Labor court dismisses claim that old building bonus must continue after collective agreement change.

Kaupungin kiinteistöviraston talo-osaston tuntipalkkaisille työntekijöille oli vuoden 1979 loppuun saakka maksettu kaikilta työtunneilta ns. vanhojen rakennusten korjauslisää. Kaupunki oli muuttanut käytäntöä vuoden 1980 alusta sellaiseksi, että se vastasi asianosaisten kesken kesällä 1979 tehtyä sopimusta vanhojen rakennusten korjauslisän soveltamisesta sanotussa kaupungissa. Keskusneuvottelun aiheena oli ollut kaupungin rakennusvirastossa syntynyt erimielisyys, mutta neuvottelutulosta oli sinänsä molempien osapuolten mielestä sovellettava työehtosopimuksen tulkinnassa myös kiinteistöviraston talo-osastolla.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan tuntipalkkaisten työntekijäin tätä työehtosopimusta paremmat etuudet säilyivät sellaisina kuin ne olivat voimassa 31.1.1979. Allekirjoituspöytäkirjan määräyksen mielessä ei voitu puhua työehtosopimusta paremmasta etuudesta, jos työntekijällä oli katsottu olevan juuri työehtosopimuksesta johtuva oikeus tähän etuuteen, olkoonkin, että työehtosopimuksen oikea tulkinta sittemmin havaittiin tai vahvistettiin muuksi. Jos lisän maksamisesta oli sen sijaan erikseen vaikkapa hiljaisestikin sovittu, oli asianomaisilla työntekijöillä allekirjoituspöytäkirjan perusteella oikeus saada riidanalainen palkanlisä edelleen samojen perusteiden mukaan kuin siihen saakka.

Asianosaiset: Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta

Kuultavat: Helsingin kaupunki

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten kesken 26.2.1979 tehdyssä kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

16 § AIKAPALKKA

1. Aikapalkalla tarkoitetaan työntekijän palkkaryhmän mukaista perustuntipalkkaa tai sitä vastaavaa lisättynä mahdollisilla henkilö- ja työolosuhdelisillä.

2. Aikatyössä maksetaan eri ammateissa ja erilaatuisissa töissä tähän sopimukseen liittyvässä palkkahinnoittelussa mainitut perustuntipalkat lisineen (liitteet n:ot 1-3).

Niissä töissä, joita palkkahinnoittelussa ei ole mainittu, maksetaan vastaavissa tai niihin verrattavissa töissä yksityisillä aloilla työmarkkinajärjestöjen kesken tehtyjen kulloinkin voimassa olevien työehtosopimusten mukainen palkka. Mikäli niissä tapahtuu muutoksia tämän sopimuksen voimassaoloaikana, otetaan muutetut palkat käytäntöön kunnan tai kuntainliiton töissä samasta ajankohdasta lukien, mistä ne ovat tulleet voimaan yksityisillä aloilla.

Liite n:o 3/Kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus 1979

ERINÄISET LISÄT

10. Vanhojen rakennusten korjauslisä ________________________________

Vanhojen rakennusten korjaus- ja purkamistyössä maksetaan 15 %:n suuruinen perustuntipalkasta laskettava lisä. Tämä määräys ei koske lisärakennustyötä.

Sanotun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

11 §. Sovittiin, että tuntipalkkaisten työntekijäin tätä työehtosopimusta paremmat etuudet säilyvät sellaisina kuin ne olivat voimassa 31.1.1979.

Asianosaisten kesken 14.6.1979 vanhojen rakennusten korjauslisän soveltamisesta Helsingin kaupungissa käydystä keskusneuvottelusta laaditussa pöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

3 § Todettiin, että asia on saatettu KTTT:n toimesa työehtosopimuksen 33 §:n 5. kohdan nojalla keskusneuvottelussa käsiteltäväksi.

4 § Tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen liitteessä n:o 3 mainitun vanhojen rakennusten korjauslisän osalta sopijaosapuolet yksimielisesti toteavat seuraavaa:

Vanhojen rakennusten korjauslisää maksetaan aika- ja urakkapalkalla työskenteleville työntekijöille silloin, kun he suorittavat vanhoissa rakennuksissa korjaus- ja purkaustyötä. Edellytykset lisän suorittamiselle eivät riipu siitä, onko kysymyksessä osittainen tai täydellinen korjaus- ja purkaustyö tahi perus- tai määräaikaiskorjaustyö, koska mainittu lisä on tarkoitettu korvaamaan työntekijälle epämukavista työskentelyolosuhteista aiheutuvia haittoja.

Sen sijaan tämän lisän tarkoittamia korjaustöitä eivät ole sellaiset rakentamis- ja siihen liittyvät työt, joita suoritetaan uudisrakentamiseen verrattavissa olosuhteissa. Niinpä esimerkiksi jos rakennus sisältäpäin puretaan ja raivataan puhtaaksi siten, että rakennukseen on jäänyt ainoastaan rakennuksen runko (kantavat rakenteet) ja vesikatto, lisää ei makseta. Jos rakennustyön jossakin vaiheessa joudutaan kuitenkin samaan aikaan suorittamaan purkaustöitä, vanhojen rakennusten korjauslisä tulee tällöin suorittaa niille työntekijöille, jotka työskentelevät haitallisten työolosuhteiden vaikutusalueella.

Koska vanhojen rakennusten korjauslisän soveltamisesta ei ole mahdollista antaa keskitetysti yksityiskohtaisia ja tyhjentäviä soveltamisohjeita, niin sopijaosapuolet katsovat, että haitallisten työolosuhteiden vaikutusalue tulee paikallisesti työmaakohtaisesti todeta ja sopia.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on työtuomioistuimessa lausunut, että asianosaiset eivät olleet päässeet yksimielisyyteen siitä, oliko Helsingin kaupungin kiinteistöviraston talo-osaston tuntipalkkaisilla työntekijöillä oikeus saada vanhojen rakennusten korjauslisää jatkuvasti työolosuhteista riippumatta. Lisää oli maksettu kaikilta työtunneilta talo-osaston perustamisesta lähtien vuoden 1979 loppuun saakka. Vuoden 1980 alusta Helsingin kaupunki oli yksipuolisesti muuttanut sanotun käytännön. 18.9.1980 käydyn paikallisneuvottelun jälkeen oli asiasta 9.12.1980 käyty keskusneuvottelut. Keskusneuvottelussa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat katsoneet, ettei kysymyksessä ollut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n soveltaminen, vaan asia koski työehtosopimuksen liitteen n:o 3 kohdan 10 tulkintaa. KTV:n edustajat olivat todenneet, ettei kysymyksessä ollut vanhojen rakennusten korjauslisää koskevan määräyksen tulkinta.

Talo-osaston tuntipalkkaisille työntekijöille oli maksettu vanhojen rakennusten korjauslisää koskevan määräyksen perusteella tätä lisää kaikilta työtunneilta riippumatta siitä, millaisiksi olosuhteet olivat kulloinkin muodostuneet. Näin ollen järjestelmästä oli muodostunut niin sanottu vakiintunut käytäntö. Lisää oli maksettava entisen käytännön mukaisesti työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n mukaan.

Sanotuilla perusteilla Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Helsingin kaupungin kiinteistöviraston talo-osaston tuntipalkkaisille työntekijöille on maksettava 1.1.1980 lukien vanhojen rakennusten korjauslisää kaikilta työtunneilta riippumatta siitä, millaisiksi olosuhteet olivat kulloinkin muodostuneet. Lisäksi KTV on vaatinut vahvistettavaksi, että saataville on maksettava 5 %:n korko haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Helsingin kaupunginhallitus on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun. Koska kanteessa on kysymys siitä, onko Helsingin kaupungin kiinteistöviraston talo-osaston tuntipalkkaisilla työntekijöillä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n nojalla oikeus saada työehtosopimuksen liitteen 3 kohdan 10 mukaista vanhojen rakennusten korjauslisää, ja siis työehtosopimuksen tulkinnasta, työtuomioistuin hylkää vastaajan kanteen tutkimista vastaan esittämän väitteen. Korkoa koskevaa vahvistusvaatimusta ei ole kuitenkaan perustettu mihinkään työehtosopimuksen määräykseen, minkä vuoksi työtuomioistuin jättää sen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.

Jutun näin ollen muutoin paitsi korkovaatimuksen osalta tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että kanteessa tarkoitetuille työntekijöille on vuoden 1979 loppuun saakka maksettu kaikilta työtunneilta niin sanottua vanhojen rakennusten korjauslisää. Helsingin kaupunki on muuttanut sanotun käytännön vuoden 1980 alusta lukien ilman että asiasta olisi käyty kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden osalta neuvotteluja työntekijäpuolen kanssa.

Kanteen tarkoittaman erimielisyyskysymyksen selvittämiseksi käydyssä paikallisneuvottelussa on kaupungin taholta todettu, että lisän soveltamisen rajoista olisi useaan otteeseen neuvoteltu sekä virasto- ja laitostasolla että kaupungin henkilöstöasiainkeskuksen palkkaosaston edustajien toimesta Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestön edustajien kanssa pääsemättä yksimielisyyteen. Muuta selvitystä työtuomioistuimelle ei ole esitetty siitä, että lisän maksamisperusteet talo-osaston tuntipalkkaisten työntekijöitten kohdalla olisi aikaisemmin saatettu neuvottelun kohteeksi.

Asiassa ei ole edes väitetty, että työehtosopimuksesta neuvoteltaessa olisi otettu kantaa puheena olevan etuuden säilyttämiseen.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, Äimälä, Sariola, Leivo, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto, johon jäsenet P. Virtanen ja Leivo yhtyivät:

Asiassa on käynyt selville, että vanhojen rakennusten korjauslisää on maksettu Helsingin kaupungin kiinteistöviraston talo-osaston tuntipalkkaisille työntekijöille pitkäaikaisen käytännön perusteella työolosuhteista riippumatta. Kysymys on näin ollen sellaisesta etuudesta, joka työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n nojalla on säilytettävä sellaisena kuin se oli voimassa 31.1.1979. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, että sanotuille työntekijöille on maksettava 1.1.1980 lukien vanhojen rakennusten korjauslisää kaikilta työtunneilta riippumatta kulloisistakin työolosuhteista. Asian laatuun katsoen saa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto kuitenkin itse kärsiä juttukulunsa.