Finnish Labour Court allows 15% bonus for pipe work in a building deemed 'old' under collective agreement.

Muutostyön kohteena olleen kolmella seinällä ja katolla varustetun maapohjaisen autojen parkkeeraustilan, joka oli tarkoituksensa mukaisessa käytössä, mutta jossa ei ollut mitään putkiasennuksia, on katsottu olleen putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan 1 kappaleen mielessä vanha rakennus. Työtuomioistuin on vahvistanut, että työnantaja on ollut velvollinen maksamaan parkkeeraustilaan muutostyön yhteydessä urakalla tehdystä putkiasennustyöstä vanhan rakennuksen lisän.

Kun velvollisuus lisän maksamiseen on ollut tulkinnan varainen, työnantajan ei ole katsottu, jättämällä lisän maksamatta, rikkoneen tietensä työehtosopimusta eikä työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y.

Putkijohtotyönantajainliitto r.y.

Savon Vesi ja Lämpö Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 15.5.1972-31.3.1973 voimassa olleeseen putkijohtoalan työehtosopimukseen liittyvässä urakkahinnoittelussa sanottiin siihen 11.5.1971 hyväksyttyjen muutosten jälkeen muun ohessa:

1 §. YHTEISET MÄÄRÄYKSET

Momentti 2.

PUTKIASENNUSTA, PUTKIJOHTOJA SEKÄ ASENNUSLAITTEITA KOSKEVAT YLEISET MÄÄRÄYKSET

K o h t a 1.

Urakkahinnoittelu on korottamattomana voimassa, kun työt tehdaan uudessa rakennuksessa.

K o h t a 2. Vanhat rakennukset

__________________

Vanhassa rakennuksessa suoritettavasta työstä on pistearvot kerrottava 1,15. Vanhaksi rakennukseksi katsotaan myös sellainen rakennus, tai rakennuksen uudelleen rakennettu osa, jossa putkityöt on suoritettu loppuun työehtosopimuksen urakkatyömääräyksien mukaisesti.

Työntekijäpuolen käsityksen mukaan edellä selostetusta asennustyöstä kertyneiden yksikkömäärien pistearvot olisi pitänyt työehtosopimuksen mukaan korottaa 15 %:lla, koska työ oli tehty selvästi vanhassa, joskin melkoisesti saneeratussa rakennuksessa. Työnantajapuoli oli kieltäytynyt maksamasta korotusta myös siltä osin kuin työtä oli tehty rakennuksen vanhalla puolella.

Kerrottua erimielisyyttä ei ollut saatu paikallisesti ratkaistuksi. Liittoneuvottelut oli käyty loppuun 30.5.1978. Työntekijäliiton jaostosihteeri oli vielä kerran sanotun päivämäärän jälkeen ottanut asian neuvoteltavaksi työnantajaliiton asiamiehen kanssa. Myös tämä neuvottelu oli jäänyt tuloksettomaksi. Vielä jutun vireillä ollessa 22.10.1981 asian johdosta oli pidetty Savonlinnassa puheena olevassa rakennuksessa neuvottelu, joka ei myöskään ollut johtanut tulokseen.

Edellä esitetyn perusteella Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työnantaja olisi ollut velvollinen suorittamaan puheena olevasta työstä putkijohtoalan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan määräämän 15 %:n korotuksen, sekä tuomitsemaan Savon Vesi ja Lämpö Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tahallisesta rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä. Jutun käsittelyn aikana Rakennustyöläisten Liitto on luopunut vahvistusvaatimuksestaan siltä osin kuin se koski rakennuksen vanhalla puolella tapahtunutta kytkentää.

Siltä varalta, että kanne otettaisiin tutkittavaksi, vastaajat ovat kertoneet, että saneeratun tilan katto oli vuonna 1962 tehty betonista raakavaluna. Katto toimi viereisen talon pihamaana. Katto oli sellaisenaan ilman lämpöja vesieristeitä kelpaamaton katoksi. Tilassa ei ollut ollut varsinaista lattiaa lainkaan, vaan lattiana oli toiminut kaivauksen jälkeinen maapohja.

Esittämillään perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja Savon Vesi ja Lämpö Oy ovat vaatineet, että mikäli kannetta ei jätetä kokonaan tutkimatta, se tutkituilta osin hylättäisiin.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja koska asianosaisliittojen kesken on ainakin 30.5.1978 neuvoteltu vanhan rakennuksen lisän maksamisesta urakkatyöstä ja kun asianosaisten edustajat ovat jutun työtuomioistuimessa vireillä ollessa toimittaneet 22.10.1981 rakennuspaikalla katselmuksen, jossa työntekijäpuolen edustaja on - vaikkakin varsin ylimalkaisesti - ilmoittanut käsityksensä vanhan rakennuksen lisään oikeuttavista kohteista myös pannuhuoneen ja polttoainevaraston osalta, työtuomioistuin hylkää vastaajan vaatimukset kanteen jättämisestä yksilöimättömänä kokonaan tutkimatta tai vaihtoehtoisesti neuvotteluvelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi pannuhuonetta ja polttoainevarastoa koskevilta osilta tutkimatta.

Työtuomioistuin jättää lausunnon antamisen kanteesta raukeamaan pannuhuoneen ja polttoainevaraston puolella tapahtuneen kytkentätyön osalta, koska vaatimuksista on siltä osin luovuttu.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa, että Savon Vesi ja Lämpö Oy on ollut velvollinen maksamaan Jouko Kojolle urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vanhan rakennuksen lisän sekä hänen kanteessa tarkoitetun vanhan rakennuksen puolella ehkä urakalla tekemästään putkiasennustyöstä että hänen hallitilan puolella tekemistään putkiasennuksista. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Airaksinen, M. Virtanen, Uski, Kuivanen, Leivo ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen Uskin lausunto, johon jäsenet M. Virtanen ja Airaksinen yhtyivät:

Riippumatta alalla omaksutusta työehtosopimuksen urakkapalkkamääräysten teknisestä rakenteesta ovat sellaiset määräykset kuin kysymyksessä olevassa tapauksessa riidan alaiseksi muodostunut ns. vanhan rakennuksen lisä totunnaisesti tarkoitettu kompensoimaan työntekijälle niitä työn suorittamista hidastavia ennalta arvaamattomia tekijöitä, joita saattaa esiintyä työskenneltäessä hinnoittelun perusteeksi katsottavasta tavanomaisesta tilanteesta poikkeavissa olosuhteissa. Näyttämättä on jäänyt, että riidanalaisella säännöksellä olisi edellä todetusta poikkeava sisältö.

Näyttämättä on myös jäänyt, että työtä suoritettaessa olisi esiintynyt työn suorittamista hidastavia ennalta arvaamattomia haittatekijöitä. Päin vastoin on käynyt ilmi, että rakennuksen se osa, jossa kanteessa tarkoitettuja putkitöitä suoritettiin, oli jäänyt rakennusteknisesti suurin piirtein siihen vaiheeseen, jossa vastaavat putkityöt ns. vanhassa osassa vuonna 1962 oli tehty.

Edellä olevilla perusteilla katson jääneen näyttämättä, että kanteen tarkoittamat työt sisältyisivät putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan piiriin, ja hylkään kanteen toteen näyttämättömänä. Jutun laatuun nähden vastaajat saavat kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.