Labor court dismisses dismissal claim where employee's absence lacked sufficient grounds despite company's informal leave practices.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim against Hellas-Piano Oy regarding the termination of Pauli Pohjola's employment. Although the company had an informal practice of allowing some absence, Pohjola failed to provide timely notice for his extended absences in late September 1981 and could not prove a sufficient reason for them. The court ruled that the employee's failure to report his absence immediately, combined with the lack of a valid medical or family emergency justification at the time, meant the dismissal was not based on a sufficient ground under the protection agreement.
Legislator headnote
AI generatedSection 1 of the Protection Agreement; Section 4 of the General Agreement on Termination and Leave; Section 13 of the Sick Leave Pay Agreement; An employee's failure to notify the employer of absence in a timely manner, without a sufficient reason existing at the time of absence, renders the termination of employment valid even if the employer has an informal practice of allowing some absence.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Huolimatta työpaikalla vallinneesta jossakin määrin leväperäisestä käytännöstä poissaolojen ja niiden ilmoittamisen suhteen työsuhteen purkamiselle oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu työntekijästä itsestään riippuva riittävä syy.
Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta.
Asianosaiset: Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. Puusepänteollisuuden Liitto r.y.
Kuultavat: Hellas-Piano Oy
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen välillä 23.3.1981 solmitussa Hellas-Piano Oy:tä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
3 § KESKUSJÄRJESTÖJEN VÄLISET SOPIMUKSET
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä tehtyjä sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
4. Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (6.6.1978) soveltamisohjeineen
4 § TYÖSUHDEMÄÄRÄYKSET
3. Irtisanomisaika on työnantajan irtisanoessa:
1 kuukausi, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta
2 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 5 vuotta, mutta enintään 10 vuotta
3 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta
4 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 15 vuotta
13 § SAIRAUSAJAN PALKKA
3. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan.
4. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan äidille tämän työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen mukaisesti korvaus lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömästä, lyhyestä tilapäisestä poissaolosta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja että poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Edellä sanottua sovelletaan myös yksinhuoltajiin.
Samoin perustein maksetaan vastaava korvaus lapsen isälle, mikäli äidillä ei sairauden, matkan tms. tilapäisen esteen vuoksi ei ole mahdollisuutta osallistua lapsen hoitoon eikä muuta hoitoa saada järjestetyksi tämän kohdan mukaisesti.
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisessä yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (irtisanomissuojasopimuksessa) on muun muassa seuraavat määräykset:
1 §
Soveltamisala
Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla.
Sopimus ei koske
1.3. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita.
Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.
2 §
Irtisanomisajat
Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.
3 §
Irtisanomisajan laiminlyönti
Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.
4 §
Irtisanomisen perusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
5 §
Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta
Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.
Kanteeseen vastatessaan Puusepänteollisuuden Liitto on lausunut, että Pauli Pohjola oli jatkuvasti varoituksista huolimatta laiminlyönyt työvelvoitteensa olemalla poissa työstä muun muassa noin 2 tuntia 10., 17., 24. ja 28.8.1981, noin 4 tuntia 13.8.1981, 8 tuntia 23.9.1981 ja 7 tuntia 24.9.1981. Koska Pauli Pohjolalla ei ollut näyttänyt olevan aikomustakaan ryhtyä työskentelemään muiden työntekijöiden tavoin, oli hänen työsuhteensa purkamiselle ollut työsopimuslain 43 §:n mukaiset perusteet. Kaiken edellä lausutun perusteella vastaajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ja Puusepänteollisuuden Liitto ovat vaatineet kulujensa korvaamista.
Hellas-Piano Oy on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Hellas-Piano Oy on purkanut palveluksessaan olleen Pauli Pohjolan työsopimuksen päättymään 1.10.1981. Pohjola on joutunut olemaan työttömänä kaksi viikkoa.
Jutussa esitetyn selvityksen mukaan Pauli Pohjola on ollut poissa työstään 23.9.1981 koko päivän siitä työnantajalle silloin ilmoittamatta sekä lähtenyt työstä 24.9.1981 kello 9 - saatuaan sitä ennen ainakin jossakin muodossa varoituksen edellisen päivän poissaolosta - taas lähdöstään työnantajalle ilmoittamatta ja ollut poissa yhtä mittaa niin että viimeinen poissaolopäivä oli 30.9.1981. Pohjolan työskennellessä aikaisemmin yhtiön pintakäsittelyosastolla osaston työnjohtaja oli huomauttanut hänelle suullisesti ainakin neljä kertaa poissaoloista, jotka kullakin kerralla olivat kestäneet 2-4 tuntia. Ainakin yksi näistä huomautuksista oli annettu kysymyksessä olevan vuoden elokuussa. Mainitut aikaisemmat poissaolot eivät ole johtuneet sairaudesta vaan muista henkilökohtaisista syistä. Pohjola on kuitenkin saanut täyden palkan poissaolotunneiltaan.
Teknisten ja Erikoisammattien Liiton hallitukseen kuuluva yhtiön pääluottamusmies on työtuomioistuimessa kertonut, että yhtiössä oli talokohtaisesti sovittu yhtiön toimitusjohtajan ja pääluottamusmiehen välillä poissaoloja koskevasta huomautus- ja varoitusmenettelystä siten, että ensin asiasta annetaan huomautus ja sen jälkeen varoitus ja kolmannen varoituksen jälkeen työsuhde katkeaa. Työpaikan ilmoitustauluilla on kiinnitetty työntekijöiden huomiota siihen, että työstä pois jäämisestä on viipymättä ilmoitettava työnjohdolle ja että mikäli ilmoittaminen laiminlyödään, työnantaja joutuu käyttämään huomautus-varoitus-järjestelmää. Työnantajapuolelta on esitetty selvitystä siitä, että työntekijät ovat yleensä ilmoittaneet asianmukaisesti poissaoloistaan, työntekijäpuolelta taas siitä, että sairauden takia on oltu poissa ilmoittamatta siitä muulla tavoin kuin tuomalla lääkärintodistus mukana töihin palattaessa.
Pohjola on esittänyt 23.9.1981 olleen poissaolon syyksi, että hänen vaimonsa jouduttua lähtemään terveyskeskukseen ensin vastaanotolle ja sen jälkeen laboratoriotutkimuksiin hän oli itse joutunut jäämään hoitamaan perheen kahta sairaana ollutta lasta. Vaimon terveyskeskuskäynnistä Pohjola on esittänyt terveyskeskuksen antaman 2.10.1981 päivätyn todistuksen ja lasten sairaudesta yhdessä vaimonsa kanssa allekirjoittamansa 5.10.1981 päivätyn todistuksen. Poissaolo 24.-30.9.1981 on johtunut Pohjolan omasta sairaudesta, mistä hän on esittänyt 24.9.1981 päivätyn, ajan 24.-25.9.1981 kattaneen sekä 27.9.1981 päivätyn, ajan 26.-30.9.1981 kattaneen lääkärintodistuksen.
Työtuomioistuimelle ei ole esitetty mitään perustetta, miksi Pohjola ei olisi voinut ilmoittaa ajoissa työnantajalle niin hyvin pois jäämisestä 23.9.1981 kuin pois lähtemisestä seuraavana päivänä. Poissaoloa 23.9.1981 koskevat edellä mainitut todistukset on päivättykin vasta työsuhteen purkamisen jälkeen. Pohjolan omaa sairautta koskeneet lääkärintodistukset on esitetty työnantajalle vasta hänen työhön palatessaan.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Uski, Kaski, Leivo ja Kenraali.
Tuomio oli yksimielinen.