Labor court dismisses union claim that dismissal lacked special reason due to job reduction and seniority.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's appeal regarding the dismissal of a long-serving truck driver. The employer argued that the dismissal was justified by a significant reduction in work caused by hiring a more skilled operator for a different type of vehicle, which the union contested. The court ruled that the employer had a special reason for termination under the collective agreement, leading to the rejection of the claim.
Legislator headnote
AI generatedSection 6 of the 1979 construction industry collective agreement; Section 37(2) of the Employment Contracts Act; An employer may terminate a contract without special reason only if the reason is not a mere temporary reduction in work, and the court found the specific operational changes constituted a special reason justifying the dismissal.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kun otettiin huomioon uudelleen palkatun työntekijän pitkäaikainen palvelu yhtiössä ja hänen ammattitaidostaan esitetty selvitys, toisen työntekijän lomauttaminen ja irtisanominen olivat johtuneet ensiksi mainitun työntekijän palkkaamisesta huolimatta työn vähentymisestä, ja siihen oli siten ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y.
Kuultavat: Kuljetus ja Kaivin Oy
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen kesken 9.2.1979 allekirjoitetussa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN
6. §.
Irtisanomisajat ja -perusteet
Irtisanomisperusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37. §:n 2. momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
Korvaus perusteettomasta työsopimuksen katkaisemisesta tai lomauttamisesta
Päätettäessä lainvastaisesta irtisanomisesta, purkamisesta tai lomauttamisesta aiheutuvan korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.
Työvoiman vähentämisjärjestys ja takaisinottaminen
Jos kysymyksessä on tuotannollisista tai taloudellisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen tai lomauttaminen, on irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. Jos työnantaja kolmen kuukauden kuluessa edellisessä kappaleessa tarkoitetusta irtisanomisesta tarvitsee lisää työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan, ennen kuin muita työntekijöitä otetaan työhön, tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensi sijassa heille.
7. §.
Lomauttaminen
Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työntekijää lomautettaessa noudatetaan työsuhteen kestosta riippuvaa lomautusilmoitusaikaa, joka määräytyy seuraavasti:
työsuhteen kestoaika ilmoitusaika alle 9 kk 5 työpäivää 9 kk tai enemmän 2 viikkoa
Muutoin noudatetaan lomauttamisessa lain mukaista menettelytapaa.
Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että koneenkuljettaja Hannu Palonen oli tullut 14.8.1979 työsopimussuhteeseen kaivinkoneenkuljettajaksi Suomen Maarakentajien Keskusliiton jäsenyrityksen Kuljetus ja Kaivin Oy:n palvelukseen. Työnantaja oli 1.12.1980 ilmoittanut lomauttavansa Hannu Palosen työn vähyyden vuoksi. Lomautus oli alkanut 18.2.1980. Vaikka Palonen oli juuri lomautettu, oli yrityksen palvelukseen otettu helmikuun loppupuolella 1980 toinen koneenkuljettaja, jolle oli vuoden 1979 joulukuussa annettu lopputili, eikä hän siten ollut ollut tämän jälkeen Kuljetus ja Kaivin Oy:n palveluksessa. Lopputili oli hänelle annettu juopottelun takia. Hän oli tullut yritykseen uudelleen ajamaan telapuskukonetta. Työnantaja ei ollut edes tarjonnut Paloselle mahdollisuutta jäädä töihin 18.2.1980 jälkeen.
Yrityksen palveluksessa oli helmikuussa 1980 ollut useita työntekijöitä, jotka olivat kuljettaneet sekä tela- että pyöräalustaisia koneita. Yrityksen sisäisin siirroin, kuten työntekijät olivat esittäneetkin, olisi siten ollut mahdollista järjestää Paloselle töitä edelleen, ja hän olisi jatkanut kaivinkoneen kuljettajana. Koneenkuljettajista ainoastaan Palonen oli lomautettu silloin, kun edellä mainittu toinen kuljettaja oli otettu töihin.
Paloselle oli kirjallisesti ilmoitettu 27.3.1980, että hänen työsuhteensa päättyisi 3.4.1980. Syyksi oli edelleen ilmoitettu työn vähyys. Koska yritykselle olisi ollut mahdollista järjestää Paloselle työtä, ei yhtiöllä ollut ollut työehtosopimuksen edellyttämää erityisen painavaa syytä hänen lomauttamiseensa tai irtisanomiseensa. Syyksi ilmoitettu työn vähyys ei olisi välttämättä edellyttänyt sanotun toimenpiteen kohdistamista Paloseen.
Työnantaja oli menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen irtisanomisperusteita ja lomauttamista koskevia määräyksiä. Edellä kerrotuin perustein lomauttamista ja irtisanomista oli pidettävä työehtosopimuksen 6 ja 7 §:n vastaisina. Rakennustyöläisten Liitto on sen vuoksi vaatinut Kuljetus ja Kaivin Oy:n velvoittamista maksamaan Paloselle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä 9 626 markkaa 56 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 8.9.1981 lukien sekä Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä. Jutun käsittelyn aikana Rakennustyöläisten Liitto on luopunut korvausvaatimuksestaan siltä osin kuin sen pääomamäärä on ylittänyt 8 575 markkaa 86 penniä.
Kantajan mainitsema toinen koneenkuljettaja oli palannut 25.2.1980 entisiin tehtäviinsä. Hän oli lähtenyt 20.12.1979 niin sanotulle "juoppolomalle". Hän oli aikaisemminkin lähtenyt vastaavalle lomalle alkoholin käytön vuoksi ja palannut takaisin aina entisiin tehtäviinsä. Viimeksi hän oli lähtenyt tällä tavoin 28.9.1978 ja palannut töihin 16.10.1978. Hänen lähtiessään hänelle oli aina laskettu lopputili eli maksettu kertynyt vuosilomakorvaus. Yrityksen palveluksessa hän oli ollut 29.1.1974 alkaen, joten hänen kohdallaan ei ollut voinut puhua yrityksen ulkopuolisesta työntekijästä. Hänen tilalle hänen poissaolonsa ajaksi ei ollut otettu uutta työntekijää, vaan hän oli palannut kuljettamaan aikaisemmin ajamaansa telakuormaajaa.
Palonen oli ollut kaivukoneenkuljettaja, eikä hän koskaan ollut aikaisemmin ajanut telakuormaajaa. Toinen kuljettaja sen sijaan oli ammattitaitoinen telakuormaajan kuljettaja. Koska näiden kahden työn tekeminen oli aivan erilaista, ei hänen voitu katsoa tulleen Palosen tilalle töihin. Yritys ei ollut voinut tarjota Paloselle telakuormaajan kuljettajan työtä, koska hänen ammattitaitonsa ei olisi riittänyt siihen. Telakuormaajan ja kaivukoneen työmenetelmät ja koneiden ominaisuudet poikkesivat huomattavasti toisistaan, joten kysymys oli kahden aivan erilaisen työn tekemisestä. Minkäänlaisin sisäisin järjestelyin yritys ei olisi voinut järjestää Paloselle kaivukoneenkuljettajan työtä, ilman että yritys olisi joutunut lomauttamaan jonkun Palosta vanhemman kaivukoneenkuljettajan.
Yhtiöllä oli olosuhteet huomioon ottaen ollut perusteltu syy Palosen lomauttamiseen ja myöhemmin tapahtuneeseen irtisanomiseen. Työn vähyyttä ei ollut edes kanteessa asetettu kyseenalaiseksi. Työnantajalla ei ollut ollut mahdollisuutta sisäisinkään järjestelyin työllistää kaikkia kaivukoneenkuljettajia. Edellä olevan perusteella Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Kuljetus ja Kaivin Oy on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun paitsi siltä osin kuin kanteesta on luovuttu ja katsoo siinä selvitetyksi, että Kuljetus ja Kaivin Oy on 12.2.1980 ilmoittanut lomauttavansa palveluksessaan kaivukoneen kuljettajana toimineen Hannu Palosen työn vähyyden vuoksi ja siksi, että hän on ollut yrityksen nuorin työntekijä. Lomautus on astunut voimaan 18.2.1980. Yhtiön palvelukseen on 25.2.1980 otettu koneenkuljettaja ajamaan telapuskukonetta. Tämä työntekijä oli aikaisemmin ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1974 lähtien, mutta hänet oli joulukuussa 1979 irtisanottu liiallisen alkoholin käytön takia. Jo aikaisemminkin hänellä oli ollut vastaavanlaisia keskeytyksiä työsuhteessaan. Yhtiö on 27.3.1980 irtisanonut Palosen työsuhteen päättymään 3.4.1980 tarjoamatta Paloselle työtä lomauttamisen jälkeen.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden saavat Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Kuljetus ja Kaivin Oy kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Hurmalainen, M. Virtanen, Kaski ja Kuivanen.
Tuomio oli yksimielinen.