Labor court dismisses strike claims where employer acted in good faith regarding collective agreement wage increase implementation methods.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the plaintiffs' claims for damages and injunctions following a strike and work stoppage over a wage increase implementation method. The employer failed to include the general increase in the variable portion of wages as required by the collective agreement, but acted in good faith believing a separate agreement with the union representative had resolved this. The court found the employer's actions did not constitute a breach of the agreement due to this reasonable reliance, while also noting the unions failed to prevent their members from participating in the strike.
Legislator headnote
AI generatedSection 7 of the Collective Agreements Act; Section 8 of the Collective Agreements Act; Section 9 of the Collective Agreements Act; Section 10 of the Collective Agreements Act: An employer is not liable for damages if it reasonably believed a separate agreement had resolved a dispute over wage increase implementation, thereby avoiding a breach of the collective agreement despite procedural deviations.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Painostaakseen työnantajaa toteuttamaan yleiskorotuksen työntekijäpuolen vaatimalla ja työnantajan aiemmin noudattamalla tavalla olivat työntekijät ryhtyneet lakkoon ja jarruttaneet työntekoa.
Kun palkankorotuksen toteuttamisesta ei työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä ollut päästy yksimielisyyteen, olisi työnantajan tullut toteuttaa palkankorotus allekirjoituspöytäkirjan määräyksen mukaisesti sisällyttämällä yleiskorotus palkan kiinteään ja liikkuvaan osaan osien suhteessa. Sisällyttämällä yleiskorotuksen vain palkan kiinteään osaan oli työnantaja siten menetellyt vastoin työehtosopimusta. Koska työnantaja kuitenkin oli hyvässä uskossa päätynyt käsitykseen, että yleiskorotuksen lisäämisestä väliaikaisesti kokonaan palkan kiinteään osaan olisi sovittu pääluottamusmiehen kanssa, ei työnantaja ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta. Myös työnantajaliitolla ja sen piiriyhdistyksellä oli ollut perusteltu aihe uskoa paikallisesti sovitun yleiskorotuksen toteuttamisesta edellä mainituin tavoin.
Ammattiosaston, joka vastasi luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun, ei ollut selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin huolehtiakseen siitä, että sen jäsenet pidättäytyisivät työtaistelutoimenpiteistä.
Työntekijäliiton ei ollut selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin huolehtiakseen siitä, että asia työtaistelutoimenpiteiden sijasta selvitetään neuvotteluteitse. Aluejärjestön ei sen sijaan ollut selvitetty saaneen tietoa työtaistelusta sen enempää työnantaja- kuin työntekijäpuolelta.
Vastineessa esitetty vahvistusvaatimus, johon työntekijäliittoa ei edes ollut pyydetty haastettavaksi vastaamaan, jätetty tutkimatta.
Asianosaiset: Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y. Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab
Kuultavat: Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestö r.y. Rakennustöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95 r.y. Suomen Rakennusteollisuusliiton Etelä-Pohjanmaan Piiri r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Toiselta puolen muun muassa Suomen Rakennusteollisuusliiton ja toiselta puolen Rakennustyöläisten Liiton välillä 19.3.1981 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
TYÖPALKAT
12 §
Suorituspalkkatyö
1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 8 §:n 3 kohdan mukaisiin perustuntipalkkoihin.
Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä ja osa työnsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa normaalia urakkatyövauhtia ansio nousee hinnoitteluperustetta 20 % korkeammaksi. Suoritustason noustessa tulee liikkuvan osan kasvaa samassa suhteessa.
ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
26 §
Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite
2. Työehtosopimukseen sidotut ovat velvolliset välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.
Tähän työehtosopimukseen sidotut yhdistykset ovat lisäksi velvolliset huolehtimaan siitä, että niiden alaisina olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia työtaistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun muassa:
2 §
A. Työpalkat ja palkkaperusteet
Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan seuraavilla yleiskorotuksilla:
a) 65 penniä tunnilta 17.3.1981 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien,
b) 2,5 % kuitenkin vähintään 50 penniä tunnilta 1.9.1981 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien,
c) 50 penniä tunnilta 1.3.1982 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien,
d) 3,0 % 1.10.1982 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien.
D. Suorituspalkat
Uusien palkkamääräysten voimaan tulon jälkeen käytäntöön otettavien uusien urakkahintojen ja tuotantopalkkiotyöhinnoittelujen tulee perustua sanottuna päivänä voimaan tuleviin hinnoitteluperusteisiin.
Vanhoja urakkahintoja ja tuotantopalkkiotyöhinnoitteluja käytettäessä sanotun päivän jälkeen on niitä siten tarkistettava, että ansio nousee A-kohdassa mainituin tavoin. Sekaurakoissa (tuotantopalkkiotöissä) palkankorotus voidaan toteuttaa korottamalla vain palkan kiinteää osaa tai vain palkan liikkuvaa osaa tai korottamalla molempia siten, että ansioon saadaan yleiskorotuksen edellyttämä korotus tunnilta.
Ellei sekaurakoiden palkankorotuksen toteuttamisesta päästä paikallisesti yksimielisyyteen, sisällytetään yleiskorotus kumpaankin palkanosaan osien suhteessa. Milloin näin korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen 12 §:n 1. kohdan määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.
Työntekijöiden menettelyn johdosta oli Suomen Rakennusteollisuusliitosta otettu useita kertoja sekä puhelimitse että kirjeitse yhteyttä Rakennustyöläisten Liittoon ja kehotettu sitä ryhtymään välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin allekirjoituspöytäkirjan palkankorotusmääräyksiin kohdistuvien työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi. Niinikään Suomen Rakennusteollisuusliitosta oli päivittäin oltu puhelinyhteydessä Rakennustyöläisten Liiton Pohjanmaan Aluejärjestö r.y:hyn edellä mainituin kehotuksin. Rakennustyöläisten Liitto sen paremmin kuin aluejärjestökään eivät kuitenkaan olleet ryhtyneet asian vaatimiin toimenpiteisiin.
Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton, Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestön ja Rakennustyöläisten Liiton osasto n:o 95:n tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyömisestä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoon.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.
Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa ja Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että vaikka työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n D kohdan 3 momentissa oli selvä määräys sellaisen tilanteen varalta, että työnantaja- ja työntekijäpuoli eivät päässeet yksimielisyyteen yleiskorotuksen toteuttamisesta, oli työnantaja menetellyt tämän määräyksen vastaisesti toteuttaessaan 50 pennin yleiskorotuksen 1.3.1982 lähtien vain palkan kiinteää osaa korottamalla. Liittojen välisissä neuvotteluissa ei Suomen Rakennusteollisuusliitto eikä myöskään sen jäsenyhdistys Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n Etelä-Pohjanmaan Piiri r.y. ollut suostunut ryhtymään toimenpiteisiin korjatakseen jäsenyrityksensä selvän työehtosopimuksen vastaisen menettelyn.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:n menettelyn työehtosopimuksen vastaiseksi sekä työehtosopimuslain 7 ja 9 §:n nojalla tuomitsemaan Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuuslliitto r.y:n Etelä-Pohjanmaan Piirin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Liittojen välinen neuvottelu asiasta oli käyty 8.4.1982. Työntekijäpuolen edustajana neuvotteuissa ollut liiton jaostosihteeri ei ollut kyennyt osoittamaan työnantajapuolen esitystä työehtosopimuksen vastaiseksi ja hän oli vedonnut työntekijöiden esityksen osalta vain siihen, että sen mukaista jakotapaa yrityksessä oli noudatettu useita vuosia.
Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkäisi kanteen. Suomen Rakennusteollisuusliitto on lisäksi pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että työnantajan laskutapa yleiskorotuksen sisällyttämisestä kumpaankin palkanosaan osien suhteessa on työehtosopimuksen mukainen.
Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työntekijäpuolen käsityksen mukaan palkankorotusta toteutettaessa palkan kiinteää osaa eli 10,73 markkaa olisi tullut verrata palkan liikkuvan osan perusosaan eli 7,33 markkaan. Työehtosopimuksen mukainen 50 pennin suuruinen yleiskorotus olisi näin ollen tullut jakaa siten, että palkan kiinteään osaan olisi lisätty 29 penniä ja liikkuvaan osaan 21 penniä. Työpaikalla ei ollut tehty paikallista sopimusta, jonka mukaan palkankorotus toistaiseksi lisättäisiin vain palkan kiinteään osaan. Jos tällainen sopimus olisi ollut olemassa, ei työntekijöillä olisi ollut lainkaan aihetta työstä pidättäytymiselle. Työnantajan yksipuolinen menettely, jolla palkankorotus oli toteutettu lisäämällä yleiskorotus vain palkan kiinteään osaan, oli työehtosopimuksen vastaista menettelyä.
Rakennustyöläisten Liiton asiamies, joka on edustanut liittoa jutuissa avoimen asianajovaltakirjan nojalla, on ilmoittanut liiton suostuvan vastaamaan Suomen Rakennusteollisuusliiton vastineessaan esittämään vahvistusvaatimukseen, mutta esittäminsä perustein pyytänyt vaatimuksen hylkäämistä.
Suomen Rakennusteollisuusliitto, Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab ja Rakennustyöläisten Liitto ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Asiassa kuultavina ovat Suomen Rakennusteollisuusliiton kanteen johdosta olleet Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95 sekä Rakennustyöläisten Liiton kanteen johdosta Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n Etelä-Pohjanmaan Piiri.
________
Toteutettaessa palkankorotusta allekirjoituspöytäkirjan edellä mainitun määräyksen mukaisella tavalla on palkan kiinteään osaan työnantajan käsityksen mukaan tullut verrata edellä mainittua keskimääräistä palkkio-osaa ja korotus siis toteuttaa siten, että palkan kiinteää osaa korotetaan 21 pennillä ja mainittua keskimääräistä palkkio-osaa 29 pennillä, mikä antaa palkkion perusosaksi 7,46 markkaa. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan edellä mainitun määräyksen mukaan palkankorotusta toteutettaessa liikkuvana osana on pidettävä ainoastaan palkkio-osan perusosaa eli 7,33 markkaa, mikä merkitsisi yleiskorotuksen toteuttamista siten, että kiinteää osaa korotetaan 30 pennillä ja palkkion perusosaa 20 pennillä. Ero keskimääräisissä käytännön ansioissa olisi 26 penniä tunnilta.
Työntekijät, heidän joukossaan luottamusmiehet, ovat kanteessa kerrotuin tavoin olleet 24.3.-31.3.1982 lakossa ja 30.3.1982 jarruttaneet työntekoa. Työtaistelutoimenpiteet ovat 31.3.1982 jälkeen jatkuneet 8.4.1982 asti siten, että työntekijät ovat päivittäin olleet lakossa joko osan työpäivää tai koko työpäivän. Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan lakolla ja jarrutuksella pyrityn painostamaan työnantajaa toteuttamaan yleiskorotuksen edellä kerrotulla työntekijäin vaatimalla tavalla. Työtuomioistuin katsoo näin ollen lakon ja jarrutuksen kohdistuneen työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksiin yleiskorotuksen toteuttamistavasta.
Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 95:n ei ole selvitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin huolehtiakseen siitä, että sen jäsenet pidättäytyisivät työtaistelutoimenpiteistä. Osasto vastaa myös luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun. Suomen Rakennusteollisuusliitosta on oltu useita kertoja puhelimitse ja kirjeitse yhteydessä Rakennustyöläisten Liittoon ja sen Pohjanmaan aluetoimistoon ja kehotettu ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi. Selvitystä siitä, että liitto olisi ryhtynyt toimenpiteisiin huolehtiakseen siitä, että asia työtaistelutoimenpiteiden sijasta selvitetään neuvotteluteitse, ei ole esitetty. Liitto vastaa tästä laiminlyönnistä. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että Rakennustyöläisten Pohjanmaan Aluejärjestö olisi sen enempää työnantaja- kuin työntekijäpuolelta saanut tietoa työtaistelusta.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Äimälä, M. Virtanen, Suominen ja Kenraali.
Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto, johon jäsen Suominen yhtyi:
Sanotuilla perusteilla harkitsen oikeaksi työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Rakennusliike K.E. Nyman Oy - Byggnadsfirma K.E. Nyman Ab:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle viisisataa (500) markkaa sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n Etelä-Pohjanmaan Piirin valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kummankin kaksituhatta viisisataa (2 500) markkaa.