Labor court dismisses union claim that employer breached collective agreement by terminating employee without proper notice.

Työntekijä oli sairastuttuaan saanut ensin sairausajan palkkaa ja sitten työkyvyttömyyseläkettä. Kun työkyvyttömyyseläkeaika runsaan vuoden kuluttua oli päättynyt, hän oli ottanut yhteyttä työnantajaan työnteon aloittamiseksi. Muutaman päivän kuluttua hänelle oli ilmoitettu, ettei hänelle enää ollut työtä tarjolla. Työnantajapuolen mielestä työsuhde oli päättynyt työntekijän jäädessä työkyvyttömyyseläkkeelle taikka viimeistään sen kalenterivuoden aikana, jona tämä oli tapahtunut. Esitetyn selvityksen valossa työsuhteen päättymispäivänä pidetty sitä päivää, jolloin työntekijälle ilmoitettiin, ettei hänelle ollut työtä tarjolla. Työnantaja ei tuolloin kuitenkaan tarvinnut suurempaa henkilökuntaa. Perustetta ei toisaalta ollut esitetty sille, etteikö työnantajan olisi tällöin tullut sanoa irti joku toinen työntekijä. Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien sopimusmääräysten noudattamatta jättämisestä ei sopimus kuitenkaan määrännyt korvausvelvollisuutta.

Työnantajaliitto oli vasta työtuomioistuimessa nojautunut työn tarpeen vähäisyyteen. Liiton olisi tullut havaita työnantajan selostus työsuhteen väitetystä päättymisestä puutteelliseksi. Kun asia kuitenkin oli tullut liittojen välillä riitaiseksi vasta kun yhtiön ko. toiminta paikkakunnalla oli loppunut ja kaikki työntekijät siirtyneet pois yhtiön palveluksesta, ei työnantajaliitto olisi enää voinut huolehtia siitä, että yhtiö noudattaisi työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia sopimusmääräyksiä.

Liittojen välillä käydyssä neuvottelussa oli todettu, että työntekijän työsuhde oli päättynyt sen kalenterivuoden aikana, jona työntekijä oli jäänyt eläkkeelle. Työntekijäliitto oli tämän jälkeen ottanut asian uudelleen esille liittojen välillä. Työnantajaliiton ei edes väitetty esittäneen varauksia asian käsittelemiseen uudelleen, eikä työnantajapuolelta siten voitu enää asian oikeuskäsittelyssä nojautua siihen, että asia olisi liittojen välillä sovittu.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. Starckjohann-Telko Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 9.2.1979 tehdyssä autoja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia: Yleissopimus 15.5.1946

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvotteluvelvollisuus

______

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuisessa säädetään.

Työtuomioistuin

______

Mom.2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1 momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on muun ohella seuraavat määräykset:

2 §

Irtisanomisajat

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomiskaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

4 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena iritsanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

5 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

11 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

12 § Neuvottelujärjestys

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiassa yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kontiaisen työsuhde oli päättynyt vasta 7.9.1979, jolloin hänelle asiasta ensi kerran ilmoitettiin. Työnantajan edustajan sanottuna päivänä antama ilmoitus työsuhteen lakkaamisesta oli tulkittava työsopimuksen purkamiseksi. Työnantajalla ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:ssä mainittua perustetta Kontiaisen työsuhteen purkamiseen eikä myöskään irtisanomissuojasopimuksen mukaista perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. Autoalan Työnantajaliitto oli liittotason neuvotteluissa hyväksynyt työnantajan menettelyn.

Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut, että Starckjohann - Telko Oy velvoitetaan suorittamaan Tuovi Kontiaiselle irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaisena vahingonkorvauksena 6 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli 14 616 markkaa 5 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Autoalan Työnantajaliitto, johon Starckjohann - Telko Oy osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Kontiaisen työsuhde oli alkanut 1.1.1973 ja päättynyt 1.5.1978, jolloin hän siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle. Kontiaiselle oli maksettu työnteon ajalta palkkaa viimeisen kerran 2.4.1978. Tämän jälkeen hänelle oli maksettu sairausajan palkkaa huhtikuun loppuun saakka. Varsinainen lopputili hänelle oli maksettu 8.12.1978. Lopputilin maksamisen yhteydessä Kontiainen oli poistettu henkilöstörekisteristä ja hänelle oli palautettu verokirja. Kontiainen oli hakenut työkyvyttömyyseläkettä 19.10.1978 vireille pannulla hakemuksella. 18.1.1979 annetulla eläkepäätöksellä hänelle oli myönnetty määräaikainen työkyvyttömyyseläke 1.5.1978 alkaen toistaiseksi, kuitenkin enintään 31.8.1979 saakka. Eläkehakemukseen liitettyyn työnantajan ilmoitukseen työsuhteen päättymisestä oli viimeiseksi työpäiväksi merkitty 2.4.1978.

Kontiaisen työsuhde oli päättynyt 1.5.1978 tai ainakin vuoden 1978 aikana. Tämä kävi selville seuraavista seikoista. Kontiaiselle oli maksettu lopputili lomakorvauksineen 8.12.1978 ja hän oli ottanut lopputilin vastaan huomautuksitta. Lopputilin kanssa Kontiaiselle oli palautettu verokirja merkinnöin työsuhteen päättymisen ajasta. Verokirjan palauttaminen merkitsi sanotussa tilanteessa selvästi työsuhteen päättämistä, varsinkin kun verokirja palautettiin kohta työnantajan annettua vakuutusyhtiötä varten lausunnon työsuhteen päättymisestä. Tältäkään osin Kontiainen ei ollut ottanut työnantajaan yhteyttä. Kontiainen ei ollut toimittanut työnantajalle vuoden 1979 verokirjaa. Tämä osoitti myös selvästi, että hän itse oli mieltänyt työsuhteensa päättyneeksi viimeistään lopputilin saadessaan. Lopputili oli maksettu 8.12.1978 eli noin kahta kuukautta ennen kuin eläkepäätös oli työnantajan tiedossa.

Liittotason neuvotteluissa 20.12.1979 oli puolin ja toisin todettu Kontiaisen työsuhde päättyneeksi jo vuonna 1978. Kantajan esittämät tiedot Kontiaisen hakeutumisesta työhön 3.9.1979 lähtien pitivät yleisesti ottaen paikkansa. Asia oli otettu Metallityöväen Liiton toivomuksesta uudelleen esille liittojen kesken noin puolen vuoden kuluttua edellisestä liittoneuvottelusta eli 9.6.1980. Tuolloin Metallityöväen Liiton puolesta oli esitetty, että liiton saamien tarkempien selvitysten perusteella tulisi tapauksessa noudattaa irtisanomissuojasopimuksen mukaista menettelyä. Tällä kerralla asiassa ei ollut saavutettu yhteisymmärrystä. Kontiaisen käydessä syksyllä pyrkimässä uudelleen työhön oli korjaamolla ollut työssä 12 asentajaa miehityksen vastatessa sen hetkistä työn tarjontaa. Tämän vuoksi Kontiaiselle ei ollut ollut tarjota työpaikkaa.

Jos 7.9.1979 katsottaisiin kantajan vaatimalla tavalla irtisanomishetkeksi, olisi ratkaistava, olisiko Kontiainen ollut tuolloin ensisijaisesti irtisanottava työntekijä irtisanomisjärjestyksen mukaisesti. Kun otettiin huomioon Kontiaisen huoltovelvollisuus ja erityisesti hänen asemansa ammattityöntekijänä, oli hän ollut irtisanomisjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Näin ollen olisi tuolloin suoritettua irtisanomista ollut pidettävä perusteiltaan ja järjestykseltään irtisanomissuojasopimuksen mukaisena. Koska sopimus sitä paitsi kytki korvauksen perusteen kuuden edellisen kuukauden palkkaan ja kun Kontiainen ei tuona aikana ollut saanut mitään palkkaa, ei tämänkään vuoksi voitaisi tuomita mitään korvausta.

Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Asiassa asianosaisliittojen välillä 20.12.1979 käydyssä neuvottelussa on todettu, että Kontiaisen työsuhde oli päättynyt jo vuonna 1978, jolloin hänelle oli maksettu lopputili vuosilomakorvauksineen. Metallityöväen Liitto on ottanut asian uudelleen esille liittojen välillä 17.4.1980, koska asiassa kerrotun aikaisemman liittoneuvottelun jälkeen oli Kontiaisen selostuksena tullut esille sellaisia tekijöitä, jotka olivat muuttaneet liiton kantaa. Autoalan Työnantajaliitto on, saatuaan myös lisäselvitystä, liittoneuvottelussa 9.6.1980 ilmoittanut pysyvänsä liittojen välillä 20.12.1979 omaksutulla kannalla. Työnantajaliiton ei ole kuitenkaan edes väitetty esittäneen varauksia asian käsittelemiseen uudelleen liittojen välillä, eikä työnantajapuolelta siten voida työtuomioistuimen mielestä enää asian oikeuskäsittelyssä nojautua siihen, että asia olisi liittojen välillä sovittu.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien sopimusmääräyksien noudattamatta jättämisestä ei sopimus määrää korvausvelvollisuutta. Irtisanomisajan palkasta ei kanteessa ole kysymys.

Autoalan Työnantajaliitto on vasta työtuomioistuimessa nojautunut työn tarpeen vähäisyyteen. Työtuomioistuimen mielestä työnantajaliiton olisi tullut havaita työnantajan selostus Kontiaisen työsuhteen väitetystä päättymisestä puutteelliseksi. Kun asia kuitenkin on tullut liittojen välillä riitaiseksi vasta keväällä 1980, jolloin yhtiön korjaamotoiminta Kouvolassa oli jo loppunut ja kaikki korjaamon työntekijät siirtyneet pois Oy Starckjohann & Co Ab:n palveluksesta, ei Autoalan Työnantajaliitto olisi enää voinut huolehtia siitä, että yhtiö noudattaisi työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia sopimusmääräyksiä.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saa Autoalan Työnantajaliitto kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Airaksinen, Kaski, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.