntekijät on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Nokia Ab:n Heinolassa sijaitsevan kaapelimuovitehtaan 60 työntekijää ovat painostaakseen työnantajaa suostumaan kanteessa tarkoitettuun palkankorotusvaatimukseen ryhtyneet 1.6.1983 kello 22 vuorokauden pituiseen lakkoon, johon on osallistunut myös tuotanto-osaston luottamusmies, ja myös 15.6.1983 kello 22 vuorokauden kestäneeseen lakkoon.

Ammattiossto ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi työpaikalla. Se vastaa myös luottamusmiehensä osallistumisesta lakkoon.

Työnantajaliiton edustajat ovat ilmoittaneet työnseisauksista työntekijäliitolle, mutta sitä vastoin ylityöstä kieltäytymisestä. Työntekijäliiton edustajat ovat, saatuaan tiedon työnseisauksista, ottaneet yhteyttä ammattiosastoon ja kehottaneet sitä omalta osaltaan valvomaan työrauhan säilymistä työpaikalla. Lakkojen lyhyen kestoajan huomioon ottaen ja kun työntekijäliiton ei ole näytetty olleen tietoinen muunlaisesta työnantajan painostamisesta, työtuomioistuin katsoo, ettei työntekijäliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen työntekijäliittoon kohdistettuna, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Heinolan Muovityöntekijät maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle kolmetuhatta (3 000) markkaa ja korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut tuhannellakuudellasadalla (1 600) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, Hurmalainen, Hölttä ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.