Labor court dismisses claim that employer must offer work outside original production group area or pay travel allowance.

Tekniselle toimihenkilölle, joka oli ollut työtä vailla työmaan valmistumisen vuoksi, oli tarjottu pysyväisluonteista työpaikkaa muualla kuin sen tuotantoryhmän toimialueella, johon hänet oli otettu työhön. Työnantajalla ei ollut velvollisuutta tarjota tuon tuotantoryhmän alueella avautuneita työpaikkoja tekniselle toimihenkilölle, kun hän oli ollut sijoitettuna hyväksymänsä, keskeneräisessä työvaiheessa olevan työmaan työtehtäviin.

Työskentelemistä viimeksi mainitulla työmaalla oli pidetty työkomennuksena tai matkatyönä. Työnantaja ei näin ollen ollut velvollinen maksamaan tekniselle toimihenkilölle työkomennuksen ajalta maksettavaa päivärahaa.

Asianosaiset: Yksityisalojen Rakennusmestariliitto YRL r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennuskunta Haka

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Rakennusteollisuusliiton, Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto YRL:n, Teknisten Liitto TL r.y:n ja Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finland r.f:n välillä 13.3.1981 solmitussa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

PALKKASOPIMUS

10 §

Matka- Teknisen toimihenkilön työnantajan määräyksestä kor- toiselle paikkakunnalle kotimaassa suorittaman matvauk- kan kustannukset korvataan runkosopimuksen 24 §:n set mukaisesti kuitenkin seuraavin poikkeuksin:

a. Jos kysymyksessä on työkomennus (matkatyö), maksetaan vastaaville työnjohtajille, vanhemmille ja nuoremmille rakennusmestareille päivärahana 63,00 markkaa ja majoituskorvauksena 24 markkaa sekä aloitteleville rakennusmestareille ja työnjohtajille päivärahana 59 markkaa ja majoituskorvauksena 24 markkaa. Mikäli työnantaja järjestää asunnon, oikeutta majoituskorvaukseen ei ole ja mikäli työnantaja järjestää muita etuja vähennetään niitä vastaava kohtuullinen osa.

b. Viikonlopulta maksetaan joko päiväraha vapaapäiviltä tai kotimatkakorvaus sen mukaan kumpi on pienempi. Samoin menetellään valtakunnallisten juhla-, pyhä- ja vapaapäivien suhteen.

c. Milloin työkomennus kotimaassa kestää yli kuukauden, suorittaa työnantaja aina tämän ajan ku

luttua matkakustannukset kotipaikkakunnalla käynnistä.

d. Milloin työnantajan ja teknisen toimihenkilön kesken on todettu, että teknisen toimihenkilön täytyy työkomennuksen yhteydessä tilapäisesti majoittua hotelliin, maksaa työnantaja a) kohdan majoituskorvauksen sijasta tämän hotellimajoituksen runkosopimuksen 24 §:n 5 kohdan mukaisesti.

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välisessä 13.3.1981 solmitussa runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Irtisanomisaika

Lomautus

Lomauttamisessa noudatetaan työsopimuslain säännöksiä. Lomautusta koskevat ilmoitusajat ovat siten seuraavat:

1 kuukausi, jos työsuhde on jatkunut vähemmän kuin 5 vuotta ja 2 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut 5 vuotta tai sitä kauemmin.

Näillä perusteilla Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennuskunta Haka on velvollinen suorittamaan Huhtalalle rakennusalan palkkasopimuksen 10 §:n ja sen tarkistuspöytäkirjan mukaan matkakorvausta hänen 10.8.1981 alkaneelta Helsingin työkomennukselta ja että Rakennuskunta Haka on ollut velvollinen runkosopimuksen 4 §:n lomautusta koskevien määräysten perusteella tarjoamaan Huhtalalle työtä Länsi-Suomen tuotantoryhmän alueella siitä lähtien, kun tämän tuotantoryhmän alueelle oli palkattu uusia rakennusmestareita. Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto on lisäksi vaatinut Rakennuskunta Hakan tuomitsemista palkkasopimuksen ja runkosopimuksen määräysten tietensä rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Väite siitä, että Hakan Länsi-Suomen tuotantoryhmään oli otettu syksyllä 1981 uusia rakennusmestareita, piti paikkansa. Olennaista kuitenkin oli ollut se, että työnantajalla ei ollut ollut velvollisuutta tarjota Huhtalalle enää työtä Länsi-Suomen tuotantoryhmässä, koska hän oli hakeutunut pysyvästi uuteen työhön Helsinkiin. Huhtala ei myöskään ollut ollut edes halukas siirtymään takaisin Länsi-Suomeen, eikä hänen kokemuksensa olisi ollut riittävä niihin tehtäviin, joihin kanteessa oli viitattu. Huhtalan siirtäminen olisi ollut mahdotonta myös siksi, että työmaa, jolla hän oli työskennellyt, oli ollut keskeneräinen.

Kanteessa päivärahan maksamisen perusteista käytetty käsitteistö oli perustunut verotuksessa omaksuttuihin käsitteisiin. Runko- ja palkkasopimus eivät tunteneet lainkaan käsitteitä työhönottopaikka tai työntekemispaikka. Liittojen välillä ei ollut sovittu siitä, että verohallituksen ohjeita olisi voitu käyttää tulkintaohjeena työehtosopimuksen tulkinnassa. Teknisen toimihenkilön oikeus päivärahaan oli ratkaistava yksinomaan runko- ja palkkasopimuksen määräysten perusteella.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Veijo Huhtala on elokuusta 1980 alkaen ollut Rakennuskunta Hakan palveluksessa Länsi-Suomen tuotantoryhmässä ja toiminut B-palkkaryhmään kuuluvassa rivitalotyömaan vastaavan rakennusmestarin tehtävässä Loimaalla. Huhtalalle annetun lomautusta koskevan ilmoituksen mukaisesti hänet on lomautettu työmaan valmistuttua 3.7.1981 lukien. Kun lomautuksen alettua on käynyt ilmi, että muualle kuin Länsi-Suomen tuotantoryhmän toimialueelle sijaitseville työmaille on otettu töihin rakennusmestareita, yhtiö on maksanut Huhtalalle palkan lomautusajalta ja tarjonnut hänelle C-palkkaryhmään sijoitettua rakennusmestarin työtä yhtiön pääkonttorin rakennustyömaalla Helsingissä. Huhtala on ottanut tarjotun työn vastaan 10.8.1981. Tältä työmaalta hän 7.9.1981 lukien on siirtynyt työskentelemään osuuskuntaan työsuhteessa olevana samanlaiseen tehtävään erään työyhteenliittymän työmaalle Helsingissä.

Jutussa esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuimen mielestä kysymys ei ole Huhtalalle Helsingissä tarjotun työn osalta ollut niinkään lainkohdassa tarkoitetusta työn tilapäisen vähenemisen vuoksi järjestetystä muusta työstä, vaan pysyvämmän luonteisesta työpaikan tarjoamisesta hänelle muualla kuin sen tuotantoryhmän toimialueella, johon hänet on otettu työhön. Kun Huhtala on ollut sijoitettuna hyväksymäänsä, keskeneräisessä työvaiheessa olevan työmaan työtehtäviin siinä vaiheessa, jolloin Länsi-Suomen tuotantoryhmään on sovittu otettavaksi uusi rakennusmestari, ei runkosopimuksen määräyksestä eikä työsopimuslaistakaan voida johtaa osuuskunnalle velvollisuutta näissä oloissa tarjota Huhtalalle avautunutta työpaikkaa tai myöhemminkään niitä työpaikkoja, joihin on otettu rakennusmestareita sen jälkeen, kun Huhtala on ottanut vastaan työn toisella Helsingissä olevalla työmaalla.

Kanteessa on myös kysymys Huhtalan oikeudesta päivärahaan Helsingissä suoritetun työn ajalta. Palkkasopimuksen 10 §:n mukaan päivärahaa on maksettava tekniselle toimihenkilölle työnantajan määräyksestä toiselle paikkakunnalle suoritetun matkan osalta, jos sitä on pidettävä työkomennuksena (matkatyönä). Palkkasopimuksessa eikä esitetyn selvityksen mukaan myöskään niitä koskevissa neuvotteluissa ole tarkemmin pyritty määrittelemään työkomennuksen käsitteen sisältöä. Runkosopimuksen 24 §:n 2. kohdan mukaan matkan katsotaan alkavan työpaikalta, jollei erikseen ole asuntoa sovittu matkan alkamispaikaksi. Sopimuksiin ei ole otettu mainintaa, joka ainakaan selvästi osoittaisi, että oikeus päivärahaan olisi jollain tavoin kytketty sen paikkakunnan yhteyteen, missä teknisen toimihenkilön työhön ottaminen on tapahtunut.

Osuuskunnalla työnantajana on ollut velvollisuus runkosopimuksen määräysten ja työsopimuslain mukaan tarjota työtä muuallakin kuin sen tuotantoryhmän toimialueella, jossa hänet on osuuskunnan palvelukseen otettu. Kun Huhtala on suostunut ottamaan työn vastaan, työtuomioistuimen mielestä työnantajan ei voida katsoa määränneen Huhtalaa työkomennuksena työskentelemään Helsingissä, joka on muodostunut hänen työpaikakseen.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen kaikilta kohdiltaan ja siis myös hyvityssakkovaatimusten osalta. Asian laatuun nähden Suomen Rakennusteollisuusliitto saa itse kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Airaksinen, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.