Labor court orders union to pay fine for failing to monitor contract compliance during strike.

Painostaakseen työnantajaa peruuttamaan neljän asentajan irtisanomiset olivat työnantajan kysymyksessä olevassa toimipisteessä työskentelevät asentajat ja eräiden muiden yritysten palveluksessa olevat asentajat ryhtyneet lakkoon. Ammattiosaston toimikunta oli kahdessa kokouksessaan kehottanut lakkoon osallistuneita työntekijöitä palaamaan työhön. Lakon jatkumisesta huolimatta ei ammattiosaston ja sen edustajien ollut enää jälkimmäisen kokouksen jälkeen edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi.

Sen jälkeen kun luottamusmies oli saanut työntekijäliitosta tiedon, että ainoastaan yhden irtisanotun asentajan työsuhteen palauttamiseksi voitaisiin ryhtyä toimenpiteisiin, oli luottamusmies pyytänyt työnantajan paikalliselta edustajalta yhteisen muistion laatimista asiassa. Työntekijäpuolelta oli esitetty, että suurin osa toimipisteessä työskentelevistä asentajista oli tullut työhön myöhemmin kuin irtisanottu asentaja. Perustetta ei ollut esitetty sille, ettei työnantaja olisi viimeistään jättämällä irtisanomisen tuolloin peruuttamatta rikkonut työehtosopimusta tietensä.

Työnantajaliitto oli saanut irtisanomisesta tiedon kaksi päivää ennen lakon alkamista, jolloin lakon uhasta ei ollut ollut tietoa. Työnantajaliitto oli tuolloin voinut luottaa siihen, että asia voidaan hoitaa irtisanomisajan kestäessä. Lakon aikanakin työnantajaliitto oli velvollinen valvomaan työehtosopimuksen noudattamista. Työtaistelutilanne ja tästä johtunut neuvottelusuhteiden vaikeutuminen olivat kuitenkin vaikeuttaneet irtisanomisajan hoitamista työnantajapuolella siinä määrin, että näyttämättä oli jäänyt, ettei työnantajaliitto olisi ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin irtisanomisasian hoitamiseksi työtaistelun aikana.

Ammattiosasto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja työnantaja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Sähkötyönantajain Liitto r.y. toimitusjohtaja Erkki Olavi Hämäläinen

Kuultavat: Kuopion Sähköalantyöntekijäin Ammattiosasto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 17.3.1981 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I. YLEISTÄ

3 §.

KESKUSLIITTOJEN SEKÄ TÄMÄN TYÖEHTOSOPIMUKSEN OSAPUOLTEN VÄLISET SOPIMUKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen ja tämän työehtosopimuksen osapuolten välillä solmittuja erillisiä sopimuksia:

2. Sopimus irtisanomissuojasta

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

II. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

§ 5

A. Työhönotto, lomautus, työsuhteen irtisanominen ja purkaminen

1 Työnantajalla on oikeus ottaa työsuhteeseen ja irtisanoa työntekijä taikka työsopimuslain 43 §:ssä mainituin edellytyksin purkaa työsopimus sekä määrätä työnjohtamisesta.

Irtisanomisessa ja lomauttamisessa noudatetaan liittojen välistä irtisanomissuojasopimusta, joka on tämän työehtosopimuksen liitteenä n:o 2.

B. Työhönottopaikat

1 Työhönottopaikalla tarkoitetaan sellaista yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvää pysyväisluonteista toimipaikkaa (pää- tai haaratoimistoa) jossa työntekijä on työhön otettu. 2 Yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle työhön otetun työntekijän työhönottopaikka on ko. työmaa, ja tästä on hänelle työhön otettaessa selvästi ilmoitettava. Työmaalla tarkoitetaan tällöin rakennusta, rakennelmaa tai alueeltaan täsmällisesti määriteltyä rakennusryhmää.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa asianosaisliittojen välillä 17.3.1981 tehdyssä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa sopimuksessa (irtisanomissuojasopimuksessa) on muun ohella seuraavat määräykset:

Allekirjoittaneet järjestöt ovat - huomioon ottaen toisaalta välttämättömät pyrkimykset yritysten tuotannollisten toimintaedellytysten parantamiseksi ja toisaalta taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuneiden yritysten työntekijämäärien supistamisen työntekijöiden sosiaaliselle turvallisuudelle aiheuttaman epävarmuuden - sopineet seuraavista toimenpiteistä.

2 §.

TOISTAISEKSI VOIMASSA OLEVAT TYÖSOPIMUKSET

3 Irtisanomisen perusteet

10 Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

3 §.

MÄÄRÄAIKAISET TYÖSOPIMUKSET

Määrätyksi kalenteriajaksi solmittujen työsopimusten osalta noudatetaan työsopimuslakia. Määrättyä työmaata varten solmittujen työsopimusten osalta noudatetaan työsopimuslain määräyksiä seuraavin lisäyksin ja poikkeuksin:

4 Työvoiman vähentämisjärjestys

Mikäli työjärjestelyt sallivat, on vähentämistoimenpiteiden kohdistuttava ensin määräaikaisiin ja vasta sen jälkeen toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin. Työnantaja ja kärkimies neuvottelevat vähentämisjärjestyksestä ennen toimenpiteiden toteuttamista.

E.O. Hämäläisen 23 asentajan lisäksi olivat 15.-16.4.1981 lakossa olleet myös kuuden muun Sähkötyönantajain Liiton jäsenyrityksen palveluksessa olevat asentajat seuraavasti: Elektromiko Oy:n 10 asentajaa, Keskusosuusliike Hankkijan 54 asentajaa, Lujabetoni Oy:n 7 asentajaa, Savon Sähkö Oy:n 30 asentajaa, Sähköfinne Ky:n 25 asentajaa ja Sähköasennus Juho Väänänen & K:nien 3 asentajaa. Työtaistelujen syyksi oli ilmoitettu E.O. Hämäläisen suorittamat neljä irtisanomista ja lakoilla oli pyritty estämään irtisanottujen työntekijöiden työsuhteiden päättyminen.

E.O. Hämäläisen asentajat olivat palanneet työhön 4.5.1981. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton jäsenyhdistys Kuopion Sähköalantyöntekijäin Ammattiosasto r.y. oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvan työrauhavelvollisuuden kyseisessä työtaistelutilanteessa.

Edellä olevilla perusteilla Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut Kuopion Sähköalantyöntekijäin Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon. Sitä paitsi Sähkötyönantajain Liitto on haastehakemuksessaan mainitseminsa perustein vaatinut myös Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon, mutta Sähkötyönantajain Liiton luovuttua tästä vaatimuksestaan liiton kanne on jutun esivalmistelussa tehdyllä päätöksellä jätetty tältä osin sillensä.

Kuopion Sähköalantyöntekijäin Ammattiosaston toimikunta oli lakon johdosta pitänyt kokoukset 10.4. ja 15.4.1981. Näissä kokouksissa asentajia oli kehotettu lopettamaan lakko ja palaamaan välittömästi töihin. Ammattiosaston luottamusmiehet ja toimikunnan jäsenet eivät olleet olleet mukana lakossa. Lakko oli alkanut spontaanisti, kun työntekijöiden tietoon oli tullut, että Väisäsen irtisanomista ei peruutettaisi. Muissa yrityksissä lakot olivat tämän jälkeen puhjenneet myötätuntotyötaistelutoimenpiteenä.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä, mutta mikäli ammattiosaston katsottaisiin kuitenkin syyllistyneen työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, olisi hyvityssakkoa määrättäessä otettava huomioon lakon syntymisen syynä ollut työnantajan menettely.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitosta oli 8.4.1981 otettu yhteyttä Sähkötyönantajain Liittoon ja pyydetty sitä ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin irtisanomisen peruuttamiseksi. Tämänkin jälkeen työntekijäliitosta oli lukuisia kertoja oltu yhteydessä työnantajaliittoon irtisanomisen peruuttamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työnantajan menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 10 kohdan vastaisesti irtisanoessaan Väisäsen. Lisäksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut toiminimi E.O. Hämäläisen haltijan toimitusjohtaja Erkki Olavi Hämäläisen tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Sähkötyönantajain Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Sähkötyönantajain Liitto ja toimitusjohtaja Erkki Olavi Hämäläinen ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että E.O. Hämäläisen Kuopion toimipisteen työt olivat olleet voimakkaasti vähenemässä kevään 1981 kuluessa. Vaikein työtilanne oli ollut Kuopion kaupungin alueella, jossa työt olivat olleet loppumassa keväällä. Eräiden töiden tosin oli tiedetty alkavan kesän jälkeen. Työtilanteen vuoksi oli työnantaja 23.3.1981 joutunut irtisanomaan neljän sähköasentajan työsuhteet päättymään 21.4.1981. Irtisanomisperustetta ei paikallisissa neuvotteluissa eikä myöskään 6.5.1981 käydyssä liittojen välisessä lakonlopettamissopimusta koskeneessa neuvottelussa ollut kiistetty.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 10 kohdan mukaisesti oli mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät, sotavammaiset ja työsuhteen kestäessä osan työkyvystään menettäneet. Sopimuskohdan mukaan oli lisäksi kiinnitettävä huomiota työsuhteen kestoaikaan. Tälle tekijälle voitiin antaa sen mainitussa sopimuskohdassa olevan sijaintipaikan ja sanallisen tulkinnan mukainen painoarvo. Sopimuksen mukaisesti tärkeimpänä tekijänä työvoimaa vähennettäessä olivat yrityksen toiminnan kannalta tärkeät ammattityöntekijät. Käytännössä tähän vaikuttivat sähköasennusalan luonteesta johtuvat tekijät kuten esimerkiksi asentajan käytettävyys ja mahdollisuus työvoiman vaihtoon tietyissä työkohteissa. Käytännössä yhden tai kahden miehen työmaalla ei ollut mahdollisuuksia työvoiman vaihtamiseen vähentämisjärjestyksen muuttamiseksi. Tällaisista tapauksista oli esillä olevassa tapauksessakin kysymys.

Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 6.5.1981. Neuvotteluissa työntekijäliiton edustajat olivat vaatineet, että Väisäsen työsuhde palautettaisiin ja että hänelle maksettaisiin keskituntiansion mukainen korvaus työsuhteen päättymisen ja palauttamisen väliseltä ajalta. Työnantajaliiton neuvottelijat olivat todenneet, ettei työnantaja ollut menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti eikä työnantajapuoli näin ollen myöskään suostuisi esitettyihin korvausvaatimuksiin. Neuvottelut oli saatu päätökseen parin päivän kuluttua niiden aloittamisesta. Tällöin oli sovittu, että työnantaja ottaisi Väisäsen takaisin työhön, mutta että mitään työntekijäliiton vaatimia vahingonkorvauksia ei maksettaisi. Väisänen oli itse irtisanonut työsuhteensa hieman myöhemmin.

Edellä olevilla perusteilla Sähkötyönantajain Liitto ja Erkki Olavi Hämäläinen ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Väisäsen irtisanomisasiasta oli tehty paikallinen erimielisyysmuistio 2.4.1981. Työnantajalla oli ollut lähes kuukausi aikaa selvittää toimenpiteensä laillisuutta. Tapauksen törkeyden huomioon ottaen oli työnantajan täytynyt ymmärtää, että Väisäsen irtisanominen oli tapahtunut työehtosopimusta rikkoen.

Liittojen välillä 6.5.1981 käyty neuvottelu ei ollut johtanut sopimukseen. Työntekijäliitto oli vaatinut irtisanomisen peruuttamista ja palkan maksamista Väisäselle siltä ajalta, jonka hän oli joutunut olemaan vailla työtä. Työnantajaliiton taholta oli todettu, että tähän ei suostuta, koska työnantajaliiton neuvottelijoiden mielestä Väisäsen irtisanominen oli tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti. Se, että työnantajaliitto oli painostanut työnantajan ottamaan Väisäsen sittemmin takaisin, ei ollut erimielisyydestä sopimista, koska työntekijäliiton neuvottelijoiden esittämään palkkavaatimukseen ei ollut suostuttu. Koska Väisäsen irtisanominen oli jäänyt voimaan ajaksi 21.4.-11.5.1981, olisi oikeudellisista toimenpiteistä pitänyt luopua nimenomaisesti sopimuksella, jotta asia olisi voitu katsoa sovituksi. Mitään lakonlopettamissopimusta asiasta ei ollut tehty, eikä työntekijäliitto ollut luopunut mahdollisista oikeudenkäynneistä.

Sosiaalitoimiston työmaa oli alkanut marraskuun 1980 alussa ja sen oli pitänyt valmistua kesäkuussa 1981. Työmaalle oli nokkamiehen avuksi määrätty yksi asentaja. Heikkisen leipomon sähköasennustöiden oli pitänyt valmistua viikolla 18. Työmaalla oli työskennellyt ainoastaan yksi asentaja, jonka työsuhde oli alkanut jo vuonna 1969. Tämän asentajan oli työmaan valmistumisen jälkeen pitänyt aloittaa viikolla 19 tennishallin työmaa. Niuvonniemen pesulan oli pitänyt valmistua viikolla 18 ja työkohteessa oli työskennellyt yksi asentaja.

Asennuskohteiden valmiusasteesta, kohteiden pienuudesta, työmaiden vähäisyydestä, työtehtävien sisällöllisestä eroavuudesta sekä asentajien ominaisuuksista ja ammattitaidosta johtuen ei tässä tilanteessa ollut ollut käytännön mahdollisuuksia ottaa työsuhteen kestoa huomioon vähentämisjärjestystä määriteltäessä. Lisäksi oli otettava huomioon se, että työvoiman vähentäminen oli alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ollut tarkoitus ulottaa puoleen toimipisteen asentajista. Työtilanteen huonontumista kuvasti sekin, että kun Väisänen lakonlopettamisneuvottelujen tuloksena oli otettu takaisin työhön, oli hän itse sanonut irti työsuhteensa siten, että hänen viimeinen työpäivänsä oli ollut 22.5.1981.

Työntekijäliiton vastineessa tarkoitetuista niistä työntekijöistä, joiden työsuhde oli alkanut myöhemmin kuin Väisäsen, viiden työhönottopaikka ei ollut Kuopio. Kahden asentajan työhönottopaikka oli Tervo, kahden muun Vehmersalmi ja yhden Pielavesi. Irtisanomisasiasta ei myöskään ollut työpaikalla tehty osapuolten välillä erimielisyysmuistiota. 2.4.1981 ilmoitetuksi tehty erimielisyysmuistio, johon työntekijäpuolelta oli viitattu, oli luottamusmiehen laatima. Työnantajan näkemys ja allekirjoitus puuttuivat siitä. Tämän erimielisyysmuistion sisältö oli varsin ristiriitainen sen kanssa, mitä kirjeen allekirjoittanut luottamusmies oli kirjeen päiväystä myöhemmin eli 10., 13. ja 14.4.1981 vaatinut työnantajan edustajalta. Mainittuina päivinä luottamusmies oli vaatinut kaikkien neljän irtisanotun työntekijän työsuhteen palauttamista.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vielä lausunut, että sähköalan työehtosopimuksen mukaan vaadittiin työhönottopaikalta pysyvää toimipistettä eli määrättyä yksikköä. Tällaista pysyvää toimipistettä ei työnantajalla ollut ollut missään maalaiskunnassa. Kaikki maalaiskunnissa työskentelevät työntekijät olivat olleet työnantajan Kuopion konttorin alaisuudessa. Jos työnantajalla olisi ollut mainituissa kunnissa sivuliike, saattaisi näissä kunnissa työskennelleiden sähköasentajien työhönottopaikka olla jokin muu paikkakunta kuin Kuopio. Kaikki työnantajan palveluksessa olevat työntekijät olivat lisäksi olleet toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kuopion Sähköalantyöntekijäin Ammattiosasto on ollut Sähkötyönantajain Liiton kanteen johdosta jutussa kuultavana.

________

Kuopion Sähköalantyöntekijäin Ammattiosaston toimikunta on 10.4.1981 pitämässään kokouksessa tekemällään päätöksellä kehottanut E.O. Hämäläisen työntekijöitä palaamaan työpaikalleen. Saatuaan tiedon Kuopion alueen muiden asennusliikkeiden työntekijöiden lakosta on ammattiosaston toimikunta 15.4.1981 pitämässään kokouksessa velvoittanut osaston jäseniä palaamaan välittömästi työpaikoilleen. Näissä asennusliikkeissä toimivien luottamusmiesten ei ole kuitenkaan edes väitetty pyrkineen estämään lakon toimeenpanemista niissä. Lakon jatkumisesta huolimatta ei ammattiosaston ja sen edustajien ole enää 15.4.1981 jälkeen myöskään edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa näistä laiminlyönneistä.

Väisänen, jonka työsuhde on alkanut 28.10.1974, on kysymyksessä olevana ajankohtana ollut työssä Leväsentien rakennustyömaalla, jonka A-vaihe oli valmistumassa maaliskuun 1981 loppuun mennessä ja jonka seuraavan vaiheen aloittamisajankohta ei tuolloin vielä ollut tiedossa. Tällä työmaalla on Väisäsen lisäksi ollut työssä toinen asentaja, jonka työsuhde on alkanut 6.2.1972 ja joka on ollut myös yrityksen työsuojeluvaltuutettu. Väisäsen lopetettua työskentelynsä tällä työmaalla on edellä mainittu toinen asentaja tehnyt työmaalla 2-3 työpäivää viikossa työmaan viikolla 20 tapahtuneeseen valmistumiseen asti.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työnantaja irtisanoessaan Väisäsen on menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 10 kohtaa.

Työnantajapuolelta ei ole esitetty mitään selvitystä irtisanomisasiaa työnantajan puolesta hoitaneen henkilön toiminnasta ennen lakon alkamista. Selvitystä ei näin ollen ole esitetty siitäkään, että työnantajan puolesta olisi, luottamusmiehen esitettyä Väisäsen irtisanomisasiaa koskevan muistion laatimista, edes ryhdytty selvittämään, onko työnantajalla työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan sopimusmääräyksen mukaan ollut oikeus Väisäsen irtisanomiseen. Työtuomioistuimen mielestä ei työnantajapuolelta ole jutussa esitetty perustetta sille, ettei työnantaja olisi viimeistään jättämällä irtisanomisen tuolloin peruuttamatta rikkonut työehtosopimusta tietensä.

Työnantaja ei ole ennen Väisäsen irtisanomista pyytänyt ohjeita Sähkötyönantajain Liitolta. Työnantajaliitto on saanut tiedon asiasta vasta 8.4.1981, jolloin työntekijäliitosta on tullut pyyntö ryhtyä toimenpiteisiin irtisanomisen peruuttamiseksi. Kun Väisäsen irtisanomisaika on päättynyt 21.4.1981, on työnantajaliitto vielä 8.4.1981, jolloin lakon uhasta ei ole ollut tietoa, voinut luottaa siihen, että irtisanomisasia voidaan selvittää ja hoitaa ennen irtisanomisajan päättymistä. Jättäessään ryhtymättä toimenpiteisiin irtisanomisen peruuttamiseksi ennen lakon alkamista perjantaina 10.4.1981 ei työnantajaliitto ole työtuomioistuimen mielestä syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.

Lakon päättymisen jälkeen 6.5.1981 liittojen välillä käydyssä neuvottelussa on selvitetty Väisäsen irtisanomisasiaa, ja neuvottelujen tuloksena työnantaja on 11.5.1981 ottanut Väisäsen vanhana työntekijänä takaisin työhön, mistä työnantajaliiton saaman käsityksen mukaan oli liittojen kesken nimenomaan sovittukin, kun taas työntekijäliiton käsityksen mukaan tällaista sopimusta ei syntynyt. Työtuomioistuin katsoo näin ollen näyttämättä jääneen, että Sähkötyönantajain Liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa jättäessään huolehtimatta siitä, että Väisäsen irtisanominen olisi peruutettu jo aikaisemmin. Siitä ei ole liittojen kesken sovittu, ettei asiassa kummaltakaan puolelta ryhdyttäisi oikeudellisiin toimenpiteisiin.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Kuopion Sähköalantyöntekijäin Ammattiosaston maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Sähkötyönantajain Liitolle kolmetuhatta (3 000) markkaa sekä, Sähkötyönantajain Liittoa vastaan tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten, työehtosopimuslain 7 §:n nojalla tuomita Erkki Olavi Hämäläisen maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitolle hyvityssakkoa seitsemänsataa (700) markkaa. Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Airaksinen, Kuivanen, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.