Labor court dismisses claim for damages for alleged breach of collective agreement regarding strike-related furlough rules.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kun kanteessa oli kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta ja siten työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvasta asiasta, kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätty.

Asianosaiset: Postiliitto r.y. Posti- ja telehallitus

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Posti- ja lennätinhallituksen ja Postiliiton välillä 7.5.1980 allekirjoitetussa sanomalehden kantoa ja sanomalehdenkantajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Työehtosopimuksen soveltamisala

Tämä työehtosopimus koskee posti- ja lennätinlaitoksen suorittamaa erillistä sanomalehdenkantoa ja sitä toimittavia työsopimussuhteessa olevia sanomalehdenkantajia, joita tässä työehtosopimuksessa lyhyesti nimetään myös kantajiksi. Työehtosopimus koskee myös varakantajia, jotka ovat velvolliset toimittamaan erillisen sanomalehtikannon työhön saapumatta jääneen kantajan piirissä.

4 § Irtisanominen ja työsuhteen päättyminen

Irtisanomiseen ja lomauttamiseen nähden noudatetaan, mitä siitä erillisellä pöytäkirjalla on sovittu. (LIITE 2 ).

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa työehtosopimukseen osallisten 7.5.1979 hyväksymässä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa pöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

3 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomsperusteena pidetään toiminnan supistamisesta, sen uudelleen järjestämisestä tai muista näihin verrattavista taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvaa työn vähenemistä, joka ei ole luonteeltaan tilapäistä. Irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten työvelvoitteen laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Lomautus

Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hän voi työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen sijasta jos työntekijän palvelussuhde valtioon on jatkunut keskeytyksettä enintään viisi vuotta, yhden kuukauden tai yli viisi vuotta, kahden kuukauden ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Samoin voidaan työntekijä lomauttaa työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti. Sopimuksella lomautusoikeutta voidaan laajentaa.

Jos lomauttaminen on tapahtunut toistaiseksi, on työnantajan ilmoitettava työn alkamisesta vähintään viikkoa ennen, jollei toisin ole sovittu.

6 §

Irtisanomista ja lomautusta koskevat ilmoitukset

Ennakkoilmoitus

Toiminnan supistamisesta, sen uudelleen järjestämisestä tai muista näihin verrattavista taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuvasta työn vähentymisestä tapahtuvan työvoiman vähentämisen tai lomautuksen välttämättömyyden tultua työnantajan tietoon, on työnantajan annettava toimenpiteestä välittömästi, ja mikäli mahdollista viimeistään kolme kuukautta ennen irtisanomisajan päättymistä tai lomautuksen alkamista ennakkoilmoitus asianomaiselle luottamusmiehelle ja lomautuksen kohdistuessa vähintään 10 työntekijään myös työvoimaviranomaiselle. Ennakkoilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, arvioitu alkamis- aika ja kesto sekä irtisanottavien tai lomautettavien työntekijöiden arvioitu lukumäärä ammattiryhmittäin.

Lomautusilmoitus

Ilmoitus lomautuksesta annetaan työntekijälle henkilökohtaisesti, ellei työnantajan ja asianomaisen luottamusmiehen kesken toisin sovita. Ilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, sen alkamisaika ja määräaikaisen lomautuksen kesto sekä toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen osalta sen arvioitu kesto. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä annettava lomautuksesta kirjallinen todistus. Ilmoitus lomautuksesta on annettava tiedoksi edellä tarkoitetulle luottamusmiehelle ja lomautuksen kohdistuessa vähintään 10 työntekijään myös työvoimaviranomaiselle.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole tapauksissa, joissa työnantajalla ei ole muun syyn kuin lomautuksen vuoksi lomautusaikaan kohdistuvaa palkanmaksuvelvollisuutta tai joissa työnteon este johtuu työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista.

8 §

Irtisanomis- ja lomautusilmoitusajan laiminlyönti

Jos työnantaja ei noudata irtisanomisaikaa tai 5 §:ssä tarkoitettua lomautusilmoitusaikaa, on työnantaja velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomis- tai lomautus- ilmoitusajalta.

9 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet, eikä käytyjen neuvottelujen jäleen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

10 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan viraston tai laitoksen toiminnalle tärkeitä tai erikoistehtäviin tarvittavia työntekijöitä, vaikeasti työllistettäviä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä, sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

11 §

Irtisanomisia ja lomautuksia koskeva yhteistoimintamenettely

Ennen kuin virasto tai laitos toiminnan supistamisesta, sen uudelleen järjestämisestä tai muista niihin verrattavista taloudellisista tai tuotannollisista syistä vähentää tai lomauttaa työvoimaa, kysymys käsitellään yhteistoimintamenettelystä irtisanomisten ja lomautusten yhteydessä valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisesti.

Edellä olevilla perusteilla Postiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että esillä olevassa tapauksessa Tampereen postikonttorilla ei ole ollut oikeutta lomauttaa sanomalehdenkantajia ja että lomautetuille sanomalehdenkantajille tulee maksaa täysi palkka 29.11 ja 3.12.1980 väliseltä ajalta. Lisäksi Postiliitto on vaatinut posti- ja telehallituksen tuomitsemista hyvityssakkoon irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan pöytäkirjan 3, 5 ja 8 §:n tietensä rikkomisen perusteella.

Posti- ja telehallitus on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Suomen Sanomalehtimiesten Liiton 13.11.1980 aloittama lakko oli pysäyttänyt lähes kaikkien sanoma-, aikakaus- ja paikallislehtien ilmestymisen lakon ajaksi. Lakon aikana oli ilmestynyt ainoastaan vähäisessä määrin eräitä pienehköjä paikallis- ja sanomalehtiä, jotka olivat tehneet erillissopimuksen Suomen Sanomalehtimiesten Liiton kanssa. Edellä mainitusta syystä posti- ja lennätinlaitoksen hoitama sanomalehtien jakelutoiminta ja laitoksen palveluksessa olevien sanomalehdenkantajien työn tekeminen oli estynyt lakon ajaksi.

Työsopimuslain 27 §:n 2 momentin soveltamisesta syntyneen viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa lainkohdan soveltaminen ei edellyttänyt organisaatioyksikön tai sen osan täydellistä lamautumista jonkin ulkopuolisen seikan kuten esimerkiksi valtakunnallisen lakon johdosta. Niin sanotun voimalalakon aikana oli syntynyt vastaavia tilanteita ja korkein oikeus oli ratkaisuissaan katsonut, että sellaisissa tapauksissa, joissa voimalalakon seurauksena eräissä yrityksissä tuotantotoiminta oli häiriytynyt vain osittain, oli vallinnut työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetut olosuhteet. Työsopimuslain 27 §:n 2 momenttia sovellettaessa lainkohdan lomautusedellytysten täyttyminen ei aiheuttanut työntekijöiden työntekovelvollisuuden loppumista muun työn osalta, vaikka työntekijät olisivat estyneet suorittamasta normaalia työtään.

Tampereen postikonttorilla olisi ollut jo lakon alkaessa mahdollisuus työnjohtotoimenpiteenä siirtää Hämeen Yhteistyön jakelu hoidettavaksi normaalin postinkannon yhteyteen, kuten sitten työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetun palkanmaksuvelvollisuuden päätyttyä oli tehtykin. Työsopimuslain 27 §:n 2 momentin tarkoittama aika oli posti- ja telehallituksen käsityksen mukaan alkanut kulua posti- ja lennätinhallituksen antamissa yleisohjeissa mainitusta ajankohdasta eli 14.11.1980 lukien. Posti- ja telehallituksella ei voitu katsoa asian johdosta olevan missään tapauksessa palkanmaksuvelvollisuutta laajemmassa määrin kuin mitä työntekijöille jo oli suoritettu. Tampereen postikonttorin sanomalehdenkantajien lomauttaminen oli suoritettu asianmukaisesti työsopimuslain 27 §:n 2 momenttia soveltaen, eikä menettelyllä ollut rikottu sopimuspuolten välisen irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Edellä olevilla perusteilla posti- ja telehallitus on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Kantajat olivat tehneet lakon aikana juuri niitä heille kuuluvia normaaleja tehtäviä kuin ennen ja jälkeen lakonkin. Kantajien työsuoritus ei lakon aikana ollut estynyt työsopimuslain 27 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla, eikä posti- ja lennätinhallituksella näin ollen ollut ollut oikeutta sen mukaiseen yksipuoliseen päätökseen perustuvaan lomauttamiseen. Enintään olisi voinut tulla kysymykseen irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan pöytäkirjan mukainen työn vähenemisestä johtuva lomautusmenettely, joka edellytti paitsi kolmen kuukauden ennakkoilmoitusaikaa myös neuvotteluja osapuolten kesken. Mitään tällaisia neuvotteluja ei kuitenkaan ollut käyty.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja toteaa, että kanteessa on kysymys siitä, onko kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työntekoa ja palkanmaksua keskeytettäessä rikottu asianosaisten välillä työehtosopimuksena voimassa olevan irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan pöytäkirjan määräyksiä. Kanteessa on näin ollen kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta ja siis työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvasta asiasta, minkä vuoksi työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan tehdyn väitteen.

Suomen Sanomalehtimiesten Liiton 13.11.1980 alkaneen lakon johdosta annettujen posti- ja lennätinhallituksen ohjeiden perusteella Tampereen postikonttori on sanottuna lakon alkamispäivänä antanut lomautusilmoituksen konttorin palveluksessa olleille sanomalehden varhaisjakajille. Lomautuksen on ilmoitettu alkavan 27.11.1980. Tähän päivään asti työntekijöille on maksettu palkka työsopimuslain 27 §:n 2 momentin mukaisesti. Sanomalehtimiesten lakon aikana Tampereella on ilmestynyt Hämeen Yhteistyö -lehti, joka ilmestyy kolmena päivänä viikossa eli tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. Lakon aikana varhaiskantajat ovat jakaneet Hämeen Yhteistyötä sen ilmestymispäivinä marraskuun 27 päivään 1980 asti. Marraskuun 28 päivänä ilmestyneen Hämeen Yhteistyön jakamisesta on tehty erillissopimus, jonka mukaan työntekijöille on maksettu 75 % päiväpalkasta. Tämän jälkeen työntekijät ovat olleet palkatta ja työttä 29.11.-3.12.1980.

Kanteessa tarkoitetuista 124:stä sanomalehden varhaisjakajasta noin puolet ovat jakaneet lehtiä kuutena ja loput seitsemänä päivänä viikossa. Sanomalehtimiesten lakon aikana he ovat olleet kokonaan vailla työtä niinä päivinä, joina Hämeen Yhteistyö ei ole ilmestynyt. Hämeen Yhteistyön ilmestymispäivinä heidän työnsä on todistajana kuullun pääluottamusmiehen arvion mukaan vähentynyt 20 %:lla normaalista. Ilmoitetun lomautuksen aikana Hämeen Yhteistyö on ilmestynyt tiistaina 2.12.1980, jolloin lehden jakaminen on ollut siirrettynä virkasuhteisten postimiesten tehtäväksi muun postinkannon mukana.

Kun kanteessa tarkoitettujen lehdenjakajien työ on sanomalehtimiesten lakon johdosta estynyt suurimmaksi osaksi ja kun työtuomioistuimen mielestä on ollut posti- ja lennätinlaitoksen tehtävien hoidon kannalta perusteltua siirtää jäljelle jäänyt työ eli Hämeen Yhteistyön jakaminen laitoksen muun henkilökunnan käyttämättömän kapasiteetin puitteissa tehtäväksi, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajalla ole ollut velvollisuutta maksaa työtä vaille jääneille lehdenjakajille palkkaa pitemmältä kuin työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetulta kahden viikon ajalta lomautus- ilmoituksen antamisesta eli työnteon esteen alkamisesta lukien. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, ettei Tampereen postikonttori ole kanteessa tarkoitetulla menettelyllään toiminut vastoin irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan pöytäkirjan määräyksiä, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa posti- ja telehallitus kuitenkin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Tiitola, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.