Labor court dismisses union strike fine because employer corrected wage calculation after court ruling.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the strike fine against the union and its local branch following a procedural review of a prior judgment. Although workers had resumed a strike to enforce a wage increase calculated differently than the court previously ordered, the employer had already corrected its payroll to match the court's ruling before the strike continued. The court held that the employer reasonably believed a new agreement existed until the official judgment was served, thus not violating the collective agreement or the union's supervisory duties.
Legislator headnote
AI generateds. 10 of the Act on the Protection of the Peaceful Conduct of Labor Disputes; s. 1 of the Act on the Protection of the Peaceful Conduct of Labor Disputes: An employer is not liable for violating a collective agreement if they reasonably believed a different agreement existed until the court's final decision was served, and the union is not liable for failing to supervise if it could not reasonably foresee the violation.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijät olivat jatkaneet työtaistelua, jota tuomio n:o 72 koskee.
Mainitussa tuomiossa oli todettu, että työnantaja toteuttaessaan yleiskorotuksen lisäämällä sen vain palkan kiinteään osaan oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Tuomiosta tiedon saatuaan oli työnantaja välittömästi ryhtynyt korjaamaan palkanlaskentaa siten, että yleiskorotus lisättiin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa edellytetyin tavoin sekä palkan kiinteään että liikkuvaan osaan osien suhteessa. Tuomion tiedoksi saamiseen asti työnantaja oli perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että yleiskorotuksen toteuttamistavasta oli tehty työnantajan ymmärtämä sopimus. Kukin työntekijä oli sitä paitsi saanut virheellisen menettelyn kautta enemmän palkkaa kuin hänelle olisi uuden laskennan mukaan kuulunut. Työnantaja ei edellisissä jutuissa toimitetun pääkäsittelyn jälkeenkään ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eivätkä myöskään työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.
Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto ja sen aluejärjestö valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Asianosaiset: Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y. Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab
Kuultavat: Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestö r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95 r.y. Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan Piiri r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Toiselta puolen muun muassa Suomen Rakennusteollisuusliiton ja toiselta puolen Rakennustyöläisten Liiton välillä 19.3.1981 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa ja sen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen samojen asianosaisliittojen välisessä, samaa työpaikkaa koskeneessa jutussa 4.5.1982 antamaan tuomioon n:o 72.
Suomen Rakennusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Rakennusliike K.E. Nyman Oy Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:n Vaasan elementtitehtaan työntekijät, jotka olivat Rakennustyöläisten Liiton jäsenyhdistyksen Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95 r.y:n jäseniä, olivat 27.4.1982 alkaen aloittaneet uudelleen lakon tarkoituksenaan painostaa työnantajaa toteuttamaan 1.3.1982 voimaan tulleen yleiskorotuksen työntekijäpuolen vaatimalla työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjasta poikkeavalla tavalla. Lakko oli jatkunut 3.5.1982 asti, jolloin työntekijät olivat palanneet työhön. Työntekijät olivat kuitenkin sanottuna päivänä jarruttaneet työntekoa ja työnteon jarruttaminen oli jatkunut vielä seuraavana päivänä. Jarrutusta oli esiintynyt myös 10. ja 11.5.1982.
Suomen Rakennusteollisuusliitosta oli otettu useita kertoja puhelimitse yhteyttä Rakennustyöläisten Liittoon ja kehotettu työntekijäliittoa ryhtymään välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin betoniteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkankorotusmääräyksiin kohdistuvien työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi. Työnantajaliitosta oli myös päivittäin oltu puhelinyhteydessä Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestö r.y:hyn samanlaisin kehotuksin. Rakennustyöläisten Liitto sen paremmin kuin sen aluejärjestökään eivät olleet ryhtyneet asian vaatimiin toimenpiteisiin, vaan ne olivat päin vastoin yhtyneet työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisiin vaatimuksiin.
Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton, Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestön sekä Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95:n tuomitsemista työrauhavelvollisuuden jatkuvasta rikkomisesta ja laiminlyönneistä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoon.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:n menettelyn työehtosopimuksen vastaiseksi sekä työehtosopimuslain 7 ja 9 §:n nojalla tuomitsemaan Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan Piirin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike K.E. Nyman - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab ovat Rakennustyöläisten Liiton kanteeseen vastatessaan lausuneet, että välittömästi 5.5.1982 työtuomioistuimen tuomiosta n:o 72/1982 tiedon saatuaan oli työnantajaliiton asiamies kehottanut työnantajaa heti muusta palkanlaskennasta erikseen korjaamaan palkanlaskentaa taannehtivasti siten, että yleiskorotus tuli jaetuksi kiinteään ja liikkuvaan osaan osien suhteessa. Tähän laskentatyöhön oli työpaikalla myös heti ryhdytty. Palkanlaskennan korjaamisesta oli heti tiedotettu työntekijöille ja luottamusmiehelle. Työtuomioistuimen tuomion antamiseen asti työnantajapuolella oli ollut oikeus uskoa siihen, että työpaikalla oli tehty työnantajapuolen ymmärtämä paikallinen väliaikainen sopimus yleiskorotuksen sijoittamisesta kokonaisuudessaan palkan kiinteään osaan. Työnantaja ei näin ollen ollut rikkonut työehtosopimusta tietensä eivätkä myöskään työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.
Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab ovat pyytäneet Rakennustyöläisten Liiton kanteen hylkäämistä. Rakennustyöläisten Liittoa vastaan vireille panemassaan eri kanteessa Suomen Rakennusteollisuusliitto on vielä pyytänyt työtuomioistuinta antamaan kanteessa tarkemmin mainitun, yleiskorotuksen laskemistapaa koskevan vahvistustuomion. Suomen Rakennusteollisuusliiton sitten luovuttua tästä vahvistusvaatimuksestaan sanottu kanne on juttujen esivalmistelussa tehdyllä päätöksellä jätetty sillensä.
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennustyöläisten Liitto ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Asiassa kuultavina ovat Suomen Rakennusteollisuusliiton ensimmäisen kanteen johdosta olleet Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95 sekä Rakennustyöläisten Liiton kanteen johdosta Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan Piiri.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja toteaa 4.5.1982 antamallaan tuomiolla n:o 72 tuominneensa Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95:n ja Rakennustyöläisten Liiton Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:n Vaasan elementtitehtaan työntekijöiden 24.3. ja 8.4.1982 välisenä aikana toimeenpanemien työtaistelutoimenpiteiden johdosta hyvityssakkoon. Kysymyksessä olevan tehtaan työntekijät, heidän joukossaan luottamusmiehet, ovat 27.4.1982 uudelleen ryhtyneet lakkoon tarkoituksenaan edelleen painostaa työnantajaa toteuttamaan 1.3.1982 voimaan tulleen yleiskorotuksen työntekijäpuolen vaatimalla työtuomioistuimen edellisestä tuomiosta ilmenevällä tavalla. Rakennustyöläisten Liiton toimitsijan kehotuksen johdosta työntekijät ovat 3.5.1982 palanneet työhön, mutta ovat sanottuna päivänä jarruttaneet työntekoa. 4.5.1982 työntekijät ovat olleet lakossa kahden tunnin ajan sekä jarruttaneet työntekoa 10. ja 11.5.1982.
Kun työnantaja työtuomioistuimen 4.5.1982 antaman tuomion tiedoksi saamiseen asti on työtuomioistuimen mielestä vielä perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että yleiskorotuksen toteuttamistavasta on asianosaisten välillä tehty työnantajapuolen ymmärtämä sopimus, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantaja toteuttaessaan yleiskorotuksen tämän tehdyksi käsittämänsä sopimuksen mukaan ole 26.4.1982 pidetyn pääkäsittelyistunnon jälkeenkään tietensä rikkonut työehtosopimusta. Myöskään Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan Piiri, joilla työtuomioistuimen edellisen tuomion mukaan on edellisten juttujen jatketun pääkäsittelyn aikanakin vielä ollut perusteltu aihe uskoa paikallisesti sovitun yleiskorotuksen väliaikaisesta toteuttamisesta työnantajan ilmoittamalla tavalla, eivät sanotun pääkäsittelyn jälkeenkään ole työtuomioistuimen mielestä syyllistyneet valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Sariola, M. Virtanen, Leivo ja Suominen.
Tuomio oli yksimielinen.