Labor court allows supplementary pay for mentoring under collective agreement unless specific conditions are met.

Työehtosopimuksen mukaan muun muassa toimiminen työnopastajana oikeutti tehtäväkohtaiseen lisään.

Työnantaja oli velvollinen maksamaan pankkitoimihenkilölle tehtäväkohtaista lisää työnopastuksen perusteella, maksamisedellytysten muutoin täyttyessä, siitä riippumatta, oliko työnopastaja mahdollisesti opastanut opastettavaa vain omien työtehtäviensä suorittamisessa vai laajemmin. Velvollisuus tehtäväkohtaisen lisän maksamiseen oli myös riippumaton siitä, mihin palkkaryhmään toimihenkilö kuului, ellei voitu katsoa työnopastustehtävää otetun huomioon hänen palkkaryhmäänsä määrättäessä.

Yksi kannevaatimus jäänyt kanteen täsmentämisen jälkeenkin niin ylimalkaiseksi ja laajaksi, ettei sitä sellaisenaan ollut mahdollista vahvistaa.

Asianosaiset: Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Pankkialan Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Oulun Osuuspankki Osuuspankki Yhteistuki

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 24.4.1981 tehdyssä pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Tässä sopimuksessa määrätään Pankkialan Työnantajaliiton jäsenpankkien palveluksessa työskentelevien Pankkitoimihenkilöliitto Bankmannaförbundet r.y. -nimiseen yhdistykseen kuuluvien toimihenkilöiden työehdot.

2. Sopimus ei kuitenkaan koske: a) osuus- ja säästöpankkien johtajia b) liikepankkien sivukonttorien johtajia c) pankkien pääkonttoreissa toimivia henkilöstöpäälliköitä d) liikepankkien johtokuntien sihteereitä, jotka pitävät pöytäkirjaa johtokunnan kokouksissa. e) sijaisia tai tilapäisiä toimihenkilöitä, joiden kanssa on sovittu enintään kolmen kuukauden määräaikaisesta työsopimuksesta f) kesäapulaisia eikä g) toimihenkilöitä, jotka ovat työssä alle 32 tuntia viikossa tai vastaavan määrän kuukaudessa.

5 § Työpalkat

Työpalkoista on voimassa eri sopimus

Pankkialan toimihenkilöitä koskevassa palkkasopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Tässä sopimuksessa määrätään pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen sovellutuspiirissä olevien toimihenkilöiden palkkaehdot.

4 § Tehtäväkohtainen lisä

1. Toimihenkilölle, joka säännöllisesti määräajan tai toistaiseksi suorittaa omaa palkkaryhmäänsä vaativampia tai vastuunalaisempia osatehtäviä, maksetaan tehtäväkohtaista lisää, ellei tehtäviä ole otettu huomioon palkkaryhmää määriteltäessä.

Pöytäkirjamerkintä:

Edellä tarkoitettuja tehtäviä ovat esimerkiksi: Toimiminen ns. alue/reservitoimihenkilönä, toimiminen kielitaitoa edellyttävässä tehtävässä, toimiminen työn opastajana tai omaa palkkaryhmää vaativampien osatehtävien suorittaminen.

Pöytäkirjamerkintä 2 (1.9.1981 lukien):

Edellä tarkoitettuja tehtäviä ovat 3 A palkkausryhmään sijoitettujen kassatoimihenkilöiden osalta lisäksi esimerkiksi: a) pankkiautomaatin hoito, jolloin tehtäviin kuuluu täydennystarpeen toteaminen ja täyttö sekä käyttökunnosta vastaaminen ja -neuvonta b) eläkeneuvonta tai muu vastaava erikoisneuvonta tapauksissa, joissa tällainen toiminto on keskitetty c) kassasuunnittelu, jolloin tehtäviin kuuluu arvioida konttorin rahantarve ja suorittaa sen mukaisesti konttorin kassavarojen tilaus ja jakaminen sekä kassatilitysten vastaanotto ja edelleen tilittäminen.

2. Edellämainittua tehtäväkohtaista lisää maksetaan sen palkanmaksukauden alusta sen palkanmaksukauden loppuun, joina toimihenkilö on suorittanut tehtäväkohtaisen lisän perustana olevaa tehtävää. Toistaiseksi myönnettyä tehtäväkohtaista lisää maksetaan kuitenkin vähintään 12 kuukauden ajalta. 3. Määräaikaista tehtäväkohtaista lisää maksetaan vähintään yhden kuukauden ajalta. Määräaikaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä ja sen perusteista on ilmoitettava toimihenkilölle etukäteen. Ellei näin menetellä katsotaan tehtäväkohtainen lisä toistaiseksi voimassa olevaksi. 4. Toistaiseksi myönnetyn tehtäväkohtaisen lisän maksamisperusteen muutokset on todettava yhteisesti. Lisän suuruudesta sovitaan paikallisesti.

Pöytäkirjamerkintä:

Jos sen jälkeen kun tehtäväkohtaisesta lisästä on sovittu, ilmenee peruste uudelle tehtäväkohtaiselle lisälle, korotetaan toimihenkilön tehtäväkohtaista lisää 50 markalla kuukaudessa.

Pankkitoimihenkilöliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että keväällä 1980 sen esityksestä oli otettu asianosaisten väliseen työehtosopimukseen määräys tehtäväkohtaisen lisän maksamisesta työnopastajana toimimisen perusteella. Työntekijäliiton esityksen perusteena oli ollut pankeissa varsin usein toistuvat tilanteet, joissa toimihenkilöt oman työnsä ohella joutuivat opastamaan ja perehdyttämään uusiin tehtäviin tai tehtävistä toisiin siirtyviä toimihenkilöitä ja kesäapulaisia. Esitystä tehdessään Pankkitoimihenkilöliitto oli katsonut työnopastuksen lisäävän toimihenkilöiden töiden vaativuutta heidän joutuessaan oman työnsä ohella opastamaan toista toimihenkilöä ja valvomaan, että hän suoriutui annetuista työtehtävistä. Työnantajaliitto ei ollut neuvotteluissa tehnyt rajoittavia esityksiä sanottujen perusteiden osalta.

Vuoden 1980 kesälomakauden alkaessa oli käynyt ilmi, että työnantajaliiton jäsenkentälleen antamien ohjeiden johdosta tehtäväkohtaisia lisiä ei työnopastuksen perusteella ollut maksettu. Työnantajaliitto oli jäsentiedotteessaan asettanut tehtäväkohtaisten lisien maksamiselle rajoituksia, joista ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut sovittu. Liittojen välillä oli vuosina 1980-1981 käyty asiasta lukuisia neuvotteluja. Kevään 1981 työehtosopimusneuvotteluissa ei puheena olevaan sopimusmääräykseen ollut tehty muutosesityksiä. Liittojen välisten neuvottelujen tuloksena oli 14.9.1981 tehty yhteinen seuraavan sisältöinen tulkintaohje:

"Palkkasopimuksen 4 a §:ssä tarkoitettuna työnopastajana pidetään tähän tehtävään nimettyä toimihenkilöä, jonka tehtäviin kuuluu oman toimensa ohella perehdyttää ja opastaa uusia toimihenkilöitä työtehtävien suorittamiseen ja työpaikan olosuhteisiin. Tehtäväkohtaista lisää voidaan lisän edellytysten täyttyessä maksaa myös henkilölle, joka on nimetty vuosilomasijaisten, kesäharjoittelijoiden tai työtehtäviään vaihtavien toimihenkilöiden opastajaksi."

Tulkintaohjeen syntymisen jälkeen työnantajaliitto oli lähettänyt jäsenilleen ohjeen, jossa oli sanotusta tulkintaohjeesta poikkeavia rajoituksia tehtäväkohtaisen lisän maksamiselle työnopastuksen perusteella. Työnantajaliiton tulkintaohjetta koskevassa 2.12.1981 päivätyssä kirjeessä 18/81 sanotaan muun ohessa:

"Liittojen välillä on todettu, että tulkinnalla ei ole taannehtivaa vaikutusta. Keskeisinä täsmennyksinä tulkinnassa on todettu mm.

- että työnopastajan ei tarvitse olla päätoiminen, mutta hänen tulee olla nimetty tähän tehtävään,

- pelkkä neuvojen antaminen omien tehtävien osalta esim. uudelle tai sijaiseksi siirtyvälle toimihenkilölle ei ole työnopastamista sopimuksen tarkoittamassa laajuudessa,

- toisaalta lisää ei voida jättää maksamatta pelkästään sen perusteella, että nimetyn työnopastajan opastettavana on vuosilomasijaisia, kesäharjoittelijoita tai työtehtäviään vaihtavia toimihenkilöitä."

Ohjeista johtuen lisiä ei ollut maksettu talven 1981-1982 aikana eikä kesälomakauden 1982 alkaessa. Syntyneitä erimielisyyksiä oli Oulun Osuuspankin ja Osuuspankki Yhteistuen osalta käsitelty liittojen välillä.

Oulun Osuuspankissa syntynyt erimielisyys oli koskenut tehtäväkohtaisen lisän maksamista Eeva Ervastille, jonka tehtäväksi oli annettu oman toimensa ohella opettaa toiselle toimihenkilölle henkilökunnan palkanlaskentaan liittyvät tehtävät ja muut henkilöstöasiat. Tarkoituksena oli ollut, että opastettava toimihenkilö valmennettaisiin toimimaan opastajan lomittajana ja varahenkilönä. Paikallisissa neuvotteluissa pankin pääluottamusmies oli vaatinut palkkasopimuksen 4 §:n määräysten perusteella työnopastajana toimineelle Ervastille tehtäväkohtaista lisää kahden kuukauden ajalta. Kun paikallisissa neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen, Pankkitoimihenkilöliitto oli 11.11.1981 ilmoittanut asiasta Pankkialan Työnantajaliitolle. Työnantajaliitto oli neuvotteluissa katsonut Oulun Osuuspankin menetelleen asiassa työehtosopimuksen mukaisesti.

Osuuspankki Yhteistuen Turun konttorissa oli syntynyt erimielisyys tehtäväkohtaisen lisän maksamisesta työnopastuksen perusteella kahdelle toimihenkilölle Kirsti Manniselle ja Leena Nummelinille. Nummelinin tehtävänä oli ollut uuden toimihenkilön ja Mannisen tehtävästä toiseen siirtyneen Nummelinin opastaminen. Paikallisissa neuvotteluissa pankin pääluottamusmies oli vaatinut palkkasopimuksen edellä sanotun määräyksen perusteella molemmille henkilöille tehtäväkohtaista lisää, uuden toimihenkilön opastajalle yhden kuukauden ja tehtävästä toiseen siirtyneen henkilön opastajalle kuuden kuukauden ajalta. Kun paikallisissa neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen, asia oli 16.11.1981 siirretty liittojen välillä neuvoteltavaksi. Liittotason neuvotteluissa työnantajaliitto oli katsonut Osuuspankki Yhteistuen menetelleen työehtosopimuksen mukaisesti.

Kerrotuissa erimielisyystapauksissa työnantajaliitto oli Oulun Osuuspankin osalta katsonut, että palkkasopimuksen mukaan tehtäväkohtaista lisää maksettiin vain omaa palkkaryhmää vaativammista tai vastuunalaisemmista osatehtävistä, ellei niitä ollut otettu huomioon jo palkkaryhmää määriteltäessä. Kun Ervastin palkkaryhmä oli ollut 4 A, työnantajaliitto oli katsonut, ettei omien työtehtävien kuvaaminen ja näyttäminen toiselle ollut palkkasopimuksen 4 §:n edellyttämällä tavalla vaativampaa tai vastuullisempaa. Lisäksi 14.9.1981 sovitun tulkintaohjeen nimenomaisena lähtökohtana oli ollut, että omien työtehtävien kuvaaminen ja läpikäyminen ei muodostanut perustetta työnopastuslisälle. Myös tulkintaohjeen sanamuoto tuki tällaista kantaa.

Osuuspankki Yhteistuen osalta työnantajaliitto oli ottanut samanlaisen kannan kuin Oulun Osuuspankin kohdalla toteamalla, että koska Mannisen palkkaryhmä oli 3 A ja Nummelinin 3, ei Mannisen luotto-osastolla enempää kuin Nummelinin uudelle lähetille suorittama omien työtehtävien kuvaaminen

ollut palkkasopimuksen 4 §:ssä edellytetyllä tavalla vaativampi tai vastuunalaisempi osatehtävä.

Tehtäväkohtaisen lisän maksaminen työnopastajana toimimisen perusteella ilmeni, paitsi palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohtaan liittyvästä pöytäkirjamerkinnästä, myös siitä, että toisen henkilön opastaminen oman työn ohessa selvästikin oli vaativampaa ja vastuunalaisempaa kuin oman tehtävän suorittaminen ilman tuollaista opastus- ja perehdyttämistehtävää olisi. Lisäksi oli otettava huomioon, että työnopastustehtäviä suorittava henkilö joutui käytännössä valvomaan ja vastaamaan siitä, että opastettava toimihenkilö suoriutui hänelle annetuista työtehtävistä. Tehtäväkohtaista lisää työnopastuksen perusteella oli maksettava riippumatta siitä, mihin palkkaryhmään toimihenkilö kuului edellyttäen, ettei työnopastustehtävää ollut nimenomaisesti otettu huomioon palkkaryhmää määrättäessä.

Pankkitoimihenkilöliitto on todennut sanotuista seikoista sovitun keväällä 1980 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ja tätä näkemystä tuki myös palkkasopimuksen 4 §:n sanamuoto. Työnantajaliiton asettama edellytys, että työnopastustehtävän pitäisi olla laajempi kuin oman työpisteen tai omien työtehtävien opastaminen oli johtanut siihen, että tehtäväkohtaista lisää työnopastuksen perusteella ei ollut lainkaan maksettu. Näin ollen palkkasopimuksen 4 §:n alkuperäinen edellytys ei ollut käytännössä lainkaan toteutunut.

Pankkitoimihenkilöliitto on vielä todennut, että työnopastuskäsite oli työehtosopimusneuvotteluissa ja myöhemmissä soveltamisneuvotteluissa ymmärretty sen vakiintuneessa kielenkäytössä olevan merkityksen mukaisesti. Työnantajaliiton taholta ei ollut silloin tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella työnopastus tehtäväkohtaisen lisän maksamisperusteena poikkeaisi käsitteellisesti vakiintuneessa kielenkäytössä tarkoitetusta. Kun työnantajaliitto oli yhteisen tulkintaohjeen jälkeenkin pyrkinyt selittämään työnopastuskäsitettä toisin kuin mitä sillä oli tarkoitettu vakiintuneessa kielenkäytössä, se oli rikkonut palkkasopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräyksiä.

Kanteeseen vastatessaan Pankkialan Työnantajaliitto on lausunut, että työnantajaliiton työnopastuksesta maksettavia henkilökohtaisia lisiä koskevan kirjoituksen mukaan pelkkä neuvojen antaminen omien tehtävien osalta uudelle tai sijaiseksi siirtyvälle toimihenkilölle ei ollut työnopastamista sopimuksen tarkoittamassa laajuudessa.

Työnantajapuolen tulkinta vastasi vuonna 1980 alunperin sovittua palkkasopimuksen 4 §:n asiaa koskevaa määräystä. Työehtosopimusneuvotteluissa oli nimenomaan sovittu, ettei työnopastuksena ollut pidettävä oman työn esittelyä, vaan varsinaista työnopastusta siten kuin tätä käsitettä työmarkkinoilla yleisesti käytettiin. Työnopastukseen kuului olennaisena osana omien työtehtävien opettamisen lisäksi pankin eri toimintojen selvittäminen, oman työn osuuden selvittäminen kokonaisuuden osana sekä yleisten työvelvoitteiden kuvaaminen. Epäselvyyksien välttämiseksi sopimuksen 5 §:n 4. kappaleessa edellytettiin, että lisästä ilmoitetaan kirjallisesti.

Ennen vuodenvaihdetta 1981-1982 oli sovittu liittojen välillä tulkinnasta, jota työnantajaliitto tässä asiassa edusti ja joka tulkinta oli kirjattu edellä mainittuun työnantajaliiton kirjelmään. Työnantajaliiton edustajien käsityksen mukaan kirjelmä sisälsi tarkasti sen, mitä liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa oli asiasta sovittu.

Pankkitoimihenkilöliiton kanta tässä asiassa oli vastoin sitä, mitä vuoden 1980 neuvotteluissa oli sovittu. Se ei vastannut vuodenvaihteessa 1981-1982 käytyjen erimielisyysneuvottelujen lopputulosta eikä vastannut työn vaativuuteen ja vastuunalaisuuteen pohjautuvaa pankkialan palkkaryhmittelyä ja sen tavoitteita.

Oulun Osuuspankin ja Osuuspankki Yhteistuen tapaukset eivät työnantajaliiton kannan mukaan kuuluneet palkkasopimuksen 4 §:n edellyttämän työnopastuslisän piiriin, koska näissä tapauksissa toimihenkilöt olivat kertoneet uusina kyseisiin tehtäviin tulleille toimihenkilöille omista työtehtävistään. Esimerkkitapauksissa Pankkitoimihenkilöliiton kannan omaksuminen johtaisi siihen, että näissä pankeissa olisi maksettava useille toimihenkilöille työnopastuslisä heidän kertoessaan omista tehtävistään ilman vastuuta oppimistuloksista, mikä nimenomaisesti ei ollut ollut kysymyksessä olevan työehtosopimusmääräyksen tarkoitus.

Kanteen 1-kohdan osalta työnantajaliitto on todennut, että palkkasopimuksen 4 §:n 1. kohdan mukainen tehtäväkohtainen lisä ei tullut maksettavaksi silloin, kun toimihenkilö kertoi uudelle tai toisista työtehtävistä siirtyvälle toimihenkilölle pelkästään omista työtehtävistään. Tällainen tilanne ei lisännyt palkkasopimuksen edellä mainitun määräyksen tarkoittamalla tavalla toimihenkilön työn vaativuutta. Lisän maksamista tällaisissa tapauksissa, jotka sinänsä olivat pankkialalla hyvin yleisiä, ei ollut tarkoitettu.

Kanteen 2-kohdan vaatimuksen osalta työnantajaliitto on huomauttanut, että työnopastuslisä oli tehtäväkohtainen lisä, joka tuli maksettavaksi palkkasopimuksen 4 §:n 1. kappaleessa tarkoitetulla tavalla vain, jos toimihenkilön työn vaativuustaso nousi palkkaryhmämäärittelyn edellyttämästä tasosta. Jos toimihenkilön toimen edellyttämä palkkaryhmä oli niin korkea, että työnopastustehtävä oli samantasoinen tai alempitasoinen vaativuudeltaan, ei työnopastuslisän maksaminen tullut kysymykseen. Lisä ei tullut maksettavaksi myöskään silloin, kun tehtävä oli otettu jo palkkaryhmämäärittelyssä huomioon.

Pankkitoimihenkilöliiton kanteen B-kohdassa esittämä vahvistusvaatimus ei ollut ymmärrettävä. Palkkasopimus ei työnopastuslisän osalta kiinnittänyt huomiota opastettavan toimihenkilön työtehtävän laatuun, palkkaryhmään tai hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa. Noilla seikoilla saattoi kuitenkin olla välillistä merkitystä, koska ne olivat saattaneet vaikuttaa pankin työnopastusjärjestelmän organisoimiseen. Niinpä työnopastus saattoi olla eri tavalla järjestetty esimerkiksi kesäharjoittelijoiden, lähettien ja pysyvästi pankin palvelukseen tulleiden akateemisesti koulutettujen henkilöiden osalta.

Esittämillään perusteilla Pankkialan Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Oulun Osuuspankki ja Osuuspankki Yhteistuki ovat olleet jutussa kuultavina.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muilta osin tutkinut jutun ja toteaa asianosaisten olevan erimieltä tehtäväkohtaiseen lisään oikeuttavan työnopastustehtävän laajuudesta ja työnopastajan oikeudesta lisään vaativuudeltaan ja vastuunalaisuudeltaan hänen omaan palkkaryhmäänsä tai sitä alempiin palkkaryhmiin kuuluvien tehtävien opastamisesta.

Pankkialan toimihenkilöiden palkkasopimuksen tehtäväkohtaista lisää koskevaan 4 §:n 1 kohtaan on kantajaliiton aloitteesta vuonna 1980 otettu pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan lisän saamiseen oikeuttavana tehtävänä pidetään muun ohessa työnopastajana toimimista. Vuosilomasijaisten työnopastajana toimimisen osalta syntyneiden erimielisyyksien vuoksi osapuolet ovat 14.9.1981 hyväksyneet yhteisen tehtäväkohtaisen lisän maksamista koskevan tulkintaohjeen. Sen mukaan työnopastajan tehtäviin kuuluu oman toimensa ohella perehdyttää ja opastaa uusia toimihenkilöitä työtehtävien suorittamiseen ja työpaikan olosuhteisiin. Tulkintaohjeen mukaan tehtäväkohtaista lisää voidaan edellytysten täyttyessä maksaa myös vuosilomasijaisten ja kesäharjoittelijoiden tai työtehtäviään vaihtavien toimihenkilöiden opastajaksi nimetylle henkilölle.

Pöytäkirjamerkintää ja tulkintaohjetta koskeneissa neuvotteluissa ei esitetyn selvityksen mukaan ole yhteisesti määritelty työnopastamisen käsitettä, vaan neuvottelut on käyty esimerkkitapausten pohjalta. Näistä esimerkeistä ei työtuomioistuimelle ole esitetty selvitystä.

Jutussa todistajana kuultujen työntekijäpuolen neuvottelijoiden käsityksen mukaan työnopastaminen on sellainen konkreettinen tilanne, jossa toimihenkilö selvittää uudelle tai tehtävistä toisiin siirtyvälle toimihenkilölle, mitä tämän tulee tehdä suoriutuakseen työtehtävistään.

Työnantajapuoli on puolestaan esittänyt selvitystä siitä, että työnopastamisen käsite on alalla vakiintunut. Kaikissa pankkiryhmissä on annettu työnopastajakoulutusta sekä päätoimisina että sivutoimisina työnopastajina toimiville toimihenkilöille. Työnantajapuolen todistajana kuultujen neuvottelijoiden näkemyksen mukaan työnopastuksella pyritään siihen, että toimihenkilö saa selvän kuvan oman työtehtävänsä sisällöstä ja oppii sen suorittamaan. Lisäksi opastettavalle annetaan kokonaiskuva siitä, miten hänen oma työtehtävänsä liittyy muihin lähellä oleviin työtehtäviin. Opastettavalle selvitetään myös pankkiturvallisuuteen ja -salaisuuteen liittyvät seikat samoin kuin työolosuhteisiin liittyvät muut säännökset ja käskyt.

Yleensä työnopastusta ei näin laajasti ole annettu vuosilomasijaisille ja kesäharjoittelijoille. Heille on pyritty antamaan vain välttämätön valmius työtehtävien suorittamiseen. Tehtäväkohtaisen lisän soveltamisohjetta koskeneissa neuvotteluissa kesäloma-apulaisten osalta on työnantajapuolelta todettu, että näiden kohdalla työnopastaminen saattaa tulla kysymykseen erityistilanteissa suuremmissa yksiköissä. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, ettei toimihenkilöiden toisilleen antamat yksittäiset neuvot oikeuta lisään.

Pankkialan Työnantajaliitto on edelleen esittänyt selvitystä siitä, että työnopastuksen suorittaminen ensisijaisesti kuuluu työryhmän esimiehen tehtäviin. Esimiehen toimiessa työnopastajana yksittäinen toimihenkilö saattaa joutua kertomaan oman toimensa tai työtehtävänsä sisällön opastettavalle tai antamaan hänelle neuvoja työn suorittamisen yhteydessä. Tällaisella omista tehtävistään kertovalla toimihenkilöllä ei ole, päinvastoin kuin työnopastajana toimivalla, vastuuta siitä, että opastettava oppii työtehtävät tai siinä yhteydessä selvitettävät muut asiat. Esimies voi siirtää opastamistehtävän työnopastajan suoritettavaksi.

Työntekijäpuoli on vielä kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että työnantajan on maksettava tehtäväkohtaista lisää maksamisedellytysten muutoin täyttyessä opastettavan toimihenkilön tehtävän laadusta, palkkaryhmästä tai hänen henkilöllisistä ominaisuuksistaan huolimatta. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että vahvistusvaatimus on kanteen täsmentämisen jälkeenkin jäänyt niin ylimalkaiseksi ja laajaksi, ettei sitä sellaisenaan ole mahdollista vahvistaa.

Oulun Osuuspankkiin ja Osuuspankki Yhteistukeen kohdistettujen vahvistusvaatimusten osalta työtuomioistuin toteaa työnantajapuolen kieltäytyneen tehtäväkohtaisen lisän maksamisesta Eeva Ervastille, Kirsti Manniselle ja Leena Nummelinille sillä perusteella, että heidän suorittamansa työnopastus on ollut omien työtehtävien kuvaamista. Kun lisän maksamisen edellytyksiä omien tehtävien opastamisen osalta on kussakin yksittäistapauksessa tarkasteltava erikseen ja kun kantaja on perustanut vaatimuksensa yleisen vahvistusvaatimuksensa perusteisiin, työtuomioistuin katsoo lisän maksamisedellytysten olemassaolon esitetty selvitys huomioon ottaen jääneen näyttämättä.

Ottaen huomioon sopimuksen 4 §:n 1 kohdan ja siihen liittyvän pöytäkirjamerkinnän jossakin määrin tulkinnanvaraisen sanamuodon sekä muun asian käsittelyssä esitetyn selvityksen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Pankkialan Työnantajaliitto hyväksyessään joidenkin työnantajien menettelyn mainittua työehtosopimuksen määräystä sovellettaessa sekä tätä sopimuskohtaa koskevilla muilla kannanotoillaan olisi syyllistynyt työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuutensa rikkomiseen.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen muilta osin, vahvistaa, että työnantajan on maksettava tehtäväkohtaista lisää työnopastuksen perusteella, maksamisedellytysten muutoin täyttyessä, siitä riippumatta, onko työnopastaja mahdollisesti opastanut opastettavaa vain omien työtehtäviensä suorittamisessa vai laajemmin sekä siitä riippumatta, mihin palkkaryhmään toimihenkilö kuuluu, ellei voida katsoa työnopastustehtävää otetun huomioon hänen palkkaryhmäänsä määrättäessä. Asian laatuun nähden ja jutun näin päättyessä asianosaiset saavat itse pitää kulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Sarkko, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Pelkonen, Vihma, Äimälä, M. Virtanen, Kuivanen, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.