Legislator Case Law & Legislation
TT:1982-63 AI generated

Labour court allows weekly rest pay for workers who lost their rest due to a strike.

Case Number TT:1982-63
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court dismissed the employer's claim that workers had received sufficient weekly rest during a strike, ruling instead that they were entitled to monetary compensation. The court found that while the collective agreement regarding weekly rest was ambiguous, the parties had consistently agreed on cash payments for lost rest time. Consequently, the court ordered the employer to pay the agreed-upon cash compensation for the lost weekly rest.

Legislator headnote

AI generated

Section 13 of the Collective Agreement on the Metal Industry; Section 14 of the Collective Agreement on the Metal Industry: When a worker loses their weekly rest due to a strike or similar interruption, the employer must pay cash compensation for the lost rest if the agreement allows for monetary payment.

Keywords

AI generated
weekly rest compensation collective agreement interpretation strike interruption cash payment for rest employer liability labour court decision weekly rest rules

Cited Legislation

AI generated
Section 13 of the Collective Agreement on the Metal Industry
Section 14 of the Collective Agreement on the Metal Industry
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijät olivat säännöllisen 40 tunnin viikkotyöajan lisäksi tehneet lauantaina ja sunnuntaina viikoittaista ylityötä kello 6-14. Sekä työnantaja että työntekijät olivat edellyttäneet, että viikkolepokorvaus maksetaan työpaikan vakiintuneen tavan mukaan rahana. Työnantaja oli sittemmin kieltäytynyt viikkolepokorvauksen maksamisesta siitä syystä, etteivät työntekijät maanantaina alkaneen lakon vuoksi olleet palanneet työhön maanantaiaamuna, joten he olivat työnantajan mielestä näin kaikki saaneet 30 tunnin viikkolevon.

Työnantaja ei ollut sopinut eikä määrännyt osaakaan viikkolepoa annettavaksi seuraavan työviikon puolella, vaan edellyttänyt työntekijäin tulevan silloin työtuntijärjestelmänsä mukaisesti työhön. Työntekijäin tästä poikkeava menettely ei oikeuttanut työnantajaa jälkikäteen katsomaan lakkoaikaa viikkolevon ajaksi.

Työehtosopimusmääräysten tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei työnantaja ollut rikkonut asiassa tietensä työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Rauma-Repola Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 11.3.1980 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa oli muun ohella seuraavat määräykset:

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

Työ- Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia

_______

viikko työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa. Työviikko alkaa maanantaina. Työvuorokausi alkaa klo 7.00, ellei paikallisesti muuta sovita. SunnuntaityövuoTyö- rokausi samoin kuin viikkolepokorvauksen laskemivuoro- sessa käytettävä vuorokausi määräytyvät kausi työvuorokauden mukaan.

T y ö a j a n s i j o i t u s

Työ- Mom. 2. Työajan alkaminen ja päättyminen sekä tar

_______

tunti- peelliset väliajat työssä sovitaan paikallisesti jär- lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa. jestelmä Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan ennen muutoksen toimeenpanemista pääluottamusmiehen kanssa. Muutoksista ilmoitetaan Tila- asianomaisille työntekijöille, mikäli mahdollista, päiset viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa, kuitenkin muu- viimeistään kolmantena muutoksen voimaantuloa edeltokset tävänä päivänä, ellei ole kysymys hätätyöstä tai siihen verrattavasta.

Ellei paikallisesti muuta sovita tai ellei työnantaja ole tuotannon teknillisten syiden sitä perustellusti vaatiessa vahvistnut lain ja tämän työehtosopimuksen puitteissa muuta työaikaa, alkaa työaika päivätyössä klo 7.00 ja päättyy klo 16.00. Työajan kestäessä on tunnin lepoaika.

Vapaa- Mom. 5. Työaikajärjestelmää laadittaessa pidetään

_______

päivät tavoitteena, että työntekijällä on viikon aikana sunnuntain lisäksi toinenkin vapaapäivä. Jos toiseksi vapaapäiväksi määrätään kiinteä viikonpäivä, tulee sen, mikäli mahdollista olla lauantai. Toisen vapaapäivän ollessa liikkuva viikonpäivä tulee sen ilmetä etukäteen laaditusta työaikajärjestelmästä.

Työai- Mom. 8. Muuten noudatetaan työaikaan nähden voi

_______

kalain massa olevan työaikalain määräyksiä. noudattaminen

14 § Ylityö, sunnuntaityö ja viikkolevon aikana tehty työ

Viik- Mom. 9. Työntekijälle, joka tilapäisesti on työssä

_______

kole- sunnuntaina, on, mikäli mahdollista, järjestettävä po ja lain määräämä viikkolepo ensisijaisesti saman viikon viik- lauantaina. kolepokor- Työntekijälle, jota tilapäisesti tarvitaan viikkovaus levon aikana työhön liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi, korvataan menetetty viikkolepo lyhentämällä säännöllistä työaikaa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana viikkolevon aikana tehtyyn työhön käytetyllä ajalla. Työntekijän suostumuksella voidaan viikkolepokorvaus antaa myös siten, että hänelle suoritetaan työpalkan sekä mahdollisten ylityö- ja sunnuntaityölisien lisäksi korvaus, joka on 100 % keskituntiansiosta. Tätä laskettaessa otetaan huomioon ne työtunnit, joina hän on ollut työssä sen työvuorokauden aikana, jona viikkolepo olisi viimeistään ollut annettava.

Työntekijän kanssa on sovittava ennen viikkolepopäivänä tehtävää työtä, korvataanko menetetty viikkolepo antamalla vastaava vapaa vai maksamalla siitä rahakorvaus.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun. Kanteessa on kysymys siitä, velvoittaako työehtosopimus Rauma-Repola Oy:n maksamaan kanteessa tarkoitetussa tilanteessa työntekijöille viikkolepokorvauksen. Kun kanteessa näin ollen on kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta ja kun se on vaaditun vahvistus- ja hyvityssakkotuomion antamista varten tullut riittävästi yksilöidyksi, työtuomioistuin hylkää vastaajien kanteen tutkimista vastaan tekemät väitteet.

Jutun tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat vuonna 1980 viikolla 35 tehneet säännöllisen 40 tunnin viikkotyöajan lisäksi lauantaina 30.8.1980 ja sunnuntaina 31.8.1980 viikoittaista ylityötä siten, että työaika kumpanakin päivänä on ollut 6.00-14.00. Asiassa esitetty selvitys osoittaa sekä työnantajan että työntekijöiden edellyttäneen, että viikkolepokorvaus maksetaan työpaikan vakiintuneen tavan mukaisesti rahana. Työnantaja on sittemmin kieltäytynyt viikkolepokorvauksen maksamisesta siitä syystä, etteivät työntekijät 1.9.1980 alkaneen lakon vuoksi ole palanneet, osa kello 6.00 ja osa kello 7.00 alkaneeseen työvuoroonsa, joten he ovat työnantajan mielestä näin kaikki saaneet 30 tunnin viikkolevon.

Viikkolepoa ja sen korvaamista koskevat työehtosopimuksen määräykset ovat työtuomioistuimen mielestä kuitenkin siksi tulkinnanvaraisia, ettei Rauma-Repola Oy, jonka menettelyn Suomen Metalliteollisuuden Työn- antajaliitto on sitä paitsi hyväksynyt, ole rikkonut asiassa tietensä työehtosopimusta eikä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittokaan laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteessa tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten vahvistaa, että Rauma-Repola Oy on velvollinen maksamaan kanteessa luetelluille työntekijöille työehtosopimuksen 14 §:n 9 momentissa tarkoitetun rahakorvauksen sillä perusteella, että he ovat menettäneet viikkoleponsa kanteessa tarkoitettuna viikonvaihteena. Jutun laatuun katsoen velvoitetaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rauma-Repola Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kolmellasadalla (1 300) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Suominen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.