Labour court allows partial claim for piecework pay rate guarantee under collective agreement.

Asianosaiset: Tekstiili ja Vaatetustyöväen Liitto r.y. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Pielistuote Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 11.3.1980 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV TYÖPALKAT

14 §

Aikatyö

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat paikkakuntaluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

15 §

Suorituspalkkatyö

1. Mikäli työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, on tuotannon ja työntekijäin ansion kohottamiseksi työt pyrittävä järjestämään suorituspalkkatyöksi. Työt, jotka vaatetusteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty suorituspalkkatyöksi, tehdään urakkatai sekaurakkatyönä. 2. Urakkatyö on hinnoiteltava siten, että työnteki

_________

jän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 17 % korkeammaksi kuin 14 §:n 1. kohdassa mainittu ohjepalkka ja kasvaa työsuorityksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa. 3. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta

______________________

maksetaan kiinteänä ja osa työsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työsuorituksen vastatessa normaalia urakkatyövauhtia työntekijän ansio nousee 17 % korkeammaksi kuin 14 §:n 1. kohdassa mainittu ohjepalkka. Työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä tulee palkan liikkuvan osan kasvaa vähintään samassa suhteessa. 4. Edellä 2. ja 3. kohdissa mainitut hinnoittelusäännöt ovat urakka- ja työkohtaiset ja työt on hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee hinnoitteluperusteeseen. 5. Urakka- ja sekaurakkatyötä tehtäessä on urakkapalkan perustana oleva 14 §:n 1. kohdan mukainen ohjepalkka taattu.

Asianosaisliittojen yhteisesti hyväksymissä työehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

II MUUT MÄÄRÄYKSET

6. Suorituspalkkatyö (15 §)

Urakkahinnoittelun työkohtaisuus

Työehtosopimuksen suorituspalkkatyön hinnoittelua koskevan pykälän mukaan urakka- ja osaurakkatyöt on hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 17 % korkeammaksi kuin ohjetuntipalkka. Hinnoittelusäännön on työehtosopimuksessa todettu olevan urakka- ja työkohtaisen.

Määräyksellä urakkahinnoittelun urakka- eli työkohtaisuudesta on lähinnä pyritty poistamaan urakoiden ns. tasaamismahdollisuus. Urakoiden tasaamisella liitot ymmärtävät menettelyä, jossa saman palkkakauden aikana pyritään vähentämään mahdollisesti annetun löysästi hinnoitellun urakan vaikutusta ansioon antamalla urakoita, joilla normaalilla urakkatyövauhdilla työskenneltäessä ei ole edellytyksiä saavuttaa työehtosopimuksen mukaista urakoiden hinnoittelupistettä. Työehtosopimuksen edellä tarkoitettu määräys velvoittaa suorittamaan urakkahinnoittelun kaikkien töiden ja työvaiheiden osalta siten, että työehtosopimuksen mukaiseen hinnoittelutasoon on mahdollisuus päästä. Mikäli epäillään, että tietyn urakan hinnoittelu ei täyttäisi tätä vaatimusta, noudatetaan työehtosopimuksen mukaista tarkistus- ja neuvottelumenettelyä.

Edellä olevilla perusteilla Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi työehtosopimuksen määräysten edellyttävän, että urakkatyössä palkka lasketaan ja myös maksetaan kustakin työstä ja työvaiheesta erikseen niin, että jos työntekijä jossakin urakkatyössä saavuttaa normaalilla työvauhdilla urakkatavoitteen tai ainakin ylittää ohjetuntipalkan, hänelle siitä työstä ja työajasta suoritetaan hänen urakkahinnoitteluperusteen mukaan ansaitsemansa palkka, vaikka hän koko päivän ansionaan keskimäärin laskettuna ei ansaitsisikaan tuota työehtosopimuksen edellyttämää vähimmäisurakkaa. Lisäksi Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut Pielistuote Oy:n velvoittamista suorittamaan pääluottamusmies Terttu Kinnuselle lokakuun 2 päivältä 1980 saamatta jääneenä palkkana 5,73 markkaa.

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimuksen 15 §:n 4 kohta oli otettu työehtosopimukseen vuonna 1973, mistä lukien se oli ollut sopimuksessa muuttumattomana. Vuonna 1974 oli liittojen yhteisesti hyväksymiin soveltamisohjeisiin otettu määräys, jolla oli tarkennettu työehtosopimuksen 15 §:n 4 kohdan sisältöä ja rajattu sen käyttöalue. Myös tämä soveltamisohje oli ollut muuttumattomana voimassa vuodesta 1974 lähtien. Työehtosopimuksen 15 §:n 5 kohta oli ollut työehtosopimuksessa vielä 4 kohtaa kauemmin.

Kanteessa oli katsottu, että työehtosopimuksen ohjetuntipalkkatakuumääräystä oli sovellettava urakkakohtaisesti. Mikäli työntekijä suoritti työpäivän kuluessa useampia urakkatöitä ja ansio yhdessä työssä jäi alle ohjepalkan, oli työntekijäpuolen käsityksen mukaan ohjepalkka tästä työstä maksettava. Asian yhteydessä ei ollut väitetty, että urakkahinnoittelu sinänsä olisi ollut virheellinen. Työehtosopimuksen 15 §:n 4 kohta edellytti, että hinnoittelu oli urakka- ja työkohtainen ja että työt oli hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousi hinnoittelupisteeseen. Riitaa ei ollut siitä, etteikö hinnoittelu Pielistuote Oy:ssä olisi ollut työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla urakka- ja työkohtainen.

Edellä olevilla perusteilla Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Pielistuote Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Vaatetusalan työehtosopimukseen ei sisälly määräystä siitä, kuinka työehtosopimuksen 15 §:n 5 momentin mukaisen ohjetuntipalkkatakuumääräyksen toteutumista tulee seurata. Edellä selostetut työehtosopimuksen urakka- ja työkohtaista hinnoittelua sekä soveltamisohjeiden urakantasauskieltoa koskevat määräykset koskevat sanamuotonsa mukaan vain hinnoittelua. Jutussa esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä osoita, että näitä sopimusmääräyksiä olisi tarkoitettu sovellettavaksi myös urakkatyön ohjepalkkatakuuseen. Perusteita erimielisyyden ratkaisemiseksi joidenkin muiden työehtosopimusmääräysten avulla ei jutussa ole esitetty. Soveltamiskäytännöstä esitettyä selvitystä on käsitelty edellä. Työtuomioistuimella ei ole perustetta pitää tässä jutussa sen enempää urakka- kuin päivä- tai tilikausikohtaistakaan ohjepalkkatakuun toteutumisen seurantaa työehtosopimuksen koko soveltamisalalleen vaatimana.

Pielistuote Oy:n osalta työtuomioistuin katsoo jääneen luotettavasti näyttämättä, mitä seurantajärjestelmää yhtiössä on aikaisemmin toteutettu. Ainakin kesästä 1979 seuranta on ollut urakkakohtaista. Selvittämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että tämän seurantatavan omaksuminen olisi perustunut paikallisen työntekijäpuolen asiattomaan menettelyyn. Vuonna 1980 työnantaja on määrännyt siirryttäväksi päiväkohtaiseen seurantaan, mitä paikallinen työntekijäpuoli ei ole hyväksynyt. Työtuomioistuimen mielestä on perusteetonta tulkita työehtosopimuksen 15 §:n 5 kohtaa siten, että - sikäli kuin sopimusmääräys yleensä sallii eri seurantatavat - työnantaja voisi yksipuolisesti määrätä siirryttäväksi seurantatavasta toiseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, joka ei anna kanteessa tehdystä vahvistuvaatimuksesta lausuntoa pyydetyssä yleisessä muodossa, harkitsee oikeaksi vahvistaa, että vaatetusalan työehtosopimuksen 15 §:n 5 kohtaa on Pielistuote Oy:ssä, kunnes siitä mahdollisesti sovitaan toisin, sovellettava siten, että urakkatyössä palkka lasketaan kustakin urakasta erikseen, niin että jos työntekijä ylittää ohjetuntipalkan, tulee hänelle siitä urakasta suorittaa hänen urakkahinnoittelun mukaan ansaitsemansa palkka, vaikka hän koko päivän kaiken urakkatyön ansionaan ei hinnoittelujen mukaan keskimäärin pääsisikään ohjetuntipalkkaan. Lisäksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Pielistuote Oy:n maksamaan Terttu Kinnuselle lokakuun 2 päivältä 1980 saamatta jääneenä palkkana viisi (5) markkaa 73 penniä. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Suominen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.