Legislator Case Law & Legislation
TT:1982-82 AI generated

Labor court dismisses overtime premium claim for unscheduled work during standby periods based on contract text and history.

Case Number TT:1982-82
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's claim that employees performing work during standby periods without specific summons were entitled to overtime premiums. The union argued that the contract clause covered all such work, while the employer contended the text and negotiation history limited the premium to summoned tasks. The court ruled that because the employer had not negotiated for a broader interpretation and the work was pre-scheduled, it fell outside the contract's standby provisions.

Legislator headnote

AI generated

Section 11 E 6 of the collective agreement; The employer is not obligated to pay overtime premiums for work performed during standby periods if the employee was previously scheduled to work without specific summons.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation standby period obligations overtime premium entitlement unscheduled work liability contractual negotiation history labor court precedent employee summons requirement

Cited Legislation

AI generated
Section 11 E 6 of the collective agreement on power plant and electricity distribution sector
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työehtosopimuskohdan sanamuodon ja syntyhistorian perusteella katsottu, että milloin varallaolijalle oli ennalta sovittu tai määrätty työtä tehtäväksi ilman eri kutsua tiettynä aikana, työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan tästä työstä työehtosopimuksessa tarkoitettua, perjantain kello 16 ja maanantain kello 7 välisenä aikana tehtävästä työstä maksettavaa korotusosaa. Työntekijäpuolen vaatima päinvastainen tulkinta tosin olisi sekin työnantajapuolen laatiman sanamuodon puitteissa mahdollinen, mutta työntekijäpuoli ei ollut sopimusneuvotteluissa voinut perustellusti katsoa sellaista tulkintaa tarkoitetun.

Asianosaiset: Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Voimalaitosten Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Imatran Voima Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1980 allekirjoitetussa voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV T Y Ö P A L K A T

11 §.

YLITYÖ, ODOTTAMATON TYÖ, HÄLYTYSLUONTOINEN TYÖ JA VARALLAOLO

D. Hälytysluontoinen työ

E. Varallaolo

1) Varallaololla tarkoitetaan sähkön tuotannon ja jakelun häiriöttömän toiminnan turvaamiseksi tarvittavaa järjestelyä, jossa työntekijä on sopimuksen nojalla velvollinen pysyttelemään jäljempänä selostetulla tavalla päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan kutsua työhön.

3) Vapaamuotoisessa varallaolossa varallaolija saa vapaasti valita olinpaikkansa paikallisesti sovitulla alueella, jolta hänet tulee voida tavoittaa puhelimella, radiolla, äänimerkillä tms. tavalla kohtuullisen ajan kuluessa. Hälytyksen saatuaan varallaolijan tulee olla mahdollisesti mukana olevine tarpeellisine työvälineineen osoitetussa tai ennalta sovitussa paikassa 40 min. kuluessa.

6) Jos varallaolija kutsutaan työhön, maksetaan työajalta palkka lain sekä työehtosopimuksen mukaan ja mahdolliset matkakulut työehtosopimuksen 12 §:n D-kohdan mukaisesti. Perjantaina klo 16.00 ja maanantaina klo 07.00 välisenä aikana tehdystä työstä maksetaan työpalkan lisäksi korotusosa, jonka suuruus on 100 % keskituntiansiosta, joka sisältää mahdollisen ylityökorotuksen.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 11 §:n E 6 kohdan mukaan varallaolijalle on aina perjantain kello 16 ja maanantain kello 7 välisenä aikana tehdystä työstä maksettava työpalkan lisäksi korotusosaa, jonka suuruus on 100 % keskituntiansiosta ja joka sisältää mahdolliset ylityökorvaukset, eli että kysymyksessä oleva palkka on maksettava siitä huolimatta, kutsutaanko varallaolija työhön vai suorittaako varallaolija ilman kutsua kyseessä olevana aikana normaalia työtehtävää.

Rakenteellisen ulkoasun muutoksella ei missään vaiheessa ollut haluttu muuttaa määräyksen materiaalista sisältöä. Työehtosopimuksen määräyksen sisältö ei voinut muuttua automaattisesti ilman osapuolten myötävaikutusta. Ellei toinen osapuoli esittänyt muutostahtoa ja toinen osapuoli siihen suostunut, ei myöskään työehtosopimusmääräyksen tulkinta voinut muuttua. Pelkkä stilistiikka taikka aikaisemmin yhtenä virkkeenä olleen määräyksen muuttaminen kahdeksi eri virkkeeksi ei voinut saada määräyksen sisältöä itsestään muuttumaan aikaisemmasta liittojen välisestä tulkinnasta.

Edellä olevilla perusteilla Voimalaitosten Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Koska perjantain ja maanantain välisenä aikana suoritettavalle varallaoloaikana tapahtuvalle työlle ei enää ollut asetettu ehtoa, joka olisi edellyttänyt kutsua tai työn hälytysluontoisuutta, oli työehtosopimusta tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Työnantajaliitto vastasi itse laatimastaan tekstistä, joka oli sanamuodoltaan täysin selvä. Pelkästään vetoamalla siihen, että työntekijäliitto ei ollut esittänyt muutosta kysymyksessä olevaan kohtaan, ei voitu kumota työehtosopimustekstin selvää sanamuotoa.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Imatran Voima Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että voimalaitos- ja sähkönjakelualan vuoden 1977 työehtosopimukseen on varallaoloa koskevaan 11 §:n E kohtaan otettu määräys siitä, että milloin työntekijä varalla ollessaan kutsutaan hälytysluontoisesti työhön, maksetaan hänelle perjantain kello 16 ja maanantain kello 7 välisenä aikana tehdystä työstä 100 %:lla korotettu palkka. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tässä kohdassa tarkoitetun 100 %:lla korotetun palkan maksamisen edellytyksenä oli, että työntekijä nimenomaan kutsutaan hälytysluontoisesti työhön. Oikeutta korotettuun palkkaan ei siten ollut, jos työntekijä varalla ollessaan kävi työpaikalla tai muutoin työssä ennalta sovitun aikataulun tai tarkastuskierroksen mukaisesti.

Vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluissa on edellä tarkoitettu määräys muutettu nykyiseen muotoonsa työehtosopimuksen 11 §:n E 6 kohtaan. Määräys on otettu työehtosopimukseen työnantajapuolen neuvotteluesityksestä, joka sisälsi työehtosopimuksen varallaolomääräyksiin useita muitakin muutosehdotuksia, mitkä kuitenkin jäivät suurimmalta osalta toteutumatta työntekijäpuolen vastustaessa niitä. Riidanalaiseen sopimusmääräykseen työnantajapuolen esityksessä vielä sisältynyt 100 %:lla korotettu palkka on työntekijäpuolen ehdotuksesta muutettu korotusosaksi, jonka suuruus on 100 % keskituntiansiosta, minkä lisäksi kohdan ensimmäiseen virkkeeseen on lisätty määräys matkakulujen korvaamisesta. Muuten on määräys tullut työehtosopimukseen työnantajapuolen neuvotteluesitykseen sisältyneessä muodossa.

Määräysehdotustaan työnantajapuoli on perustellut siten, että koska työehtosopimuksessa oli erikseen määräykset hälytysluontoisesta työstä, haluttiin turhien epäselvyyksien välttämiseksi poistaa tästä varallaoloa koskevasta kohdasta sana "hälytysluontoisesti". Kummankaan osapuolen taholta ei neuvotteluissa ole tuotu esille, että tällä muutoksella samalla myös muutettaisiin aiempaa käytäntöä siten, että korotusosa tulisi maksaa myös niistä viikonlopun aikana tehtävistä töistä, joista aiemmin ei ollut maksettu korotettua palkkaa. Työnantajapuolelta on työtuomioistuimessa huomautettu, ettei työnantajapuolen voida ajatella tekevän olennaista palkankorotusta merkitsevää ehdotusta mainitsematta siitä neuvotteluissa mitään. Tähän on työntekijäpuolelta vastattu, että työnantajapuolen alkuperäinen neuvotteluesitys sisälsi työntekijöiden kannalta useita tiukennuksia, joiden vastikkeena E 6 kohtaan sisältyvän palkankorotuksen voitiin ajatella olevan.

Työntekijäpuolen tulkinta lähtee siitä, että E 6 kohdan 1 kappaleen kumpikin virke muodostaisi erillisen toisistaan riippumattoman sopimusmääräyksen. Työnantajapuolen tulkinta taas lukee koko kappaleen kokonaisuutena, niin että jälkimmäinen virke tulisi sovellettavaksi vain edellisen virkkeen soveltamispiirin puitteissa. Kumpikin lukutapa on sinänsä mahdollinen. Työnantajapuolen lukutapa vastaa työtuomioistuimen mielestä kuitenkin luonnollisemmin sopimuskohdan sanamuotoa. Vertausesimerkiksi voidaan tällöin ottaa E 3 kohdan 1 kappale, jossa jälkimmäinen virke selvästi koskee vain edellisessä virkkeessä tarkoitettuja varallaolotapauksia, vaikkei sitä sopimusmääräyksessä nimenomaan sanota.

Sopimuskohdan tekstin laatijana työnantajapuoli on tosin velvollinen alistumaan tulkintaan, jota vastapuoli on tekstin epäselvyyden vuoksi voinut perustellusti pitää oikeana. Kun kuitenkin otetaan huomioon, mitä edellä on sanottu sopimuskohdan sanamuodosta ja syntyhistoriasta, olisi ensisijaisesti työntekijäpuolen neuvottelijoiden työtuomioistuimen mielestä pitänyt havaita vastapuolen todennäköisesti tarkoittavan ehdottamallaan sopimusmääräyksellä muuta kuin työntekijäpuolen nyt vaatimaa tulkintatapaa ja näin ollen ainakin tiedustella neuvotteluissa, miten ehdotettu sopimusteksti oli ymmärrettävä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Lisäksi saatetaan sanoa, että jos työntekijälle on jo ennakolta määrätty tai sovittu tietty aika työajaksi, tämä aika ei lainkaan ole työehtosopimuksen 11 §:n E 1 kohdassa määriteltyä päivystysvalmiusaikaa eivätkä työehtosopimuksen 11 §:n E kohdan määräykset varallaolosta siis lainkaan koskisi tällaista aikaa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että milloin varallaolijalle on ennalta sovittu tai määrätty työtä tehtäväksi ilman eri kutsua tiettynä aikana, työnantaja ei ole velvollinen maksamaan tästä työstä työehtosopimuksen 11 §:n E 6 kohdassa tarkoitettua, perjantain kello 16 ja maanantain kello 7 välisenä aikana tehtävästä työstä maksettavaa korotusosaa. Näin ollen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa Voimalaitosten Työnantajaliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Hurmalainen, Airaksinen, Sariola, Leivo, Kenraali ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.