Legislator Case Law & Legislation
TT:1983-104 AI generated

Labor court dismissed union appeal allowing employment contract to override collective agreement start date rules.

Case Number TT:1983-104
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court dismissed the union's appeal regarding the start date of an employment contract for a temporary substitute. The union argued that a collective agreement clause requiring rights to begin on the first regular workday should override a contract specifying the first day of the month. The court found that parties could validly agree to a later start date despite such collective terms. Consequently, the court upheld the contract's specific date as the valid commencement of the employment relationship and associated rights.

Legislator headnote

AI generated

Section 6 of the Employment Contracts Act; Section 2, Paragraph 3 of the Municipal Collective Agreement: While collective agreements may set default rules for employment start dates, individual employment contracts may validly stipulate a different commencement date agreed upon by the parties, thereby overriding the collective agreement's provisions.

Keywords

AI generated
employment contract start date collective agreement override temporary substitute employment first regular workday rule labor dispute dismissal municipal employment law contractual autonomy

Cited Legislation

AI generated
Section 6 of the Employment Contracts Act
Section 2, Paragraph 3 of the Municipal Collective Agreement

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, että työsopimuksella voitiin työehtosopimukseen otetun määräyksen estämättä sopia työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien alkamisesta vasta kuukauden ensimmäisestä säännönmukaisesta työpäivästä lukien silloinkin, kun kuukauden alkaessa sen ensimmäinen päivä ei ollut työpäivä. Tästä osapuolten hyväksymästä kannasta työtuomioistuimella ei ollut perustetta poiketa.

Asianosaiset: Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta.

Kuultavat: Tampereen kaupunki

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan sekä toiselta puolen muun muassa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n kesken 25.3.1981 solmitussa kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 §

TYÖSUHTEEN ALKAMINEN

3. Työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien katsotaan alkavan siitä päivästä, jolloin työntekijä tosiasiallisesti ryhtyy työhön. Jos kuitenkin kalenterikuukauden ensimmäinen päivä on sellainen pyhä- tai juhlapäivä tai muu päivä, joka säännönmukaisesti ei ole työpäivä, kuukausipalkkaisen työntekijän oikeuksien katsotaan alkavan sanotun kuukauden alusta, mikäli työhön valittu on edellä mainittujen päivien jälkeisenä ensimmäisenä säännönmukaisena työpäivänä ryhtynyt työhön, eivätkä nämä päivät ole kuuluneet edellisen työntekijän työsuhteeseen.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on työtuomioistuimessa lausunut, että Tampereen kaupungin palveluksessa olevan kuukausipalkkaisen lävistäjän Pia Lehdon työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien alkamisajankohdasta oli syntynyt erimielisyyttä.

Tampereen kaupunginjohtaja oli 28.3.1977 päätöspöytäkirjallaan oikeuttanut kaupunginkamreerin palkkaamaan laskentakeskuksen lävistäjälle äitiysloman sijaisen 30.4.-23.11.1977 väliseksi ajaksi. Päätöksen perusteella kaupunginkamreeri oli ottanut sijaiseksi Pia Lehdon. Hänen työsopimukseensa oli työsuhteen alkamispäiväksi merkitty 2.5.1977, jolloin Lehto oli tosiasiallisesti aloittanut työnteon. Kun toukokuun 1. päivä oli ollut sunnuntai, eivätkä laskentakeskuksen lävistäjät olleet sinä päivänä työskennelleet, Lehto ei ollut voinut ryhtyä työhön ennen kuin 2. päivänä ja siis ensimmäisenä vapunpäivän jälkeisenä säännönmukaisena työpäivänä. Toukokuun 1. päivä ei ollut kuulunut vakinaisen lävistäjän työsuhteeseen, mikä kävi ilmi sanotusta kaupunginjohtajan päätöspöytäkirjasta.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukainen tulkinta johti kiistatta siihen, että Lehdon työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien oli työehtosopimuslain 6 §:n perusteella katsottava alkaneen toukokuun 1. päivästä lukien. Lehdon työsuhde oli tosiasiallisesti alkanut huhtikuun 30. päivän jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä ja jatkunut sen jälkeen keskeytyksettä. Lehto ei ollut voinut menettää työehtosopimukseen perustuvia oikeuksiaan pelkästään sen vuoksi, että työnantaja oli kirjoittanut hänen työsopimukseensa vastoin kaupunginjohtajan päätöksestä ilmenevää tarkoitusta työsuhteen alkamispäiväksi 2.5.1977.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on edelleen katsonut, että työnantajan edustajan tarkoituksena oli ollut sopia Lehdon työsuhde alkavaksi kuukauden ensimmäisenä päivänä. Lehto oli tehnyt työtä koko toukokuun ja Tampereen kaupunki oli saanut täyden työpanoksen myös huhtikuulta. Lehto ei ollut myöskään tarkoittanut sopia, että hänen työsuhteensa määrättäisiin alkavaksi muusta ajankohdasta kuin kuukauden alusta. Näin ollen työsuhteen alkamispäivän kirjaamisessa oli tapahtunut erehdys.

Asiasta oli käyty paikallisneuvottelu 24.5.1982 ja keskusneuvottelu 20.12.1982, mutta niissä ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Edellä olevan perusteella Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen 2 §:n 3. kohdan perusteella, että Tampereen kaupungin palveluksessa olevan laskentakeskuksen lävistäjän sijaiseksi otetun Pia Lehdon työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien katsotaan alkavan vuoden toukokuun alusta1977.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on kanteeseen vastatessaan lausunut, että jo ensimmäiseen asianosaisten välillä solmittuun 1.1.1971-31.3.1972 voimassa olleeseen kaupunkien ja kauppalain kuukausipalkkaisia päätoimisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevaan työehtosopimukseen oli sisältynyt kanteessa tarkoitettu työsuhteeseen perustuvien oikeuksien alkamisajankohtaa koskeva määräys. Määräyksen tarkoituksena oli ollut taata palkanmaksu ja eräät muut työehtosopimukseen perustuvat oikeudet kuukauden alusta työntekijälle, jonka työsuhde olisi muutoin työnantajan ja työntekijän tekemän sopimuksen mukaan alkanut kuukauden alusta, mutta tosiasiallinen työnteko ei ollut päässyt alkamaan tuosta ajankohdasta sen vuoksi, että kalenterikuukauden ensimmäinen päivä ei ollut säännönmukainen työpäivä. Tällaisessa tilanteessa oli katsottu kohtuulliseksi, että palkka ja eräät muut työehtosopimukseen perustuvat oikeudet alkoivat siitä päivästä, jonka työsopimuksen osapuolet olivat tarkoittaneet alkamispäiväksi.

Asianosaisliittojen välillä 1.1.1971-31.3.1972 voimassa olleeseen maalaiskuntien ja eräiden (pienten) kuntainliittojen työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen kanteessa tarkoitetun poikkeusmääräyksen kaltaista määräystä ei ollut sisältynyt. Siinä oli ainoastaan todettu se työoikeuden yleinen periaate, että työsuhde alkoi hetkestä, jolloin työntekijä tosiasiallisesti ryhtyi työhön. Näin ollen työnantajan palkanmaksuvelvollisuus ja työntekijän työehtosopimukseen perustuvat oikeudet olivat alkaneet vasta siitä ajankohdasta, jolloin työntekijä oli ryhtynyt työhön, siitä huolimatta, että työsopimukseen oli merkitty aikaisempi alkamisajankohta, kuten esimerkiksi kuukauden alku. Tämän epäkohdan poistamiseksi kaupunkien ja kauppalain kuukausipalkkaisia päätoimisia työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen (1.1.1971-31.3.1972) oli otettu edellä mainitu poikkeusmääräys. Seuraavalla sopimuskaudella samanlainen määräys oli sisällytetty myös maalaiskuntien työehtosopimukseen.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton kanteessaan esittämä tulkinta ei perustunut määräyksen alkuperäiseen tarkoitukseen eikä käytäntöön. Työntekijän työsuhteeseen perustuvien oikeuksien alkamisajankohdan määrääminen aikaisemmaksi kuin työnantaja ja työntekijä olivat keskinäisessä sopimuksessa tarkoittaneet oli siinä määrin työoikeudessa noudatettujen periaatteiden vastainen, että asiasta olisi tullut ottaa määräys sopimukseen tai se olisi tullut sopimuspuolten yhteisissä soveltamisohjeissa nimenomaisesti todeta. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto oli 19.1.1983 kunnallisen alan virka- ja työehtosopimusta koskevassa muutosesityksessään ehdottanut työehtosopimuksen 2 §:n 3. kohdan muuttamista seuraavan sisältöiseksi:

"Työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien katsotaan alkavan siitä päivästä, jolloin työntekijä tosiasiallisesti ryhtyy työhön. Jos kuitenkin kalenterikuukauden ensimmäinen päivä on sellainen pyhä- tai juhlapäivä tai muu päivä, joka säännönmukaisesti ei ole työpäivä, kuukausipalkkaisen työntekijän työehtosopimukseen perustuvien oikeuksien katsotaan työsopimuksen määräyksistä huolimatta alkavan sanotun kuukauden alusta..."

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston neuvottelijat olivat välittömästi torjuneet muutosesityksen, sillä kunnallinen sopimusvaltuuskunta ei voinut eikä sen tullut puuttua työnantajan oikeuteen työsopimuksella määrätä työsuhteen tai siihen perustuvien oikeuksien alkamisajankohdasta.

Lehdon työsuhde ja siihen perustuvat oikeudet olivat hänen työsopimuksessaan olevan työsuhteen alkamisaikaa koskevan määräyksen ja työehtosopimuksen 2 §:n 3. kohdan perusteella alkaneet 2.5.1977. Työsuhteen alkamisajankohdan kirjaamisessa ei ollut tapahtunut erehdystä.

Esittämillään perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Tampereen kaupunki on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Esitetyn selvityksen mukaan Tampereen lisäksi ainakin Helsingissä ja Turussa on riidanalaista työehtosopimuksen määräystä vakiintuneesti sovellettu siten, että työsopimuksessa on katsottu voitavan määrätä työsuhteen ja sen seuraamuksena myös siitä johtuvien velvollisuuksien noudattamisen alkamisen ajankohta silloinkin, kun kalenterikuukauden ensimmäinen päivä ei pyhä- tai juhlapäivästä johtuen ole kuukausipalkkaisen työntekijän työpäivä. Toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa on tällaisissa tapauksissa sovittu työsuhde alkavaksi kuukauden ensimmäisestä päivästä, vaikka se ei olisikaan säännönmukainen työpäivä. Määräajan kestävään työsuhteeseen otettujen sijaisten ja harjoittelijoiden työsuhteet on taas säännönmukaisesti sovittu alkavaksi ensimmäisestä tosiasiallisesta työpäivästä lukien.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan käsityksen mukaan erimielisyyttä aiheuttaneella työehtospimuksen määräyksellä on ainoastaan tarkoitettu tehdä palkanmaksu ja muiden työsuhteesta johtuvien oikeuksien toteuttaminen mahdolliseksi kuukauden alusta lukien sellaisissa tapauksissa, joissa työsuhde on sovittu alkavaksi kuukauden ensimmäisestä päivästä, vaikka se ei olisikaan säännönmukainen työpäivä. Kantajaliitto ei ole hyväksynyt määräyksen sisällöstä näin ahdasta tulkintaa. Asianosaiset ovat asian käsittelyssä olleet kuitenkin yhtä mieltä siitä, että työsopimuksella voidaan työehtosopimukseen otetun määräyksen estämättä sopia työsuhde ja siihen perustuvat oikeudet alkavaksi vasta kuukauden ensimmäisestä säännönmukaisesta työpäivästä lukien silloinkin, kun kuukauden alkaessa sen ensimmäinen päivä ei olisi työpäivä. Tästä osapuolten hyväksymästä kannasta työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa.

Edelleen on selvitetty, että Tampereen kaupungin kamreeri on 18.4.1977 tekemällään päätöksellä ottanut Pia Lehdon laskentakeskuksen äitiysloman sijaiseksi 2.5.-23.11.1977 väliseksi ajaksi. Lehto on allekirjoittanut 2.5.1977 päivätyn työsopimuksen, johon tuo päivä on erikseen merkitty työsuhteen alkamisajankohdaksi. Kun otetaan Tampereen kaupungissa noudatettu käytäntö huomioon, ei ole uskottavaa, että Lehdon työsuhteen ja siihen perustuvien oikeuksien olisi tarkoitettu alkavan muusta kuin työsopimukseen merkitystä ajankohdasta.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja Tampereen kaupunki saavat itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.