Labor court rules collective agreement delay interest replaces statutory waiting pay for short-term contracts.

Lausunnossa katsottu, että työehtosopimuksen määräyksellä viivästyskorotuksen maksamisesta palkkion maksun viivästymistapauksissa on tarkoitettu korvata työsopimuslain odotusajan palkkaa koskeva säännös.

Asianosaiset: Helsingin hovioikeus (Pirjo Bergström ja Tapio Lehtonen / Oy Mainos-TV-Reklam Ab)

Kuultavat: Suomen Muusikkojen Liitto r.y. Oy Mainos-TV-Reklam Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n ja Suomen Muusikkojen Liitto r.y:n välillä 28.12.1979 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

16 § Palkkioiden maksu Yhtiö lähettää palkkiot postisiirtoteitse muusikon ilmoittamalle pankkitilille 12 arkipäivän kuluessa siitä, kun työ on päättynyt tai kotimainen uusinta lähetetty tai ulkomaisesta uusinnasta on saatu tieto. Viivästynyt maksu suoritetaan 8 %:lla korotettuna. Mikäli maksuun on kulunut aikaa enemmän kuin 30 vuorokautta, korotuksen suuruus on 16 %.

Pirjo Bergström ja Tapio Lehtonen ovat Oy Mainos-TV-Reklam Ab:tä vastaan Helsingin raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausuneet, että he olivat 29.9.1980 kello 16.30 ja 22 välisenä aikana tehneet yhtiölle työehtosopimuksen mukaista työtä muusikkoina. Työehtosopimuksen mukainen palkkio kummallekin oli edellä mainitusta työstä ollut 290,40 markkaa. Työehtosopimuksen mukaan tuli palkkio suorittaa 12 arkipäivän kuluessa työn päättymisestä lukien muusikon ilmoittamalle pankkitilille. Maksun viivästyessä tuli palkkio suorittaa 8 %:lla korotettuna. Mikäli maksuun oli kulunut aikaa enemmän kuin 30 vuorokautta, oli korotuksen suuruus 16 %. Vastike tehdystä työstä olisi näin ollen tullut maksaa viimeistään 15.10.1980. Työpalkkasaatava oli lähetetty kantajille kuitenkin vasta 3.11.1980 ilman työehtosopimuksen mukaista korotusta.

Työehtosopimuksessa oli sovittu viivästymiskoron maksamisesta sen vuoksi, että puheenaolevanlaiseen työhön perustuvan palkkion maksaminen saattoi joissakin tapauksissa teknisesti tuottaa vaikeuksia esimerkiksi studiolistojen tai muiden vastaavien asiakirjojen hitaan kulun vuoksi. Työehtosopimuksen 16 §:ssä ei ollut tarkoitettu antaa työnantajalle mahdollisuutta valikoida maksuaikaa oman mielensä mukaan, vaan ehdoton vaatimus, mistä myöskin työehtosopimusosapuolet olivat sopineet, oli se, että palkka oli suoritettava 12 arkipäivän kuluessa. Tässä tapauksessa ei kantajien palkkioita ollut suoritettu määräajassa, minkä lisäksi yhtiö oli laiminlyönyt suorittaa työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitetun korotuksen. Tuo korotus oli työsuhteesta johtuva saatava ja yksin korotuksenkin maksamisen laiminlyöminen oikeutti kantajat saamaan yhtiöltä odotusajan vastikkeen, mikä oli suoritettava työsopimuslaissa tarkoitetulta maksimiajalta, koska korotusta ei ollut vieläkään maksettu.

Edellä olevilla perusteilla kantajat ovat vaatineet Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n velvoittamista suorittamaan heille työsuhteesta johtuvana saatavana työehtosopimuksen mukainen korotus palkkioon 16 %:n mukaisesti eli kummallekin kantajalle 46,46 markkaa ja työsopimuslain 22 §:ssä tarkoitettuna odotusajan palkkana kummallekin kuuden päivän palkka eli 2 366,40 markkaa sekä näille saataville lailliset korot

Vastaaja on kuulustuttanut rastuvanoikeudessa todistajaa, joka on kertonut, että hän oli ollut Oy Yleisradio Ab:ssä TV 1:n palkkioasioiden päällikkönä vuodesta 1976 ja että hänelle olivat kuuluneet ulkopuolisten taiteilijoiden kanssa tehdyt työehtosopimukset. Kesäkuusta 1980 todistaja oli ollut Oy Yleisradio Ab:ssä sisäisen tarkastuksen päällikkönä. Todistaja oli ollut mukana kysymyksessä olevaa työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa. Sopimus oli perustunut entisiin sopimuksiin. Suomen Muusikkojen Liiton edustajat olivat 14.12.1979 ehdottaneet, että työehtosopimuksen 16 § olisi kokonaan poistettu. Tästä olisi seurannut, että työsopimuslain odotusajan palkkaa koskevia säännöksiä olisi alettu soveltaa myös muusikkojen tilapäisiin palkkioihin. Työehtosopimuksen 16 §:n tarkoituksena oli, että palkanmaksun viivästymisestä voitiin neuvotella.

Kantajat ovat vielä lausuneet, että Suomen Muusikkojen Liitto oli sopinut menettelystä, jonka mukaan tilapäisestä muusikkotyöstä ei tarvinnut palkkiota maksaa heti. Koska tällainen palkanmaksu ei ollut teknisesti mahdollista, oli vastapainoksi maksuajalle sovittu viivästyskorkomenettely. Odotusajan palkkaa koskeva kysymys oli tästä täysin irrallinen asia. Se oli työntekijäpuolella ainoa tehokas painostuskeino, eikä ollut järkevää perustetta sille, että työntekijäpuoli olisi luopunut tästä edusta. Kantajien käsityksen mukaan näin ei sitovasti voisi tapahtuakaan. Vastaajan esittämä kohtuullisuussääntö ei ollut juridisesti sitova, koska suorituksen oli tapahduttava riippumatta siitä, oliko työ kestänyt päivän vai kuukauden. Kantajien palkanmaksu oli viivästynyt enemmän kuin 30 päivää, eikä lakko ollut sellainen ylivoimainen este, joka oikeuttaisi jättämään palkan suorittamatta.

Kantajat ovat jättäneet raastuvanoikeudelle pöytäkirjan työtuomioistuimen presidentin asiassa n:o 63/80 pöytäkirjan 240 §:n kohdalla 6.5.1980 toimittamasta suullisesta esivalmistelusta. Tästä pöytäkirjasta ilmenevän työtuomioistuimen puheenjohtajan päätöksen mukaan työnantajalla oli paperiteollisuuden työehtosopimuksen mukaan velvollisuus maksaa palkat sanotun sopimuksen mukaisesti oikeamääräisinä riippumatta sopimuksen ulkopuolella olevien teollisuustoimihenkilöiden työtaistelusta.

Raastuvanoikeus on päätöksessään edelleen lausunut, että työsopimuslain 22 §:n 5 momentti sääti tahdonvaltaisesti työnantajalle seuraamuksesta palkanmaksun viivästyessä silloin, kun työsuhde oli päättynyt. Muusikkojen työsuhteet kestivät yleensä alle neljä tuntia, mitä taustaa vasten työehtosopimuksen määräys maksuajasta ja korotuksesta viivästymisen varalta tuli ymmärrettäväksi, koska odotusajan palkka kuudelta päivältä muodostuisi näin lyhyen työsuhteen jälkeen itse palkkaan verrattuna epäoikeudenmukaiseksi. Raastuvanoikeus on näin ollen todennut, että työehtosopimuksessa oli sovittu työsopimuslain odotusajan palkan syrjäyttäen sen korvaavasta maksujärjestelystä ja viivästyksen seuraamuksesta. Tästä seurasi myös, että korotuksen viivästyminen, tässä tapauksessa 46,46 markan maksulaiminlyönti kummallekin kantajalle, ei oikeuttanut kantajia vaatimaan sillä perusteella odotusajan palkkaa.

Raastuvanoikeus on edelleen todennut, että työnantajalla oli ollut aikaa työsuhteen päättymisestä toimihenkilöiden lakon alkamiseen neljä kokonaista arkipäivää, minkä vuoksi työnantajan olisi tullut varautua mahdollisesti alkavaan toimihenkilöiden lakkoon siten, että se voi maksaa kysymyksessä olevat korvaukset viimeistään niiden työehtosopimuksen mukaisena erääntymispäivänä. Tämän vuoksi työnantaja oli velvollinen maksamaan työehtosopimuksen mukaisen korotuksen.

Edellä olevilla perusteilla raastuvanoikeus on kanteen enemmälti hyläten velvoittanut Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n maksamaan kummallekin kantajalle työehtosopimuksen 16 §:n mukaisena korotuksena 46,46 markkaa 5 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 4.12.1980 lukien.

Edellä olevilla perusteilla vastaaja on pyytänyt, että hovioikeus vahvistaisi raastuvanoikeuden päätöksen.

Helsingin hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n ja Suomen Muusikkojen Liiton välisen 28.12.1979 allekirjoitetun työehtosopimuksen 16 §:n määräyksellä tarkoitettu korvata työsopimuslain 22 §:n 5 momentin odotusajan palkkaa koskeva säännös.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Muusikkojen Liitto r.y:lle ja Oy Mainos-TV-Reklam Ab:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Muusikkojen Liitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Suomen Muusikkojen Liitto r.y. katsoo, että työehtosopimuksen 16 §:n määräyksillä ei ole haluttu syrjäyttää eikä tosiasiallisesti olisi voitukaan syrjäyttää työsopimuslain 22 §:n 5 mom. odotusajan palkkaa koskevia säännöksiä.

Liiton mielestä 16 § edellyttää, että palkka on maksettava 12 arkipäivän kuluessa ja jos se myöhästyy, työnantaja on ilman muuta velvollinen suorittamaan palkkioon työehtosopimuksessa määrätyn korotuksen.

Liiton käsityksen mukaan jonkin toisen työntekijäryhmän lakko ei voi vaikuttaa muiden työntekijöiden palkanmaksuun. Lakko ei voi myöskään olla peruste työehtosopimuksen mukaisen korotuksen maksamatta jättämiselle.

Liiton mielestä kohtuullistuttamissäännökset eivät ole nyt esillä olevassa asiassa vaikuttavia.

Suomen Muusikkojen Liitto on edelleen lausunut, että työehtosopimuksen 16 §:ssä oli sovittu eräänlaisesta joustavasta maksumenettelystä sen vuoksi, että maksua ei aina voitu suorittaa välittömästi kunkin keikan päätyttyä. Se, että työehtosopimuksen 16 §:n määräyksellä ei ollut tarkoitettu syrjäyttää työsopimuslain odotusajan palkkaa koskevia säännöksiä, ilmeni myös siitä, että työsopimuslain odotusajan palkkaa koskevien säännösten mukainen markkamääräinen korvaus ja työehtosopimuksen mukainen viivästyskorko olivat täysin epäsuhteessa toisiinsa. Työehtosopimus koski lyhytaikaisia, pääsääntöisesti yhden päivän kestäviä työsuhteita. Mitä lyhyemmästä työsuhteesta ja pienemmästä palkkiosta oli kysymys, sitä tärkeämmäksi muodostui työsopimuslain odotusajan palkkaa koskeva säännös, joka jäi ainoaksi painostuskeinoksi työnantajaa kohtaan.

Oy Mainos-TV-Reklam Ab on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Oy Mainos-TV-Reklam Ab katsoo, että työsopimuslain 22 §:n 5 momentin säännös odotusajan palkasta on tahdonvaltaista oikeutta, kuten Helsingin raastuvanoikeus on 15.5.1981 julistamassaan päätöksessä todennut. Se, että työehtosopimuksella oli myös tarkoitettu sopia mainitusta lainkohdasta poiketen, ilmenee raastuvanoikeudessa kuulustuttamamme todistajan lausunnosta sekä Suomen Muusikkojen Liiton käytännössä työehtosopimuksen 16 §:ään omaksumasta tulkinnasta. Tämän mukaisesti ei Muusikkojen Liitto palkkioiden toisinaan tapahtuneista valitettavista myöhästymisistä huolimatta ole milloinkaan vuodesta 1964 lukien viitannut mahdollisuuteen, että muusikot vaatisivat maksun korotuksen lisäksi odotusajan palkkaa saati että käytännön toimenpiteisiin vaatimuksen toteuttamiseksi olisi ryhdytty. Nyt esillä oleva tapaus, jos se ylivoimaisesta esteestä huolimatta katsotaan palkkioiden myöhästymiseksi, ei eroa muista sattuneista myöhästymisistä sillä tavoin, että mitään perusteita tulkinnan muuttamiseen olisi olemassa.

Yhtiömme ei ole myöskään kiistänyt, etteikö palkkiota tulisi maksaa ilman eri vaatimusta 16 §:n mukaisesti korotettuna silloin, kun sitä ei ole suoritettu 12 arkipäivän kuluessa työn päättymisestä. Olemme myös edelleen sitä mieltä, että vaatimus odotusajan palkasta työsopimuslaissa mainitulta maksimiajalta enintään neljä tuntia kestäneen työsuhteen perusteella on kohtuuton.

Työtuomioistuin on todeten, ettei lausuntoa ole pyydetty siitä, voidaanko odotusajan palkasta sopia työsopimuslaista poikkeavasti, ja ettei työtuomioistuin voisikaan antaa lausuntoa tästä työsopimuslain tulkintaa koskevasta kysymyksestä, päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Työehtosopimuksen 16 §:n mukaista viivästyskorotusta ei makseta suhteessa ajan kulumiseen, vaan kahden kiinteän prosenttimäärän mukaan siitä riippuen, onko viivästynyt palkka kuitenkin maksettu 30 päivässä vai eikö. Korotus ei siten ole luonteeltaan viivästyskorkoa, vaan muunlaista seuraamusta viivästyksen johdosta. Jos työehtosopimuksen 16 §:ää olisi tulkittava Suomen Muusikkojen Liiton vaatimalla tavalla, olisi sopimusmääräyksen muuttaminen liiton joulukuussa 1979 ehdottamalla, toteutumatta jääneellä tavalla merkinnyt työntekijäpuolen vastikkeetonta luopumista työehtosopimuksen mukaisista viivästyskorotuksista.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo lausuntonaan, että Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n ja Suomen Muusikkojen Liiton välisen 28.12.1979 allekirjoitetun työehtosopimuksen 16 §:n määräyksellä viivästyskorotuksesta on tarkoitettu korvata työsopimuslain 22 §:n 5 momentin odotusajan palkkaa koskeva säännös.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Lausunto oli yksimielinen.