Labor court dismisses union strike claims, holding unions liable for breach of peace duties.

Tehtaan ontelolaattaosaston työntekijöiden lakkoon ja ylityökieltoon, jotka olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin, oli osallistunut luottamusmies, jonka toiminnasta ammattiosasto vastasi. Pääluottamusmies, joka kuului toiseen ammattiosastoon ja jonka toiminnasta tämä ammattiosasto vastasi, oli osallistunut työtaistelun järjestämiseen, eikä hänen sen enempää kuin kummankaan ammattiosaston muutoinkaan ollut edes väitetty ryhtyneen muihin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi kuin että pääluottamusmies oli kutsunut liiton aluesihteerin pidettyyn työmaakokoukseen. Näyttämättä oli jäänyt, että liitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Molemmat ammattiosastot tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

Kuultavat: Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosasto n:o 16 r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosasto n:o 18 r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n sekä toiselta puolen Rakennustyöläisten Liiton kesken 19.3.1981 tehdyssä betonituotealan tehtaita ja elementtitehtaita koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen 2.4.1969

TYÖPALKAT

12 §

Suorituspalkkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 8 §:n 3 kohdan mukaisiin perustuntipalkkoihin.

Suorassa urakassa on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä ja osa työnsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa normaalia urakkatyövauhtia ansio nousee hinnoitteluperustetta 20 % korkeammaksi. Suoritustason noustessa tulee liikkuvan osan kasvaa samassa suhteessa.

4. Milloin työ- ja tuotantomenetelmien sekä raakaja tarveaineiden muuttuminen, esim. uusien koneiden käyttöön ottaminen, vanhojen kuluminen tai työmenetelmien muutokset aiheuttavat työtuloksien huomattavan muuttumisen, jotka muutokset katsotaan pysyväisluontoisiksi, voidaan tämän työehtosopimuksen perusteella eri teollisuuslaitoksissa laaditut hinnoittelulistat tarkistaa. Kuitenkin on tällaisesta tarkistuksesta neuvoteltava työntekijäin ko. alan pääluottamusmiehen tai vastaavan henkilön kanssa. Elleivät asianomaiset pääse yksimielisyyteen uudesta urakkahinnoittelusta, jatkuu työ entisin perustein ja asia siirretään viipymättä liittojen käsiteltäväksi.

Soveltamisohje:

Jos muutoksista ei päästä yksimielisyyteen, työn jatkuminen entisin perustein merkitsee tavoiteansion säilymistä ennallaan.

ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

26 §

Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

2. Työehtosopimukseen sidotut ovat velvolliset välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.

Tähän työehtosopimukseen sidotut yhdistykset ovat lisäksi velvolliset huolehtimaan siitä, että niiden alaisina olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia työtaistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton ja sanottujen kahden ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksiensa rikkomisesta.

Rakennustyöläisten Liiton aluesihteeri oli yllätyksekseen 8.1.1982 saanut puhelinsoiton Rakennustyöläisten Liiton jaostosihteeriltä ja Suomen Rakennusteollisuusliiton piiriasiamieheltä. Hänelle oli ilmoitettu, että työt tehtaalla olivat jälleen seisoksissa. Aluesihteeri oli maanantaina 11.1.1982 saanut tietää, että asiat olivat tehtaalla selkiämässä. Oltuaan tuona päivänä estynyt käymästä tehtaalla aluesihteeri oli seuranneena päivänä eli 12.1.1982 mennyt työmaalle ja saanut kuulla, että asioista oli työnantajan ja työntekijöiden kesken päästy sopimukseen.

Kun Rakennustyöläisten Liiton toimihenkilöt siten olivat viipymättä ryhtyneet toimiin työrauhan palauttamiseksi työpaikalle ja kun nämä toimet senkin vuoksi, ettei työnantajapuoli ollut hyväksynyt Rakennustyöläisten Liiton edustajia käytyihin neuvotteluihin mukaan, olivat noissa oloissa olleitten mahdollisuuksien puitteissa päätyneet myönteiseen lopputulokseen, Rakennustyöläisten Liitto on katsonut, ettei ollut perusteita sen tuomitsemiseksi hyvityssakkoon. Ammattiosastojen vastuuta harkittaessa Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt ottamaan huomioon sen, että työnantaja käydyissä neuvotteluissa oli asettanut ontelolaattaosaston työntekijät muita huonompaan asemaan.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vielä lausunut, että ylityökieltoa oli käsitelty 21.12.1981 pidetyssä työmaakokouksessa, mutta vastineesta selvisi, ettei vastaaja ollut tämän jälkeen edes tarkistanut, oliko työrauha todella palautunut tuotantolaitokselle. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 135/1981. Vastaajan väittämä ontelolaattaosaston työntekijöiden palkkauksellinen eriarvoisuus ei ollut peruste työehtosopimuksen vastaiselle työtaistelulle. Eriarvoisuutta ei sitä paitsi yhtiön palkanlaskennasta saatujen tietojen mukaan ollut ollut. Tämän osaston työntekijöiden ansio oli nimittäin ollut markan parempi tunnissa kuin tehtaan muilla neljällä osastolla. Tehtaalla tehtiin osaurakkatyötä, ja liikkuvien osien keskiarvot vuonna 1981 olivat olleet ontelolaattaosastolla 9 markkaa 12 penniä ja toiseksi parhaalla osastolla 8 markkaa 28 penniä; tehtaalla noudatetun osaurakan kiinteät osat olivat olleet samanlaiset.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosasto n:o 16 ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosasto n:o 18 ovat olleet jutussa kuultavina.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että neuvoteltaessa Semera Oy:n Mälikkälän tehtaalla palkankorotuksista tehtaan pääluottamusmies ja ontelolaattaosaston luottamusmies ovat 10.12.1981 esittäneet vaatimuksen ontelolaattaosastolla tehtävässä osaurakkatyössä maksettavien palkkojen korottamiseksi siten, että osaurakkapalkkauksen palkkio-osaa korotettaisiin 10 %:lla. Esityksen jäätyä tuloksettomaksi pääluottamusmies ja osaston luottamusmies ovat ilmoittaneet työnantajalle, että ontelolaattaosastolla alkaisi välittömästi ylityökielto. Mainitusta päivästä alkaen 11.1.1982 saakka, lukuun ottamatta tammikuun 5 ja 6 päivää, kaikki osaston työntekijät, heidän mukanaan osaston luottamusmies ovat kieltäytyneet tekemästä ylityötä.

Pääluottamusmies ja osaston luottamusmies ovat esittäneet 15.12.1981 työnantajalle vaatimuksen, että osaurakkapalkkauksen palkkio-osaa korotettaisiin 7 %:lla. Työnantajan torjuttua tämän vaatimuksen samoin kuin 17.12.1981 esitetyn 5 %:n suuruisen vaatimuksen ontelolaattaosaston työntekijät ovat olleet lakossa 16. ja 18.12.1981 koko päivän. 21.12.1981 pidetyssä työmaakokouksessa on päätetty luovuttavaksi kaikista painostustoimenpiteistä, myös ylityökiellosta. Tästä huolimatta ylityökielto on jatkunut edellä kerrotuin tavoin. Osaston luottamusmies on esittänyt 7.1.1982 uudestaan vaatimuksen palkkio-osan korottamisesta 7 %:lla. Työnantajan uudelleen tarjottua jo alun perin esittämäänsä 3 %:n korotusta palkkio-osaan ovat työntekijät olleet vaatimustaan tukeakseen lakossa 8.1.1982 koko päivän.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on ilmoittanut Rakennustyöläisten Liitolle lakosta 16. ja 18.12.1981 ja sekä lakosta että ylityökiellosta 7.1.1982 päivätyllä kirjeellä ja lakosta lisäksi 8.1.1982 puhelimitse. Rakennustyöläisten Liiton aluesihteeri on tehtaalla 17.12.1981 kehottanut luottamusmiehiä palauttamaan työpaikalle työrauhan sekä osallistunut edellä mainittuun työmaakokoukseen 21.12.1981. Rakennustyöläisten Liiton puolesta ei tosin ole tarkistettu, että tätä päätöstä noudattaen myös ylityökielto olisi purettu, mutta ylityökiellon jatkumisesta ei työnantajapuoleltakaan ole ilmoitettu Rakennustyöläisten Liitolle ennen kuin edellä mainitulla 7.1.1982 päivätyllä kirjeellä. Työntekijöiden oltua perjantaina 8.1.1982 lakossa on ylityökielto vielä jatkunut vain maanantaina 11.1.1982. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Rakennustyöläisten Liitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Rakennustyöläisten Liittoa vastaan esitetyt vaatimukset hyläten, tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosaston n:o 16 maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle kaksituhatta viisisataa (2 500) markkaa ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n ammattiosaston n:o 18 kaksituhatta (2 000) markkaa sekä molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut tuhannella (1 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Tiitola, Leivo, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.