Labor court dismisses claim for severance pay where employee's conduct violated service rules without prior warning.

Tarjoilijan käyttäytyminen osoitti selvää välinpitämättömyyttä anniskeluohjeiden anniskeluaikaa koskevien määräysten noudattamisessa samoin kuin työnantajan niiden määräysten noudattamisessa, jotka koskivat tarjoilua orkesterimuusikoille. Hänen ei kuitenkaan ollut väitettykään ennen tätä tapahtumaa työsuhteensa kestäessä toimineen hänelle työntekijänä kuuluvien velvollisuuksien vastaisesti, saati saaneen tällaisesta syystä varoituksia. Työntekijän käyttäytyminen ei muodostanut irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamaa irtisanomiseen oikeuttavaa erityisen painavaa syytä, mutta kylläkin sanotun sopimuksen tarkoittaman korvauksen suuruuteen olennaisesti vaikuttavan työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antaman aiheen. Kun asia oli ollut varsin tulkinnanvarainen, ei työnantajaliitto työnantajan menettelyn hyväksyessään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työtuomioistuin oli toimivaltainen tutkimaan ja ratkaisemaan sillä perusteella tehdyn korvausvaatimuksen, että työnantajalla, joka oli purkanut työsopimuksen, ei olisi ollut edes irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua perustetta työsopimuksen irtisanomiseen.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 15.3.1980 tehdyssä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus 1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (LTK-SAK) 6.6.1978

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (irtisanomissuojasopimuksessa) on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla. Sopimus ei koske

1.2. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita.

Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä :

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä :

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Vastaajaliiton käsityksen mukaan Rosbergin menettely oli sellainen syy, joka työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaisesti oikeutti työnantajan purkamaan työsuhteen, koska työntekijä vastoin yleistä ja nimenomaista kieltoa oli syyllistynyt omaksi edukseen sanottuun tekoon. Rosbergin menettely oli myöskin keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukainen erityisen painava syy työsuhteen päättämiseen. Todettiinhan pykälän esimerkkiluettelossa nimenomaan tapaus, että työntekijä syyllistyi työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämiseen. Työnantajaliitto oli ilmoittanut sekä yritykselle että kantajaliitolle hyväksyvänsä työsuhteen päättämisen tässä tapauksessa.

Lahden Kauppahotelli Oy on kanteen johdosta lausunut vastustavansa kantajan esittämän suoritusvaatimuksen käsittelemistä työtuomioistuimessa. Yhtiö on myös kiistänyt kantajan esittämät vaatimukset sekä perusteiltaan että määrältään.

Yhtiö oli purkanut Rosbergin työsopimuksen 9.1.1981 työsopimuslain 43 §:n nojalla, koska sanotun säännöksen tarkoittama tärkeä syy oli sitä vaatinut. Työsuhteen purkamista oli myös nimitetty työsopimuksen irtisanomiseksi ilman irtisanomisaikaa. Kantajakin oli myöntänyt, että tosiasiallisesti kysymyksessä oli ollut työsopimuksen purkaminen. Oikeustointa oli arvosteltava sen todellisen olemuksen, sisällön ja tarkoituksen mukaan riippumatta siitä, miten sitä ehkä virheellisesti nimitettiin. Sopimuksen laittomasta purkamisesta aiheutuvista seuraamuksista säädettiin työsopimuslain 45 §:ssä. Työsopimuksen väitetystä laittomasta purkamisesta johtuvaa kannetta oli ajettava yleisessä tuomioistuimessa eli tässä tapauksessa Lahden raastuvanoikeudessa. Kysymyksessä oli työsopimuslain eikä työehtosopimuksen soveltaminen yksityistapauksessa. Kantajana asiassa tuli olla asianomaisen työntekijän, eikä työntekijäyhdistyksellä pelkästään sillä perusteella ollut asiavaltuutta, että työntekijä oli sen jäsen.

Työnantaja oli työtuomioistuinprosessissa kuultavan asemassa lukuun ottamatta työehtosopimuslain 7 §:n soveltamista tarkoittavia tapauksia. Oikeusjärjestelmällemme oli varsin vieras sellainen ajatus, että asianosainen, joka oikeudenkäyntimenettelyssä saattoi olla vain kuultavan asemassa, voitaisiin velvoittaa suorittamaan vastoin tahtoaan suuriakin korvauksia. Työtuomioistuin ei voinut toimivaltaansa ylittämättä ottaa käsiteltäväkseen työsopimuslain soveltamista yksityistapaukseen koskevaa juttua, jossa esitetyn korvausvaatimuksen peruste ja korvauksen määrä olivat riitaisia, jonka tosiasiapuolen selvittäminen vaati todistajain kuulustelua ja jossa katselmuksen suorittaminen huoneistossa saattoi hyvinkin tulla todistelukeinona kysymykseen.

Yhtiön ja sen osakkeenomistajien perusoikeuksiin kuului myös oikeus luvanvaraisen elinkeinon harjoittamiseen, jonka välttämättömänä edellytyksenä tässä tapauksessa oli anniskelumääräysten tarkka jatkuva noudattaminen. Työntekijäin kurin höltyminen tässä suhteessa saattaisi johtaa yhtiön elinkeinotoiminnan perustana olevien anniskeluoikeuksien menettämiseen tai niiden rajoittamiseen. Tämänkin vuoksi yhtiöllä täytyi olla oikeus anniskelumääräyksiä rikkovan työntekijän erottamiseen. Irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n 2 momentti oli mitätön siltä osin kuin se loukkasi yhtiön ja sen osakkeenomistajien oikeuksia saada yhtiön ja sen osakkeenomistajien taloudellisia etuja koskeva juttu käsitellyksi yleisessä tuomioistuimessa ja oli sitä paitsi ristiriidassa saman pykälän 1.2 kohdan kanssa.

Kantajaliitto oli jutun käsittelyn aikana väittänyt totuudenvastaisesti, että yhtiön toimitusjohtajana toimiva yhtiön osakkeenomistaja olisi syyllistynyt anniskelumääräysten rikkomiseen. Tällainen todistamaton väite oli omiaan haittamaan hänen elinkeinoaan ja menestystään ja täytti siten herjausrikoksen tunnusmerkistön. Kun tällainen väite esitettiin työsuhteen purkamista koskevassa riidassa, niin yhtiön ja toimitusjohtajan perusoikeuksiin kuului saada juttu käsitellyksi sellaisessa tuomioistuimessa, joka oli toimivaltainen käsittelemään myös tällaiset väitteet ja määräämään niistä asianmukaiset seuraamukset. Työtuomioistuimessa tapahtuva käsittely ei antanut oikeussuojaa sellaista asianosaista vastaan, joka käytti tällaisia moitittavia keinoja.

Lahden Kauppahotelli Oy:n tekemien oikeudenkäyntiväitteiden johdosta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ovat todenneet olevansa yhtä mieltä siitä, että irtisanomissuojasopimuksella oli tarkoitettu antaa työtuomioistuimelle toimivalta myös suoritustuomion antamiseen, milloin työtuomioistuin katsoisi, ettei työnantajalla olisi ollut oikeutta edes työsopimuksen irtisanomiseen. Liitot olivat yhtä mieltä siitäkin, että työtuomioistuimen käytäntö oli vakiintuneesti ollut tämän yhteisen kannan mukainen. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vastustanut oikeudenkäyntiväitteiden hyväksymistä. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on jättänyt työtuomioisutimen harkintaan, oliko edellä mainittu työtuomioistuimen käytäntö työtuomioistuimesta annetun lain mukainen.

Työtuomioistuin on pitänyt tehtyjen oikeudenkäyntiväitteiden käsittelemiseksi eri pääkäsittelyn ja siinä julistamassaan päätöksessä ottanut työtuomioistuimesta annetun lain 25 §:n 2 momentin nojalla erikseen ratkaistavakseen esille otetut kysymykset oikeudenkäyntiedellytysten puuttumisesta todeten hallitusmuodon 13 §:n kieltävän tuomitsemasta Suomen kansalaista muussa oikeudessa kuin siinä, jonka alainen hän lain mukaan on. Hallitusmuodon 60 §:n 1 momentin mukaan säädettiin muista erikoistuomioistuimista kuin valtakunnanoikeudesta lailla. Työtuomioistuimesta ja sen toimivallasta säädettiin työtuomioistuimesta annetulla lailla. Työtuomioistuin on pitänyt selvänä, että asioissa, jotka työtuomioistuimesta annetun lain mukaan kuuluvat työtuomioistuimen tuomiovaltaan, työtuomioistuin oli se oikeus, jonka alaisia jutun vastaaja ja työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momentissa tai 13 §:n 3 momentissa tarkoitettu kuultava ovat.

Vastaajayhtiö oli kiistänyt työtuomioistuimen toimivallan myös sillä perusteella, että kantajan puolelta olisi tässä jutussa syyllistytty vastaajayhtiön toimitusjohtajaan kohdistuneeseen kunnianloukkaukseen. Se seikka, että väitettyyn kunnianloukkaukseen perustuvien vaatimusten tutkiminen ei kuulunut työtuomioistuimelle, ei estänyt työtuomioistuinta tutkimasta ja ratkaisemasta tätä juttua ja siinä laillisesti tehtyjä vaatimuksia. Sillä perusteella esitetyt väitteet, että vastaajayhtiöllä harjoittamansa elinkeinotoiminnan takia oli tullut olla oikeus Rosbergin työsopimuksen purkamiseen, olivat asiaväitteitä, joihin otettaisiin kantaa pääasiaa ratkaistaessa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin on hylännyt Lahden Kauppahotelli Oy:n tekemät oikeudenkäyntiväitteet.

Asiaväitteenä Lahden Kauppahotelli Oy on vielä esittänyt, ettei Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ollut esittänyt mitään selvitystä siitä, että Rosberg olisi siirtänyt sille oikeutensa mahdolliseen korvaukseen. Näin oli tarjona vaara, että Rosberg itse panisi yleisessä alioikeudessa vireille korvauskanteen yhtiötä vastaan. Aktiivisen asialegitimaation puuttumisen johdosta olisi työtuomioistuimessa esitetty korvausvaatimus siksi hylättävä.

Rosbergin kuukausipalkka ei ollut ollut 4 000 markkaa, mitä kanteessa tehty 24 000 markan korvausvaatimus edellyttäisi, vaan Rosberg oli runsaat 9 kuukautta kestäneen työsuhteensa aikana ansainnut keskimäärin 3 362 markka kuukaudessa. Mitään selvitystä Rosbergille mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta ei ollut esitetty. Todennäköisesti vahinkoa ei ollut syntynytkään, koska Lahdessa oli tuohon aikaan ollut ja oli edelleenkin puutetta pätevästä tarjoiluhenkilökunnasta. Korvauksen määrän osalta oli sitä paitsi vielä otettava huomioon, että työehtosopimuslain 7 §:n 1 momentin mukaan voitiin työehtosopimukseen sidottu työnantaja tuomita maksamaan enintään 1 000 markan suuruinen hyvityssakko.

Asianomaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on jutun käsitellessään tutkinut ensin oikeudenkäyntiväitteeksi katsomansa Lahden Kauppahotelli Oy:n väitteen siitä, ettei Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolla olisi asiavaltuutta esittääkseen Kaarle Antero Rosbergin puolesta korvausvaatimusta yhtiölle. Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuimessa kuitenkin panee kanteen vireille ja sitä ajaa työehtosopimukseen osallinen yhdistys omissa nimissään myös niiden puolesta, jotka ovat sen tekemän työehtosopimuksen johdosta sidotut työehtosopimukseen. Kun vahingonkorvausvaatimus on perustettu Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton välisen työehtosopimuksen osana noudatettavaan irtisanomissuojasopimukseen ja kun ensin mainitulla liitolla näin ollen on sanotun säännöksen nojalla oikeus ajaa mainittua korvausvaatimusta työtuomioistuimessa, työtuomioistuin hylkää väitteen puuttuvasta asiavaltuudesta.

Jutun tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että Lahden Kauppahotelli Oy on 9.1.1981 sanonut irti välittömästi, oikeastaan purkanut yrityksen palveluksessa 25.3.1980 alkaen tarjoilijana toimineen Rosbergin työsuhteen. 8.1.1981 päivättyyn ilmoitukseen työsuhteen päättämisestä on syyksi merkitty alkoholisäännösten tahallinen törkeä rikkominen tiistaina 6.1.1981. Tällä on tarkoitettu Rosbergin toimintaa 6.1.1981 alkaneen työvuoron aikana. Tällöin Rosberg on saatuaan kello 0.45 ravintolassa soittaneilta ravintolamuusikoilta tilauksen vienyt noin kello 1 viisi pulloa olutta muusikoiden käyttöön heidän hotellihuoneidensa viereiseen tyhjänä olleeseen matkustajahuoneeseen. Hovimestarin puututtua asiaan Rosberg on sitten noutanut pullot takaisin alkoholikassalle.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on hyväksynyt työnantajan menettelyn. Kun asia kuitenkin on ollut varsin tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo, ettei liitto ole näin toimiessaan laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, velvoittaa Lahden Kauppahotelli Oy:n maksamaan Kaarle Antero Rosbergille irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilamn erityisen painavaa syytä kohtuullisiksi harkitut viisituhatta (5 000) markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.8.1981 lukien. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Uski, Leivo, Pennanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Uskin lausunto, johon jäsenet Hurmalainen ja P. Hämäläinen sekä puheenjohtaja Suviranta yhtyivät:

Yhtyen työtuomioistuimen ratkaisuun asiavaltuuden puuttumisesta tehdyn väitteen osalta samoin kuin työtuomioistuimen tuomion perusteluihin muutoin katson, että huolimatta tuomiossa mainituista Rosbergin hyväksi puhuvista seikoista hänen menettelynsä kanteessa tarkoitetussa tapauksessa on luettava sellaiseksi työntekijästä itsestään riippuvaksi syyksi, joka irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan muodostaa irtisanomisperusteen. Kun Rosbergilla näin ollen ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen ja kun Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittokaan ei siten ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Ottaen huomioon jutun laadun sekä tehdyt oikeudenkäyntiväitteet ja työtuomioistuimen niihin antamat ratkaisut hylkään myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta puolin ja toisin tehdyt vaatimukset.