Labor court dismissed union fines but awarded damages for unlawful dismissal continuation without proof of breach.

Työnantaja oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti pitäessään työntekijän lomautettuna kolmen viikon ajan, jonka ajan tämän ennen lomautusta tekemää työtä oli tehnyt yritykseen muihinkin tehtäviin palkattu uusi työntekijä. Lomautuksen päättämisen edellytyksiin ei vaikuttanut se, että lomautettu työntekijä oli lomautuksen aikana aikaisemmin kieltäytynyt toisesta työstä, josta ei ollut esitetty selvitystä olisiko hänen pitänyt ottaa se vastaan.

Ottaen huomioon että lomautettujen työntekijöiden työhön kutsumisesta ei ollut nimenomaisia työehtosopimusmääräyksiä, katsottu jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi rikkonut tietoisesti työehtosopimusta, tai että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Rakennusvalmiste Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton kesken 1.2.1979 tehdyssä betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §.

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978

Työehtosopimuksen 2 §:n perusteella noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä 6.6.1978 tehdyssä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa (irtisanomissuojasopimuksessa) on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §.

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla.

4 §.

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

8 §.

Lomautus

Lomauttaminen

Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa.

Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hän voi työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen sijasta vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Samoin voidaan työntekijä lomauttaa työsopimuslain (As. kok. n:o 320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti. Sopimuksella voidaan lomauttamisoikeutta laajentaa.

11 §.

Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työnantaja oli menettelyllään aiheuttanut Tuulikki Koivistolle palkan menetyksen 29.8. ja 20.9.1979 välisellä ajalla 17 työpäivältä sekä vuosilomaetujen menetyksen. Tuntipalkan mukaan laskettuna hän oli kärsinyt 2 218 markan 16 pennin suuruisen palkanmenetyksen. Vuosilomaetujen menetys oli ollut 391 markkaa 44 penniä. Irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n nojalla Tuulikki Koivisto oli oikeutettu 2 609 markan 60 pennin suuruiseen korvaukseen.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liittoon vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Rakennusvalmiste Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n vastaisesti pitäessään Koiviston lomautettuna 29.8. ja 20.9.1979 välisenä aikana sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan Koivistolle irtisanomissuojasopimuken 5 §:n mukaisena korvauksena 2 609 markkaa 60 penniä. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusvalmiste Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kannetta hylättäväksi.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Tuulikki Koivisto, joka on työskennellyt Rakennusvalmiste Oy:n Forssan elementtitehtaan raudoittamossa sitelijänä, on ollut lomautettuna tästä työstä työn vähyyden vuoksi 29.11.1978 lukien. Esitetyn selvityksen mukaan Koiviston työrajoitteisuus estää häntä työskentelemästä villa- ja sementtipölylle sekä sementtiin liittyville kromille ynnä muille ihottumia aiheuttaville aineille altistavissa töissä. Koivistolle on 7.5.1979 tarjottu työtä Rakennusvalmiste Oy:n puutyötehtaalla. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, että tarjottu työ olisi ollut sen kaltaista, joka Koiviston olisi tullut työsuhteensa ehtojen mukaan ottaa vastaan. Kieltäytymisestä huolimatta Koiviston työsuhde on jatkunut, eikä kieltäytyminen ole vapauttanut yhtiötä velvollisuudesta kutsua Koivisto työhön lomautuksen edellytysten hänen kohdaltaan lakatessa.

6.8.1979 tehdyllä työsopimuksella on yhtiöön otettu eräs mies elementtivalmistuksen vaihetyöntekijäksi. Hänen työsuhteensa on alkanut 29.8.1979, mistä alkaen hän on työskennellyt raudoittamossa sitelijän tehtävissä 20.9.1979 asti. Tämän jälkeen hän on ollut sairaslomalla ja siirtynyt 1.10.1979 työskentelemään elementtien valmistusosastolle. Yrityksessä noudatetun käytännön mukaan työntekijöitä on työvoiman lyhytaikaisen lisätarpeen vuoksi siirretty osastolta toiselle samankaltaisiin työtehtäviin. Tällaisia lyhytaikaisia siirtoja on elementtiosastolta raudoittamoon tapahtunut esitetyn selvityksen mukaan myös Koiviston lomautusaikana useita.

Edellä selostetun selvityksen valossa ja ottaen lisäksi huomioon, ettei irtisanomissuojasopimuksessa ole nimenomaisia määräyksiä lomautettujen työntekijöiden työhön kutsumisesta, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että yhtiö olisi asiassa rikkonut tietensä työehtosopimusta. Samoilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, kanteessa tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten, velvoittaa Rakennusvalmiste Oy:n maksamaan Tuulikki Koivistolle korvauksena lomautuksen perusteettomasta jatkamisesta kaksituhatta kuusisataa (2 600) markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Tiitola, Airaksinen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen