Labor court dismisses strike-related claims against union, ordering fine for breach of peace duty.

Energialaitoksen ja kahden voimalaitoksen eräiden osastojen tuntipalkkaiset työntekijät olivat palkankorotusvaatimusta tukeakseen jääneet saapumatta työhönsä. Lakko oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Näyttämättä oli jäänyt, että ammattiosasto, joka vastasi luottamusmiesten toiminnasta, olisi ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja lopettamiseksi. Osasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Näyttämättä oli sen sijaan jäänyt, että ammattiosasto tai sen edustajat olisivat työnantajalta tai muutoin saaneet väitetystä ylityökiellosta tietoa, jonka perusteella olisi voitu ryhtyä toimiin tilanteen selvittämiseksi ja mahdollisen työtaistelun lopettamiseksi. Liiton ja yhteisjärjestön toiminnasta esitetyn selvityksen huomioon ottaen katsottu myös näyttämättä jääneen, etteivät ne olisi ryhtyneet niille kuuluviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.

Asianosaiset: Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y.

Kuultavat: Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö r.y.

Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten työntekijät r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten välillä 25.3.1980 solmitussa kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

16 § AIKAPALKKA

1. Aikapalkalla tarkoitetaan työntekijän palkkaryhmän mukaista perustuntipalkkaa tai sitä vastaavaa lisättynä mahdollisilla henkilö- ja työolosuhdelisillä.

2. Aikatyössä maksetaan eri ammateissa ja erilaatuisissa töissä tähän sopimukseen liittyvässä palkkahinnoittelussa mainitut perustuntipalkat lisineen (liitteet n:ot 1-3).

35 §

VASTUUN MÄÄRÄYTYMINEN

Työehtosopimukseen osallisten ja siihen muutoin sidottujen vastuu määräytyy lain mukaan

36 § TYÖEHTOSOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAIKA JA IRTISANOMINEN

1. Työehtosopimus tulee voimaan 1.3.1980 ja sen voimassaoloaika päättyy 28.2.1981, josta päivästä se jatkuu yhden vuoden kerrallaan, jollei joku sopimusosapuolista ole sitä viimeistään kuusi viikkoa ennen sen päättymiseksi määrättyä aikaa irtisanonut tai sopimusosapuolet ole sitä irtisanomatta muuttaneet. Irtisanomisesta huolimatta noudatetaan sopimusmääräyksiä kuitenkin siihen ajankohtaan saakka, jona uutta sopimusta koskevien neuvottelujen on todettu päättyneen.

Asianomaisten 25.3.1981 solmimassa kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

17 § PALKKAUS

A. A i k a p a l k k a

6. Aikapalkalla tarkoitetaan työntekijän palkkaryhmän mukaista perustuntipalkkaa tai sitä vastaavaa lisättynä mahdollisilla henkilökohtaisilla- ja työolosuhdelisillä.

7. Aikatyössä maksetaan eri ammateissa ja erilaatuisissa töissä tähän sopimukseen liittyvässä palkkahinnoittelussa mainitut perustuntipalkat lisineen (liitteet n:ot 1-3).

35 § VASTUUN MÄÄRÄYTYMINEN

Työehtosopimukseen osallisten ja siihen muutoin sidottujen vastuu määräytyy lain mukaan.

36 § TYÖEHTOSOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAIKA JA IRTISANOMINEN

1. Työehtosopimus tulee voimaan 1.3.1981 ja sen voimassaoloaika päättyy 28.2.1983, josta päivästä se jatkuu yhden vuoden kerrallaan, jollei joku sopimusosapuolista ole sitä viimeistään kuusi viikkoa ennen sen päättymiseksi määrättyä aikaa irtisanonut tai sopimusosapuolet ole sitä irtisanomatta muuttaneet. Irtisanomisesta huolimatta noudatetaan sopimusmääräyksiä kuitenkin siihen ajankohtaan saakka, jona uutta sopimusta koskevien neuvottelujen on todettu päättyneen.

Viimeksi mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

2 § Hyväksyttiin ja allekirjoitettiin kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ry:n välinen kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus, joka tulee voimaan 1.3.1981 lukien.

Vuosien 1980-1981 työehtosopimus oli sovittu olemaan voimassa 28.2.1981 saakka, ja sen 36 §:n mukaan sopimusmääräyksiä noudatettaisiin irtisanomisesta huolimatta siihen ajankohtaan saakka, jona uutta sopimusta koskevien neuvottelujen todettaisiin päättyneen. Uutta 1.3.1981 alkaen voimaan tullutta työehtosopimusta koskevat neuvottelut olivat päättyneet illalla 15.3.1981 neuvottelijain allekirjoittamaan työehtosopimusratkaisuun, jonka mukainen sopimus oli allekirjoitettu virallisesti 25.3.1981. Työehtosopimuslain mukainen työrauhavelvoite oli siis ollut voimassa työtaistelutoimenpiteen aikana.

Mainitut kolme työntekijäyhdistystä, joiden jäsenet olivat ryhtyneet laittomaan työtaisteluun, olivat olleet tietoisia edellisenä iltana varmennetusta neuvottelutuloksesta. Myös työtaisteluun osallistuneiden työntekijäin luottamusmiehet olivat ilmeisesti olleet tästä tietoisia jo ainakin aamulla 16.3.1981. Tästä huolimatta Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten työntekijät r.y:n jäsenet olivat ryhtyneet laittomaan työtaisteluun. KTV ja Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö eivät olleet huolehtineet riittävästi valvontavelvollisuudestaan.

Sanotuilla perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut työtuomioistuinta toteamaan edellä tarkoitetun työtaistelun työehtosopimuslain vastaiseksi työtaistelutoimenpiteeksi. Lisäksi kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut KTV:n, Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestön sekä Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten työntekijät r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Ensimmäiset neuvottelut palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi oli käyty 22.8.1980. Uudet neuvottelut samasta asiasta oli käyty 3.11.1980. Neuvottelut olivat päättyneet työntekijöiden kannalta tuloksettomina. Koska palkkauksen jälkeenjääneisyydestä ei oltu päästy asiallisesti neuvottelemaan siten, että neuvottelut olisivat johtaneet palkkauksessa todettujen epäkohtien korjaamiseen, työntekijät olivat painostaneet luottamusmiehiä spontaanisti työpaikkakokouksen pitämiseen. Luottamusmiehet olivat suostuneet painostuksen jälkeen järjestämään 16.3.1981 kello 7 työpaikkakokouksen. Tässä kokouksessa työntekijät olivat päättäneet yksimielisesti olla poissa työstä. Pääluottamusmies oli ilmoittanut kokouksessa voimassa olevasta työrauhavelvoitteessta ja kehottanut työntekijöitä aloittamaan normaalisti työt. Samalla oli ilmoitettu, että sekä pääluottamusmies että luottamusmiehet jäisivät joka tapauksessa työpaikalle ja olisivat siellä omat työvuoronsa.

17.3.1981 kello 16.30 oli pidetty kokous, jossa olivat olleet läsnä energialaitoksen tuntipalkkaisten työntekijöiden luottamusmiesten lisäksi Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestön edustajina puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä työjaoston jäsen, jotka olivat tuoneet luottamusmiehille tiedoksi yhteisjärjestön Helsingin kaupungin henkilöstöasiainkeskukselle osoittaman kirjeen, jossa työtaistelu todettiin laittomaksi ja yhdistyksen jäseniä kehotettiin palaamaan välittömästi työhön. 18.3.1981 kello 7 oli Hanasaaressa pidetty työpaikkakokous, jossa läsnä ollut KTV:n Helsingin seudun aluetoimiston aluesihteeri oli lukenut kokouksessa KTV:n Helsingin kaupungille osoittaman kirjeen, jossa työtaistelutoimet oli todettu laittomiksi ja yhdistyksen jäseniä kehotettu välittömästi palaamaan työhön. Omassa puheenvuorossaan pääluottamusmies oli jälleen kehottanut työntekijöitä palaamaan välittömästi työhön. Työntekijät olivatkin palanneet työpaikoilleen välittömästi kokouksen päätyttyä.

Edellä olevasta ilmeni, että 16.3.1981 spontaanisti toimeenpantu työtaistelu juonsi juurensa työntekijöiden pitempiaikaisesta tyytymättömyydestä palkkauksen jälkeenjääneisyyttä kohtaan. Työnantaja oli työnseisauksen jälkeen tunnustanut jälkeenjääneisyyden, koska 8.5.1981 käydyissä neuvotteluissa oli sovittu siitä, että noin 600 energialaitoksen palveluksessa olevalle tuntipalkkaiselle työntekijälle maksettaisiin palkkaa enemmän kuin kuntien tuntipalkkaisten työehtosopimuksessa oli sovittu. Ylimääräisen palkan suuruus työntekijää kohden oli noin 40 penniä tunnissa, keskimääräisen vaihteluvälin ollessa 0-100 penniä tunnissa. Työnseisauksen aikana työnjohtajat olivat hoitaneet hiilen sisäänoton. Muuten muun muassa hiilen sisäänotto oli hoidettu työvuoro- ja vapaapäiväjärjestelyin. Näiden järjestelyjen vuoksi energialaitokselle oli aiheutunut ainoastaan häviävän pieniä kustannuksia.

Sanotuilla perusteilla KTV on vaatinut kanteen hylkäämistä kaikkien kolmen yhdistyksen osalta.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö ja Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten työntekijät r.y. ovat olleet jutussa kuultavina.

________

Työtuomioistuimelle on lisäksi esitetty selvitystä siitä, että kanteessa tarkoitetut työntekijät olisivat palkankorotusvaatimuksiaan tukeakseen yhteisesti kieltäytyneet ylitöistä kevään 1981 aikana. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin jäänyt, että ammattiosasto tai sen edustajat olisivat työnantajalta tai muutoin saaneet väitetystä ylityökiellosta tietoa, jonka perusteella olisi voitu ryhtyä toimiin tilanteen selvittämiseksi ja mahdollisen työtaistelun lopettamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, kanteen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liittoa ja Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestöä vastaan sekä ylityökiellon osalta myös Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten työntekijät r.y:tä vastaan hyläten, tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten työntekijät r.y:n maksamaan kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kolmetuhatta (3 000) markkaa ja korvaamaan sopimusvaltuuskunnan oikeudenkäyntikulut tuhannella (1 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Pyrhönen, Äimälä, Sariola, Leivo, Kenraali ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen, jonka lausuntoon jäsen Kenraali yhtyi, lausui:

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ammattiosaston asettamilla luottamusmiehillä ei ole ollut erityistä aihetta ryhtyä muihin erityisiin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi ennen kuin työntekijöiden yleisen kokouksen järjestämiseksi 16.3. aamulla. Tältä osin luottamusmiesten toiminnan tarkoituksena on katsottava olleen estää työntekijöiden spontaanisti aloittaman liikehdinnän purkautuminen avoimeksi työtaisteluksi.

Ammattiosaston ei siten voidan mielestäni katsoa tältäkään osin vastaavan työtaistelutoimenpiteestä eikä myöskään laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan huomioon ottaen luottamusmiesten ja pääluottamusmiehen käyttäytyminen sanotun kokouksen yhteydessä.

Harkittaessa ammattiosaston toimien riittävyyttä työtaistelun jo alettua on mielestäni otettava huomioon ne erityisen tiiviit yhteydet, jotka tässä tapauksessa ja erityisesti syntyneessä tilanteessa vallitsivat ammattiosaston, Helsingin yhteisjärjestön ja liiton välillä.

Näin ollen ammattiosastolla on mielestäni kyseisessä tilanteessa ollut perusteltu syy luottaa siihen, että parhaillaan koolla olleen liittotoimikunnan sekä myös yhteisjärjestön toimenpiteillä voitaisiin - ottaen mm. huomioon ammattiosaston toimikunnan kiireelliseen koollekutsumiseen liittyvät vaikeudet - ammattiosaston käytettävissä olevia keinoja nopeammin ja tehokkaammin vaikuttaa työtaistelun päättymiseen, kuten sitten tapahtuikin.

Näillä perusteilla ja ottaen lisäksi huomioon lakon lyhyen keston katson, ettei ammattiosasto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Tämän vuoksi hylkään kanteen myös tältä osin.