Labor court dismisses claim that family daycare workers are entitled to extended annual leave pay.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the union's claim that family daycare workers were entitled to additional pay for extended annual leave. The court found that the collective agreement explicitly separated the right to leave from the calculation of leave pay, and no evidence existed that the employer had adopted a practice of extending leave pay. Consequently, the court ruled that the statutory provision for extended leave did not apply to the specific contractual terms governing these workers.
Legislator headnote
AI generatedSection 1 of the Collective Agreement; Section 21 of the Collective Agreement; Section 3 of the Annual Leave Act; Section 8 of the Annual Leave Act: The court held that where a collective agreement explicitly distinguishes between the entitlement to annual leave and the method of calculating leave pay, the statutory provisions regarding extended leave do not automatically apply to increase the pay rate for that leave.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työehtosopimuksen sanamuodon, työehtosopimusneuvottelujen kulun ja eri kunnissa noudatetun käytännön perusteella katsottu, ettei perhepäivähoitajilla ollut oikeutta eri vuosilomapalkkaan vuosiloman pidennyksen osalta.
Asianosaiset: Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta
Kuultavat: Tuusulan kunnanhallitus
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton, Akava r.y:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y:n kesken 25.3.1981 tehdyssä kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
1 §
SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA
Pöytäkirjamerkintä 4: _____________________
Perhepäivähoitajiin sovelletaan sen lisäksi, mitä liitteestä n:o 6 ilmenee, työehtosopimuksen 2 §:n, 3 §:n 2. ja 3. kohdan, 18 §:n sekä 19, 23 30 §:n määräyksiä soveltuvin osin sekä 22 §:n määräyksiä silloin, kun liitteen n:o 6 1 §:n mukainen perhepäivähoitajan hoitoaika on vähintään 22 tuntia viikossa. Lomarahaa laskettaessa kuukausipalkkana pidetään liitteen n:o 6 9 §:n 2. kohdassa tarkoitettua vuosilomapalkkaa siitä riippumatta, mikä on perhepäivähoitajan lomaoikeus.
21 §
VUOSILOMA
1. Kunnan tai kuntainliiton työssä olevan työntekijän, joka saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa, vuosilomaa annettaessa sekä lomapalkkaa tai lomankorvausta maksettaessa noudatetaan vuosilomalain
(272/73) säännösten lisäksi tässä pykälässä olevia määräyksiä.
Työntekijän katsotaan saavan pääasiallisen toimeentulonsa työstä, jos hänen säännöllinen työaikansa on keskimäärin vähintään 20 tuntia viikossa.
V u o s i l o m a n p i t u u s
3. Työntekijällä on oikeus saada vuosilomaa kutakin vuosilomalain 3 §:ssä tarkoitettua täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohti:
a) 3 arkipäivää, jos hänellä lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä on vuosilomaan oikeuttavaa palvelusta vähintään 15 vuotta;
b) 2 1/2 arkipäivää, jos hänellä lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä on vuosilomaan oikeuttavaa palvelusta vähintään 10 vuotta;
c) 2 1/2 arkipäivää, jos hänellä lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä on vuosilomaan oikeuttavaa palvelusta vähintään seitsemän vuotta ja hänen työsuhteensa omaan kuntaan tai kuntainliittoon on siihen mennessä yhtäjaksoisesti jatkunut vähintään yhden vuoden;
d) 2 1/2 arkipäivää, jos hän on ollut päätoimiseksi katsottavassa palvelussuhteessa omaan kuntaan tai kuntainliittoon välittömästi lomanmääräytymisvuoden maaliskuun loppuun mennessä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ja hän on siihen mennessä ollut päätoimiseksi katsottavassa palvelussuhteessa kuntaan tai kuntainliittoon edellä mainittu yhden vuoden yhtäjaksoinen palvelus mukaan lukien yhteensä vähintään viisi vuotta. Tässä kohdassa tarkoitettua palvelusaikaa laskettaessa ei oteta huomioon 30 päivää lyhyempiä palvelusaikoja, kuitenkin siten, että tässä virkkeessä tarkoitettua määräystä noudatetaan 1.4.1980 alkavan lomanmääräytymisvuoden alusta lukien.
L o m a n p i d e n n y s
Liite n:o 6/Kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus 1981
PERHEPÄIVÄHOITAJIEN PALVELUSSUHTEEN EHDOT
9 §
1. Perhepäivähoitajalle annetaan vuosilomaa työehtosopimuksen 21 §:n määräysten mukaisesti.
2. Perhepäivähoitajalle maksetaan vuosilomapalkkana kahdeksan ja puoli prosenttia edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta, lukuun ottamatta säännöllisen työajan lisäksi tehdyltä työajalta peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta.
3. Milloin perhepäivähoitajan vuosilomaoikeus on tämän työehtosopimuksen 21 §:n 3. kohdan nojalla 2 1/2 arkipäivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden, edellä mainitun vuosilomapalkan laskentaprosenttina käytetään kuitenkin 10,2:ta ja milloin edellä mainittu lomaoikeus on kolme arkipäivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden, edellä mainittu vuosilomapalkan laskentaprosentti on 12,2.
4. Muutoin noudatetaan perhepäivähoitajan vuosiloman ja lomakorvauksen osalta soveltuvin osin vuosilomalain (272/73) 4 - 5 ja 8 - 10 §:n säännöksiä.
Asiasta 29.6.1981 käydyssä keskusneuvottelussa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton edustaja oli esittänyt, että perhepäivähoitajien vuosilomapäivän palkka oli laskettava siten, että kertoimella saatava vuosiloma-ajan palkka jaettaisiin asianomaisen työntekijän varsinaisilla vuosilomapäivillä. Näin saatu vuosilomapäivän palkka oli maksettava paitsi varsinaisilta lomapäiviltä myös työehtosopimuksen 21 §:n 5 kohdan tarkoittamalle loman pidennyksen osalle. Asiasta ei ollut saavutettu yksimielisyyttä, koska kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat esittäneet muun muassa, ettei vuosiloman pidennys vaikuttaisi vuosilomapalkan määrään korottavasti.
Sanotuilla perusteilla Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että kunnallisille perhepäivähoitajille on maksettava työehtosopimuksen perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevaan liitteeseen n:o 6 sisältyvän 9 §:n nojalla vuosilomapalkka myös työehtosopimuksen 21 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vuosiloman pidennyksen osalta.
Työehtosopimuksessa 1.2.1979-29.2.1980 mainittu 9 §:n määräys oli pysynyt muuttumattomana.
1.3.1980 voimaan tulleella työehtosopimuksella oli tarkistettu 9 §:n 2 kohdan määräystä vuosilomapalkasta siten, että mikäli perhepäivähoitajan vuosilomaoikeus oli 2,5 arkipäivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden, oli vuosilomapalkan laskentaprosentti 10,2, ja mikäli lomaoikeus oli kolme arkipäivää, mainittu laskentaprosentti oli 12,2 ja muissa tapauksissa se oli 8,5. Muilta osin vuosilomapalkan laskentasääntöä ei ollut muutettu, joten esimerkiksi mahdollisen vuosilomapidennyksen ei tarkoitettu korottavan edellä mainitulla tavalla määräytyvää vuosilomapalkkaa. Annetuissa yhteisissä soveltamisohjeissa oli sopimusmuutosta selostettaessa todettu: "Muutoin vuosilomapalkka lasketaan samalla tavoin kuin aikaisemminkin."
Kevään 1980 sopimusneuvotteluissa järjestöt olivat vaatineet vuosilomapalkan määräytymistä ylipäätään vuosiloman pituuden mukaan, siis sekä ansaittujen lomapäivien lukumäärän että mahdollisen loman pidennyksen ottamista huomioon. Tuolloin järjestöille oli ilmoitettu selvästi, että edellä mainitulla tavalla muutettavan prosentuaalisesti lasketun vuosilomapalkan suuruuteen vaikuttaisivat vain ansaittujen lomapäivien lukumäärä lomanmääräytymiskuukaudessa ja edellisen lomanmääräytymisvuoden ansio. Vuosilomapalkan suuruus oli riippumaton esimerkiksi siitä, miten työehtosopimuksen 21 §:n perusteella ansaittu vuosiloma pidettiin, joten mahdollinen loman pidennys ei korottaisi vuosilomapalkkaa. Järjestöjen vaatimuksiin ei siis tältä osin ollut suostuttu. Tällöinkään työehtosopimuksen tulkinnasta sinänsä ei ollut ollut erimielisyyttä.
Sopimusneuvottelussa 1981 KTV oli esittänyt uudelleen vaatimuksia vuosilomapalkan maksamisesta myös loman pidennyksen ajalta. Vastaava vaatimus oli esitetty TVK-V:n taholta heti neuvottelujen alkuvaiheessa kirjallisesti. Järjestön vaatimuksiin ei ollut suostuttu, mutta sopimusvaltuuskunnan neuvottelijat olivat kuitenkin olleet valmiita ottamaan sopimukseen vuosilomapalkan maksamista koskevan selventävän määräyksen, jonka mukaan perhepäivähoitajalle, joka piti vuosilomansa osissa, maksettaisiin kunkin tällaisen osan alkaessa 9 §:n 2 ja 3 kohdan mukaan lasketusta vuosilomapalkasta vastaava osuus. Aivan neuvottelujen viime vaiheessa KTV kuitenkin oli kieltäytynyt mainitun täsmennyksen ottamisesta sopimukseen, koska se ei olisi tuottanut liiton vaatimaa lisäpalkkaa loman pidennyksen osalle. Näin ollen 1.3.1981 voimaan tulleella työehtosopimuksella ei ollut muutettu liitteeseen n:o 6 sisältyvän 9 §:n määräyksiä miltään osin.
Näillä perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta ei ollut pitänyt perhepäivähoitajan vuosilomapalkkaa koskevia määräyksiä riitaisina. Vuosilomalain 13 §:n mukaan perhepäivähoitaja kotityöntekijänä ei ollut oikeutettu vuosilomaan, vaan ainoastaan 8,5 %:n lomakorvaukseen kunkin palkanmaksun yhteydessä. Näin meneteltiin esimerkiksi niiden perhepäivähoitajien kohdalla, joiden työaika oli alle 20 tuntia viikossa. Toiseksi vuosilomalaki ei tuntenut lainkaan loman pidennystä, joten siinä ei ollut voitu ottaa kantaa tällaiselta ajalta tulevaan palkkaan. Kantajaliitto ei myöskään kanteessa olleessa esimerkissä noudattanut vuosilomalain 7 ja 8 §:n säännöksiä päiväpalkan laskemisessa. Kysymyksessä oli kantajaliiton taholta todellisuudessa vaatimus sopimuk
sen muuttamisesta eikä tietyn omaksutun tulkinnan oikeaksi toteamisesta.
Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan käsityksen mukaan lähtökohtana asiaa ratkaistaessa voitiin pitää ainoastaan työehtosopimuksen usein mainitun liitteen 9 §:n määräyksiä, joissa oli selvästi erotettu perhepäivähoitajan oikeus vuosilomaan ja toisaalta perhepäivähoitajan vuosilomapalkan suuruus. Jos loma oli jaetttu osiin, voitiin 9 §:n 2 ja 3 kohdan mukaan lasketun vuosilomapalkan maksaminen vastaavasti jaksottaa vuosilomalain 8 §:n 1 momentin mukaisesti. Kysymyksessä olevia sopimusmääräyksiä oli aina tulkittu ja käytännössä sovellettu sanamuodon mukaisesti. Kantajaliiton kanta oli sekä sanamuodon että noudatetun tulkinnan ja käytännön vastainen.
Sanotuilla perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Tuusulan kunnanhallitus on ollut jutussa kuultavana.
________
Vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluissa on työntekijäpuolelta ehdotettu perhepäivähoitajien vuosilomapalkan määräytymistä vuosiloman pituuden perusteella (KTV) tai heidän saattamistaan vuosilomapalkan osalta samaan asemaan muiden työntekijöiden kanssa (TVK-V). Työehtosopimusta onkin muutettu siten, että mikäli perhepäivähoitajan vuosilomaoikeus on kaksi ja puoli tai kolme arkipäivää lomanmääräytymiskuukaudelta, on vuosilomapalkan määräytymisprosentti vastaavasti 10,2 tai 12,2. Sen mukaan kuin työtuomioistuimelle on selvitetty, on jo noissa neuvotteluissa ollut myös puhetta vuosilomapalkasta työehtosopimuksen 21 §:n 5 kohdassa tarkoitetulta loman pidennykseltä. Mitään määräystä tästä ei työehtosopimukseen ole kuitenkaan otettu, ja yhteisesti hyväksyttyjen soveltamisohjeiden mukaan lasketaan vuosilomapalkka edellä mainittuja uusia prosenttilukuja lukuun ottamatta samalla tavoin kuin aikaisemminkin.
Vuoden 1981 työehtosopimusneuvotteluissa on työntekijäpuolelta ehdotettu loman pidennyksen ottamista huomioon perhepäivähoitajien vuosilomapalkassa. Ehdotus ei ole johtanut tulokseen. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Turun kaupungeissa on vuosilomapalkka perhepäivähoitajille maksettu edellä mainittujen prosenttilukujen mukaan ottamatta loman pidennystä huomioon. Mitään selvitystä muunlaisesta käytännöstä ei ole esitetty. Kantajapuolelta ei ole edes väitetty, että vuosilomalain 16 §:n 4 momentti velvoittaisi vuosilomapalkan maksamiseen kanteessa vaaditulla tavalla.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei kanteessa tarkoitetun vuosilomanpidennyksen osalta ole maksettava kanteessa vaadittua vuosilomapalkkaa, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV velvoitetaan korvaamaan kunnallisen sopimusvaltuuskunnan oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua käsiteltäessä: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Äimälä, Suominen, P. Virtanen ja Sulkunen.
Tuomio oli yksimielinen.