Legislator Case Law & Legislation
TT:1983-102 AI generated

Court allows 13-year service credit for surveyor's assistant work under collective agreement.

Case Number TT:1983-102
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Labour Court ruled that a surveyor's assistant work period counts as official service for seniority purposes under a collective agreement. The Union argued the work qualified as service, while the Ministry contended it was merely a private contract with an engineer. The court accepted the Union's position based on the agreement's intent and fairness considerations, granting the seniority credit despite the private payment structure.

Legislator headnote

AI generated

8.9.1978 collective agreement; service period calculation; private contract vs official service; court allows service credit for assistant work under collective agreement.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation service period calculation surveyor assistant work seniority credit grant public service definition

Cited Legislation

AI generated
8.9.1978 collective agreement
Act on remote area work allowances
Surveying Board regulations
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Maanmittausteknikon maanmittausinsinöörin virka-apulaisena suorittama ns. taksatyö katsottu maanmittauslaitoksen palvelukseksi laskettaessa 8.9.1978 laaditun virkaehtosopimuksen muistutuksessa n:o 1 tarkoitettua 13 vuoden palvelussuhdekertymää.

Asianosaiset: Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK r.y. Valtiovarainministeriö

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Valtiovarainministeriön sekä toiselta puolen valtion virkamiehiä edustavien virkamiesyhdistysten keskusjärjestöjen Akava r.y:n, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y:n kesken 8.9.1978 laaditussa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

5 §.

Virkojen, tointen, ylimääräisten tointen ja tilapäisten toimihenkilöiden sekä muussa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevien henkilöiden palkkauksia tarkistetaan 1.9.1978 lukien siten kuin allamainituissa liitteissä on sanottu.

Liite 2.2. Muistutusten muutokset

30. 60. 7000 MAANMITTAUSTOIMISTOT

MUIST. 1 TEKNILLISEN KOULUN MAANMITTAUSTEKNIIKAN LINJAN SUORITTANEELLE MAANMITTAUSTEKNIKOLLE, JOKA TEKNIKOKSI VALMISTUTTUAAN ON OLLUT MAANMITTAUSLAITOKSEN PALVELUKSESSA YHTEENSÄ VÄHINTÄÄN KOLMETOISTA VUOTTA, SUORITETAAN PALKKAUS YHTÄ PALKKAUSLUOKKAA KORKEAMPANA KUIN MITÄ NÄISSÄ VIROISSA TAI TOIMISSA MUUTOIN SUORITETAAN. MUISTUTUKSEN PALKKATEKIJÄTUNNUKSET: 00033

Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK on työtuomioistuimessa lausunut, että valtion virkaehtosopimuksen mukaan teknillisen koulun maanmittaustekniikan linjan suorittaneelle maanmittausteknikolle, joka teknikoksi valmistuttuaan on ollut maanmittauslaitoksen palveluksessa yhteenä 13 vuotta, suoritetaan palkkaus yhtä palkkaluokkaa korkeampana kuin näissä viroissa ja toimissa muutoin suoritetaan. Teknikko Osmo Olavi Leskinen oli ollut maanmittauslaitoksen palveluksessa yli 13 vuotta, mutta tästä huolimatta valtiovarainministeriö kieltäytyi maksamasta edellä tarkoitettua 13-vuotismuistutuksen mukaista yhden palkkaluokan suuruista lisää Leskiselle. Erimielisyyttä oli siitä, tulisiko maanmittauslaitoksen palvelusaikaan lukea aika, jonka kysymyksessä oleva henkilö oli ollut maanmittauslaitoksen palveluksessa niin sanotussa taksatyössä maanmittausinsinöörin virka-apulaisena. Leskinen oli toiminut edellä mainitussa tehtävässä 6.6.1966 ja 16.8.1969 välisen ajan.

Leskiselle oli 6.6.1966 alkaen suoritettu maanmittauspalkkioista 19.3.1954 annetun asetuksen 21 §:n tarkoittamia syrjäisillä paikoilla työskentelystä maksettavia lisiä. Maanmittauskonttori maksoi palkkiot suoraan Leskiselle. Samoin maanmittauskonttori maksoi edellä mainitun asetuksen 30 §:ssä tarkoitetut matkapalkkiot suoraan Leskiselle. Työskenneltyään maanmittauskonttorin määräyksestä Leskinen sai sporttelituloja myös suoraan asiakkailta. Vaikka maanmittausinsinöörin Leskiselle maksamat palkkiot muodostivat pääosan Leskisen tuloista ei siitä voitu kuitenkaan päätellä, että Leskinen olisi ollut maanmittausinsinöörin palveluksessa. Sporttelijärjestelmästä johtuen palkkiot vain kanavoituivat Leskiselle maanmittausinsinöörin kautta.

Leskinen oli vannonut virkavalan, jonka tekemistä maanmittauslaitos edellytti, 4.7.1966 läänin maanmittausinsinöörille.

Asiassa 24.8. ja 8.9.1982 käydyissä neuvotteluissa Akava r.y:n, JTA r.y:n ja TVK-V r.y:n edustajat katsoivat VTK:n esittämän vaatimuksen olevan sopimuksen mukaisen. Siitä huolimatta, että valtiovarainministeriö keskusneuvottelupöytäkirjassa väitti, että työnjohto- ja valvontaoikeus olisi kuulunut insinöörille, käytännössä sekä maanmittausinsinöörin että maanmittausinsinöörin apulaisen toimintaa valvoi maanmittauskonttori. Kaikessa valtion virkamiesten toiminnassa luonnollisesti käytännön työnjohto oli aina jollakin yksittäisellä esimiehellä. Muistutuksen sanamuoto ei edellyttänyt, että maanmittausteknikon olisi muistutuksessa tarkoitetun edun saavuttaakseen tullut olla virassa tai hoitaa tointa. Muistutuksessa edellytettiin, että teknikko oli ollut tietyn ajan "maanmittauslaitoksen palveluksessa".

Näillä perusteilla Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK on pyytänyt vahvistettavaksi, että Osmo Leskisen palvelusaika maanmittauslaitoksessa 6.6.1966 ja 16.8.1969 väliseltä ajalta luetaan palvelusajaksi laskettaessa maanmittausteknikon 13 -vuotismuistutuksen palvelussuhdekertymää.

Leskisen kohdalla tilanne oli ollut nimenomaisesti edellä selostetun kaltainen, sillä Leskinen oli otettu vasta 16.8.1969 lukien maanmittaushallituksen määräyksellä ylimääräisen kartoittajan toimeen eikä sitä edeltävä aika ollut maanmittauslaitoksen palvelua. Ilman virkaa tai tointa tehtyä taksatyötä ei myöskään luettu aikaan, joka oli edellytyksenä virka-ansiomerkin saamiseen. Ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi edellä mainittu taksatyö oli voitu lukea vasta vuodesta 1974 alkaen ja eläkeajaksi taksatyö luettiin valtion eläkelain 14.12.1979 muutetun 5 §:n 3 kohdan mukaan. Virkamiehellä oli ainoastaan erikseen sovituissa tapauksissa oikeus lukea ilman vakanssia työskennelty taksa-aika hyväkseen määrättäessä eräitä palkka- ynnä muita etuuksia.

Leskinen sai palkkansa maanmittausinsinööriltä ja tällaisessa asemassa oleva henkilö jäi eläkelain muuttamisesta 14.12.1979 annetun lain perustelujen mukaan valtion palveluksessa olevan henkilöstön ulkopuolelle. Hallituksen esityksestä n:o 78 vuoden 1979 valtiopäiville ilmeni kanta, että kysymyksessä oleva henkilöstö oli maanmittausinsinöörin palveluksessa. Leskisen työsuhdetta ei perustanut maanmittaushallituksen määräys, vaan vasta se, että maanmittausinsinööri ja Leskinen tekivät keskenään työsopimuksen. Tässä suullisessa sopimuksessa sovittiin muun muassa Leskisen palkkauksesta. Kysymyksessä olevan kaltaisesta palkkauksesta sovittiinkin aina insinöörin ja teknikon välillä. Se, että Leskinen sai lisäksi eräitä palkkioita maanmittauskonttorilta, ei muuttanut asiaa. Maanmittausinsinööri teki päätöksen myös työsopimussuhteen päättymisestä. Maanmittaushallinnossa sovellettaessa kysymyksessä olevaa muistutusta käytäntö oli ollut valtiovarainministeriön kannan mukainen.

Näillä perusteilla ministeriö on vaatinut, että VTK:n esittämä vaatimus olisi hylättävä.

Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK on valtiovarainministeriön vastineeseen antamassa vastaselityksessä korostanut vielä, että kysymyksessä oleva virkaehtosopimuksen muistutus sanamuotonsa mukaan koski nimenomaisesti maanmittauslaitoksen palvelusta ja Leskinen oli otettu maanmittaushallituksen määräyksellä maanmittausteknikoksi Oulun lääniin eli maanmittauslaitoksen palvelukseen. Vastaavanlaisilla määräyksillä perustettiin palvelussuhde muuallakin valtionhallinnossa. Vastoin valtiovarainministeriön väittämää ei kysymyksessä olevan kaltaisissa tapauksissa ollut muodostunut maanmittaushallinnossa minkäänlaista käytäntöä.

Valtiovarainministeriö on työtuomioistuimeen toimittamassaan lisäkirjelmässä viitannut kysymyksessä olevana aikana voimassa olleen maanmittaushallinnon johtosäännön 54, 56, 57 a ja 58 §:iin.

Vielä valtiovarainministeriö on kertonut, että taksapalkan lisäksi insinöörillä oli pieni kuukausipalkka. Virkauransa alussa insinööri yleensä aloitti ilman kuukausipalkkaa. Maanmittaushallituksen määräys virka-apulaiseksi annettiin yleensä samoihin aikoihin kuin työsopimus insinöörin ja teknikon välillä tehtiin. Tämä tapahtui kuitenkin siten, että työsopimus tehtiin vasta sen jälkeen, kun virka-apulaisen valtuudet oli saatu. Näin oli tapahtunut Leskisenkin kohdalla. Leskinen oli ollut jo ennen riidanalaista aikaa maanmittausharjoittelijana maanmittausinsinöörin virka-apulaisena 26.5.1965 ja 5.6.1966 välisenä aikana. Maanmittausinsinööri oli maksanut Leskiselle suorittamansa palkan perusteella määräytyvät sosiaaliturvamaksut.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Tämän vuoksi ja kun kysymyksessä olevan muistutuksen sanamuoto ei sulje pois mahdollisuutta katsoa niin sanottua taksatyötä muistutuksen edellyttämäksi palvelusajaksi ja kun muistutusta laadittaessa osapuolten välisissä neuvotteluissa lähtökohtana ilmeisesti on pidetty sitä, että koko jäsenkunta mukaan lukien niin sanottua taksatyötä tehneet tulisivat muistutuksen piiriin, työtuomioistuin erityisesti kohtuusnäkökohdat huomioiden siitä huolimatta, että asiassa on toisaalta selvitetty muun muassa, että Leskinen oli kysymyksessä olevana aikana pääasiallisesti saanut palkkansa toimitusinsinööriltä ja että toimitusinsinööri oli maksanut myös hänen palkkansa perusteella suoritettavat sosiaaliturvamaksut, kanteen hyväksyen vahvistaa, että Leskisen palvelus 6.6.1966 ja 16.8.1969 välisenä aikana tulee lukea 8.9.1978 solmitun virkaehtosopimuksen maanmittaustoimistoja koskevassa muistutuksessa n:o 1 tarkoitetuksi maanmittauslaitoksen palvelukseksi.

Asian laatuun katsoen Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK saa itse kärsiä kulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hiidensalo, puheenjohtaja, Mörä, Juurinen, Saastamoinen, Kenraali ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.