Labor court orders employer to pay overtime rate for work done on employer's initiative under collective agreement.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ordered the employer to pay the employee a daily overtime rate for welding work performed on the employer's initiative, despite the employer's claim that no specific instruction was given. The court found it unreasonable to assume the work was not done under the employer's authority merely because the foreman had not issued a specific order, noting prior verbal agreements and past payment practices. Consequently, the court rejected the union's claim that the employer violated the agreement and instead held the union liable for a fine for failing to verify the employer's compliance with the collective agreement.
Legislator headnote
AI generatedSection 13(7) of the Pipefitting Collective Agreement; where an employee performs work on the employer's initiative or with the employer's permission, the employer must pay the daily overtime rate, and the union bears responsibility for ensuring the employer's compliance.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kesken lämpökeskuksen putkiasennusurakkaa oli yrityksen LVI-osaston palveluksessa oleva putkiasentaja siirtynyt yrityksen talo-osaston palveluksessa olevan rakennustyömaan vastaavan mestarin aloitteesta tekemään hitsaustyötä läheiselle talonrakenustyömaalle. Vaikkei putkiasentajan työnjohtaja ollut antanut nimenomaista määräystä hitsaustyön tekemiseen, oli perusteetonta katsoa, ettei työn tekeminen ollut tapahtunut työnantajan määräyksestä työehtosopimuksen tarkoittamassa mielessä. Siirtyessään putkityöstä lämpökeskuksen työmaalta rakennusalan työhön toisen talon rakennustyömaalle oli työntekijä siirtynyt työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin pois urakkatyömaaltaan. Työnantaja oli sen vuoksi velvollinen suorittamaan työntekijälle hitsaustyöstä työehtosopimuksessa tarkoitetun keskituntipalkan.
Työnantaja, joka oli esittänyt selvitystä yrityksessä vakiintuneesti noudatetusta toisenlaisesta käytännöstä, ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään maksamatta hitsaustyöstä työntekijälle keskituntipalkan mukaisen palkan. Työnantajaliiton, joka liittotason neuvotteluissa oli nojautunut yksinomaan siihen, että hitsaustyö ei ollut tapahtunut työnantajan määräyksestä, olisi tullut havaita tämän perusteen kestämättömyys ja ryhtyä toimenpiteisiin asian riittäväksi selvittämiseksi.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Keskusosuusliike Hankkija
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen välillä 9.2.1979 allekirjoitetussa putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
II TYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
7 §
YLI-, SUNNUNTAI- JA HÄTÄTYÖ
Pöytäkirjamekintä: 1: Edellä 4-kohdassa tarkoitettua keskusliittojen lomapalkkasopimuksen mukaisesti laskettua keskituntiansiota korotetaan 7,9 %:lla.
III TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
10 § AIKAPALKKOJEN KÄYTTÖ
3. C-taulukko
PUTKIJOHTOALA
C-taulukon mukaisesti maksetaan palkka seuraavista töistä:
3.3. Jos työntekijä joutuu suorittamaan työnantajan antaman työmääräyksen perusteella muutosja lisätöitä, jotka eivät kuulu urakkasopimukseen ja joita ei voida järjestää urakalla suoritettavaksi.
13 § URAKKATYÖMÄÄRÄYKSET
PUTKIJOHTOALA
7. Urakanottajan on suoritettava ottamansa urakkatyö loppuun saakka, ellei hänellä ole pätevää estettä. Milloin työntekijä työnantajan määräyksestä joutuu keskeyttämään aloittamansa sovitun urakan ja hänet siirretään pois ko. urakkatyömaalta, eikä keskeytyksen aiheuttanutta työtä voida järjestää urakalla, maksetaan keskeytyksen ajalta, kuitenkin enintään kuudelta työpäivältä, tämän sopimuksen 7 §:n 4. kohdan mukainen keskituntipalkka.
Työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohta tuli käytännössä sovellettavaksi muun muassa sellaisessa tapauksessa, että työntekijä oli suorittamassa vanhan rakennuksen putkistojen saneerausta kerrostalon A-porraskäytävässä, kun saman talon B-porraskäytävässä, joka ei kuulunut meneillään olevan saneerauksen eikä työntekijän suoritettavana olevan urakan piiriin, syntyi putkivuoto, jota A-porraskäytävässä urakkaansa suorittava työntekijä määrättiin korjaamaan. B-porraskäytävässä suoritetusta työstä työntekijällä oli oikeus saada palkka työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan nojalla keskituntiansion mukaan.
Asiasta 16.11.1979 käydyt työpaikkakohtaiset neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina työntekijäpuolen katsoessa työnantajan syyllistyneen työehtosopimuksen tahalliseen rikkomiseen. Liittojen välillä 14.2.1980 käydyssä neuvottelussa työnantajapuolen asenne asian järjestykseen saattamiseen oli ollut kielteinen. Työnantajaliitto oli katsonut, että työ ei ollut perustunut asennusliikkeen työnantajan määräykseen, vaan työ oli tehty rakennusliikkeen vastaavan mestarin toimeksiantona.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keskusosuusliike Hankkija on velvollinen suorittamaan Kailasuolle kysymyksessä olevasta elementtien hitsaustyöstä työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdassa tarkoitetun keskituntipalkan. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Keskusosuusliike Hankkijan tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.
Kantajan esittämä työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan soveltamisesimerkki koski saneeraustöitä. Uudistalo rakennettiin siten, että kerralla tehtiin koko talo, mutta saneeraustöitä voitiin tehdä myös osassa rakennusta. Työmaan kuva oli kummassakin tapauksessa täysin erilainen. Samoin työmaa-alue ja urakkarajat määräytyivät erilaisin perustein, mistä johtuen esimerkki oli arvoton ja harhaanjohtava.
Edellä olevilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.
Putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimukseen oli sidottu nimenomaan Keskusosuusliike Hankkija sellaisenaan eikä sen LVI-osasto. Työehtosopimuksen 1 §:n mukaan putkijohtoalan työehtosopimusta sovellettiin LVI-liikkeiden ja -osastojen työntekijöihin. Kailasuo oli kiistatta ollut LVI-osaston työntekijä, mikä oli riittävä edellytys työehtosopimuksen soveltamiselle. Asiaan ei vaikuttanut se, että työnantaja mahdollisesti käytti LVI-osaston työntekijää joskus tilapäisesti jonkin toisen osaston alaisuuteen kuuluvissa töissä. Jos tällaisen käytön yhteydessä tämän toisen osaston alaisena toimiva työnjohtaja nimikirjoituksellaan hyväksyi työntekijöiden tunteja, toimi hän samalla tavoin kuin LVI-osaston työnjohtajakin työnantajan laillisena edustajana, jonka antamat tahdonilmaisut sitoivat työnantajaa, niin että työntekijöillä oli oltava oikeus luottaa niihin.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että putkiasentaja Pekka Kailasuo on kesällä 1979 suorittanut putkityötä Jäälin alueen lämpökeskuksen työ
maalla. Lämpökeskuksen rakennusurakoitsijana on ollut Keskusosuusliike Hankkijan talo-osasto ja putkiurakoitsijana Keskusosuusliike Hankkijan LVI-osasto. Keskusosuusliike Hankkijan talo-osaston palveluksessa oleva lämpökeskustyömaan vastaava mestari on elokuussa 1979 keskustellut Kailasuon kanssa siitä, voisiko tämä suorittaa läheisellä rakenteilla olevan As. Oy Jäälinpiian rakennustyömaalla rakennuselementtien hitsaustyötä. Tämän johdosta Kailasuo on 2.8.1979 tehnyt mainitulla työmaalla kahdeksan tunnin ajan tätä hitsaustyötä. As. Oy Jäälinpiian putkitöistä ei ollut tuohon aikaan vielä tehty putkiasentajien kanssa urakkasopimusta. Saman elokuun 27 päivän jälkeen Kailasuo on tehnyt urakkatyötä mainitulla asunto-osakeyhtiön työmaalla. Työnantaja on maksanut Kailasuolle riidanalaisesta hitsaustyöstä palkan työehtosopimuksen C-taulukon mukaan katsoen työn työehtosopimuksen 10 §:n putkijohtoalaa koskevassa kohdassa 3.3 tarkoitetuksi.
Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Kailasuon esimiehenä toimineen putkityönjohtajan kertoman mukaan ei hänen ja Kailasuon välillä ollut käyty edellä mainitun hitsaustyön suorittamisesta keskustelua ennen työn tekemistä. Todistajan ja talo-osaston vastaavan mestarin välillä oli sen sijaan aiemmin ollut puhetta siitä, että vastaava mestari voi käyttää LVI-osaston putkiasentajia talo-osaston hitsaustöissä siinä tapauksessa, että mies on vapaana. Myös todistajan ja Kailasuon välillä oli aikaisemmassa vaiheessa työskenneltäessä kysymyksessä olevalla Jäälin alueella ollut puhetta siitä, että Kailasuo voi tehdä tällaisia hitsaustöitä, jos hänellä on siihen urakoilta aikaa. Mainittu todistaja on lisäksi kertonut, että aikaisemmin vastaavanlaisissa tapauksissa on poikkeuksetta maksettu Ctaulukon mukainen aikapalkka.
Työnantajapuoli on katsonut, että Kailasuon suorittamaa hitsaustyötä ei ole suoritettu työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdassa edellytetyin tavoin työnantajan määräyksestä. Kailasuo on tehnyt riidanalaisen hitsaustyön edellä kerrotuin tavoin rakennustyön vastaavan mestarin aloitteesta ja myös Kailasuon työnjohtajana toiminut työnantajan edustaja on antanut luvan tällaisten putkiasennusurakan ulkopuolisten töiden tekemiseen. Vaikkei mainittu työnjohtaja olekaan antanut Kailasuolle nimenomaista määräystä hitsaustyön tekemiseen, on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin perusteetonta katsoa, ettei työn tekeminen olisi tapahtunut työnantajan määräyksestä työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdassa tarkoitetussa mielessä. Tämän kannan tueksi ei tarvitse nojautua siihen, että vastaava mestari ehkä on Kailasuon tuntilappuun hyväksynyt riidanalaiset työtunnit keskituntipalkalla suoritetuiksi.
Kun työnantajapuolelta kuitenkin on esitetty selvitystä siitä, että Keskusosuusliike Hankkijassa olisi vakiintuneesti noudatettu toisenlaista käytäntöä, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että osuusliike olisi jättäessään maksamatta Kailasuolle kysymyksessä olevasta hitsaustyöstä palkan keskituntipalkan mukaan rikkonut tietensä työehtosopimusta. Toisaalta on Putkijohtotyönantajainliitto, sen mukaan kuin liittotason neuvotteluista esitetty selvitys osoittaa, tuolloin nojautunut yksinomaan siihen, ettei Kailasuo olisi tehnyt riidanalaista työtä työnantajan määräyksestä. Työtuomioistuimen mielestä Putkijohtotyönantajainliiton olisi tullut havaita tämän perusteen kestämättömyys ja sen perusteella ryhtyä toimenpiteisiin asian riittäväksi selvittämiseksi ja Keskusosuusliike Hankkijan saattamiseksi noudattamaan työehtosopimusta.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Keskusosuusliike Hankkijaa vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten, vahvistaa, että Keskusosuusliike Hankkija on velvollinen suorittamaan Pekka Kailasuolle tämän 2.8.1979 suorittamasta elementtien hitsaustyöstä työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdassa tarkoitetun keskituntipalkan, sekä työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Putkijohtotyönantajainliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä neljätuhatta (4 000) markkaa. Jutun näin päättyessä ja katsoen sen laatuun sekä siihen, että vastaajapuolelta on jouduttu esittämään todistelua Rakennustyöläisten Liiton antaman virheellisen tiedon johdosta, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi määrätä asianosaiset puolin ja toisin kärsimään omat oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Airaksinen, Sariola, Kaski ja Kuivanen.
Tuomio oli yksimielinen.