Union union dismissed for failing to stop strikes; employer fined for work peace violation.

Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoihin palkkausta koskeneiden vaatimusten toteuttamiseksi. Esitetyn selvityksen valossa katsottu työntekijöiden samasta syystä hidastaneen työvauhtia, joskin osa väitetystä jarrutuksesta jäänyt toteen näyttämättä. Ammattiosasto, joka vastasi luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluihin, ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi tai aikaisemmaksi lopettamiseksi.

Esitetyn selvityksen valossa katsottu näyttämättä jääneen, ettei työnantajalla olisi ollut asianmukaisia liikkeenjohdollisia perusteita olla käynnistämättä lakon johdosta pysäytettyjä koneita uudelleen ilman selvyyttä siitä, ettei koneita taas jouduta lakon vuoksi pysäyttämään seuraavassa vuorossa, taikka että työrauhaa koskevan selvyyden vaatiminen ammattiosastolta olisi tapahtunut painostustoimenpiteen muodossa. Työntekijäliiton vaatimus työnantajan tuomitsemisesta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon hylätty.

Asianosaiset: Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y.

Kuultavat: Paperiliiton Voikkaan osasto n:o 36 r.y. Kymi Kymmene Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken voimassa olevassa paperija puumassateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

3 §.

YLEISSOPIMUKSEN NOUDATTAMINEN

1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä yleissopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §.

TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

11 §.

Aikapalkat

1. Kausipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottamalla huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuksi ja että ammattiryhmien A1 - K1 kausipalkka on vähintään 1 144 mk. Palkka-asteikon määräämisperusteena käytetään liitteessä II olevaa tai paikallisesti sovittua liittojen vahvistamaa ammattiryhmittelyä sekä ammatti- tai muuhun koulutukseen perustuvaa kokemusta. Kausipalkkasopimuksesta ilmenevä työntekijän tuntipalkka saadaan jakamalla hänen kausipalkkansa työehtosopimuksen 13 §:ssä sovitulla tuntikertoimella, joka on keskeytymättömässä vuorotyössä 82 ja muissa työaikamuodoissa 80. (Kts. TESA 1 § 1.)

2. Paikallisia kausipalkkasopimuksia noudatetaan osana tätä sopimusta

5. Työnantajan ja Paperiliiton paikallisen osaston valitseman pääluottamusmiehen välillä sovitut ja allekirjoitetut kausipalkkasopimukset, jotka laaditaan kaavakkeen mukaisesti neljänä kappaleena, on lähetettävä liitoille hyväksyttäväksi. Ellei paikallisissa kausipalkkoja koskevissa neuvotteluissa päästä tulokseen, menetellään kuten tämän sopimuksen 30 §:ssä sanotaan.

12 §.

Urakka- ja palkkiotyö

1. Urakka- ja palkkiotyöllä tarkoitetaan työtä, jossa palkkaus kokonaan tai osaksi riippuu suoritetun työn tuloksesta tai määrästä.

2. Työ, joka on laadultaan sellaista, että työntekijän palkkaus voidaan määrätä suoritetun työn tuloksen tai määrän perusteella, voidaan suorittaa urakkatyönä. Jos urakka- tai palkkiotyötä tehdään jatkuvasti kappale- tai muuta yksikköhintaa käyttäen, on valmistettava erityiset hinnoittelulistat, jotka on pidettävä työpaikoilla asianomaisten nähtävissä. Hinnoitteluista sovitaan työnantajan tai hänen edustajan ja Paperiliiton paikallisen osaston pääluottamusmiehen välillä.

4. Työ- ja tuotantomenetelmien sekä raaka- ja tarveaineiden muuttuessa voidaan hinnoitteluja tarkistaa. Kuitenkin on tällaisesta tarkistamisesta neuvoteltava työntekijäin luottamusmiehen kanssa ja ellei asiasta päästä yksimielisyyteen on asia alistettava liittojen ratkaistavaksi. Sinä aikana kun asiasta neuvotellaan ja työ suoritetaan entisellä teholla, maksetaan työntekijälle palkka hänen keskituntiansionsa mukaan (15 §).

5. Jos voimassa olevia hinnoitteluja joko työnantajan tai työntekijän aloitteesta halutaan tarkistaa jostain muusta kuin 4. kohdassa mainitusta syystä, voidaan se tehdä ao. työnantajan ja pääluottamusmiehen välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uudesta hinnoittelusta yksimielisyyteen jatkuu työ entisillä perusteilla ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi.

6. Ennenkuin hinnoittelusta syntynyt erimielisyys on käsitelty tämän sopimuksen 31 §:ssä mainitulla tavalla, älköön sellaisen kysymyksen johdosta ryhdyttäkö työtaistelutoimenpiteisiin toisen sopimuspuolen painostamiseksi.

Aamuyöllä 3.6.1981 olivat PK 18:n työntekijät ilmoittaneet olevansa istumalakossa kello 4-6. Asiasta oli oltu välittömästi yhteydessä pääluottamusmieheen ja kehotettu häntä huolehtimaan työrauhan säilymisestä. Työntekijät olivat kuitenkin jääneet istumalakkoon, ja samoin oli aamuvuoro ollut istumalakossa kello 12-14. Kun illalla oli käynyt ilmi, että iltavuoro aikoi olla istumalakossa kello 20-22, olivat työnantajan edustajat yrittäneet tavoittaa pääluottamusmiestä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän vuoksi varapääluottamusmiestä, ammattiosaston puheenjohtajaa ja paperitehtaan luottamusmiestä oli kehotettu toimimaan siten, että lakko estyy ja työrauha säilyy. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt, vaan lakko oli kestänyt ilmoitetun ajan.

Paperikoneiden työntekijät olivat ilmoittaneet jälleen 16.6.1981 noin kello 19.30 lopettavansa työnteon paperikoneilla kello 20 ja olevansa lakossa iltavuoron loppuun. Lakon syyksi oli ilmoitettu se, että palkkaneuvottelut eivät olleet edistyneet. Työnantajapuolelta oli oltu välittömästi yhteydessä ammattiosaston edustajiin työrauhan palauttamiseksi. Tästä huolimatta yövuoron työntekijät olivat työpaikalle tultuaan kello 22 ilmoittaneet jatkavansa lakkoa. Lakon seurauksena oli lakon vuoksi ilman työtä jääneiltä työntekijöiltä joudutta keskeyttämään palkanmaksu. 18.6.1981 oli sovittu, että työntekijät palaavat töihin juhannusseisokin päättyessä 20.6.1981 kello 6.

Kymi Kymmene Oy:n Voikkaan paperitehtaan työntekijät, jotka olivat Paperiliiton Voikkaan osasto n:o 36:n jäseniä, olivat toimeenpanemillaan työtaistelutoimenpiteillä pyrkineet painostamaan työnantajaa palkankorotusvaatimustensa tueksi ja ammattiosasto oli tukenut näitä toimenpiteitä sen asettamien osastoluottamusmiesten osallistuessa työtaistelutoimenpiteisiin. Sanotuilla perusteilla Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Voikkaan osasto n:o 36:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Paperiliitto on kanteisiin vastatessaan lausunut, että kanteissa esitetyt tiedot 3.6. ja 16.6.1981 tapahtuneista työstä kieltäytymisistä pitivät paikkansa, 16.6. osalta kuitenkin vain kello 22 asti. Samoin piti paikkansa, että paperikoneiden n:ot 11 ja 18 työntekijät olivat 18.5. ja 20.5.1981 välisenä aikana alentaneet paperikoneiden nopeutta kanteessa kerrotuin tavoin.

Työnantajalla oli näyttövelvollisuus seisokkien ja pakkauksen työvauhdin syy-yhteydestä. Jos taas tuotantotuloksia oli pyritty käyttämään jarrutusnäytteen tueksi, olisi samalla tullut yksilöidä kustakin tambuurista leikattavien rullien lukumäärä väitettyinä jarrutusaikoina, koska vain siten voitiin päätellä pakkauslinjalla ollut todellinen työtilanne. Pakkauslinjan ruuhka oli johtunut pääasiassa suuresta rullamäärästä, jota työnantaja oli vaatinut purettavaksi työtehoa lisäämällä. Tähän pakkaajien luottamusmies oli 12.5.1981 vastannut, että ruuhkaa voitaisiin purkaa urakalla, jos sen korvaamisesta sovittaisiin. Tässä mielessä "työvauhti oli ollut rahasta kiinni".

Asiaa oli pyritty vielä kerran ammattiosaston toimesta saamaan vireille, mutta paperikoneiden työntekijät olivat siinä määrin kyllästyneet työnantajan neuvottelutapaan, että 18.5.1981 aamupäivällä he olivat päättäneet laskea PK 18:n nopeutta 50 metrillä minuutissa, PK 11:n nopeutta 40 metrillä minuutissa ja PK 16:n ja 17:n nopeutta 30 metrillä minuutissa. Ammattiosaston johdon edustajat olivat ryhtyneet välittömästi tiedon saatuaan toimiin tilanteen selvittämiseksi ja nopeuksien saattamiseksi ennalleen. He olivat onnistuneet tässä 20.5.1981 sen jälkeen, kun työnantaja oli suostunut jatkamaan neuvotteluja. Sama tilanne oli toistunut kesäkuun alussa, jolloin paperikoneiden työntekijät olivat kieltäytyneet työstä kahden tunnin ajan kussakin työvuorossa. Näitä ammattiosaston edustajat eivät olleet yrityksistään huolimatta kyenneet estämään, mutta sen sijaan oli pystytty estämään seuraavan yövuoron ennalta ilmoittamat työstä kieltäytymiset kello 22-24.

Juuri ennen edellä sanottua tapahtumaa oli 2.6.1981 sovittu pidemmästä neuvottelutauosta, joka oli saattanut osaltaan aiheuttaa nämä tapahtumat. Paikalliset osapuolet olivat 16.6.1981 kello 13.30 kokoontuneet tilaisuuteen, johon työnantaja oli luvannut ratkaisuesityksen koko paperitehtaan työntekijöiden palkkakysymykseen. Kolmen tunnin neuvottelun jälkeen oli todettu, ettei mitään ratkaisuesitystä ollut olemassa ja että tilanne oli ennallaan. Työnantaja oli esittänyt tilanteen jäädyttämistä ja siihen palaamista joskus myöhemmin. Työntekijäpuoli oli katsonut, että noin vuoden neuvotteluaika oli ollut riittävän pitkä. Työnantajan edustajat olivat kieltäytyneet sopimasta edes seuraavaa neuvottelupäivää. Tämän jälkeen oli ammattiosastolle ollut käytännössä täysin mahdotonta huolehtia työrauhan säilymisestä.

Työnantajan 16.6.1981 kello 22 jälkeen antama ilmoitus palkanmaksun keskeyttämisestä ja sen toteuttaminen myös paperikoneiden jälkikäsittelyn osalta oli ollut työnantajan työrauhavelvollisuuden vastainen laiton työsulku. Paperiliitto on kiistäen sitä vastaan ajetut kanteet pakkaajien jarrutusta koskevilta osin vaatinut, että Kymi Kymmene Oy tuomittaisiin hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, joka oli toteutettu keskeyttämällä työntekijöiden työnteko ja palkanmaksu 16.6.1981.

Metsäteollisuuden työnantajaliitto on Paperiliiton vastakanteeseen vastatessaan lausunut, että kun paperikoneiden työntekijät 16.6.1981 noin kello 19.30 olivat ilmoittaneet, että lakko alkaa kello 20, ei tuona puolen tunnin aikana ollut ehditty suorittaa minkäänlaisia koneiden pesuja. PK 11:n työntekijät olivat lähteneet lakkoon jopa kesken koneen normaalien pysäytystoimien. Sen jälkeen kun oli käynyt selväksi lakon jatkuminen, ei enää ollut ollut tarpeen suorittaa koneiden pesuja, koska koneet olivat jo usean tunnin seistyään ehtineet kuivua, joten tarvittavat pesut oli mielekkäintä suorittaa koneiden käynnistysvaiheessa.

Sanotuilla perusteilla Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut vastakanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Paperiliiton Voikkaan osasto n:o 36 on ollut kuultavana Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteiden johdosta ja Kymi Kymmene Oy Paperiliiton kanteen johdosta.

________

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että paperikoneiden n:ot 11 ja 18 työntekijät ovat 18.5. ja 20.5.1981 välisenä aikana vastoin työnjohdon määräystä alentaneet paperikoneiden nopeutta, että paperikoneen n:o 18 työntekijät ovat olleet istumalakossa 3.6.1981 siten, että kukin työvuoro on ollut lakossa kaksi tuntia, ja että paperikoneiden työntekijät ovat 16.6.1981 pysäyttäneet paperikoneet iltavuoron kahdeksi viimeiseksi tunniksi kello 20:stä alkaen ja ilmoittaneet jatkavansa pysäytystä yövuorossa kello 22-24.

Koneenhoitajien raporttien mukaan on paperikone 11 jouduttu pysäyttämään 12. ja 13.5.1981 pakkauslinjan täyttymisen takia sekä 13., 14. ja 26.5.1981 rautapulan vuoksi ja paperikone 18 vastaavasti 13., 14. ja 26.5.1981 rautapulan sekä 26.5.1981 "pakkarien jarrutuksen" vuoksi. Vastaavanlaisia seisokkeja ei näillä koneilla ole toukokuun 1981 aikana ollut muina aikoina. Työnantajapuolen esittämän selvityksen mukaan on pakkaajien luottamusmies ilmoittanut 14.5.1981 kello 9, että pakkaajat normalisoivat tilanteen, minkä lisäksi on esitetty selvitystä pakkaajien suhtautumisesta tilanteeseen ja siitä, ettei ilmoitettuina jarrutusaikoina ole ollut teknisiä häiriöitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa olennaisesti pakkaustuloksiin. Tämän selvityksen kumoamiseksi tarvittavaa vastanäyttöä ei työtuomioistuimelle ole esitetty.

Työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen osoittavan, että ainakin paperikone 11:n pakkauslinjalla on ollut jarrutusta alkaen 6.5.1981 ja päättyen 14.5.1981 aamulla noin kello 9:ään mennessä. Sitä vastoin työtuomioistuin ei katso esitetyn selvityksen riittävän osoittamaan, että jarrutusta olisi ollut myös paperikone 18:n pakkauslinjalla tai myöskään paperikone 11:n pakkauslinjalla 25.-26.5.1981. Edellä mainitun jarrutuksen tarkoituksena on ollut tukea työntekijäpuolen vaatimuksia tuotantopalkkioita koskeneissa neuvotteluissa.

Lakot ja jarrutus ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosaston työpaikalle asettamia työosaston luottamusmiehiä, joiden toiminnasta ammattiosasto vastaa, on Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteissa kerrotuin tavoin osallistunut työtaisteluihin. Ammattiosaston toimintaa työtaistelujen

estämiseksi tai aikaisemmaksi lopettamiseksi ei työtuomioistuimen mielestä ole myöskään näytetty riittäväksi.

Edellä on katsottu jääneen näyttämättä, että palkanmaksu jälkikäsittelyssä olisi työnantajan toimesta lopetettu ennen tehtävän työn loppumista. Kirjalliset takeet työrauhan säilyttämisestä olisivat merkinneet sitoutumista laajempaan kuin työehtosopimuslain 8 §:n ja työehtosopimuksen 4 §:n mukaiseen työrauhavelvollisuuteen. Paperiliiton työrauhakanteen ratkaisu riippuu siitä, onko työnantajan katsottava tukeneen tätä vaatimustaan työtaistelutoimenpiteellä.

Tuomiossaan n:o 13/1973 työtuomioistuin tuomitsi työrauhavelvollisuuden rikkomisesta työnantajan, joka oli ilmoittanut, ettei tehtaan prosessia käynnistetä eikä tuotanto-osastoille taata työtä, ellei ammattiosaston johto määräaikaan mennessä takaa työrauhan jatkuvaa säilymistä.

Työtuomioistuimen tuomiolla n:o 147/1979 ratkaistussa asiassa oli työnantaja paperitehtaassa, sen jälkeen kun paperikone oli pysäytetty pakattavien rullien ruuhkauduttua ja työnantajan katsottua ruuhkautumisen johtuneen pakkaajien jarrutuksesta, edellyttänyt ammattiosastolta ennen paperikoneen käynnistämistä ilmoitusta työrauhan palautumisesta. Kun vaadittua ilmoitusta ei annettu, ei paperikonetta käynnistetty ja palkanmaksu paperikoneen miehistölle lopetettiin sitä mukaa kuin heille ei ollut tarjota työtä. Työtuomioistuin ei katsonut näytetyksi, että työnantaja olisi menettelyllään syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen.

Tuomiolla n:o 90/1980 ratkaistussa asiassa työnantaja oli ilmoittanut, että kahden paperikoneen kuivassa päässä esiintyy jarrutusta ja että jos jokin paperikone vielä joudutaan pysäyttämään tällaisesta syystä, palkanmaksu keskeytetään kunnes ammattiosasto on ilmoittanut työrauhan palaavan osastolle. Palkanmaksu keskeytettiin siittemmin tällä tavoin. Työtuomioistuin katsoi, ettei työtaistelutoimenpiteenä voida sinänsä pitää tuotannon keskeyttämistä sen takia, että sen jatkaminen ei jarrutuksen takia ole taloudellisesti tai tuotannollisesti tarkoituksenmukaista. Työtuomioistuin totesi edelleen, että paperiteollisuuden alalla oli tapana, että ammattiosasto tällaisessa tapauksessa ilmoittaa työrauhan vallitsevan. Tällaisen ilmoituksen vaatiminen ei työtuomioistuimen mielestä siten osoittanut palkanmaksun keskeyttämistä työtaistelutoimenpiteeksi työrauhatakuun vaatimisena, joskin palkanmaksu olisi ollut aloitettava myös työnantajan saadessa muulla tavoin tiedon työrauhan vallitsemisesta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Paperiliiton kanteen kokonaan ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton edellisen kanteen siltä osin kuin se koskee pakkaajien jarrutusta paperikone 18:lla ja 25.-26.5.1981 paperikone 11:llä ja ottaen 16.6.1981 olleen lakon osalta hyvityssakon määrää alentavana seikkana huomioon edellä selostetut neuvotteluvaiheet, tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Voikkaan osasto n:o 36:n maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta neljätuhatta viisisataa (4 500) markkaa sekä korvaamaan sanotun liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdeksallasadalla (1 800) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Sariola, M. Virtanen, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen, jonka lausuntoon jäsen P. Virtanen yhtyi, lausui:

Katson, että esillä olevassa tapauksessa työnantajan vaatima kirjallinen sitoumus työrauhan turvaamisesta on ollut omiaan antamaan työntekijäpuolelle sellaisen käsityksen, että yhtiö painostaisi työntekijäpuolta vastuuseen työrauhasta yli työehtosopimuslain säännösten ja työehtosopimuksen määräysten. Kysymyksessä on siis tässä suhteessa nimenomaan tuomiossa n:o 153/1979 ratkaistuun verrattavissa oleva tapaus. Tämän vuoksi tuomitsen yhtiön maksamaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoa Paperiliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kolmetuhatta (3 000) markkaa. Samalla määrään, että juttujen näin päättyessä asianosaiset saavat kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa. Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen enemmistön asiassa tekemään päätökseen.