Labor court dismisses union claim for dismissal protection but awards fines for breach and duty violation.

Jutussa esitetyn selvityksen valossa katsottu näyttämättä jääneen, että irtisanominen olisi johtunut muusta syystä kuin työn vähyydestä.

Työnantaja oli kuitenkin jättänyt irtisanomisjärjestystä harkitessaan ottamatta huomioon myös yrityksen toisella osastolla, missä myös irtisanottu oli aikaisemmin työskennellyt, työskennelleiden työntekijöiden ammattitaidon, työsuhteen keston ja huoltovelvollisuuden.

Työnantaja tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kanne jätetty tutkimatta väitetyn työnantajan ja työntekijän välillä tehdyn irtisanomisajan pidentämistä koskevan sopimuksen osalta työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana.

Asianosaiset: Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Autonrengasliitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 14.4.1980 solmitussa autonrengasalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §.

Yleissopimuksen soveltaminen

1. Tämän työehtosopimuksen ohella ja sen soveltamisessa noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välisiä, niitä voimassa olevia yleissopimuksia, jotka ovat tämän sopimuksen liitteinä. Seuraavat keskusliittojen sopimukset ovat tämän sopimuksen liitteinä:

- Luottamusmiessopimus

- Irtisanomissuojasopimus

4 §

Irtisanomissuoja, lomauttaminen

2. Tämä ei kuitenkaan koske niitä tapauksia, joissa työnantaja on lain mukaan oikeutettu purkamaan työsopimuksen, taikka työt ylivoimaisten tapahtumien takia joudutaan kokonaan tai osaksi keskeyttämään.

Milloin kysymyksessä on edellisessä momentissa mainittu irtisanominen tai lomauttaminen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijäin huoltovelvollisuuden määrään.

Jos työnantaja kuuden kuukauden kuluessa 3 momentissa tarkoitetusta irtisanomisesta tarvitsee lisää työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan ennen kuin muita työntekijöitä otetaan työhön, tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensi sijassa heille.

Työnantajan tai työntekijäjärjestöjen edustajan vaatimuksesta on välittömästi neuvoteltava tässä pykälässä mainituista toimenpiteistä ja niiden seurauksena mahdollisesti syntyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja oikeudellisista kysymyksistä.

3. Irtisanomis- ja lomautustapauksissa noudatetaan lisäksi työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

23 §.

Luottamusmiehet

3. Luottamusmiehiin nähden noudatetaan keskusjärjestöjen välistä luottamusmiessopimusta. Mikäli sopimuksen soveltamisessa syntyy paikallisia erimielisyyksiä, niin asia käsitellään työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä.

25 §.

Erimielisyyksien ratkaiseminen

1. Tämän työehtosopimuksen tulkintaa koskevista erimielisyyksistä ja sen rikkomista koskevista asioista neuvotellaan ensin paikallisen työnantajan ja valittujen luottamusmiesten välillä ja sitten Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välillä tehdyn yleissopimuksen edellyttämällä tavalla liittojen kesken. Mikäli ei näin päästä yksimielisyyten, on asia jätettävä työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välisessä 6.6.1978 allekirjoitetussa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista sanotaan muun ohessa:

4 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

11 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menttäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

12 § Neuvottelujärjestys

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiassa yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen Olavi Nevalainen oli ollut työsuhteessa Autonrengasliiton jäsenyrityksen Kumi-Helenius Oy:n Rovaniemen toimipisteessä 4.3.1974 ja 15.1.1981 välisen ajan. Nevalainen oli työskennellyt pinnoittamo-osastolla käsikarhentajana huhtikuuhun 1980, jolloin hänet oli siirretty asennushalliin rengasasentajaksi. Toimipaikan työntekijät olivat 30.10.1980 asettaneet Nevalaisen ainoaksi pääluottamusmiesehdokkaakseen. Käytännössä ainoa ehdokas tuli valituksi luottamusmieheksi. Asiaa koskeva ilmoiutus oli lokakuun lopussa kiinnitetty työntekijöiden sosiaalitiloissa olevalle ilmoitustaululle, jolle myös työnantaja kiinnitti ilmoituksiaan. Näin ollen ehdokkuuden oli katsottava tulleen työnantajan tietoon jo ilmoituksen kiinnittämispäivänä.

Kanteeseen vastatessaan Autonrengasliitto ja Kumi-Helenius Oy ovat lausuneet, että Olavi Nevalainen oli kevääseen 1980 saakka työskennellyt käsikarhentajana pinnoittamo-osastolla. Tuo tehtävä oli lakkautettu, koska kasaaja ja paistaja olivat kyenneet hoitamaan karhennuksen oman työnsä ohella, ja Nevalainen oli siirretty rengashalliin asentajan tehtävään. Heinäkuussa 1980 pinnoittamo-osastolle oli otettu työntekijä erään toisen työntekijän sairasloman ajaksi määräaikaiseen työsuhteeseen suorittamaan esivulkanointilinjan kasaajan tehtäviä. Tämä työsuhde oli syyskuussa 1980 vakinaistettu erään kolmannen kasaajan työsuhteen päättymisen vuoksi. Nevalaista ei olisi voitu asennushallin työpaineen vuoksi siirtää tähän tehtävään eikä hän olisi osannut näitä tehtäviä suorittaakaan.

Työnantajan odotukset töiden määrän kehityksen suhteen eivät olleet toteutuneet syksyn 1980 aikana. Työt asennushallissa olivat vähentyneet huomattavassa määrin edellisiin vuosiin verrattuna. Tästä syystä asennushallin työntekijöiden määrä oli vähennetty 6:sta 4:ään. Uusia työntekijöitä ei ollut asennushalliin irtisanomisten jälkeen otettu. Töiden määrä talvikauden aikana oli vähentynyt myös pinnoittamo-osastolla. Siellä oli 15.1.1981 ja maaliskuun lopun 1981 välisenä aikana tehty 3-päiväistä työviikkoa. Myöskään pinnoittamoon ei ollut kesän 1980 jälkeen otettu uusia työntekijöitä.

Vastaajat ovat kiistäneet Nevalaisen irtisanomisen tapahtuneen hänen luottamusmiesehdokkuutensa vuoksi ja huomauttaneet, ettei ehdokkuus saattanut Nevalaista tehostetun irtisanomissuojan piiriin. Työnantaja ei toisaalta ollut ollut tietoinenkaan Nevalaisen luottamusmiesehdokkuudesta irtisanomista suoritettaessa. Asiasta oli työnantajalle ilmoitettu vasta irtisanomista seuranneena päivänä. Työnantajalle oli toimitettu ilmoitus Nevalaisen luottamusmieheksi valinnasta vasta 5.1.1981. Ammattiosaston ilmoituksen mukaan valinta oli tapahtunut 24.11.1980. Saatuaan ilmoituksen työnantaja oli ilmoittanut ammattiosastolle, että Nevalaisen työsuhde oli irtisanottu ennen hänen luottamusmieheksi valintaansa.

Vastaajien mielestä työnantaja oli Nevalaisen työsuhteen irtisanoessaan ottanut huomioon työehtosopimuksen 4 §:n 2 momentin ja irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n määräykset. Vastaajat ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta irtisanomisajan pidentämistä koskevan väitteen osalta ja muilta osin sen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Jutun muulta kuin viimeksi mainitulta osalta tukiessaan työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Kumi-Helenius Oy on 11.11.1980 irtisanonut yhtiön asennushalliosastolla työskennelleen Olavi Nevalaisen ja erään toisen rengasasentajan työsuhteet päättymään 15.1.1981. Asennushallin työntekijämäärä, joka oli kerrottujen irtisanomisten avulla alennettu 6:sta 4:ään, on kesäaikaa lukuunottamatta pysynyt neljänä huolimatta siitä, että asennushallista on yksi työntekijä ollut keväästä 1980 alkaen sairaslomalla.

Nevalainen oli 30.10.1980 asetettu työntekijöiden ainoaksi pääluottamusmiesehdokkaaksi. Hänen valintansa tehtävään oli vahvistettu ammattiosaston valmistavassa vuosikokouksessa 24.11.1980. Jutussa ei ole näytetty, että työnantaja olisi tiennyt Nevalaisen luottamusmiesehdokkuudesta ennen hänen työsuhteensa irtisanomista. Jutussa esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Nevalaisen irtisanominen olisi johtunut muusta syystä kuin työn vähyydestä.

Työnantaja on Nevalaisen irtisanoessaan ilmoittanut kiinnittäneensä huomiota työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan määräykseen. Irtisanomista suoritettaessa oli otettu huomioon ammattitaitokysymykset siten, että yhtiön palvelukseen oli jätetty ne työntekijät, jotka olivat yrityksen toiminnalle tärkeitä. Asennushallin osalta oli lisäksi otettu huomioon työsuhteen kestoaika ja työntekijäin huoltovelvollisuuden määrä.

Nevalainen on tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1974 työskennellen huhtikuuhun 1980 asti pinnoittamo-osastolla. Nevalaisen siellä ainakin viimeksi tekemää käsikarhentajan työtä koskeneen uudelleenjärjestelyn vuoksi työnantaja on huhtikuussa 1980 siirtänyt hänet pinnoittamo-osastolta asennushalliin rengasasentajan tehtäviin. Kesällä yhtiö on palkannut pinnoittamo-osastolle esivulkanointilinjan kasaajan tehtävään 15.7. ja 30.8.1980 väliseksi määräajaksi uuden työntekijän. Erään toisen tuota työtä tehneen työntekijän työsuhteen päättymisen vuoksi tilapäinen työsuhde on syyskuun 1980 alusta vakinaistettu.

Autonrengasliitto on liittoneuvotteluissa ennen Nevalaisen työsuhteen päättymistä katsonut hänen irtisanomiselleen olleen työehtosopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen mukaisen perusteen yrityksen työllisyystilanteen heikentymisen vuoksi. Jutussa esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että liitolla olisi ollut aihetta selvittää tarkemmin kuin on tapahtunut, miksi irtisanominen oli kohdistunut juuri Nevalaiseen. Työtuomioistuin katsoo liiton laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen irtisanomisen perusteen ja näin ollen myös vahingonkorvausvaatimuksen osalta, tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Kumi-Helenius Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta Kumi- ja Nahkatyöväen Liittolle hyvityssakkoa seitsemänsataa (700) markkaa ja saman lain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Autonrengasliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä neljätuhatta (4 000) markkaa. Autonrengasliitto ja Kumi-Helenius velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut kahdellatuhannella (2 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Airaksinen, Kaski, P. Virtanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.